Paras bilemesta ever!

premi!!!!!11

DTM *sydän*

Uunisaari (HKI)
Avalon (NYC)
Crobar (NYC)
Tripod (DUB)

Kyllä Factory on edelleen mun all time favourite, Oopperasta on myös hyviä muistoja. Hesassa Nosturi ja tietenkin Kaapeli

Factory on kanssa mun ultimate favourite, siitä ei päästä yli eikä ympäri

Ei oo Lepakon voittanutta. I-klubi Tre:llä on myös melko muikea. Valssaamo, Uunisaari ja Telakkastudiot keräävät myös jokusen pointsin.

Ehtottomasti VR:n vanha konepaja.

Juu, kyllä ennen (siis 80-luvulla) oli kaikki toisin. Jos halusit mennä kuuntelemaan konemusaa, niin ainoa mahdollisuus oli käydä Lepakossa, jossa haisi vieläkin spurgujen kusi ja yrjö. Kun oli käynyt kerran, niin seuraavaa kertaa sai odotella puol vuotta. Radiosta sitä ei tullut koskaan, mutta jos sulla oli kaikki Kraftwerkin levyt, niin olit jo aika guru.

Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse materiaalista, jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.
Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä.

Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.

Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden.
Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.
Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.
Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää.
Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi.
Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.

Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?
Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta.
Joko noin, tai sitten rullailtiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.

Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa puhelimessa.
Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajanpuhelin tuuttasi varattua.
Eikä meillä ollut mitään vitun soittajannumeronnäyttöjäkään.
Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!
Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti
kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä. Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltukuultukaan. Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -
veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä. Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi - yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheenjäsen. Jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!

Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja3D-grafiikoita.
Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64!
Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders
ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelinhahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö
Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka
ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti.
Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit.

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella!
Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa.

Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.
Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.
Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna.
Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.
Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä. Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti kävellä tv:n luokse!!

[q]Ukkijäbä, 5.12.2007 10:08:
Juu, kyllä ennen (siis 80-luvulla) oli kaikki toisin. [/q]

Muutamasta kohdasta vois sanoa, että
kyllä nyt ukilla muisti pätkii

[q]Karski, 5.12.2007 10:15:
---
Ukkijäbä, 5.12.2007 10:08:
Juu, kyllä ennen (siis 80-luvulla) oli kaikki toisin.
---


Muutamasta kohdasta vois sanoa, että
kyllä nyt ukilla muisti pätkii
[/q]

[q]Ukkijäbä, 5.12.2007 10:08:
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.
[/q]
:DD

Tikkutehdas, kisapirtti...


Noh ja lisätään se Tresor vielä tähän.. Että on sitä muutaki nähty ku tampereen mestat... :)

[q]Ukkijäbä, 5.12.2007 10:08:
[/q]

LOL.

Parhaat muistot on Lahen Nuutista ja Lepakon Tallibaarin Club Moonista. Mut Hype ja Nylon oli kanssa ihan jees.

Lepakosta jäi kyllä hyvät fiilikset, vaikka varmaan parhaat meiningit siellä tuli missattua fyysisen sijainnin takia.

Kokemusten perusteella sanoisin kyllä et pakkahuone & kaapelitehdas. Jos ois tullu oltua weekenderissä muutakin kun hengessä mukana niin vois varmaan sanoa et Wanha kans...

Pakkahuone kuitenkin lähinnä sydäntä kun mikään muu, kun siellä tuli pidettyä itekkin abt kymmenet bileet (mitkä oli todella rakkaat).

Ja näähän on aikasidonnaisia juttuja =) veikkaan et fiilis lepakossa ja pakkahuoneella ois tänä päivänä aikalailla eri. Edit: taino toisaalta miksei pakkiskin ois edelleen hyvä paikka jos siä vaan järkättäs jotain kunnolla.

Mestana noin ajattomuuden puolesta vois sanoo et kaapeli =) siä tampataan varmaan viä vuonna 2303 :)

Kyllä se on ehdottomasti club roXy *sydän* Amsterdamissa, joka paloi poroksi suunnittelijansa hautajaisissa 1999. Ajat entiset ei koskaan enää palaa

Hämeenlinnan Focus oli kyllä super!

Mutta täytyy vastata, että metsät. Ja rannat. Rannat etenki..

[q]Peppermint, 10.1.2008 11:38:
Kyllä se on ehdottomasti club roXy *sydän* Amsterdamissa, joka paloi poroksi suunnittelijansa hautajaisissa 1999. Ajat entiset ei koskaan enää palaa
[/q]

roxy oli kyl todellakin rox

mut ei sita kyl silti vois sanoo parhaaks mestaks mitenkaan. siella tuli kyl koettua parhaat junkkabileet ikina

[q]Ukkijäbä, 5.12.2007 10:08:
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.
[/q]
oi niitä aikoja*vink*

Lämpimiä muistoja tuo skattan Oranssi kultaiselta 90-luvulta.

Voi kun saisi aikaiseksi pidettyä taas Oranssi Teknocafé revivalit. Voisi yrittää järjestää vaikka sillä tekosyyllä että tulee kohta pyöreitä vuosia itsellä täyteen.