onko menneisyydellä väliä??
Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta koska menneisyys tekee ihmisestä sen mitä hän on.
Mutta silti menneisyys ei ole tärkeää, vaan lähinnä se mitä on oppinut siitä. Vastaan että menneisyydellä on väliä mutta mua ei kiinnosta ainakaan tippaakaan jos mun rakkani kertoisi mulle että on rikollinen-exnarkki-pettäjä. Lähinnä mua kiinnostaa se että mitä tulevaisuudessa näille ominaisuuksille tapahtuu ja paljonko ongelmia tilanteet ovat tuottaneet koska ongelmien ratkaisut ovat ne mitkä kertovat ihmisestä luovuttaako hän helposti vai jaksaako hän ongelman toisensa perään.
Näin henkilökohtaisesti olen tehnyt niin paljon katumusharjoituksia menneisyyteni takia, että jos joku ei halua olla tekemissäni sen takia että olen joskus ollut mulccu, niin kertoo enemmän siitä ihmisestä kuin minusta.. Ihmiset muuttuu.
Kaikkein voimakkaimmat ihmiset ovat nähneet paljon elämän negatiivisia puolia.
[q]linnu, 2.10.2005 16:59:
Nipsis napsis
[/q]
Olen samaa mieltä kanssasi. Tulevaisuus on tärkeämpää kuin menneisyys.
Esimerkiksi jos nyt saisin kuulla, että kavereistani joku olisi tehnyt jotain "väärin", niin en alkaisi tuomitsemaan/syrjimään/laittamaan välejä poikki, jos hän nykyään on aivan toisenlainen.
[q]Itis, 2.10.2005 16:36:
En haluaisi tilanteeseen, jossa osa menneisyydestä olisi pidettävä salassa siksi, ettei joku toinen pysty käsittelemään sitä, minkä itse on jo kokenut ja käsitellyt (tai käsittelee parhaillaan).
Kuvittelen aina että se joku toinen henkilö (esimerkiksi potentiaalinen seurustelukumppani) jonka kanssa haluaa olla, joutuu hyväksymään myös toisen menneisyyden ja oppimaan siitä kuten myös itse joutuisin oppimaan toisen historiasta. Olisi mun mielestä suorastaan typerää olla käyttämättä moista rikkautta siitä riippumatta kuinka arkaluontoinen toisen (tai molempien) menneisyys on.
Voiko joku väittää tuntevansa ystävänsä / seurustelukumppaninsa tai vastaavan tietämättä heidän menneisyydestään mitään? Toivon ettei voi.
Ihmisten tarinoihin omasta menneisyydestään on mun mielestä myöskin syy - ei me turhaan toisillemme kerrota mitä on tullut joskus tehtyä. Vaikka ei pointti tulisikaan selväksi siinä kertoessa, se avautunee aikanaan. Ehkä myös tarinan kertojalle.
Erehtyminenkin on inhimmillistä ja siitä oppii?
[/q]
Just näin.. Sen toisen henkilön on oltava sellainen jolle voi kaiken kertoa! Olen myös sitä mieltä, että virheistään oppii!*piis**pepsodent**piis*
[q]Darianna^, 28.12.2004 21:03:
---
Tyeicha:
tapaat kiinostavan tytön/pojan. tutustutte enemmän ja viihdytte hyvin toistenne seurassa. myöhemmin saat kuitenkin kuulla, että hän on entinen narkomaani/ prostituoitu/ vankilatuomion saanut rikollinen/ pettäjä tms.
miten se vaikuttaisi suhtautumiseesi häntä kohtaan jos
olisitte a)ystäviä b)seukkaisitte?? *täh*
---
riippuu kanssa mistä asiasta kuulis. Seläntakana varmaan kaikista puhutaan enempi vähempi paskaa ni niitten ei pitäis antaa vaikuttaa asiaan. Pitäis sitte vaan puhua asioista. Ja jos toinen todella kolahtaa ja noistakin jutuista on aikaa niin ei sen paljoa pitäis vaikuttaa..
tosin vankilatuomio, että mistä syystä saattais näissä tapauksissa vaikuttaa eniten. Esim. raiskaajan kanssa tuskin pystyisin olemaan edes ystävä.
Ihmiset muuttuu ja siihen pitää uskoa
[/q]
muistelinkin kirjoittaneeni tänne aikoinaan.. nyt vuoden vanhempana ja "viisaampana" niin mitä tuossa olen kirjottanut niin sama pätee..
Olen erittäin tykästynyt mieheen joka on.. no jolla on menneisyys joka varmaan muuten sais mut varpailleen. Onneks oon kaiken kuullut tämän henklön suusta, enkä kolmannelta osapuolelta. Silti alkaa mulle itselleni tulla sopeutumisvaikeuksia.. en täysin tiedä mitä ajattelen loppupeleissä tietyistä asioista.. siks olenkin niin stressaantunut ja pihalla*uuh*
riippuu mimmonen menneisyys,
kaikilla meillä on menneisyys, ja se vaikuttaa siihen mimmoisia me ollaan nyt, mutta ei määrittele meitä
en varmaan seurustelisi jos tietäisin että se olisi meinneisyydessään esim hakannut kumppania tai muuta vastaavaa, mikä on yleensä toistuvaa käytöstä.
Tottakai on, mutta onko sitten kyse parisuhteesta, työsuhteesta, kaverisuhteesta tai
mistä muusta vaan niin se liittyy erilailla jokaiseen jokaisen yksilön kohdalla. Hieman
liian suurpiirteinen kysymys.
Onhan se aika mielenkiintosta, ihmiset siis.
Se millaisena ihmisenä muut sinua pitää, on se, jota olit aikaisemmin.
Se mitä olet nyt, on se millaisena ihmisenä sinua tulevaisuudessa pidetään.
Tuon perusteella ei pitäisi tuomita ketään sen perusteella mitä se on ollut tai tehnyt joskus. Muutos on voinut tapahtua, muttei se vaan näy muille kuin henkilölle itselleen.
Jos joskus löytäisin jonkun, joka on joskus "hakannut parempaa puoliskoaan", niin tietty, sopii tulla kokeilemaan samaa temppua. En varmaan takaisin löisi, mutta lainatakseni rakasta isoveljeäni: Ensimmäinen kerta menee vielä ymmärtämättömyyden piikkiin - kolmatta kertaa ei siinä suhteessa tule (jos joku ei ymmärtänyt, niin "tuolta löytyy ovi, antaa liitää").
Mainittiin tuolla huoraaminenkin. Ihan sama se miulle mistä elantonsa hankkii. Naiminen on nussimista, ei sitä pidä rakkauteen sekottaa. Parisuhteessa, toimivassa sellaisessa, se yhtyminenkin on kyllä paljon täyteläisempää kuin jonkun epämääräisen kanssa puuhastelu. Näin ollen, jos olisin itse suhteessa, niin en (todennäköisesti) esittäisi haisevia vastalauseita jos parempi puolisko pitämää hauskaa niiden kanssa joiden kanssa haluaa (en kyllä itse lähtisi sooloilemaan, ellei toinen ole "ok" ajatuksen kanssa). Täytyy pitää vaan huoli siitä, ettei tule itkemään kun on saanut tartunnat joltakin viemärinrassaajalta.
Yksi asia missä "katson" menneisyyttä, on mustasukkaisuus. Se on niin vitun sairasta ja perseestä kun vaan voi olla 
Sitä on saanut seurata riittävän läheltä, riittävän kauan.
Itis mainitsi, että voiko olla tuntematta kumppaniaan jos ei tiedä henkilön menneisyydestä mitään. Sanoisin kyllä, että voi. Menneisyys kyllä kulkee kaikkien mukana. Mutta menneisyys ei kirjoita sitä millainen ihminen on. Ajatusmaailmaan pääsee paremmin sisälle kyllä, jos tietää millainen ihminen on ollut ja mitkä asiat ovat "muokanneet" ihmisestä sellaisen kuin se on. Mutta. Koitappa seurustella henkilön kanssa, joka on menettänyt muistinsa, eikä muista mitään kauempaa kuin parin vuoden takaa. Kyllähän sen ihmisen tuntee "ihan hyvin", vaikkei tiedä menneisyydestä mitään. ihan vaan vekkulina teoreettisena ajatuksena :)
lyhyesti. kyllä.
Menneisyydellä ei ole väliä, vaan siinä miten ihminen itse suhtautuu tekemiinsä virheisiin.
Nykyisyys merkkaa kaiken...
[q]Jago, 31.3.2007 13:00:
riippuu mimmonen menneisyys,
kaikilla meillä on menneisyys, ja se vaikuttaa siihen mimmoisia me ollaan nyt, mutta ei määrittele meitä
[/q]
It's not what we have done in the past but what we have learned form it that defines us 
Mun mielestä se mitä jollekkin ihmiselle on meinneisyydessä tapahtunut ei merkitse paljoakaan...
Ei minua ainakaan silleen haittaa jos jollain on synkkä menneisyys jos nykypäivänä on kaikki hyvin...
hitsi et on muuten vaikea selittää tälleensä mitä tarkoittaa...
Mutta pointti tuli ehkä selville.. 
[q]xl8r, 31.3.2007 17:14:
---
Jago, 31.3.2007 13:00:
riippuu mimmonen menneisyys,
kaikilla meillä on menneisyys, ja se vaikuttaa siihen mimmoisia me ollaan nyt, mutta ei määrittele meitä
---
It's not what we have done in the past but what we have learned form it that defines us
[/q]
nimenomaan*joo*
kyllä sillä on väliä... vaikee kuvitella että alkaisin seurustelemaan tai ylipäätänsä tapaisin ihmistä joka ei olisi prostituoitu ja narkomaani tai vähintäänkin ollut sellainen...
Onhan sillä jonkun verran vaikka enemmän painotankin nykyhetkeä.
kyllähän menneisyys vaikuttaa moniin asioihin, vaikka pitäis vaan keskittyä nykyisyyteen....
Jos on pettänyt menneisyydessä, niin se pistää kyl meikäläisen epäilemään, etteikö sellaista voisi tapahtua uudestaan. Mutta mutta... nää on aika vaikeita juttuja ja aika yksilökohtaisiakin. Ja jos on murhannut edellisen kumppaninsa, niin sekin saattaa vähän kuumottaa ;)
Menneisyydellä ei oo mielestäni mitään väliä . Uskon vilpittömästi , että ihmiset pystyvät muuttumaan. Ennakkoluulot narikkaan ja antaaa mennä vaan , elämä ei sen enempää eikä vähempää ! 
Khyllä..
jos oot joskus mokannu pahasti.
niin pidä huoli ettei kukaan saa koskaan tietää sitä ;)
mun mielestä ei!
mä oon ainakin niin hyvä esimerkki siitä että ihminen voi tosissaan muuttua... (tarkemmin erittelemättä sitä mitä mun menneisyyteen kuuluu)
en todellakaan kadu yhtään mitään, sillä ilman niitä juttuja mitä mun menneisyydessä on tapahtunut mä en ois se ihminen kuka mä nyt olen. joo oon tehnyt virheitä mutta oon oppinut niistä. eli tavallaan menneisyydellä on väliä, mutta ei siinä mielessä että ketään arvostelisin sen takia, taikka antaisin sen vaikuttaa mihinkään, jos se tosissaan on menneisyyttä... (okei, jos joku on tappanut jonkuu tms ni sit miettis ehkä uudelleen että kannattaako esim se seukkailu tai jotain...)
hmmm vaikee selittää mutta kuitenkin...
mä oon kohdannut joitakin vuosia sitten aika paljon ennakkoluuloja ja ei kyllä tuntunut kauheen kivalle... en ollut nähnyt joitain tyyppejä pitkään aikaan, ja niiden taholta tuli just ihme juttuja... 
ja sit toi pettämiskuvio... ku sekään ei aina oo niin mustavalkosta... en mä siis tolla sano että pettäminen ois mitenkää oikein, mutta ku on vaan erilaisia tilanteita ja taustoja...
jos tapaisin jonkuu ja se ois joskus pettänyt ni kyllä sitä varmaan miettis et tekeeks sen sit uudelleen... ja mun mielestä on vaan eri asia sellai et jos pettää kerran tyylii ku menee huonosti ja suhde on jo loppumassa molempien mielestä mutta sitä lopullista ns päätöstä ei oo viel tehty ku se että elää jotain kaksoiselämää...
(äh, meni vaikeeks en tiiä älyyks kukaan tota pointtii... ja toi ei nyt sit tarkottanut sitä että jos menee huonosti ni saa pettää... en osaa ny ton paremmin selittää kuiteskaa)
mut jos tosissaan katuis ja muuta ni pystyisin ehkä kuitenkii luottaa, vaikee tällee sanoo, riippuu tietty ihan kokonaan tilanteesta.