SINKKULUUKKU

[q]
Brad tunnusti Ilta-Sanomien, tuon aikamme journalismin kulmakiven, haastattelussa omistavansa hamsterikoon varustuksen!
[/q]

Mut toki eiköhän niillekin löydy piukkaa.. :)

T: hamster+duct tape

[q]INFIANA, 1.4.2005 12:19:
No oon mä ennenki hamstereiden kanssa hengannu... ja ne ei ollu ees brad pittejä.
[/q]

Hyiii!

[q]Tulispa Brad Pitt koputtaa ovelle...
[/q]

Tulit vaan mieleen kun luin päivän uutisia. Tärkeitä ja vähemmän tärkeitä.

http://www.news24.com/News24/Backpage/HotGossip/0,5583,2-1343-1344_1684051,00.html

Eli jos ei siltä muuta saisi, niin ehkä eron jälkeen kartanon :)

Vieläkin täällä..

[q]Mark Hamilton, 1.4.2005 19:06:
Kluibituksen sinkkuluukun omat ravet pystyyn
[/q]

Hyih.

Bileissä:

- "Ooksä sinkku?"
- "..."
- "Hyvät bileet!"
- "..."
- "Mä taidan mennä tästä hakee lisää juotavaa, otatko sä jotain?"
- "..."
- "Tuun kohta takas!"

Then do loop.

Toisaalta, spekulaatiotahan tämä. En mä ole koskaan sinkkubileissä ollut :P

[q]
Naiset on kyllä kummia otuksia, ei ne osaa päättää mitä ne haluaa.
[/q]

En mäkään miehenä sen helpompi ole.

Toivottavasti tulevaisuudessa en tee yhtä typeriä virheitä :)

[q]Dana, 19.11.2006 14:22:
---
Lyylikki, 19.11.2006 14:14:
Tänään olisi voinut herää jonkun kivan kainalosta ja viettää siellä kainalossa koko päivän. Mä näin jo jotain valveunia siitä, miten mun sormet hipeltäisi sen jonkun ihoa. Koittaisi kyljen kaarta ja piirtäisi rintalihaksen kuvaa.

Mutta on se klubbariin yksin iniseminenkin ihan kivaa

---

heeei, tsemppiä sinne ei tilanne niin paha ole!! Pipo päähän ja kävelylle, tähän aikaan (ja sit kans n.kuuden-seiskan aikaan) moni kundi ulkoiluttaa koiriaan tuolla u never know whos gona be there..!

itse nautin täällä ihanasta kurkkukivusta, mutta onneksi äiti on täällä ja tuo teetä, kukas sitä miestä nyt kaipaisi hahahaa...
[/q]

Jaa. Kyl mul ainaki on vientii. Oon suorastaan nuutunut. Täydellisen oloinen "sinkkuilu-viikonloppu" takana. *joo**hihu*

[q]WiljamiDzay, 27.3.2007 23:50:
sinkkuluukku on parasta huumetta
[/q]

that's what they all say till...

http://vip.mikrobitti.fi/~tapiob/whitelines.gif

[q]Annakins, 6.4.2005 10:49:
Puolet ajasta pompin edelle siitä missä mennään ja mietin, että voisko se oikeesti tykätä musta niin paljon että alkaisin jopa seurustelee sen kanssa. Toinen puoli ajasta menee siihen, että keksin syitä miks en vois seurustella sen kanssa. Oon ollu sinkku nyt niin kauan että en enää tiedä mitä tehdä jos yht'äkkiä oonkin tilanteessa, jossa pitää ottaa huomioon jonkun toisenkin tunteet.
[/q]
...no tosi jees, kun harkitset "seurustelemista" pojan kanssa jonka olet "kerran bileissä" nähny ja meet sen kanssa leffaan? ...joo, onnee

[q]Annakins, 6.4.2005 13:23:
("pompin edelle siitä missä mennään")[/q] = pissis

*haukotus* hoh hoi..nyt alkaa menemään taas vähän pilkuviiluksi..mikähän siinä on että se on hälyyttävän monesti dorka asialla näissä viilauksissa

mutta takaisin aiheeseen : noh, annakins, mitens hommat edistyy? mulla on kans pelottavan vaikeeta elää "päivä kerrallaan" jos pitää kelailla jotain suhdejuttuja, tulee mietittyy aina liian pitkälle tai miinuksia ja plussia väärässä vaiheessa, mut annahan kun muista elämän osa-aluieista on kyse niin ei uskalla ees ajatella mitä sitä ens viikolla tekee tai että nyt ei ees osaa sanoo voiks lähtee ens kesänä esim. festareille tai matkoille..ei vaan pysty näkee niin pitkälle ajassa..

[q]e-will, 12.4.2005 18:17:
kyllä on parisuhteita jotka tuovat paljon enemmän onnettomuutta elämään kuin sitä onnellisuutta.
nimenomaan se että olet parisuhteessa ei tarkoita että se parantaisi sun elämänlaatuasi!
[/q]

Ei toki, mutta esimerkiksi omakohtaisesti, jos ajattelen onnellisuutta jonkinlaisena kokonaisuutena, liittyy siihen usein parisuhde.

Ei tietysti ainoastaan - saatikka kenen tahansa kanssa, mutta kuitenkin :)

[q]Funktion, 8.3.2009 18:52:
Mjaaha, exällä vissiin pienehkö mollausfiilis päällä. Toivotin tekstiviestillä hyvää naistenpäivää, ja vastaukseksi sain seuraavanlaisen viestin:

"Kiitti vaan. Tänään on muuten suunnilleen puoli vuotta siitä kun rupesin miettimään eroa. Päivääkään en ole katunut. Mulla onni kukoistaa "nimettömän" kanssa. Mutta kuulin että sinä oot vieläkin yksin? Noh, ehkäpä jossain joku sinullekin on."

Kiiiitooos, päivän pelastus taas! :D
[/q]

ei jumalauta kyllä on sit katkera nainen! :D

Se on se juuttu. Me keksittiin se poikien kans! Se on se.. se naisen tuoksu! Sitten sitä.. Elikkäs, ratkaisu on kovinkin yksinkertaista ja ekonomista, silllä se ei ole edes kallista vaan ylettömän luksusta! Eli tuoksu...joo* kerronko, mitä ajelen takaa?

Ostakaa sieltä pesuainehyllyiltä tyttöjen jutut : Shampoot, Pellavaöljyt ja ne niin saatanan hyvälle tuoksuvat tukanhoitoaineet! Satsaatte niihin kymmenisen euroa kuussa, niin elätte huikean leveästi naista syleillen, keinotekoisesti teihin kyteytyen eteeristen fiilinkien kautta.

Tuoksu. Kapish? No need no woman, no´´it's the fragrance we need!

[q]T-rex-orava, 25.4.2005 20:00:
---
sakk303, 21.4.2005 23:46:
...Se on se juuttu. Me keksittiin se poikien kans! Se on se.. se naisen tuoksu!...
Tuoksu. Kapish? No need no woman, no´´it's the fragrance we need!

---


Kerrotko suurelle yleisölle viikon päästä miten onnistui? Hävisikö naisen kaipuu
[/q]

No näin viidettä päivää naisten tuoksujen kanssa kylpyhuoneessa pelleiltyäni voin todeta, että toistaiseksi tekee ainakin uskomattoman hyvää. Eli jos ei nyt ihan sataprosenttisesti vois ilman elää, niin kyllä näillä persikka yms. -meiningeillä kituuttelee

Turhaa itkette Iinekset ja Akut.
Carpe diem.

[q]ambro, 23.5.2005 14:53:
Mahdollisuus on aivan ihana ja kiltti ihminen *sydän* joka näyttäisi arvostavan mua ihan itsenäni. Ja silti.. En tiedä.. Sen kerran kun lähden sille reissulle, niin annan kaikkeni, ja se pelottaa. Aina olen siipeni polttanut miksi en siis nytkin?*ding*
[/q]

Jos ei pelaa ei voi voittaa

näin on eräs tärkeä ihminen mulle sanonut

Mä lähdin mukaan mutta en alkanut pelaamaan kunnolla koska olin jo varma että häviän kuitenkin vaikka voiton mahdollisuus oli suuri.

Pelkäsin liikaa.

Loppujen lopuksi, riski kuin riski, on riski hävitä mutta on myös riski voittaa

En tiedä mitkä on mahdollsuudet nyt mutta olen päättänyt voittaa vaikkakin "hieman" myöhässä

Teet itse päätöksen, mutta punnitse huolella, vaikka pelottaa, voit hyvin voittaa

[q]pirpeli, 8.8.2006 14:45:
---
zeuzz, 8.8.2006 14:43:
byääh! :( miksi aina pilaan mahdollisuuteni tyttöön olemalla oma itseni?

---


Sä oot selkeesti miespuolinen minä. Mä pilaan aina mahdollisuuteni miespoikaan olemalla oma itseni*hmph*
[/q]

Kuulostaa myös multa.. Mut joo, ei tosiaan kandee varmaan ottaa stressiä.. eiköhän sielt viel joku tuu vastaan joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin se on..

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.