Miksi ihminen haluaa päihtyä?

Back to päihdekeskustelu O

[q]Astaroth:
---
Hyzenthlay:
ha haa, toi on huono perustelu. Alkoholismiinkin on geneettinen taipumus.

---

Onko oikeasti? Onko todistettu?

Edit: Ei mitään, löysin itsekin. :)

Geneettinen taipumus alkoholismiin löydetty
[/q]

Varsin spekulatiivista. Itse olen esim. äitini alkoholismin vuoksi seurannut suurennuslasilla tutkimuksia alkoholismista ja alkoholista. Toistaiseksi en ole mistään löytänyt edes "more than likely" -tyylistä viitettä siihen, että alkoholismi olisi geneettistä saati periytyvää, vaan enemmänkin tahdosta riippuvaista ongelmakäyttäytymistä.

Henkilökohtaisesti pidän krapulasta. Pysyy nöyränä.

Harmi että sen eteen joutuu tekemään luonnottoman paljon työtä...

Mä en ainakaan halua, enää Päihtyminen on perseestä. Kaikki siin vaan riistäytyy käsistä ku ei osaa juoda sivistyneesti. Joten no thanks.

kaikkiin päihteisiin liittyy enemmän tai vähemmän sellainen asia kuin todellisuuspako. tämä hyvin harvoin on kyllä tietoista mutta uskaltaisin väittää näin.

jokaisella ihmisellä joka käyttää päihteitä on varmasti omat motiivinsa, toisilla enemmän selkeä, toisilla taas ei. loppujen lopuksi tämä kysymys kaikessa yksinkertaisuudessaan on kohtuu vaikea, eikä sille varmaan koskaan löydykään yksiselitteistä vastausta.

otetaanpa nyt esimerksi yhteiskunnan ihanneyksilö: yhteiskunnassa ihanneyksilö käyttää joko a) kontrolloidusti ja mielekkäästi laillisia päihteitä, tai b) ei käytä päihteitä missään muodossa ollenkaan. joten siis yleisellä tasolla jokaisella ihmisellä luulisi kuitenkin loppujen lopuksi olevan tietty kuva siitä miten elämä päihteettömänä olisi ehkä se paras vaihtoehto, nimenomaan siitä nauttiminen päihteettömänä (monihan saattaa elää päihteetöntä elämää mutta ei välttämättä kuitenkaan siitä nauttien).

johtopäätöksenä siis se, että en usko että se on täysin luonnollinen tarve päihtyä. uskoisin ennemminkin niin että koska ihminen on kaikessa monipuolisuudessaan varsin vajaavainen olento, ihanteellisuuteen tuskin kovin usein päästään.

---------------------------------

rentoutuminen on taas toinen asia, minkä takia ihmiset ottavat päihteitä. monelle käyttäjälle ei suinkaan ole tarkoitus saada päätään varmastikaan niin sekaisin kuin ikinä, ja tämä koskee myös alkoholia. on olemassa nämä ihmiset jotka ottavat yleisen käsityksen mukaan "viisaammin" kuin muut. tälläistä tapaa pitäisin myös kohtuu pitkälle omana ihanteenani, mutta se on taas sitten ihan eri asia.

mutta tässä joutuisi taas (jos pidemmälle asiaa miettisi) pohtimaan sitä että mikä onkaan viihdekäyttäjän ja tapaorientoituneen käyttäjän ero, ja missä se kuuluisa punainen lanka menee.

--------------------------------

aika harvinainen ilmiö on se kun päihteitä käytetään tietoisesti todellisuudesta pakenemiseen, jos kyseessä ei ole päihderiippuvuus. mutta tässä vaiheessa yleensä yksilöllä on paljon muitakin ongelmia päänsä sisällä kuin pelkkä huumeidenkäyttö (en viittaa älynvajauteen vaan henkilökohtaisiin ongelmiin esim. tunnepuolella).

-------------------------------

yleinen metodi tuntuisi olevan ns. tapakäyttäminen. asiaa ei nosteta sen korkeammalle kuin mitään muutakaan ja se on vain pieni osa elämää. tässä vaiheessa usein kuitenkin ihminen jättää tiedostamatta oman päihteilynsä ja saattaakin ajautua tilanteeseen jossa päihteet näyttelevät suurtakin roolia elämässä. ei ole edes kovinkaan harvinaista että raja ylitetään eikä muisteta aina katsoa taakse ja miettiä omaa tilannettaan.

toisaalta, vaikka tämä ylläoleva (koko teksti) on pelkkää asian spekulaatiota ilman suoranaista vastausta, niin voisi kuitenkin vetää sellaisen johtopäätöksen että tuossa mielihyvän hakemisessa on sittenkin aika paljon perää. ihminenhän pyrkii elämässään onnellisuuteen, jossa väistämättä esiintyy mielihyvän saaminen jossain muodossa. päihteidenkäyttäminen on varsin helppo tie mielihyvään, ja sen takia ihmiset luultavasti käyttävätkin päihteitä.

mielenkiintoinen aihe anyway

Päihtyminen rentouttaa ja sitä paitsi
pitäähän niitä aivosoluja jollakin tapaa vähän tuhotaki
ettei vaan vahingos pääsis viisastuu liikaa. *muhaha**justjoo*

Koko uuden päihteen-alueen avaaminen ko. keskustelulle on vähän.. uoh... Nistipirkkaa tosiaan.
[pieni]ehkäpä vaan liian keskeinen osa klubitusta?[/pieni]

Päihtyminen rentouttaa ja auttaa pääsemään eroon arjesta.

Koska se on niin kivaa!!! tosi ihkuuu siis hei

Niin miksi ihminen haluu päihtyä?

Mitä sitten kun ihminen haluu olla 24h jonkin päihteen alaisena?
Kysyin eräältä ystävältäni joka on ollu hieman huonomassa hapessa viime aikoina...miksi?.. eikö oma terveys ees saa rajoittamaan? eikö kun sydän on jo kertalleen pysähtyny saa ajattelemaan? eikö se että muut on huolissaan saa kelloja päässä kilisemään?

No kyllähän ne saa. Kyllä se mietti ja mietti mut sitten se oli "maria mitä mä sitten teen kun noi vetää vain puoleensa niin paljon." hän ei enää osaa nauttii muusta kun sekavasta olotilasta. En nyt puhu sellaisesta sekavasta että hyvä kun tietää missä menään vaan ihan pieni määräkin.. eli jos ei mitään muuta niin ainakin pari kaljaa. Hän tietää rajansa ja koettelee niitä ajottain... hmm.. missä vaiheessa mun pitäisi olla super huolissani? Vaikka sanon siitä hänelle ja hän ei "nää" omaa ongelmaa miten auttaa? Joskus vain sattuu kun kattoo vierestä ja kun sanoo siitä niin tuntuu että se menee ohi korvien... joskus tuntuu että hän kuulee sen mut kieltää tiedostamasta sitä. Mikä minä olen määräämään miten toinen elää? onko minulla jotain sanavaltaa? mitä jos hän nauttii olla sen 24h jotenkin sekaisin onko minulla oikeus olla vihainen / loukattu? Mitä jos joku kerta sen sydän pettää niin syytänkö mä itteeni sittä kunannoin sen mennä omia menojaan ja en estelly? huoh...

siis tajuuko ees kukaa mitä ajan takaa?

[q]UnityF:
No kyllähän ne saa. Kyllä se mietti ja mietti mut sitten se oli "maria mitä mä sitten teen kun noi vetää vain puoleensa niin paljon." hän ei enää osaa nauttii muusta kun sekavasta olotilasta. En nyt puhu sellaisesta sekavasta että hyvä kun tietää missä menään vaan ihan pieni määräkin.. eli jos ei mitään muuta niin ainakin pari kaljaa. Hän tietää rajansa ja koettelee niitä ajottain... hmm.. missä vaiheessa mun pitäisi olla super huolissani? Vaikka sanon siitä hänelle ja hän ei "nää" omaa ongelmaa miten auttaa? Joskus vain sattuu kun kattoo vierestä ja kun sanoo siitä niin tuntuu että se menee ohi korvien... joskus tuntuu että hän kuulee sen mut kieltää tiedostamasta sitä. Mikä minä olen määräämään miten toinen elää? onko minulla jotain sanavaltaa? mitä jos hän nauttii olla sen 24h jotenkin sekaisin onko minulla oikeus olla vihainen / loukattu? Mitä jos joku kerta sen sydän pettää niin syytänkö mä itteeni sittä kunannoin sen mennä omia menojaan ja en estelly? huoh...

siis tajuuko ees kukaa mitä ajan takaa?
[/q]

Tajuan kyllä. Siinä kohtaa ei auta muiden puheet. Ellei se ihminen todella herää tilanteeseensa, ja todella itse halua muutosta, ei paljonkaan voi muuta kuin katsoa vierestä. Niin valitettavaa kuin se onkin :(

[q]peepe:
Tajuan kyllä. Siinä kohtaa ei auta muiden puheet. Ellei se ihminen todella herää tilanteeseensa, ja todella itse halua muutosta, ei paljonkaan voi muuta kuin katsoa vierestä. Niin valitettavaa kuin se onkin :(
[/q]


Jotenkin se tuntuu niin väärälle, koska se ihminen on kultaakin arvokkaampaa.. kun saisin sen omaan päähän kans taottuu että se on arvokas ja hauskaa voi pitää vähän rauhallisemminkin... Se vaan sattuu niin pirusti sydämeen kun tietää että tota menoo niin mä olen taas uusissa hautajaisissa ja ei omakaan pää enää kestä kokoajan menetyksiä. *eiei**uuh*

[q]UnityF:
---
peepe:
Tajuan kyllä. Siinä kohtaa ei auta muiden puheet. Ellei se ihminen todella herää tilanteeseensa, ja todella itse halua muutosta, ei paljonkaan voi muuta kuin katsoa vierestä. Niin valitettavaa kuin se onkin :(
---
Jotenkin se tuntuu niin väärälle, koska se ihminen on kultaakin arvokkaampaa.. kun saisin sen omaan päähän kans taottuu että se on arvokas ja hauskaa voi pitää vähän rauhallisemminkin... [/q]

peepe on siinä oikeassa että tuollaisen muutoksen on aina lähdettävä ihmisestä itsestään, muutoin se on vain väliaikaista. Toisaalta, jos sinä myös merkitset hänelle paljon, sun jäätävät silmät tai hiljainen suu on ehkä tehokkaimmat keinot saada se tajuamaan kuinka pahaa sen harrastukset sulle tekee.

Näistä tilanteista ei pääse pois ilman että johonkuhun sattuu - sen verran tiukassa tuollaiset tavat ja riippuvuudet on. Kysymys onkin että onko se sun kärsimys josta tämä henkilö vihdoin tajuaa että nyt on aika lopettaa, vai pesetkö kädet tilanteesta ja annat kyseisen henkilön itse käydä oman kiirastulensa läpi. Muista että kantapään kautta useimmat asiat opitaan varmimmin...

[q]sapeli:
Näistä tilanteista ei pääse pois ilman että johonkuhun sattuu - sen verran tiukassa tuollaiset tavat ja riippuvuudet on. Kysymys onkin että onko se sun kärsimys josta tämä henkilö vihdoin tajuaa että nyt on aika lopettaa, vai pesetkö kädet tilanteesta ja annat kyseisen henkilön itse käydä oman kiirastulensa läpi. Muista että kantapään kautta useimmat asiat opitaan varmimmin...
[/q]


Niih no mut mä taas elän niin tunteella aina mukana (niinkuin tiiät miten tunteikas olen) niin mä en vaan voi pestä käsiäni koska sitten tuntuu kun mä luovuttaisin. Ja mä en haluu luovuttaa, mä haluun olla tukena hyvinä ja pahoina päivinä. mä haluun että se kykenee puhumaan mulle oli tilanne mikä tahansa ja autan sitä parhaani mukaan koska välitän niin paljon. Ehkä pikkuhiljaa hän tajuu miten paljon välitän ja tulen välittämään koska hän on mulle erittäin rakas ystävä ja oli se muitten silmissä millainen sekopää tahansa niin mulle se on aina pieni ihana aarre joka antoi mulle puhtia elämään ja vei mun masennuksen pois. Ehkä hän oppii sitten kantapään kautta ja silloinkin olen tukemassa vaikka se tie tulee olemaan erittäin raskas...

[q]UnityF:
Niih no mut mä taas elän niin tunteella aina mukana (niinkuin tiiät miten tunteikas olen) niin mä en vaan voi pestä käsiäni koska sitten tuntuu kun mä luovuttaisin. Ja mä en haluu luovuttaa, mä haluun olla tukena hyvinä ja pahoina päivinä. mä haluun että se kykenee puhumaan mulle oli tilanne mikä tahansa ja autan sitä parhaani mukaan koska välitän niin paljon. Ehkä pikkuhiljaa hän tajuu miten paljon välitän ja tulen välittämään koska hän on mulle erittäin rakas ystävä ja oli se muitten silmissä millainen sekopää tahansa niin mulle se on aina pieni ihana aarre joka antoi mulle puhtia elämään ja vei mun masennuksen pois. Ehkä hän oppii sitten kantapään kautta ja silloinkin olen tukemassa vaikka se tie tulee olemaan erittäin raskas...
[/q]

Toi tulee olemaan erittäin rankkaa, mutta ymmärrän erittäin hyvin mikset voi luovuttaa Ja uskonkin että ihminen joka ei itsestään välitä eikä sen vuoksi pääse pahoista tavoista eroon saattaa hyvinkin tehdä sen - tai ainakin yrittää parhaansa - jonkun toisen vuoksi joka kärsii enemmän kuin itse.

Mutta aina täytyy pitää itsestäänkin huolta; eräs erittäin viisas ihminen on sanonut että toista ihmistä ei voi auttaa kuopasta ylös jos on itsekin kuopassa - paljon helpommin se hoituu kun on itse onnistunut pysymään siinä reunalla siellä ylhäällä.

[q]sapeli:
Mutta aina täytyy pitää itsestäänkin huolta; eräs erittäin viisas ihminen on sanonut että toista ihmistä ei voi auttaa kuopasta ylös jos on itsekin kuopassa - paljon helpommin se hoituu kun on itse onnistunut pysymään siinä reunalla siellä ylhäällä.
[/q]

Niih sehän tässä hassua onkin että tämän ihmisen ansiosta tunnen olevani siellä kuopan reunanyläpuolella ekaa kertaa moneen vuoteen ja että olen päässy omasta masennukseta täysin eroon. koska hän on antanu minulle sellaista voimaa jota ei voi sanoin kuvailla. Sen takia tuntuu niin murheelliselta että en tiiä miten autan häntä ja näkemään hänen tulevaisuutensa jotenkin eri tavalla kun vain päihdetäytteisesti.

monimutkaista... mut niinhan se elämän onkin....

[q]UnityF:


siis tajuuko ees kukaa mitä ajan takaa?
[/q]

Tajuun just mitä tarkotat... ite oon pähkäilly monet kerrat ihan samaa erittäin läheisen ihmisen takia ja tullu kans siihen tuloksee et muutos on lähettävä siitä henkilöstä itestää... ja sehän se kaikista surullista onki ku se henkilö ei sitä ite tajua vaikka kuinka sille siitä puhutaa ja yritetää auttaa ja paasaaminen ei todellakaa auta asiaa tämä kyseinen henkilö kyl on päässy jo niin pitkälle et pyys multa apua ja vein hänet hoitoo ja kärsin samalla toisen pahaa oloa, mut sama kierre valitettavasti on jatkunu vaikka kuinka monta kertaa ...

"välillä" on kiva juoda itsensä kauniiksi (omastamielestä)

Mun mielestä päihtymisessä on parasta se, että on jotain asiaakin muille ihmisille ja saa sanottuakin sen.
Sitten voikin taas hävetä jälkeenpäin mitä kaikkea sitä onkaan selitellyt muille tai kirjoitellut tänne

[q]keijukainen:
Tajuun just mitä tarkotat... ite oon pähkäilly monet kerrat ihan samaa erittäin läheisen ihmisen takia ja tullu kans siihen tuloksee et muutos on lähettävä siitä henkilöstä itestää... ja sehän se kaikista surullista onki ku se henkilö ei sitä ite tajua vaikka kuinka sille siitä puhutaa ja yritetää auttaa ja paasaaminen ei todellakaa auta asiaa tämä kyseinen henkilö kyl on päässy jo niin pitkälle et pyys multa apua ja vein hänet hoitoo ja kärsin samalla toisen pahaa oloa, mut sama kierre valitettavasti on jatkunu vaikka kuinka monta kertaa ...
[/q]

joo ja tää syö ainakin mua niin paljon.. huoh. Elämä ei todellakaan ole helppoo.. Saa nähä miten tässä meijän jutuissa viellä käy. Mä ainakin kirjoittelen tänne vähän väliä ja kertoilen miten mun jutussa mennään etiinpäin...

Kun joukossamme varmasti on asiasta tieteellisestikin hyvin perillä olevia henkilöitä, niin voisiko joku kertoa, mikä on syy siihen, että ihmiset ovat kautta aikain halunneet päihtyä tavalla tai toisella? Eivätkä pelkästään ihmiset, vaan onhan niitä muistaakseni eläimiäkin, jotka mielellään syövät esim. vanhentuneita marjoja. Jossainhan oli todistettu, että tietty geenien kombinaatio altistaa alkoholismille, eli asia näyttää olevan koodattu jokaiseen soluumme.

Yleensähän luonnossa joka asialla on joku merkitys, mutta mikä se merkitys on tässä tapauksessa? Lisääntymisen katalysoiminen tietysti voisi olla yksi syy (koska monethan muuttuvat estottomammiksi pienessä sievässä *känni*), mutta onko asia näin yksinkertainen? *täh*

O