Mikä on ärsyttävintä vanhemien luona / solussa asumisessa??!?

Back to häröily O

[q]hannah:
ei voi kävellä ympäriinsä alasti kun käppikset kattoo kieroon...

[muokattu 10.3.2004 23:59]
[/q]

Tee se haukotellen ja persettä raapien, niin ei kato enää!*nauru*
Asenteella, asenteella...*vink*

Siis yksinkertaisesti se, ettei voi olla vapaa.

omaa rauhaa ei saa kotona kun sitä tarvitsee. nyttenkin ahdistaa niin paljon että tuntuu kuin joku olisi ahdistanut mut nurkkaan ja painaisi rintalastan kohdalta, it`s hard to breathe.. vähän väliä tullaan sanomaan että kone kiinni tai tullaan kyselemään päättömiä kesken mietiskelyn ym. vastaavaa.. mutta kun lähtee kävelemään jonnekkin tai hautautuu peittojen alle ja laittaa musiikkia niin kyllä se siitä..*hahjust*

mutta kyllä sanon sen vaan että kuinka paljon äippä mua ärsyttäänkin, nii kyllä mä häntä kunnioitan ihan helkutisti.. vaikka välillä tuntuukin että tunne ei saa vasta kaikua.pah.

*yingyang*on välillä aika perseellään..

[q]alek száhala:
aika reippaasti on muurahaisia vanhempien luona. se vituttaa.
[/q]

Toi oli paras

Mä asuin viel kolme kuukautta sitten kotona, äidin luona. Siinä vaiheessa ajatteli et ei helvetti mä en kestä enää, mut nyt kun asuu omillaan, niin kyllä siinä sillon tällön ikävä tulee kun kaikki pitää tehdä itse Tosin asun kyl Samulin kanssa yhessä, joten se ei silleen oo niin haastavaa, kun on joku muukin joka esim. avittaa tarpeen vaatiessa. Mul meni hermo kotona asumiseen sen takia, ettei IKINÄ ollu omaa rauhaa, aina piti elää jotenki ihan muiden ehdoilla. Varsinkin jos oli duunia lauantaina ja vanhemmat sit vietti iltaa vähä myöhempään, oli tuskallista herätä aamulla kun oli heränny keskellä yötä jatkuvalla syötöllä Kari Tapion lagendaariseen Myrskyn jälkeen-biisiin On kyl oikestaan kivempaa asua omillaan, vaikka kaikki on jotenki epävakaampaa kun vielä äidin luona asuessa. Soluun en muuttais, ellei se olis viimeinen vaihtoehto Niin paljon laadukkaita kertomuksia siitäkin elämästä on olemassa..

[q]oli tuskallista herätä aamulla kun oli heränny keskellä yötä jatkuvalla syötöllä Kari Tapion lagendaariseen Myrskyn jälkeen-biisiin [/q]

aj jonkun muunkin vanhemmat viettävät vähän äänekkäämmin pe- ja la-iltaa? Mä kypsyin paitsi tohon, myös kotona asumiseen yleensä. Päätin vaan, että nyt on aika itsenäistyä, enkä välitä siitä, että säästämilläni rahoilla (jos asuisin vielä kotona) olisin voinut ostaa vaikka 10 digikameraa. Omillaan oleminen vaan on sen arvoista enää kukaan ei valita, vaikka käyttäisin 10 juomalasia päivässä ja jääkaapista löytyy aina ruokaa

[q]hannah:
ei voi kävellä ympäriinsä alasti kun käppikset kattoo kieroon...

[muokattu 10.3.2004 23:59]
[/q]
kummia kamppiksia. kyl ma vaan kavelen au naturell sillon ku silt tuntuu

Solussa asumisessa ei olisi mitään vikaa jos toinen kämppis jaksais tehdä tai olla tekemättä muutaman jutun.
Kuivais sen vitun suihkulattian kun käy suihkussa, ei voi olla kovinkaan vaikeeta sviipata sitä lattiaa.
Ei jättäis tyhjiä jogurttitölkkejä tiskipöydälle jotka on ihanteellista banaanikärpästen kasvuympäristöä.
Mua ei haittaa jos juo mun mehuja tai limuja mut se et koittaa olla ovela ja jättää lähes tyhjän pullon tölkin kaappiin missä on helmet pohjalla, joka kerta tekee näin, ei voi ottaa sitä pois sieltä kaapista.

Mullakin oli solus alkuaikoina niin et se yks niist kämppiksist oletti et se sai syödä mielin määrin toisen ostamia ruokia, se otti ruokakaapista mun kaakaoo, maitoo ja leipää ihan mite itteensä huvitti, kunnes mä laitoin niitten purkkien kylkee laput et ”jos viel syöt mun ruokii, mä ripustan sut hirtee roikkuu lähimpää tolppaan minkä löydän” heh, se hillitsi sitä ämmää...
*nauru**pahis**nauru**pahis*

Mä otin taas liian löysän asenteen tähän soluu ku kämppis on käyttän välillä mun hyväntahtoisuuttani ihan hyväkseen....tosin ei mua haittaa(kauheest) jos se vetää tarjouksesta ostettuja Nikke-vanukkaita muutaman ku tuli himo...no toisaalta vois kattoo sit mulle joskus jotaa takasinkin päin....
Sit se on käyny mun pullolla ku oon ollu viikonloput porukoiden luona...se kävi vituttaa...ihan ku ne sen viinoi olis....
Ja se ärsyttää herätä keskellä yötä, ihan muuten vaan, mut huomaa et valot on päällä.....se jättää yksi johonkin keittiöön tai olkkariin valot...ei viitti sammuttaa...en ymmärrä kelle se pitää valoi päällä.....sit tuli sähkölasku....jätkä huomautti siitä et se on kai toi mun tietokone joka vie suurimman osan.....sit se ei tajuu sitä et kuinka paljo äijä on siinä istunu surffailees ja kirjotellees raportteja....mä olisin hyvin voinu sanoo et mee kouluu kirjoottaa....mut ajattelin olla reilu....joten musta on ihan kohtuullista et sähkölasku pistetää puokkiin....mä kuitenkin maksan netin

Sit taas porukoilla on sellasta vaivaantunutta ku ei vaan kestä niitä....ja ne tulee aina väärään paikkaan väärään aikaan....koko ajan tulee kysyy onko kaikki hyvin ja tällästä...mä haluisin olla rauhassa, nukkua rauhassa...on siel toki helppoo....ruokaa tulee ja sillee...mut oon jo kasvanu siitä hemmotellusta lapsesta ulos....eli siis....mun olis pitäny mennä yksiöö....mut nyt ollu tosi rentouttavaa ku kämppis on pysyny poissa mun tieltä.....eikä sitä oo näkyny....saanu just kävellä suihkuun alasti, tai heitellä vaatteet sohvan kulmalle....olla sillee rennosti....ei oo toista jota pitää huomioida jotenkin....onnex pääsee kohta töihin....pois hetkex täältä....

Kaikki!

Vanhempien luona asumisessa oli niin paljon huonoja puolia, ettei kaikkia jaksa edes listata. Mielivaltaisia rajoituksia tuntui olevan jokaiseen asiaan. Kotiintuloaika oli yleensä 19-20, myös viikonloppuisin. Jos myöhästyi minuutinkin itsestä riippumattomista syistä (tyyliin bussi jäi välistä), tuli hirveät sanktiot. Mitään ruokaa ei saanut kaapista syödä kysymättä lupaa, useimpia ei myöskään lupien kanssa. Televisiota sai katsoa muutaman kerran kuussa, lopun ajasta äiti istui sen edessä - ja oman television hankkiminen omilla rahoilla oli kielletty. Karkkia ei saanut syödä kuin karkkipäivinä (eipä tosin minua estänyt). Musiikkia ei saanut kuunnella samaan aikaan kun oli netissä. Mitäs sitä turhaan mitään sääntöjä perustella, eihän se perhe demokratia ole. Kotitöistä minun piti tietysti tehdä suurin osa, nykyään teen niitä varmaan 90% vähemmän vaikka asun yksin ja pidän kuitenkin kämpän ihan siistinä enkä osta valmisruokaa tai syö ulkona. </rant>

Sitten moni vielä ihmettelee, miksi muutin jo 16-vuotiaana pois vanhempien luota. Soluasumisesta ei ole kokemusta enkä todellakaan aio hankkia. En pystyisi kuvittelemaan asuvani vieraiden ihmisten kanssa (vaikkeivät ne pian kenties olisikaan niin vieraita).

[q]DiamonDie:
Vanhempien luona asumisessa *snip*
[/q]

ei helvetti, onneks ei itsellä ole ollut ikinä tolllasta.

[q]
Soluasumisesta ei ole kokemusta enkä todellakaan aio hankkia. En pystyisi kuvittelemaan asuvani vieraiden ihmisten kanssa (vaikkeivät ne pian kenties olisikaan niin vieraita).
[/q]

Ei tää niin hirveätä ole kun on hyvä kämppis. Itseä hirvittää ja huvittaa kuunnella noita kauhutarinoita huonoista kämppiksistä ku omalle kohdalle ei ole (vielä) sellaista sattunut.

Toki oma kämppä on luonnollisesti silti paljon parempi, oli se aika persiistä muuttaa tilavasta kaksiosta pieneen solukämppään!

Itse olen viime syksystä asunut kahden kaverini kanssa solussa. Välillä (varsinkin alkuun) tuli vähän nahinoita varsinkin toisen kanssa, joka oli vielä läheisempi ystävä näistä kahdesta. Nyt ei jaksa enää niin välittää, jos toinen on vähän ärtyneellä päällä ja vähän yrittää ”rähistä” jostain.

Soluasumisessa hyviä puolia on alhainen vuokra, ja toisaalta varmaankin myös seura. Mie en ehkä kauaa täällä Kouvolassa jaksaisi yksiössä asua, kun ei ole tietokonettakaan, millä pitää yhteyttä. Ja aika vähän on ystävystynyt täällä kenenkään kanssa (paitsi tietysti Hannan yms. *hali*).

Toisaalta välillä kaipaa sitä omaa rauhaa, mutta silloin yleensä vetäydyn omaan huoneeseeni, ja toisaalta viikonloppuja & lomia en kovin usein vietä kämppisteni kanssa (no edellä mainitun kanssa käydään pileissä yms), kun toinen kämppiksist¨äni on vielä samalla luokalla *iloinen*.

Tosiaan, tuossa paljastuu uusia ärsyttäviä piirteitä kavereista, mutta paljon mukavammin tämä vuosi on mennyt kuin edellinen, jolloin asuin vieraiden ihmisten kanssa (toinen ei uskaltanut koskaan puhua, ja toinen oli hieman eri maailmasta, koska ikäeroa oli yli 20 vuotta, mutta ihan ok tultiin kyllä toimeen).

Kotona asumisessa miulla ei ole ollut ongelmia, koska oon oikeastaan aina tullut porukoiden kanssa toimeen. Onhan se kivaa kyllä ihan omillaankin asua, tosin sitten joutuu maksamaan siitä ilosta. Kesät (ja viikonloput) asun varmaan vielä porukoiden luona, riippuen mistä onnistuu saamaan töitä...

Faija kun oli 70-luvun alussa Porissa opiskelemassa niin sen kämppis heitti pöydän ikkunan läpi Syytä tähän en tiedä

häh? sillon kun mä asuin solussa, niin etenkin kaikki kämppiksien ruoat oli suorastaan pyhia. En olisi kyllä ikinä kajonnut kenenkään ruokiin, eikä kukaan vienyt minultakaan ruokaa. *täh* saisin kyllä ihan helvetilliset raivarit, jos joku olisi syönyt mun krapula-pizzat

Mä asun tääl Turussa lapsuudenystävän kanssa kaksiossa. Ollaan tunnettu 5vuotiaista asti. Yhteiselo sujuu muuten ihan hyvin mutta jotkut toisen tavat ja piirteet alkaa pikkuhiljaa ärsyttää =)

Esim mua ärsyttää eniten se että känppis kattoo telkkua 24/7 ja kun mä asun täs olkkaris ni joudun kuuntelee sitä kokoajan. Sitten se käy laittamassa mun stereoiden äänet niin hiljaselle ku mahollista ja sen jlk tv täysille
..no nyt asiasta selvittiin sillä että tv on nykyään tuolla sen makuuhuoneessa suurimman osan ajasta.

Toinen mikä ärsyttää on se että siivous ei oo tasapuolista. Mä siivoan aina kaikki paikat, paitsi vessa siivotaan vuoroviikoin (se on ihme kyllä pysyny) =)

Mut kasvattaa tää ainakin! siis se että asuu känppiksen kanssa. Voisin melkein suositella kaikille, ainaki tästä saa hyvät eväät tuleville parisuhteille joissa asutaa yhessä

mun mielestä solussa on varsin paljonki kivempaa asua ku vanhempien luona... tai ehkä se vaan johtuu siitä et mul sattuu oleen tosi ihqt kämppikset ja varsin *ehum* mielenkiintoset vanhemmat...*justjoo*

Mä asuin viime syksyn porukoiden luona lähes vuoden poissaolon jälkeen ja nyt soluasuminen on mulla taivas siihen verrattuna...välit porukoihin on taas loistavat, kun ne on tuolla parinsadan kilsan päässä *vink*.

Mä asun kylläkin vaan kahden hengen solussa, ja kämppis on aika usein pois viikolla ja viikonloputkin. Välillä ärsyttä, kun toinen ei siivoo, jättää harjojaan ja hiustenkuivaajia lavuaariin *igor*. Mut sentään tiskaa, munkin astiat *iloinen*. Jos ois varaa valita (raha tilateen kanssa), asuisin kaikista mieluiten iihan yksin...sais tehdä what ever when ever*vink*

Onneks opiskelut on ohi ja sitä myöten solussa kahen venäläisen ämmän kanssa asuminen ja luojan kiitos oon kohta muuttamassa porukoilta omaan kämppään, mutta vielä himassa jaksaa ihmetyttää mutsin päähänpistot, esim.

-on he****inmoinen nälkä, mut ruokaa ei pääse laittaa ku mutsi sählää keittiös 2 ja puol tuntii jotain ettei siel pääse ees jääkääpille
no sit ajattelen et siinä välis kerkis sit suihkuun, mut just kun saa suihkun päälle mutsi kolkuttaa ovelle ja karjuu et just sillä hetkellä täytyy laittaa pesukone päälle / tyhjentää.

-jos laitan maatuvien roskikseen jotain ei-maatuvaa mutsi menee kaivaa sen sieltä pois tai vaihtoehtosesti jos laitan jotain maatuvaa sekaroskikseen sekin täytyy sieltä ottaa pois...

solussa asuminen taas toisinaan oli vieläkin kamalampaa, tein niin tai näin se yks valitti aina kaikesta, ja vähän väliä kävi koputtamassa mun ovelle ties mihin aikaan yöstä ja esim. se laitto lappuja jääkääppiin et \”sun ruoat on kaks päivää vanhaa, heitä se pois, balaa, blaa, blaa....\” ja toinen asukeista tuli aina siihen aikaan kolisteleen kun mä olin menossa nukkumaan, muutamaan kerran keskellä viikkoakin kavereittensa kanssa mölyten et koko rivitalo raiku...esimerkkei riittäis vaik kuinka paljon, mut ei nyt jaksa muistella...

Haluisinkin nyt kuulla muiden kauhu kertomuksia asumisen vaikeudesta..

O