Mikä on ärsyttävintä vanhemien luona / solussa asumisessa??!?

Meidän äiteellä on joku hel*etin siivousongelma *nauru*.
Se on näkevinään esim. alakerran eteisesä likaa, jne ja käskee mua imuroimaan sen seuraavana päivänä (kun mulla on lomaa) koska sillon on jo myöhä, mut aina en tosiaankaan imuroi sitä mitä se pyytää eikä se huoma mitään. Joskus sanoinkin sille, että ”en mää imuroinu tänään mistään vaikka pyysit, etkä ees huomannu mitään.Oot vaan näkevinäs likaa” Johon se vaan hymisi jotain.

Toinen on, että se valittaa vieläkin jos oon koneella myöhään (vaikka ny on lomaa n.2vkoo ennenkun alkaa kesätyöt), mut sen valituksiin tottuu

Se on kauheeta kun pitää kerran kuussa herätä ennen kolmea iltapäivällä kun kämpällä käy siivooja...

solu:

joskus kun itsellä olisi mentaalista energiaa tiskata, ovat kämppikset täyttäneet tiskialtaat.
silloin tällöin kämppikset remuaa juurikin silloin kun haluaisi nukkua. onneksi, hm, ”levottomuuteni” takaa sen, että näin käy harvoin. ;)

Joo vanhempien luona asun. Vaikka olenkin ollut aika täydellisen vituuntunut täällä asumiseen varmaan viimeiset kymmenen vuotta
[purnaus]
Muttajoo, suurin ongelma luultavasti on se, että olemme yksinkertaisesti täysin erilaisia ihmisiä (minä ja vanhempani, miks toi kuulostaa oudolta ).
Esim. mutsillani on joku siivouspsykoosi, meillä imuroidaan joka päivä, hinkataan ja puunataan. Aina jos jollakin on vapaata, on äitini mielestä itsestäänselvyys, että kulutamme vähäisen vapaa-aikamme taloa/pihapiiriä tmv. puunaten
Joku tuolla ihmetteli sitä kuinka porukka asuu ”vanhempien siivellä”. Noh, minun äitini siivousmania kyllä pitää huolen siitä että ei tämä poika ainakaa ihan ”ilman edestä” elele. Eli hommaa kyllä piisaa...
Ja nyt ne on alkanu taas hehkuttaa tota vuokrasysteemiä kun en kuulemma ”tee mitään” kotona. On se kumma juttu kun on ensin käyttänyt about 10h päivästään töissä / töihin matkustamiseen, niin sen jälkeen ei ryntääkkään riemusta kiljuen puunamaan keittiöitä ja leikkaamaan pensasaitaa
[/purnaus]
Mutta heti nyt kun saan finanssitilanteen stabilisoitua niin lähden huitsin helvettiin ja kovaa. Enkä todellakaan mihinkään soluun, mielummin vaikka 2,5 neliön yksiöön, kunhan se on oma. Eli että ei oo pakko kattoo yhtään ketään jos et halua.

ai vant tu pii friii

Muutin reilu viikko sitte kaverin kanssa kaverikämppään asumaan. Vuokra pysyy pienenä (~250e/kk) ja tilaa löytyy (67,5m^2). Tunnettu about 3 vuotiaasta asti. Nyt rupee paikatki olee vähitellen pystyssä, eikä vielä ainakaan mitään valittamista. Eka viikko eleltiin ilman huoneiden ovia mutta nyt saatu neki.

Lisää kokemuksia sit joskus muutaman kuukauden pääst

1) Ne ei ymmärrä että mä oon aina oikeassa.

2) Ne ei kertakaikkiaan ymmärrä että mulle EI SAA PUHUA HETI AAMUSTA !!!

Ehdoton numero yksi: herätä hiussuihkeen tms. löyhkään omasta huoneesta ilmanvaihdon toimiessa päin persettä.

Solusta ei voi lähtee minnekää jos haluu löytää tavaransa vielä ku tuut sinne takas Mulle ei sellasta ainakaan

[q]stimbe:
2) Ne ei kertakaikkiaan ymmärrä että mulle EI SAA PUHUA HETI AAMUSTA !!!
[/q]
toi on muuten etenkin mun vanhempien mielestä uskomattoman vaikea asia ymmärtää. \”HUOMENTA! Otatko kavia? Syötsä jotain? Tuutko illalla syömään? Katsoitko sä jo sitä juttua minkä mä eilen sanoin?\” -TURPA KIINNI perkele mä en ole edes hereillä vielä \”Mitä sä nyt kiukuttelet, toinen tässä parastaan yrittää....\” paska lapsi. ei mitään tapoja. miten siitä onkin tullut noin vaikea.

Siis vanhemmat yrittää parhaansa , etenkin mutsi olla mieliksi, mutta juuri se liiallinen huolenpito sillon kuin asui kotona vielä niin otti päähän useasti. Täytyy näissä tilanteissa vaan ymmärtää esim. mutsia että kun se todella välittää niin helvetisti niin yrittää olla tekemättä sille pahaa mieltä, ei ainakaan mun mutsi ikinä tahalleen vittuile ja on vielä lähes ainoa nainen johon voi luottaa ;)
Kyllä näitä asioita on nyt taas oppinu arvostaa enemmän ja enemmän..

Asun ite tällä hetkellä mutsin kanssa kaksiossa. Mutsin miesystävä tosin asuu ihan meidän naapurissa ja mutsi viettääkin aikaansa siellä aika paljon. Periaatteessa asun yksin mutta vituttaa kuitenki se äitin ainainen juokseminen noiden kahden oven välillä. Mutsi saataa pöllähtää ovesta sisään ihan millon vaan ja kutsua ties ketä naapureita tänne vaikka olisin just heränny ja ihan tukka pystyssä yöpuvussa irkkaamasa ja ryystämässä aamukahvia silmät ristissä. Kaikkein ärsyttävintä on se kun mutsi vahtaa kokoajan et minne menen ja koska tulen, haluaisin tosin kertoa minne mene, mutta nykyään sille on tullu pakkomielle siitä kyttäämisestä. En ole sitten vähään aikaan pahemmin ilmotellut, kun hän ei voi ymmärtää sitä et tykkään välillä vaan lähteä ja olla pari päivää poissa.
Omaa kämppää olen miettinyt jo todella pitkään mutta ei ole rahaa eikä työpaikkaakaan näy tällä hetkellä. Suunnitelmissa on kyllä että voisin muuttaa johonkin kivaan yksiöön jonnekinpäin Suomea ja saada vihdoin ihan oman elämän!!

[q]dco:
Ehdoton numero yksi: herätä hiussuihkeen tms. löyhkään omasta huoneesta ilmanvaihdon toimiessa päin persettä.
[/q]Hansko teillä aamuisin laittaa kutrejaan :D

Asuessani ”viimeistä vuotta” kotona, asuin siellä äitini, veljeni ja uuden epäihanan isähahmoni kanssa. Parasta oli se, että jouduin jakamaan huoneeni veljeni kanssa. Huone oli n. tavallisen eteisen kokoinen. Yritä nyt siellä hoitaa ”salaisia” puheluita, kutsua kavereita kylään, tai mitä tahansa....Näin siveellisenä ihmisenä jopa vaatteiden vaihto oli aika hankalaa murrosikäisen veljen silmien edessä.
Äiti olikin sitten toinen juttu. Aina kun olin lähdössä jonnekin, tuli tuttu litanja: Minne, kenen kanssa, mitä tekemään, kuka saattaa kotiin, onko rahaa (jos oli, alkoi uusi kysely), monelta tulet...
Että tässä kaksi ikävintä asiaa kotona asumisesta, lisäksi oli vielä se typerä uusi-isä...

se että ei ole omaa rauhaa ollenkaa...*hmph*

se että kämppikset eivät osaa siivota ollenkaan, jotenkin se on niin kummallista.

Mutsilla asuin jonkin aikaa ennen inttiä ja intin jälkeen. Siellä oli seitsemän koiraa, jotka haukkuivat kaikki päivät, kun ainoastaan mä olin kotona. Tein 12-14h yövuoroja, ja uni ois kelvannut, vaan ei. Hirveä haukkuminen aina kun lintu lensi ikkunan ohi, joku ajoi naapurin pihaan, mitä tahansa. Sietämätöntä.

Faija taas on niin munapää, ettei sen kanssa voi asua. En jaksa mennä yksityiskohtiin.

Asuin viime talven kommuunin tapaisessa ratkaisussa. Oli ihan MaHtAvAa!!! Kämppikset ku oli vanhoja tuttuja ja tultiin viel tosi hyvin toimeen keskenämme...Siis...on vähä ikävä niitä tyyppejä

Nyt vaihtui paikkakunta ja koulu...ja samalla muutto soluun...vähän ärsyttää...mut onneks kämppis ei ole hirveästi paikalla niin voin tanssahdella ihan rauhassa

Astiat tiskialtaassa on ihan super rasittavaa!Miks niitä ei voi pitää tiskipöydällä???*täh*

[q]toshbi:
eli suomen valtio odottaa että vanhenpani (joilla kyllä on ihan hyvät tulot) jaksaisivat elättää nuoren jolla on nyt hieman vapaaluonne.[/q]

En kieltämättä ymmärrä miksi valtion pitäisi kustantaa kämppä jokaiselle nuorelle joka haluais pois vanhempien luota tekemään ei mitään.

[q]ja vaikka opiskelisisinkin en silti saisi yhtään edes opintotukea, kiitos siitä vanhempieni hyvien tulojen.[/q]

Oletko ihan varma? Kyllä, sitä (opintotuki+asumislisä) saa kunnolla vasta kun on kirjoilla omassa asunnossaan, mut mielestäni se ei ole juuri riippuvainen vanhempien tuloista.

[q]Itse en pysty jättämään koiraani vanhemmilleni ja en halua myöskään että koirani joutuu luopumaan vanhemmistani. [/q]

No toi on umpikuja, sulla ei ole siis muita vaihtoehtoja kuin asua vanhempiesi luona.

[q]kilobitti:
---
Itse en pysty jättämään koiraani vanhemmilleni ja en halua myöskään että koirani joutuu luopumaan vanhemmistani.
---


No toi on umpikuja, sulla ei ole siis muita vaihtoehtoja kuin asua vanhempiesi luona.
[/q]

Ja jos koiran 'onnellisuus' menee oman itsenäistymisen edelle, on ehkä vielä ihan aiheellista asua kotona.. Tuskin se hurtta edes huomaa, vaikka muuttaisit poies. Saahan noita lisää esim. eläinkaupasta!

toinen on siivoushullu ja toista ei vois vähempää kiinnostaa*pahis**nauru*