24h elinaikaa, mitä tekisit?

*känni*

Eettisistä syistä en viitsi sitä täällä sanoa.. Jokainen voi vaan päätellä että mitä minä teksin jos tosiaan olis vain 24-tuntia aikaa jolloin millään mitä teen ei todellisuudessa ole mulle mitään väliä enää.. (en usko elämään kuoleman jälkeen) voin sanoo etten ainakaan olisi lainkuuliainen siinä vaiheessa..

Joo-o, yhdyn edelliseen, eli vois olla jo siel laittoman rajamailla. Turhapa siinä ois kiirehtiä enää minnekään... Polttelisin savuja ja ottaisin rennosti, muistelisin elämääni. Lopux sit ihan tajuttomat happotripit ettei edes tajuis kuolevansa*yingyang*.

Älkääkä puhuko mulle moraalista tossa tilanteessa...*piru*

[q]Jammailija:
Älkääkä puhuko mulle moraalista tossa tilanteessa...*piru*
[/q]

Siltikään vaik se 24 tuntia saattaa olla
just nyt menossa

nii.. onhan se ihminen itsekäs olento, ja varmasti jos tietäisi lähdön olevan 24h päässä niin kiusaus ryhtyä tekemään asioita ajattelematta muita olisi varmaan suuri. sikäli hallucinogen tiivisti tossa alussa sen vaihtoehdon aika hyvin..

kunnoitan niitä jotka uskoisivat toimivansa toisin tuossa tilanteessa. itse luultavasti kallistuisin kuitenkin myös sinne sikailun puolelle.. ja itsarin tosiaan tekisin ennen sitä 24h rajaa jollain mielenkiintoisella tavalla ;) olisihan se hauskaa tehdä vastoin kohtaloaan..

[muokattu 8.3.2004 21:18]

[q]hSU:
nii.. onhan se ihminen itsekäs olento, ja varmasti jos tietäisi lähdön olevan 24h päässä niin kiusaus ryhtyä tekemään asioita ajattelematta muita olisi varmaan suuri. sikäli hallucinogen tiivisti tossa alussa sen vaihtoehdon aika hyvin..

kunnoitan niitä jotka uskoisivat toimivansa toisin tuossa tilanteessa. itse luultavasti kallistuisin kuitenkin myös sinne sikailun puolelle.. ja itsarin tosiaan tekisin ennen sitä 24h rajaa jollain mielenkiintoisella tavalla ;) olisihan se hauskaa tehdä vastoin kohtaloaan..
[/q]

Mä taas en oo lainkaan varma siitä
olisko tollasessa tilanteessa monellakaan
sit pokkaa ruveta edes kunnolla sikaileen.
Vai unohtuvatko kaikki lähimmäiset samalla
hetkellä kun kuulet eläväsi viimeisiä tunteja?

Toisaalta, kun itse olen jo aiemmin
elänyt jonkin aikaa 'kuin viimeistä päivää'
ja spekuloinut odottavalla kuolemalla
lähitulevaisuudessa, niin omalta osaltani
olen melko varma etten viimeisinä tunteinani
enää toistaisi ainakaan noita aiempia
kokemuksiani vaan tekisin asioita joilla
voi olla _muille_ jotain merkitystä, ja asioita
jotka valmistaisivat itseni varsinaiseen
kuoleman hetkeen, josta haluan saada
sen irti mitä siitä saatavilla on. (Ja ei, en
nyt esitä mitään oletuksia kuoleman-
jälkeisestä elämästä, se on asia erikseen. )

No, spekulointi on spekulointia puolin ja toisin
Itse kuitenkin elän tämäntyyppisen kysymyksen-
asettelun kanssa päivittäin, siis sen kanssa,
että jos kuolisin huomenna, kokisinko
sillä hetkellä minkäänlaista katumusta asioista
joita olisin jättänyt tekemättä tai tehnyt.

Kysymys ei ole ihan niin irrallaan
todellisuudesta kuin ehkä voisi kuvitella,
sillä ennemmin tai myöhemmin nämä
elämän ja kuoleman kysymykset tulevat itse
kullekin ajankohtaisiksi - siksi niitä vois olla
hyvä miettiä jo vähän etukäteen, sitä miten
loppuelämänsä aikoo käyttää.

Ettei tarvi sit vielä viimesenä päivänä
yrittää elää koko aiemman elämänsä edestä

[muokattu 8.3.2004 21:45]

[q]alien:
Kirjoittaisin kirjeet parhaille frendeilleni, ex-muijille ja varsinkin perheelleni. Sit viettäisin viimeiset tunnit tärkeinpien henkilöiden kanssa.
[/q]

Olen samoilla linjoilla. Haluaisi viettää aika mahdollisimman monen läheisen ihmisen kanssa ja puhua kaikkien vanhojen kavereiden kanssa jne. Örveltämisen jättäisin varmasti väliin. Mitä iloa siitä muka oisi?

Kirjoittaisin pari kirjettä, halaisin muutamaa ihmistä, veisin koirani hoitoon, kävelisin keskelle metsää, olisin siellä yksin ja yrittäisin tehdä sovinnon itseni kanssa...

[q]Tres:
Mä taas en oo lainkaan varma siitä
olisko tollasessa tilanteessa monellakaan
sit pokkaa ruveta edes kunnolla sikaileen.
Vai unohtuvatko kaikki lähimmäiset samalla
hetkellä kun kuulet eläväsi viimeisiä tunteja?
[/q]

On kyllä totta, et monella(mukaan lukien minä) vois tulla toisia mietteitä kun tulisi tosipaikka. Samoin ne jotka sanovat etteivät sikailisi voisivat alkaa sikailemaan kun tietävät ettei vastuuseen käytännössä joudu.
Yhdestä asiasta kuitenkin olen omalta kohdaltani täysin varma ja se on tuo raha ja sinä olisi saatava tarpeeksi keinolla millä hyvänsä( noh okei väkivaltaa ei nyt lasketa kuvioon)

Toki olisi kiva hyvästellä läheiset mutta ainakin itse en voisi muuta kuin ajatella sitä montako minuuttia minulla on enään jäljellä joten se voisi olla pikkaisen hankalaa ja päänsekoittaminen olisi varmasti todella houkuttelevaa jotta asia unohtuisi.

[muokattu 8.3.2004 22:08]

[o]Lähtisin kalajoelle äitini luo[/o]

edit: auttaisin muita

[muokattu 24.6.2004 10:57]

mä testamenttaisin kaikki mun jäämistöni tietyille ihmisille jotka haluan tiettyjä juttuja saavan. Lisäks määräisin että mut tuhkataan eikä kaiveta maahan. siihen kuluttaisin sen päivän, ja tietty hyvästelisin kaikki tutut ja ystävät ja sukulaiset

Viimeisinä hetkinä ois muuten peliveto hypätä laskuvarjohyppy, ei ainakaan vituttais niin paljoa jos ei varjo aukeiskaan

[q]hallucinogen:
ajatella sitä montako minuuttia minulla on enään jäljellä joten se voisi olla pikkaisen hankalaa ja päänsekoittaminen olisi varmasti todella houkuttelevaa jotta asia unohtuisi.
[/q]

Tässä onkin varmaan suurin ero ainakin
meidän kahden näkemysten välillä.
Itse kun en koe kuolemaa ylipäätään
minään uhkatekijänä joka pitäis pyrkiä
unohtamaan, vaan elämän _ainoana_
realiteettinä, ja itseasiassa sen toiseksi
tärkeimpänä osana, jota odotan jos en nyt
innolla niin ainakin samalla
mielenkiinnolla kuin jokaista päivää ennen
sitä.

En minäkään kuolemaa pelkää, lähinnä varmaan sen takia, että en usko mihinkään kuoleman jälkeiseen vaan se on täysin tiedoton ja tyhjä tila.
Mutta se, että tiedät sen koittavan kahden tunnin 34 minuutin ja 14 sekunnin päästä niin alkaa pistää miettiin et vittu!

Sanotaan et siinä vaiheessa kun makaan sairaalassa sängyssä omassa paskassani ja ei toivoa paranemisesta niin haluan, että annetaan joku piikki ettei tarvii enään siinä kitua.

[q]hallucinogen:
En minäkään kuolemaa pelkää, lähinnä varmaan sen takia, että en usko mihinkään kuoleman jälkeiseen vaan se on täysin tiedoton ja tyhjä tila.
Mutta se, että tiedät sen koittavan kahden tunnin 34 minuutin ja 14 sekunnin päästä niin alkaa pistää miettiin et vittu!

Sanotaan et siinä vaiheessa kun makaan sairaalassa sängyssä omassa paskassani ja ei toivoa paranemisesta niin haluan, että annetaan joku piikki ettei tarvii enään siinä kitua.
[/q]

Tossa suhteessa lääkärit on etuoikeutettuja. Eivätköhän yleisesti osaa määritellä kuinka nopeasti se oma loppu on tuleva, ja tietävät hurjan paljon enemmän kaikista lääkeaineista, mitä kenties voi itseensä ruiskuttaa lopettaakseen kärsimyksensä, kuin me tavalliset tallaajat, jotka joutuvat tyytymään kohtaloonsa.

Todellakin siinä vaiheessa kun omassa paskassaan makaa, on jo asiat todella huonosti

Haluisin tehdä varmaan kaikkea järjetöntä ja spontaania ja jotain ennen kokematonta.. Pankin ryöstökin kuulostaa kivalta :D
Mitä oikeesti tekisin jos kerrottas että 24h elinaikaa jälljellä ni en todellakaan tiedä todennäköisesti mut valtais pakokauhu ja pitäs vaan nähdä kaikki kaverit ja sukulaiset.

juu ja viimiset minuutit ois kyl kiva viettää pudoten lentokoneesta ilman varjoa :D

[q]hallucinogen:
Sanotaan et siinä vaiheessa kun makaan sairaalassa sängyssä omassa paskassani ja ei toivoa paranemisesta niin haluan, että annetaan joku piikki ettei tarvii enään siinä kitua.
[/q]

Noi onkin vähän eri asioita, kysymyksenasetteluhan
ei kerro et miten sitä sit kuolis
Ja henk. koht pyrin välttämään tilanteen
jossa makaisin omassa paskassani, siihenkin
on ennaltaehkäiseviä elämäntapamalleja, mutta
ei niistä sen enempää, ymmärrän mitä tarkoitat.

[q]Tres:
Kysymys ei ole ihan niin irrallaan
todellisuudesta kuin ehkä voisi kuvitella,
sillä ennemmin tai myöhemmin nämä
elämän ja kuoleman kysymykset tulevat itse
kullekin ajankohtaisiksi - siksi niitä vois olla
hyvä miettiä jo vähän etukäteen, sitä miten
loppuelämänsä aikoo käyttää.

Ettei tarvi sit vielä viimesenä päivänä
yrittää elää koko aiemman elämänsä edestä *vink*[/q]


Pitää elää niin kuin eläisi ikuisesti tai vain yhden päivän.

Se on aika hyvä ohjenuora jokaiselle loppuelämän päivälle.

Hmm... paha kysymys kun ei ole tullut ajatelluksi koko asiaa. Kaippa sitä toivois lähtevän hymy huulilla ja lasti tulossa, jotta sais lisää elämää tähän maailmaan ja jäis jotain mistä ois ylpeä.

[muokattu 8.3.2004 22:53]

Okei, konsepti on lähes sama, kuin Tyeichan ”tuhlaa rahat 3 tunnissa”. Mutta nyt on vähän erilainen lähtökohta. Eli: 24h ja elämäsi päättyy. Mitä olet aina jättänyt tekemättä? Ja millä tavalla haluaisit lähteä, jos lähtö koittaisi?