estäisitkö itsemurhan?

Jos tyyppi kuuluisi oman pienen rinkini sisälle ja katsoisin että hänen asiansa voitaisiin selvittää niin kyllä koittaisin auttaa. Joku tuntematon tai asiat OIKEASTI huonosti niin siitä vaan.

joo-o, kyllä varmastikin yrittäisin. ihan satavarmasti jos se olisi joku tuttu, vähän vähemmän varmasti jos joku ihan vieras joka vielä näyttäisi olevan kovasti sekaisin. alkaisi luultavasti pelottaa että tyyppi posauttaa mut hengiltä jos menen sekaantumaan...

jos kyseessä ois joku delux luokan peelo en kyllä. Malliesimerkkinä usan fiksu presidentti

-M

[q]Lene:
Tai sitten ei omaksu uusia kykyjä.
[/q]

No silloin on henkilön elämä muutenkin aika nollafunktio, valitettavasti. Elämässä pitää sopeutua ja omaksumaan uusia kykyjä, jos vanhat eivät toimi.

[q]
Kun puhutaan lapsista tai nuorista niin ei oikein voi ajatella, että kyse olisi ainakaan yli 20 vuotiaista ”nuorista”.
[/q]

Kuten sanoin, en sitonut viestissäni aikuisuutta ikään. En edes 20 ikävuoteen.

[q]
Miksi sitten ”helpommin” jättäisit aikuisen toteuttamaan päätöksen?
[/q]

Koska aikuisella ihmisellä on suvereeni suhde itseensä. Sanottakoon sitä vaikka yksilönvapaudeksi. Jos haluaisin itse tehdä itsemurhan, haluaisin, että tälläinen vaihtoehto olisi mahdollista toteuttaa.

Mutta kuten sanoin jo ensimmäisessä viestissä, niin tämä koskee tilannetta, jossa henkilö on päätöksen jo tehnyt. Jos hän sen sijaan pohtii vaihtoehtoja tai haluaa apua, tietysti sitä pyrkisin tarjoamaan.

[q]
Joka periaatteessa voi olla yhtä heppoisille tai samanlaisille perusteille perustuva kuin lapsenkin.
[/q]

En kutsuisi tätä henkilöä silloin suoranaisesti aikuiseksi tai ainakaan erityisen älykkääksi. Psykoterapia saattaisi olla tälläisessä vaihtoehdossa ihan toimiva ratkaisu.

[q]
Koska hänellä ei ole elämää elettävänään kuten lapsella?
[/q]

Koska hän oli tehnyt sen päätöksen.

[q]
Miksi aikuiselle ihmiselle vastaavassa tilanteessa ei ole mitään sanottavaa? Koska ei voi sanoa, että olet vielä niin nuori, ettet tiedä elämästä mitään? Ei ne aikuisetkaan välttämättä tiedä yhtään sen paremmin vaan voi olla kyse ties kuinka vääristyneistä näkemyksistä ja omista päähänpinttymistä, jotka kyllä pitäisi yrittää oikaista.
[/q]

Vastaavassa tilanteessa? Tilanteessa, jossa hän on tehnyt päätöksen? Vastaus toistamiseen - koska aikuisella ihmisellä pitäisi olla vapaus tehdä itselleen mitä haluaa.

[q]
Joskus lapset ovat paljon viisaampia kuin aikuiset, koska he näkevät asiat yksinkertaisemmin, selkeämmin.
[/q]

Tai koska he tuovat sen julki helpommin lähestulkoon raakadatana, vaikka se ei olisikaan loogista. Toi ei tarkoita sitä, että henkilö olisi erityisen viisas.

[q]
Ja samalla pystytään luomaan uusia ”ongelmia” ihmisille. Enemmän tarvetta saada pilleri poskeen. Jo nykyään tuntuu esim. olevan valloillaan käsitys, että kaikenlainen masennus vaatii hoitoa, vaikka masennus on ihan normaali osa elämää - kunhan se on tilapäistä.
[/q]

Olet varsin katkera, mikäli todella ajattelet noin. Ensinnäkin, lääkehoito ei ole ainoa hoitomuoto. Lisäksi, kaikenlainen masennus vaatii hoitoa, mutta ei sen ole tapahduttava yhteiskunnan tuella tai lääkehoidolla. Juoksulenkki, hyvä kirja tai mikä henkilöä mahtaakin motivoida, sopii yhtä hyvin.

Ja ei ongelmia luoda, ne vain diagnosoidaan, jotta niitä pystyttäisiin paremmin käsittelemään. Enpä haluaisi olla kirurgin pöydällä, joka ajattelisi, että mitä niistä fyysisistä ”ongelmista”, kun sielu on ikuinen.

[q]
Siihen aikaan, jolloin sosiaaliset suhteet olivat kiinteämpiä ja yhteiskunta oli enempi yhteisöllinen kuin yksilöllisyyteen perustuva, kuten nyky-yhteiskunta. Kansallisuudesta tässä ei ollut kyse, vaan yhteiskunnasta ja sen muutoksista ja vaikutuksista ihmisten elämään.
[/q]

Kansa(t) asuttaa tyypillisesti yhteiskuntaa, mutta ymmärrän mistä on kyse.

Itse kuitenkin elän nykyhetkessä, enkä pidä vastaavia menneitä aikoja ihannoivia antropologisia tutkimuksia erityisen luotettavina tai metodeiltaan toimivina, koska jos jokin olisi toiminut niin käsittämättömän hyvin, niin miksi siitä olisi luovuttu. Tai toisaalta, onko siitä luovuttu? Tälläisillä yhteisöllisillä asioilla spekulointi on hieman turhaa, koska noita asioita ei voi määritellä tarkasti, jolloin omille tulkinnoille jää liikaa tilaa.

[q]
Ei kyllä mielestäni ollenkaan noihin verrattava yleistys, kun puhutaan ihmisen kehityksestä. Totta kai subjektiivisia eroja on. Poikkeuksethan vahvistavat säännön.
[/q]

Omasta mielestäni on.

Sun väite, jonka mukaan murrosikä olisi ”aina ollut” rankkaa, oli sen takia yhtä absurdi kuin mun väitteet. Se ei ole yleistettävissä.

Tämä siksi, koska poikkeus vahvistaa säännön vain, jos se on ennustettavissa. Yhtälailla voisin väittää, että ”teini-ikä on orgastista aikaa, jolloin aurinko ei laske koskaan” ja todeta, että näin on oltava, koska jossain on masentunut teini. Tämähän olisi oikein koska: ”Poikkeus vahvistaa säännön.”

[q]
Todellakinko nykyajan nuorten ikoneina on juuri mainittuja rokkareita? Varmaankin myös Elvis? Eikä suinkaan esim. Eminem? Britney Spears?
[/q]

Huolimatta inhorealistisesta suhtautumisesta ja halustasi vetää mutkia suoriksi - kyllä. Ihmiset ovat erilaisia, jopa teinit, eli kyllä Britneyn ja Eminemin rinnalle mahtuu muitakin. Olihan mun viestini esimerkki kuitenkin vain esimerkki, eikä absoluuttinen väite väliltä [1965,1971].

Edit: Quotet.

[muokattu 18.5.2004 11:08]

En tiedä. Uskon, että jos joku todella haluaa elämänsä päättää, niin hän tekee sen niin, ettei sitä kukaan pääse estämään. Avunhuutotapauksissa ja hetken mielijohteesta syntyneistä yrityksissä saattaisin yrittää puhumalla selvittää tilannetta, jos tuollainen tilanne joskus tulisi eteen. Jos taas toinen kokee harkinneensa asian loppuun asti, niin mikä minä olen häntä estämään? Olisinko niin itsekäs, että haluaisin toisen jatkavan elämää kärsimyksessä vain sen takia, ettei minulle tulisi huono olo? Vai olisinko loppujen lopuksi jopa olla samaa mieltä itsemurhakandidaatin kanssa siitä, ettei elämisessä ole pohjimmiltaan mitään mieltä? Loppujen lopuksi minulla ei kuitenkaan ole kovinkaan kummoisia mahdollisuuksia arvioida toisen kärsimysten suuruusluokkaa, joten millä perustein minä voisin vaikkapa väittää asioiden muuttuvan paremmaksi? Uskoisinko moiseen itsekään? Täytyy vain toivoa, ettei koskaan tarvitse käytännössä kokeilla miten kävisi.

Itsemurha muuten on ratkaisu ja vieläpä varsin yksinkertainen sellainen. Ongelma: Elämä on kärsimystä. Ratkaisu: Päätetään elämä. Lopputulos: Ei kärsimystä. Ainoa ongelma on siinä, että tuloksista ei pääse itse nauttimaan - mutta eipähän joudu enää myöskään kärsimään. En kuitenkaan ihan kevyin perustein itse lähtisi tuolle tielle.

Lopuksi sitten Seinfeldilta lainattu juttu sellaisena kuin sen itse muistan:

En ymmärrä ihmisiä, jotka yrittävät itsemurhaa ja antavat asian olla, jos epäonnistuvat. Piristääkö tuo epäonnistuminen jotenkin? Saako se näkemään uusia syitä elää? Sehän tarkoittaa vain sitä, että on yksi asia lisää, jota et osaa tehdä! Luulisi, että kaikki nämä ihmiset, jotka yrittävät itsemurhaa ja epäonnistuvat, masentuisivat vain enemmän ja yrittäisivät uudestaan.

[q]Dives:
taasko jotkut täällä syrjii sanan ja teon vapautta *flame*

Suomi on Sosiaalidemokraattinen maa (elikkä kommari maa mutta peittelee sitä) toisin sanoen mulla on oikeus tappaa itteni tai olla tappamatta.. riippuen siitä onko siitä valtiolle enemmän vai vähemmän haittaa.

[/q]

Näinhan se on.. Ja se on hyvin valiteltavaa..

Monestihan varsinkin läheisen ihmisen itsemurhayrityksen estäminen on ensisijaisesti itsensä suojelemista, vaikka mitä periaatteita olisikin.

Jos et estä, olisitko voinut?

Ovatko periaatteesi ja uskomuksesi niin hyvällä pohjalla, että voit oikeasti olla onnellinen toisen puolesta, vaikka itse olet juuri menettänyt läheisen henkilön? Enpä usko.

Monet sanoo, että on väärin tehdä itsemurha, koska se on itsekästä =D ”Hei haloo?” Ei Äiti Teresa:kaan auttanu ihmisiä, koska se oli epäitsekästä vaan se sattui saamaan just siitä asiasta hemmetin hyvät kiksit ja sattu olee hommissaan kohtuu hyvä.

Tuota läheisten ihmisten tuskaa on aika vaikea lähteä ennaltalievittämään, koska mennään niin syvälle elämän peruskysymyksiin. Tämän takia varmaan moni ei paljoo jaksa käydä jauhamas ihmisille ja perustelemassa (joskus hyvin perusteltavaakin) syytä tappaa itsensä.

Kyllähän maailman valaistuneimmatkin vaelsivat (nykytilasta en ole varma) yksin aavikkoon ja kuolivat rauhassa.

Omalla kohdallani en osaa tähän absoluuttisesti vastata, kun en muutenkaan usko mihinkään absoluuttiseen ihmismielen kiemuroissa. Joskus estäisin, joskus en, joskus voisin auttaa rakentamaan mahtavaa itsemurhanäytelmää, jos se tosiaan olisi hyvin kirjoitettu (jätetään lähemmäisille ja psykologeille vähän muutakin jälkeen ku perusmerkit >;))

[q]niomic:
Ovatko periaatteesi ja uskomuksesi niin hyvällä pohjalla, että voit oikeasti olla onnellinen toisen puolesta, vaikka itse olet juuri menettänyt läheisen henkilön? Enpä usko.[/q]Olen kerran antanut lupauksen ihmiselle siitä, että jos tämä vielä hoidon jälkeen haluaa tappaa itsensä, niin en estä, ja että myöskin haluan olla paikalla ja seurana siinä vaiheessa kun tämä sen tekee, ettei tämän tarvitsisi ainakaan silloin olla yksin. Good enough?

Mun mielestä ihmisen tulisi kohdata totuus silmästä silmään. Itsemurha on vain lopullinen keino paeta jotain asiaa, jota ei pysty käsittelemään. Huono ratkaisu sanon minä! Tällaisten ihmisten tulisi saada ajoissa apua ongelmiinsa, sillä itsemurhan enteet ovat usein hyvin nähtävissä ihmisen käytöksessä ja olemuksessa. Minä estäisin yrityksen... itsemurha ei ole ratkaisu.

Estäisin! Ja olen itseasiassa ollutkin parissa sellaisessa todellisessa tapahtumassa jossa olen joutunut estämään!!
Ei mitään kivaa puuhaa/kateltavaa...*hmph*

Estäisin. Vetäisin sen vaikka tajuttomaks mutta estäisin.

joo,enköhän mä estäisi. Ei itsemurha oo mikään ratkaisu. Itse en ole ikinä vielä joutunut pelastamaan/estämään ketään,mutta eiköhän siinä tilanteessa se tulisi ekana mieleen.

siis oletteko kaikki joutuneet tämän yhteiskunnan vallan alle.. ihmisellä on vapaus päättää omasta elämästään.. ainakin täysikäisellä.

miettikää asiaa laki kieltää sinua ottamasta oman elämäsi?

sehän on suurinta vapauden riistoa mitä on!!

jokaisella pitää olla oikeus päätää edes omasta ruumiistaan herranpieksu miettikää mitä olette sanomassa.

Nämä jotka ovat itsemurhaa estämässä harjoittavat suurinta vapaudenriistoa mitä on!

Riippuu varmasti tilanteesta estäisinkö itsemurhan vai en. Jos joku yrittäisi vaikka tuossa viereisellä stogeasemalla yrittäisi hypätä junan alle, varmasti tekisin lähes kaiken mahdollisen ehkäistäseni tilanteen tai pitääkseni henkilön hengissä. Mutta jos tuntemani henkilö olisi vuositolkulla älyttömissä tuskissa eikä tilanteeseen ole luvassa parannusta, en välttämättä tekisi mitään estääkseni itsemurhaa.

Mielestäni masennus ei ole kyllä mikään syy lopettaa oma elämä ja muutenkin suomalaiset suorittavat itsemurhia liian heppoisin perustein.

hmm. itse näin umpiateistina en jaksa uskoa muuhun kuin elämänjälkeiseen kuolemaan, joten se jo osaltaan peilaa suhtautumistani itsemurhaan elieli:
mitä sitä turhaa kituuttaman jos ei nappaa? siis, sua tuskin sen jälkeen haittaa ”jos jää jotain näkemättä” tai sitten miten muut sun ratkaisuusi suhtautuu.
eli jos kaveri tulis mulle selvinpäin sanomaan, että tapanpa muuten itteni ny, niin voipi olla, että kysäisisin, että kuis ny noin. Mut ei mulla muuten sit isompia vastaan, sen elämä, sen kuolema, sen päätökset ja ratkaisut. ei mun.
ehkä kylmää, ehkä realismia, sama se. jossain vaiheessa se loppu kuiteskii.

mutta siis jos joku jossain sekavissamielentiloissa&vainoissa ym.&tmv. rupeisi ”viulistiksi” eli keittiöveitsellä rannetta vuolemaan niin siinä tapauksessa luultavasti menisin stoppia painamaan.

että näin. hyvä sää puhua itsemurhista

estäisin.. turha tulla mun eteen tekee itsemurhaa..

Kerran estäny ni enköhän estäis toistekki :)

.m

elämä... - kannattaa aina katsoa mitä eteen tulee, hankaluuksista huolimatta!

[q]Angelus:
---
serotonot:
---
meow:
.no jopas menee syvälliseksi..

---

juu on se hirveetä jos ihmiset puhuu vakavista aiheista asialliseen sävyyn

tässä sulle ettei tuu pää kipeeks *plur**pihkassa**plur**plur**pihkassa**plur**pihkassa**plur**pihkassa*

[muokattu 17.5.2004 17:14]

---


*tirsk*. sad but true, jengi kitisee jos menee hiemankin totisemman puolelle eikä ole pelkästään ihqplurrakastankaikkia -meininkiä

[muokattu 17.5.2004 17:18]
[/q]

se on kato hyvä et te pidätte huolta mun päivittäisestä ihQplur tarpeesta.eihän täst tulis muuten yhtään mtn.varsinkaan jos joutuisin käsittelemään tälläistä aihetta.
onneks mun elämän tärkeimmät asiat mitä pitää miettiä on a)hei onx mun ripsarit levinny ja b) näkyyx kello.
tästedes pysyn kaukana topiceista missä ihmiset puhuu vakavista asioista asialliseen sävyyn ettei vaan tuu pää kipeeks, meen sit vaix pesee hiuxia.

et ihQplur vaan

..okei..meni vähän ohi aiheen..*piis*

[muokattu 18.5.2004 16:36]

täällä on kovasti ollut puhetta siitä, että ihmisen pitäisi saada tehdä omassa kodissaan mitä hän haluaa.. jos ihminen haluaisi ampua itseään päähän niin estäisitkö sinä sen jos kykenisit?