onko menneisyydellä väliä??

Niin kaksipiippuinen juttu. Haluaisin sanoa, että ei, mutta myönnän ainakin itse miettiväni kahteen kertaan, jos saan kuulla jonkun menneisyydestä jotain tosi ikävää. Ihmisen menneisyyden perusteella ei saisi ihmistä alkaa tuomitsemaan, mutta valitettavasti monilla on pieniä ennakkoasenteita tiettyjä asioita kohtaan.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että ihminen voi parantaa tapansa, jos sitä todella paljon haluaa. Ja vaikka menneisyydellä ei saisi olla merkitystä muille ihmisille, tulee menneisyydellä olla kuitenkin itselleen jotain väliä. Mitä tahansa onkaan tehnyt, ei niitä saa heti ihan noin vain pyyhkiä pois.

Toihan riippuu mistä on kysymys, mutta esim. pettäminen olisi iiso miinus.

toi on kyllä kakspiippunen juttu tosiaan. Jotkut asiat pitäis vaan pystyy unohtamaan ja jatkaan elämää, mut jotkut menneet on silti hyvä pitää mielessä hyvinä taikka huonoina muistoina, koska niistä voi ottaa opikseen. Ja jos ei menneitä muistelis, ni olishan se elämä aika kurjaa.

Aika yli-ihminen pitää olla, joka kykenee oikeasti olemaan välittämättä menneisyydestä, ainakin seurustelusuhteessa, jossa luottamuksen pitäisi olla 100 %. Vähintäänkin vaikeina aikoina - silloin kun esimerkiksi suhteessa tulee riitoja tmv. - menneisyys tuppaa putkahtamaan niin mieleen kuin keskusteluunkin.

On vaikka yrittää ajatella et ei.

Vaikee asia...

Ihmisen menneisyyttä saattaa olla paria eri sorttia:

Se mikä on tapahtunut, se minkä henkilö sanoo tapahtuneen ja se mitä muut luulevat tapahtuneen.

Ite pystyn kattoon tiettyi juttui läpi sormien mut kaikkee ei pysty ihan helpol ainakaan hyväksyy.

Kai aika yksilöllistä.

no jos lähetään siitä et kumppanin kaikki suhteet on viimesen 8 vuotta päättyny siihen et se on pettäny miestään ja vaihtanu lennosta toiseen, ni kai siitä voi jo jonkinlaista tilastoa kerätä.

Taas semmonen et ääripäästä ääripäähän, mut siis niinku sanottua niin kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Esim, olisitko sä juuri sitä mitä oot nyt jos sulla olis ollut erillainen menneisyys?

On sillä väliä jos virheistä ei ole ottanut opikseen...

Liian paljon on menneisyydellä väliä*uuh*

[q]katjastiina, 17.5.2007 19:47:
Liian paljon on menneisyydellä väliä*uuh*
[/q]

Mikä muuten on aika sucks, koska ihmiset ovat kykeneviä muuttumaan. Ei kaikki, mutta jotkut. Aikahan sen näyttää, onko näin.

"don't worry about the
people in your past, there
is a reason they didn't make
it to your future."

[q]ALIEN, 17.5.2007 19:52:
---
katjastiina, 17.5.2007 19:47:
Liian paljon on menneisyydellä väliä*uuh*

---


Mikä muuten on aika sucks, koska ihmiset ovat kykeneviä muuttumaan. Ei kaikki, mutta jotkut. Aikahan sen näyttää, onko näin.
[/q]

niinpä, musta kurjinta on se et vaikka itse tajuu et pitäs unohtaa monet vanhat jutut niin aina ne itse ottaa taas esille, vaik siitä ei oo yhtään mitään hyötyy, omaa hölmöyttä vaan:(

[q]katjastiina, 17.5.2007 19:54:
niinpä, musta kurjinta on se et vaikka itse tajuu et pitäs unohtaa monet vanhat jutut niin aina ne itse ottaa taas esille, vaik siitä ei oo yhtään mitään hyötyy, omaa hölmöyttä vaan:(
[/q]

siinäpähän pönkität omaa huonoa oloasi muihin (tjsp), mut tärkeintä olisi myös sellaisen jälkeen osata mennä itseensä ja pyytää anteeksi. Ihmisiä tässä vain [o]ollaan[/o] :)

edit: OLETTE!! Tellus sux hohoh! xD

[q]josbe, 3.4.2007 16:22:
Aika yli-ihminen pitää olla, joka kykenee oikeasti olemaan välittämättä menneisyydestä, ainakin seurustelusuhteessa, jossa luottamuksen pitäisi olla 100 %. Vähintäänkin vaikeina aikoina - silloin kun esimerkiksi suhteessa tulee riitoja tmv. - menneisyys tuppaa putkahtamaan niin mieleen kuin keskusteluunkin.
[/q]
Niin, onhan se tietenkin väistämätöntä. Mutta ei mielestäni luottamuksen suhteessa pitäisi perustua siihen - uskottuun tai todelliseen - olettamukseen, että toinen olisi jotenkin virheetön tai täydellinen. Näin ei ikinä ole, eikä sitä kautta faktoihin perustuva luottamus voi missään tilanteessa olla 100 %. Ne puuttuvat prosentit tulevat vain tahdon ja rakkauden kautta. Tiedän kyllä ettet sinä muuta väittänytkään, tulipahan vain mieleeni.

Minulle muiden menneisyys ei ole ikinä ihan kauheasti merkinnyt. Pitää ottaa myös huomioon, että kaikki asiat ovat aina tilanne- ja ihmiskohtaisia, eikä niistä voi kovin perusteltuja johtopäätöksiä nykyiseen aikaan ja suhteeseen voi vetää. Viitteitä toki voi saada. Kutsukoon joku naiviksi jos haluaa, ja onhan tämä suhtautumistapa joskus vienyt karillekin vähintään pohjakosketuksen verran. Se ei kuitenkaan heikennä uskoani siihen, että olen aika reilusti plussan puolella tämän suhteen.

Yhden asian olen kyllä huomannut menneisyyteen liittyen. Vaikka vaikeat kokemukset voivat aiheuttaa tiettyjä ongelmia pelkojen, ajattelutapojen tai jopa traumojen suhteen, kyllä sen elämänkokemuksen huomaa kristallinkirkkaasti myös positiivisesti vahvuutena ja suhteellisuudentajuna.

[q]ALIEN, 17.5.2007 19:57:
---
katjastiina, 17.5.2007 19:54:
niinpä, musta kurjinta on se et vaikka itse tajuu et pitäs unohtaa monet vanhat jutut niin aina ne itse ottaa taas esille, vaik siitä ei oo yhtään mitään hyötyy, omaa hölmöyttä vaan:(

---


siinäpähän pönkität omaa huonoa oloasi muihin (tjsp), mut tärkeintä olisi myös sellaisen jälkeen osata mennä itseensä ja pyytää anteeksi. Ihmisiä tässä vain [o]ollaan[/o] :)

edit: OLETTE!! Tellus sux hohoh! xD
[/q]

toivottavasti ton tiedostaminen on askel eteenpäin ja oppis antaa vaan olla...

kyllä musta menneisyydellä on väliä. ihmiset eivät yleensä muutu merkittävästi, ellei nyt sitten korkeintaan jonkin todella päräyttävien tapahtumien myötä.

No esim. sellanen menneisyys jossa pettämistä on tapahtunut useasti lähinnä tämän miehen osalta niin en ehkä lähtis sekaantuu sellaiseen.. siin melkein 100% varmuudella saa näpeilleen (lue: kokemusta on muutamasta)

toi narkkimenneisyys on hmm... riippuu ja roikkuu monesta eri asiasta.

Vankilatausta.. seki riippuu miksi siellä on ollut ja montako kertaa.. Mut voisin melkee sanoo varmuudella et sellanen kyl jäis kaveriasteelle...


Mut jos on ollu oikein riehakas menneisyys nii kyl siin saa olla tuli perseen alla et tuleeko niin tapahtumaan uudestaan.

ei ne asiat oo niin yksiselitteisiä...

Poikaystäväkseni en ottaisi ihan ketä tahansa. En esimerkiksi haluaisi poikaystäväkseni sellaista miestä jolla on pettäjän maine, tai että miehellä olisi ollut ihan mielettömästi naisia.
En myöskään voisi seurustella henkilön kanssa, joka on myynyt itseään.
Mua ei haittaisi jos mieheni olisi käyttänyt huumeita. Kunhan niitä ei vaan enää käytetä. Ja tietysti silläkin on jonkilainen merkitys, että onko se ollu "bilekäyttöä" vai subutexin piikittelyä. Jälkimmäisessä tilanteessa harkitsisin kyllä kahdesti.
Vankila ei myöskään kuulosta mun korviini hyvältä, mutta riippuu tietysti että mistä syystä siellä on istunut.

Kaveriksenikaan en haluaisi pettävää ihmistä. Ystävän pitää olla luottamuksen arvoinen

mun mielestä ei oo. paitsi jos et jos on jotain tosi törkyjä luurankoja siellä kaapeissa.
kyl mä haluun luottaa ihmiseen sellaisenaan kun se on, enkä miettii pääni puhki mitä se on joskus muinoin ollut.
sitähän se on, luottamista. mä en ole ainakaan pätevä ketään tuomitsemaan.
vaikka kyllä siihenkin toisinaan sortuu.