päivän :(
Koira oli levittäny roskat ympäri kämppää sillä välin ku oltiin meikäläisen lakkiaisissa. Niin, että kiitti **tusti. Enhän mä kun vasta eilen siivonnu jottei tänään tarvitsis tehdä muuta kuin pestä lattiat. Onneks en sitä kerenny sillon tekemään.. 
Kurkku sattuu niinku ois puukolla sinne viilletty...
Zyklonius. En poistu kotoani siksi että minulla ei yksinkertaisesti ole ihmisiä jotka haluaisivat viettää aikaansa minun kanssani 20 km säteellä. Joka vaikeuttaa niiden ystävien näkemistä huomattavasi. Tietysti voisin mennä jonnekkin yksin ja alkaa hieroa ystävyyttä ihmisten kanssa mutta koska salo on pieni paikka ja ihmiset pitävät sinua hulluna jos menet puhumaan heile selvinpäin vaikka et edes tunne heitä. Tämä kaikki tekee sen ihmisten näkemisen ja ihmisiin tutustumisen erittäin vaikeaksi.
Enkä myöskään voi mitenkään käydä kovinkaan kehittäviä keskusteluja kenenkään kanssa koska älykkyyteni ei riitä siihen.
Mutta kai sitä voisi yrittää kehittää itseään tietokoneen avulla. Pitäisi kai ruveta etsimään itseäni kiinnostavaa tietoa netistä.
[q]Daverian:
Menin taas ajatuksiini ja aloin ajatella sitä kuinka turhaa elämäni on. Vaikka elämäni on monista ehkä hyvää niin en itse pidä siitä. Minulla on ystäviä, mutta näen heitä todella harvoin. Minulla on perhe joka rakastaa minua, mutta en viihdy kotona. Elämästäni puuttuu tyttöystävä. En tee päivisin muuta kuin käyn koulussa ja kotiin päästyäni olen koko päivän tietokoneella. En hillu kavereideni kanssa vaan istun kotona tietokoneen ääressä. En vietä iltaa kavereiden luona vaan istun kotona. Siis mitä syytä minun on elää kun en edes tunne eläväni?
[/q]
Ei elämä ole milloinkaan turhaa. Se ei myöskään ole mitään jatkuvaa suoranaista ilotulitteiden rumputulta, jossa kaikki saavat samanaikaisia orgasmeja eikä kenelläkään ole rahahuolia tahi epäilyksiä omasta itsevarmuudestaan, komeudestaan, filmaattisuudestaan tahi suosituimmuusasemasta naismarkkinoilla.
Sinulla on perhe joka rakasta sinua, mutta et viihdy kotona? Oletko miettinyt tarkalleen mistä tuo saattaa kiikastaa? Haluaisitkos mahdollisesti omaa rauhaa? Kannattaa vaikkapa pohtia muuttamista omaan kämppään, jos vain mahdollisuudet antavat myöten. Vanhempiesi/sisarustesi kanssa kannattaa keskustella asiasta, siitä että et viihdy kotona. Puhumatta asiat eivät selviä.
Haluaisit tyttöystävän? Word of advice: älä pyri hankkimaan tyttöystävää sen takia, että "kaikilla muillakin on tyttöystävä, joten minullakin pitää olla sellainen, koska muuten en ole pop enkä rok". Siinä vaiheessa elämäsi on oikeasti jossain määrin ankeaa ja vailla sisältöä, jos on pakko hankkia jotain statussymboleiksi lueteltavia vimpaimia (tyttöystävä tahi uusi mersu), "koska niin vaan kuuluu tehdä." Usko pois, jossain vaiheessa vastaan alkaa kävellä/surffata/putkahdella ihan vaivaksi saakka aidosti mielenkiintoisia ihmisiä, jotka saavat aikaan tykytystä rintakehässäsi ja vilpittömän helliä tunteita. Jossain vaiheessa vanhetessasi vielä huomaat, että ilman tyttöystävää voi olla ihan kiva olla. Tällä en tarkoita sitä, että olisi jotenkin upeaa ja siistiä paneskella ja kemuttaa ympäriinsä, vaan sitä, että voit elää hetken ajan itseäsi varten ja pohtia millaisen tyttöystävän mahdollisesti haluaisitkaan. 
There, you see: käyt koulussa. Joku voisi sanoa minua oudoksi, mutta minusta koulu tuo kummallisesti sisältöä elämään. Itse olen aina tykännyt koulunkäynnistä, sillä uusien asioiden oppiminen on kiehtonut minua pienestä saakka, kuten myös ne mainiot ihmiset ja ennen kaikkea suloiset tytöt, joita koulujen käytävät ovat pullollaan. Nyt kun olen alkuvuodesta valmistumassa yliopistosta, on minua alkanut jännittämään se, millaista uutta sisältöä elämä saa, kun tuttu ja turvallinen, minua silkkihansikkain erogeenisilta alueilta hyväillyt opiskelu ja puurtaminen päättyy. En kuitenkaan pidä sitä minään lamaannuttavana tekijänä tahi machoilevalta haasteelta mikä minun on nujerrettava, vaan suhtaudun siihen avoimin mielin ja lapsenomaisella uteliaisuudella ja mielenkiinnolla, aivan kuten suosittelen sinunkin tekevän.
Olet koko päivän tietokoneella? Well, I'll be damned. Niin minäkin. Töistä kun tulee, niin kyllä minä ensimmäiseksi menen kotikoneen äärelle. Ei siinä ole mitään pahaa. Tietokoneilla räpeltäminen on parhaimmillaan hyvinkin aktivoivaa ja älynystyröitä hierovaa puuhaa. Jos on pakko pelailla, älä pelaa mitään kersojen aivotonta Counter Strikeä, vaan jotain raskaan sarjan strategiapelejä, joissa yksi vuoro vie viikon verran ja skenaarion pelaaminen loppuun saakka vie pari sukupolvea. Jos hillut keskustelupalstoilla, keskustele merkityksellisistä asioista, käytä järkeäsi ja sydäntä. Jos surffailet hassuilla sivuilla, älä hillu pornosaiteilla vaan ota selvää erilaisista sinua kiinnostavista asioista. Osallistu, aktivoidu, kehitä aivojasi. Kuulostaa borelta, mutta ei se ole sitä. Besides, netissä tutustuu ihmisiin, myös niihin tyttöihin. Netissä on sitä paitsi huomattavasti helpompi tutustua niihin chickseihin, kun saa rauhassa miettiä sanottavansa ja briljeerata ulosannillaan.
Et hillu kavereittesi kanssa kotisi ulkopuolella? Et näe ystäviä kovinkaan usein? Kehotan nostamaan takaliston ylös koneen ääreltä ja vääntäytymään ihmisten ilmoille. Sosiaalisella vuorovaikutuksella ja tärkeiden ystävien läheisyydellä on merkittävä ja positiivismerkkinen korrelaatiosuhde onnellisuuden ja henkisen hyvinvoinnin kanssa. Vaikka sitä oltaisiin olevinamme niin helvetin yksilöllisiä ja itseriittoisia, niin karu fakta on, että ilman muita ihmisiä olemme pelkkiä haaleita varjoja ja onttoja kuoria. David Lynchin loistavassa Straight Story -leffassa on minuun syvällisen vaikutuksen tehnyt kohtaus, jossa päähenkilö vertaa ihmisiä puunoksiin. Yksinään ihminen on yksittäisen oksan tavoin helposti katkottavissa, mutta kun otamme ison nipun oksia käteemme ja koitamme katkaista niitä, niin kuinkas ollakaan: yksikään oksa ei katkea. Ihmiset pitävät toisiaan koossa ja antavat sisältöä toistensa elämään.
Lempeästi kehottaisin sinua ottamaan itseäsi niskasta kiinni, aktivoitumaan ja hankkiutumaan kavereidesi seuraan. Sanoit edellä, että et viihdy kotona, mutta silti maleksit siellä etkä tapaa ihmisiä. Huomaat varmaan itsekin ristiriidan sanoissasi. Eivätkä ne tytöt kauhean useasti tule kenenkään ikäisesi nuorukaisen ovelle kolkuttelemaan ja ehdottelemaan seurustelusuhdetta. Sinun pitää näyttää maailmalle kuinka upea, ainutlaatuinen ja tutustumisen arvoinen heppu olet. Kyllä se siitä, et sinä yksin ole tässä maailmassa. 
[q]Daverian:
Pitäisi kai ruveta etsimään itseäni kiinnostavaa tietoa netistä.
[/q]
Joo kato! Sit te voitte muuttaa yhteen ja irkkailla selät vastatusten omilla koneillanne! 
(siis sitten tietty ku ensin kasvat isoksi ja aikuiseksi *justjoo*)
*kokemuksensyvärintaäänipuhuu*
No ei vais Ainahan uudet tuttavuudet saa elämään säpinää, vaikka ihan vaan kaverimielessä. Varo vaan sitä "HotBeijbe89":a, joka onkin todellisuudessa "Reima56". 
(tässä välissä kiitokset kaikille rakkaille nettituttavilleni *kiitoskiitos*)
Mun päivän :( vois olla vaikka, että tehtiin kaverin kanssa ryhmätyötä 4h eikä vieläkään saatu valmiiks. 
Vitun suurkeittiötoiminta vitun unelmakeittiö vitun opettaja vitun aikataulu
[q]Rocca:
Kaikki päin vittua vaan *nyyh**uuh**nyyh**uuh*
[/q]
*lohduttel**hali**sydän*
ihan pylly ilta.. jumitan yksin himassa ja v*tuttaa oikein rankalla kädellä..
ärri murri..
[q]Daverian:
Zyklonius. -clips-
[/q]
Plus et sä oot viel nuori jannu. Se itsevarmuus kasvaa ajan kanssa.
[q]India:
ihan pylly ilta.. jumitan yksin himassa ja v*tuttaa oikein rankalla kädellä..
ärri murri..
[/q]
Tiedän tunteen.. Mulla vähän sama homma 
[q]Daverian:
En poistu kotoani siksi että minulla ei yksinkertaisesti ole ihmisiä jotka haluaisivat viettää aikaansa minun kanssani 20 km säteellä. Joka vaikeuttaa niiden ystävien näkemistä huomattavasi.[/q]
Darn. Eikä varmaan lohduta sekään, että vasta parin vuoden päästä olet oikeutettu ajokorttiin. 
Sitten pitää varmaankin ottaa kaikki irti viikonlopuista ja pyrkiä silloin olemaan frendien kanssa.
Onkos sinulla pahasti jokin koulu kesken? Yksi vaihtoehto elämän rikastuttamiseksi saattaisi löytyä lähtemisestä opiskelemaan jonnekin uuteen ja isompaan kaupunkiin. Turkuhan on kätevästi siinä Salon lähellä. Åbossa 18-19 vuotta asuneena voin taata että se on äärimmäisen kiva ja sympaattinen kaupunki, sanoivat näsäviisastelijat mitä tahansa.
[q]Tietysti voisin mennä jonnekkin yksin ja alkaa hieroa ystävyyttä ihmisten kanssa mutta koska salo on pieni paikka ja ihmiset pitävät sinua hulluna jos menet puhumaan heile selvinpäin vaikka et edes tunne heitä. Tämä kaikki tekee sen ihmisten näkemisen ja ihmisiin tutustumisen erittäin vaikeaksi.[/q]
No sitten kannattaa ottaa se netti ensisijaiseksi tutustumiskeinoksi. Tehokkaammin siellä ihmisiin tutustuu, luulisin. Eivät ihmiset hulluna pidä, jos heille menee juttelemaan selvinpäin. Sillä tavoin useimmiten alkaa parisuhteeksi aikanaan kehittyviä kumppanuuksia. 
Eikä todellakaan täydy edes olla kyseessä vastakkaisen sukupuolen edustaja tai potentiaalinen tyttöystävä, vaan kaveerata voi kohteen sukupuoleen katsomatta.
[q]Enkä myöskään voi mitenkään käydä kovinkaan kehittäviä keskusteluja kenenkään kanssa koska älykkyyteni ei riitä siihen.[/q]
Höpsis. Nojooh, karu muttei missään tapauksessa luonnonlain kaltainen muuttamaton fakta on se, ettei jokainen voi painia verbaalisen ulosannin ja musertavan älykkyyden saralla samassa superraskaassa sarjassa, kuin kaiken maailman anat, epailijat, kuilut ja jonet. "Kehittävissä" keskusteluissa ei mielestäni ole kyse siitä, kuka pystyy siteeraamaan eniten Wittgensteinia ulkomuistista, keksimään elämälle tarkoituksen tai takomaan väittelykumppanin argumentin ja itsetunnon pohjamutiin. Herrajjestas, viime vuosien kehittävintä keskustelua en käynyt graduseminaarissa tai klubbarissa, vaan viime jouluna silloin 10-vuotiaan pikkuveljeni kanssa kuolemasta ja peloista, joita meillä molemmilla on. Kyseinen keskustelu sai äärimmäisessä liikuttavuudessaan ja surullisessa kauneudessaan asiat näyttäytymään aivan uudella tavalla, vaikken käynytkään keskustelu minkään Kaikkien Alojen Sertifioidun Asiantuntijan kanssa. 
"Älykkyytesi ei riitä"? Give me a break, bro. Vaikken sinua laisinkaan tunne, niin nuoren ikäsi huomioon ottaen sain sinusta välittömästi älykkään kuvan. Harva sinun ikäisesi tai ylipäänsä miespuolinen ihminen edes uskaltaa tai osaa artikuloida pahaa oloaan ja tunteitaan julkisesti tuolla tavalla kuin sinä aikaisemmin teit. Hattua nostaisin, jos sellaisella tapaisin pääni peittää viileällä ilmalla. Ja vielä kun palautamme mieliin, että älykkyys kasvaa iän, kokemuksen, lukemisen, keskustelemisen ja ajattelutyön myötä, niin odotan innolla minkälainen nuorukainen olet esimerkiksi viiden vuoden päästä.
Minulle itselleni älykkyys on enemmän tunneälyä kuin jotain älykkyystesteissä mitattavaa matemaattista älynvaloa. Nähdäkseni älykkyys koostuu taipumuksesta ja kyvystä ihmetellä, olla avoin uusille erilaisille mielipiteille (vaikka omaisikin jostain asiasta suhteellisen vankan ja järkähtämättömän kannan), olla avarakatseinen, empaattinen ja niinpoispäiten.
Jos totta puhutaan, niin minusta esimerkiksi täällä klubbarissa käytävät loisteliaan syvälliset keskustelut degeneroituvat valitettavan usein tietyssä pisteessä toisten nimittelyyn, metatasomasturbaatioon, rintakehän röyhistelyyn ja jonkinlaiseen omituisen itsekkäältä päällepäin vaikuttavaan voitontavoitteluun. Joku voi pitää sitä mielekkäänä keskusteluna, mutten minä.
[q]Mutta kai sitä voisi yrittää kehittää itseään tietokoneen avulla. Pitäisi kai ruveta etsimään itseäni kiinnostavaa tietoa netistä.[/q]
Yksi vinkki vielä: IMO suloisimmat tytöt löytyvät kirjastoista. Sinne sitten vaan hakemaan sivistäviä opuksia ja hurmaamaan tyttösiä.
Loggauduhan ihan vaikka vaan Cityn sivuille ja laitas jotain ilmoitusta sinne. Lyön vaikka suvunjatkamisvälineistöni pantiksi, että pian alkaa sähköpostilaatikko täyttymään tyttösiltä tulleista viesteistä.
Mua väsyttää ja vituttaa ku perse on ihan puuduksissa tuntien istumisesta Egyptin 1900-historian parissa.
Liian paljon juttuja ja liian lyhyt aika saada esitelmä valmiiks*igor*
[q]Sinza:
Ahdistaa *eiei**uuh*
[/q]
Noooooo *sääli**hali*
Mikä pikkusta vaivaa? Eikös pitäny olla monet pileetki tiedossa ja kaikkee? Viinako loppu jo?
Tuu tänne, ni me piristellään sua 
[q]Jos totta puhutaan, niin minusta esimerkiksi täällä klubbarissa käytävät loisteliaan syvälliset keskustelut degeneroituvat valitettavan usein tietyssä pisteessä toisten nimittelyyn, metatasomasturbaatioon, rintakehän röyhistelyyn ja jonkinlaiseen omituisen itsekkäältä päällepäin vaikuttavaan voitontavoitteluun. Joku voi pitää sitä mielekkäänä keskusteluna, mutten minä.[/q]
TÄ!? Ai täällä vai? Miten niiiiiiin!?!? Tännehän ovat kokoontuneet kommunikoimaan ajatusten aateliset!! NE oikeat ajatukset ja mielipiteethän viedään loppuun asti vaikka läpi harmaan kiven ketään säästämättä!! Kellään pitäisi olla siihen mitään naputtamista....
joten...
Kuka SÄ luulet olevas, kun nakkisesi tuollasia ajatuksia näpyttelevät? 
*riidanhaastel*
oon flunssassa ja riitelin äitin kans*uuh*
[q]Zyklonius:
Darn. Eikä varmaan lohduta sekään, että vasta parin vuoden päästä olet oikeutettu ajokorttiin. Sitten pitää varmaankin ottaa kaikki irti viikonlopuista ja pyrkiä silloin olemaan frendien kanssa.
Ei lohduta ei. Sitä muoviläpyskääkin on odoteltu jo kaksi vuotta ja vielä on kaksi vuotta jäljellä. Sitten kun se tulee niin on kyllä kukkaro aika äkkiä tyhjä kun käyn moikkaamassa tuttuja.
Onkos sinulla pahasti jokin koulu kesken? Yksi vaihtoehto elämän rikastuttamiseksi saattaisi löytyä lähtemisestä opiskelemaan jonnekin uuteen ja isompaan kaupunkiin. Turkuhan on kätevästi siinä Salon lähellä. Åbossa 18-19 vuotta asuneena voin taata että se on äärimmäisen kiva ja sympaattinen kaupunki, sanoivat näsäviisastelijat mitä tahansa.
On koulu kesken. Amiksen kun juuri aloitin. Tosin pitäisi jatkaa sitten ammattikorkeaan ja opiskella automaalariksi. Ja ruveta tekemään sitten kynäruiskumaalauksia. Jos vaan jaksan.
Yksi vinkki vielä: IMO suloisimmat tytöt löytyvät kirjastoista. Sinne sitten vaan hakemaan sivistäviä opuksia ja hurmaamaan tyttösiä.
Täytyy käydä sitten siellä. Jos sieltä vaikka löytäisi ihan vaan jonkun kaverin.
Loggauduhan ihan vaikka vaan Cityn sivuille ja laitas jotain ilmoitusta sinne. Lyön vaikka suvunjatkamisvälineistöni pantiksi, että pian alkaa sähköpostilaatikko täyttymään tyttösiltä tulleista viesteistä.
Pitää varmaan koittaa.
[/q]
[q]äm:
Kommentoimatta sen kummemmin mulle suoraan esitettyjä kommentteja, totean asiasta vielä seuraavaa:
[/q]
Turhaan siellä huutelet, ei sua kukaan ota vakavasti
Eiku:
"koeta kestää" *sääli*
[q]Nacu:
Kuka SÄ luulet olevas, kun nakkisesi tuollasia ajatuksia näpyttelevät?
*riidanhaastel*
[/q]
Kuules nyt, neiti Arpalahti...
Mä olen kiistaton spedeikoni, aito kaikkien alojen skeneparta (kasvu alkoi 6. luokalla), jolle lennätetään pelkän vilpittömän ihailun ja mannertenvälisen maineen vuoksi Kolumbiasta veloituksetta kilo kokaiinia joka viikonlopuksi.
On niitä ajatusten aatelisia ja kruununperillisiä täällä vaikka millä mitoin. Itse päälle 10 vuotta netissä ja mesotsooisella BBS-kaudella foorumeita saastuttaneena ilveilijänä olen saanut todistaa sitä, että vaikka nuoriso tuntuukin tietoisesti typerryttävän itseään, niin järjenvalo yhä kajastaa ja pilkottelee sieltä täältä, ikäänq kaikki arkaainen viisaus löytyisi sieltä mystisestä Internetistä.
[q]aurinko:
sormi jäi oven väliin. sattuuuuu... 
[/q]
*puhaltaa*
[q]Nacu:
Noooooo *sääli**hali*
Mikä pikkusta vaivaa? Eikös pitäny olla monet pileetki tiedossa ja kaikkee? Viinako loppu jo?
Tuu tänne, ni me piristellään sua
[/q]
Sain taas yhden ihmisen pettymään muhun *uuh*, mut tää alkaa mennä jo rutiinilla *poks*. Joo no onneks on bileitä tiedossa, eiköhän tää tästä huomiseks... 
Ja viinahan ei todellakaan ole loppu *hih*. Mä tiedän kyl että te piristäisitte mua, kiitos *hali*.
[q]Nacu:
Mä voisin olla sun kaveri, mutku asun Tampereella ja Salo on ihan liian lähellä Turkua
mut mut.. leikki leikkinä...
[/q]
Niin siis mikä osa tästä pitäisi ottaa leikkinä? Vai pitääkö koko viesti ottaa huumorilla?