Miten haluaisit kuolla

[q]Njah:
entäs jos ne överit jatkuis viel kuoleman jälkeen*poks*
[/q]
kukaan ei jaksais katsella sitä tyyppiä tuonpuoleisessa. Itse ukko ylijumalakin heittäisi justjoo-hymiötä kehiin

[q]GoA:
Quick and painless. Niskalaukaus.
[/q]
Ei taida olla painless. Eiköhän tuossakin aivot muutaman sekunnin tajua että nyt sattuu ihan vitusti.

[q]Elvirith:
Tippumalla jostain oikein korkealta. ”hetken vapaa kuin taivaan lintu”
[/q]
Tarkoitat kai "hetken paniikissa kuin taivaan lintu"*hih*

[q]unik:
Seksin aikana
[/q]
Tuotahan tapahtuu (kai?) Suomessakin, kun vanhat papat saavat viagraa käsiinsä, ja peenis toimii mutta sydän ei.

[q]Cloud:
todellisuudessa, sitä dellaa vanhudenhöperyyteen kun on jo niin seniili ettei edes tajua mitä ympärillä tapahtuu. [/q]
Niinpä *uuh*. Monet sanovat että repivät vaikka itse ne letkut irti sairaalassa, mutta siinä ei välttämättä enää dementioissaan tajua niin paljoa, ja vaikka tajuaisi niin taitaa itsesuojeluvaisto olla liikaa.

Itse näin muuten kerran unta, jossa kuolin henkisesti. Siis ruumista ei ollut, ja tietoisuus pikkuhiljaa hajosi, muistot haihtuivat, en tuntenut oikein mitään ja kaikki oli jotenkin pimeää. Silti oli jokin "minä" joka koki tuon. Ahdistavaa. Sen jälkeen olin muisto itsestäni kaverin ajatuksissa, ja ulkopuolisena seurasin kun hän kauniina kesäpäivänä sirotteli tuhkani tuuleen.

Onnellisena ja tyytyväisenä elettyyn elämää. Muistettuna, ettei vain haihtuis pois, vaikka et lapsen lapset kertois viel lapsilles et millanen se Karri oli ja mitä se teki.. Jos kuolema tavasta puhutaan niin kivuttomasti ja jos tajuaisi että kuolee, niin nopeasti.
On sitä tullu mietittyy et jos vaikka joutuisi johonkin pahempaan kolariin/tapaturmaan mis nyt kuolis, nii ei siinä pahemmin mitään kerkee tajuu tai miettimään. Edellises autokolaris siinä vaihees ku tajus et mennää mettää nii ei sii muuta miettiny ku "et nyt sattuu".
Eli mulle yks kivuton ja nopea kuolema sit joskus.

[q]Juhgu:
Itse näin muuten kerran unta, jossa kuolin henkisesti. Siis ruumista ei ollut, ja tietoisuus pikkuhiljaa hajosi, muistot haihtuivat, en tuntenut oikein mitään ja kaikki oli jotenkin pimeää. Silti oli jokin "minä" joka koki tuon. Ahdistavaa. Sen jälkeen olin muisto itsestäni kaverin ajatuksissa, ja ulkopuolisena seurasin kun hän kauniina kesäpäivänä sirotteli tuhkani tuuleen.
[/q]

Ootsä varma ettei toi vain ollut joku runo, jonka sä olet väsyneenä lukenut jostain? En missään nimessä halua olla epäkunnioittava tai mitn, toi vaan kuulostaa runolta ja aika weirdosti kauniilta runolta..

[q]Cloud:
---
Ootsä varma ettei toi vain ollut joku runo, jonka sä olet väsyneenä lukenut jostain? [/q]

En mä lue runoja enkä nyt osannut sitä tuon paremmin kuvailla. Muistan kyllä hyvin sen fiiliksen kun heräsin tuosta unesta. Kirjoitin siitä myös nettipäiväkirjaan pidemmän selvityksen, mutta se on englanniksi ja turhan pitkä postattavaksi tänne.

Hmm, ei mulla ole toivomuksia asian suhteen.

Ehkä olisi helpompi sanoa, että miten en haluaisi kuolla - vastoin omaa tahtoani. Hyväksyn kuoleman, mutta ajatus kuolemasta jonkun toisen instrumenttina ei kuulosta erityisen uljaalta taikka urhealta. Tällä tarkoitan lähinnä esim. valtioiden hallituksia, terroristihyökkäyksiä ja vastaavia.

Kesken dj-keikan...*blush*

Tässä ois tämmönen pieni tarina...

Se mikä on elämässä epäreiluinta, on tapa, jolla se
päättyy. Elämä on itseasiassa yhtä helvettiä. Se vie
suurimman osan ajastasi, ja mitä saat kiitokseksi?
Kuoleman! Onko se joku bonus vai mikä?!!

Minun mielestäni elämä pitäisi elää takaperin.
Hoidetaan pahin tälli,eli kuolema, pois alta heti
alkuun. Tämän jälkeen siirrytään vanhainkotiin, josta
sinut passitetaan pihalle kun olet liian nuori ja
hyväkuntoinen.

Saat kultakellon ja aloitat työelämäsi korkeimmalta
pallilta. Teet töitä 40-vuotta,kunnes aloitat
riemukkaan opiskeluelämän. Kuntosi paranee koko ajan,
ja näytät päivä päivältä paremmalta.

Ryyppäät,riehut,ja seksielämäsi on yhtä sekoilua,
valmistautuessasi yläasteelle menemiseen. Käyt läpi
ylä-ala-asteet, jossa koulutehtävät helpottuvat vuosi
vuodelta.

Lopussa saat kultaisen tähden vihkoosi kun lasket 1+2
oikein. Olet lapsi ja elät viimeiset vuotesi ilman
vastuuta, leikkien, syöden ja nukkuen.

Lopuksi kellut äidin vatsassa 9 kuukautta jonka
jälkeen päätät elämäsi orgasmiin.

ONNELLISENA!

[q]greenie:
Hmm, ei mulla ole toivomuksia asian suhteen.

Ehkä olisi helpompi sanoa, että miten en haluaisi kuolla - vastoin omaa tahtoani. Hyväksyn kuoleman, mutta ajatus kuolemasta jonkun toisen instrumenttina ei kuulosta erityisen uljaalta taikka urhealta. Tällä tarkoitan lähinnä esim. valtioiden hallituksia, terroristihyökkäyksiä ja vastaavia.
[/q]

Entä jos kuolisit suojellessasi rakkaitasi?

Oh, extremaalisesti, mahd. extremaalisesti hypätä pilvenpiirtäjältä tai jotenkin muutenkin vauhdikkaasti

Eniten pelottaa yksinäinen kuolema, kuolet yksin ja lemmikit syö sut puoliks kun sut lopultakin löydetään tyhjässä kämpässä

[q]Drama_:
Kesken dj-keikan...*blush*
[/q]
"mitä toi sätkii tuolla?" "emmä tiiä" "ihan sama, siistit movet" "joo, koitetaan mekin"

Ehkä joskus vanhana vaarina, ollessani kuolemansairas, vetäisin herssiöverit ja vajoaisin autuaana syvään uneen

Lennokkaasti! Esim. lentokoneiden välinen törmäys jossain New Yorkin keskustan yllä ois ihan jees. Ilotulituskin tulee mukana.

[q]demonchild:
Lennokkaasti! Esim. lentokoneiden välinen törmäys jossain New Yorkin keskustan yllä ois ihan jees. Ilotulituskin tulee mukana.
[/q]

Eli haluaisit viedä muitakin mukana?

[q]De Souza:
---
demonchild:
Lennokkaasti! Esim. lentokoneiden välinen törmäys jossain New Yorkin keskustan yllä ois ihan jees. Ilotulituskin tulee mukana.

---


Eli haluaisit viedä muitakin mukana?
[/q]

En sanonut ainakaan et ohjaisin lentokoneen suoraan toisen kylkeen mut jos sattuis sellainen sattumaan niin miksipä ei voisi olla paikan päällä?

[q]Avernian:
---
Nacu:
Tässä ois tämmönen pieni tarina...

---

Wanha!
[/q]

Pitihän tämä topikki jollain elvyttää

ohhoh, taitaa olla joillekin vaikea aihe...mutta kuolemahan on valitettavan piiloteltu juttu kauneudestaan huolimatta (ja tarkotan nyt luonnollista kuolemaa)

haluisin kuolla yheksänkymppisenä hillittömien juhlien jälkeen nukahtaen nojatuoliin juhlia muistellen

En oo varma, haluanko kuolla lainkaan!

Sen sijaan olisin kyllä mieluusti jättänyt syntymättä.

[q]Sella:
ONNELLISENA!

[/q]

Hyvin sanottu. Se oiski aika ideaalinen, mutta tuskin kovin monella näin enää käy.
Musta se ois onnellinen tapa, että olisi tehnyt kaiken elämässään, mitä on halunnut ja sit lähtis pois oman rakkaansa vierellä toista kädestä puristaen.

Hypötermiaan.
Kuulemma mukava tapa kuolla.