SINKKULUUKKU

[q]Miltzu, 17.12.2009 14:02:
Jos mies sanoo et "nytpä tahdon painaa sua kuivana kakkoseen" niin onko siihen sun mielestä suostuttava vain siksi että miestä pitää miellyttää?
[/q]

Toi on aika must..

-> uusi rakkauteni
se vaan on niin helppoa olla lätkässä elektroniikkaan aj audiohärpäkkeisiin. ne ei nalkuta ja ne on aina mieliksi

p.s. eli taidan siis poistua täst luukusta vähin äänin

[q]$, 9.8.2006 17:01:
Muistaakseni vielä 90-luvun lopussa herutus ja viinan juonti olivat tabuja teknobileissä. Kai se porukka sitten pariutui jatkoilla tjsp.
[/q]

Joo. Mäki muistan. Kännisii katottii vähä kieroon, ja tanssiminen oli paljon kivempaa kuin heruttaminen. Sen sijaan ystäviä löyty niin paljon ettei ikinä. Nyt ei sit nii alkeitakaan. Vähä joka toinen on kännis, tanssivia tyttöjä käy aina joku urpo puristelee pyllystä, kaikki on nokka pystyssä sisäänpäin kääntyneessä omassa porukassaan. Niin että onpas kulttuuri muuttunut.

Mut äh, ihan hyvä näin.. Nyt voi rupee rauhas heruttelee nuorii teknokissoja kerta se ei enää oo nii tabu..

[q]Equalizer, 16.4.2009 11:22:
---
Lasersäde, 16.4.2009 09:57:
sinkkuilu on ihan kivaa, mutta tulee kyl kaivattua aika paljon läheisyyttä :)

---


niiku pierunhajuja
[/q]

No, sitäkin. :D

Ja henglailua. :)
Mut ku kesä tulee niin....ehkä kollitki heräilee:D

[q]hardcorAve, 8.4.2009 19:32:
---


Tähän voisin kyl lisää, et jos et itekään tiiä halutko vakituista seuraa vai et, ni luuletko että annat itestäs hyvän kuvan?

Ja oot vielä niin nuori.. Sul mitään hätää vielä. Ite olin sinkku 21-vuotiaaks saakka.

---


Kyllästynyt tähän yksinkurvailuun, pitäähän saada vaihtelua ja kokeilla kaikenlaista mitä ikinä keksiikin ja mitä on vailla. En panikoi, koitan vaan onnea =)
[/q]


Sä oot viel niin nuori...*joo*
Nauti nyt elämästä, ku oot vielä ton ikäinen. :)

[q]T0mbstone:
---
sakk303:
-> uusi rakkauteni
se vaan on niin helppoa olla lätkässä elektroniikkaan aj audiohärpäkkeisiin. ne ei nalkuta ja ne on aina mieliksi

---


Saaks niiltä hyvää seksiä?
[/q]

On niillä kaks reikää per kaiutin..nam nam.

[q]fine, 28.4.2005 23:43:
Ei vittu, ei voi olla taas paskempi fiilis, erottiin Emmin kanssa äsken. Suhde kesti kaksi kuukautta. Hän oli täydellinen, rakastin hänen hyviä ja huonoja puolia, mutta inhosin mitä hän teki mulle. Hän ei osannut järkätä mulle aikaa opiskelun keskellä, hän muuttui kun rupes taas lukea, hän tiesi että satuttaa mua olemalla erilainen kuin silloin kun tutustuimme, mutta ei pystynyt kuulemman sille mitään, sanoin että kyllä mä voin odottaa, take ur time, mutta en pystyny, sattui järjettömän paljon, vielä enemmän sattui se että hän tietoisesti satutti minua. Tänään sitten minulla paloi hermo, kysyin suoraan; kauna tätä sun stressailua jatkuu, vai tuleeks tää olemaan aina tämmöist? Sain kuulla vastaukseksi sydantä murtavan jutun, sitten me, tai itseasias hän päätti että ei enää kestä syyllisyysden tuntoa ja lopetti suhteen.

vittu et vituttaa.. mutta silti olen kiitollinen niistä ensimmäisistä kolmesta viikosta, hän teki minut onnelliseksi kaiken tän paskan keskellä..
[/q]
*haliruttaus*

[q]Darianna^:
*täh* tunnen oloni tyhmäksi kun en ymmärtänyt
[/q]

Tosiaan, kirjoitin vaan itse aiemmin siitä, kuinka mukavia ovat tytöt, jotka haluavat, että heille sanotaan suoraan, että mitä halutaan, mutta eivät itse kykene moiseen suorapuheisuuteen saati rehellisyyteen.

Kirjoituksesi toi vaan mieleen taas tuon ajatuksen :)

[q]Morloc, 22.3.2007 16:23:
Pitänee tuota penkkitulosta sitten pikkasen vielä petrata
[/q]
nainen on aivan liian ruipelo, jos sen päältä pääsee pois alle kolmella kierähdyksellä

[q]ezzy, 27.3.2007 20:44:
Paska, tää meniki lastentarhaks, eikä draamaks :(
[/q]
ei se näin tiistaina oo niin justiinsa, kellokin on noin vähän

[q]Jää~*, 18.9.2005 13:21:
---
Cata, 18.9.2005 05:22:
Niin... tai sit voi täyttää elämänsä ihan kokonaan työllä ja koululla. Kun tulet yöllä väsyneenä kotiin, et halua mitään muuta kuin nukkua rauhassa ne kokonaiset kuusi tuntia, ilman että joku tulee siihen viereen pyöriin.

---


[clip]... mut lähinnä mietin vaan sitä, että jos sattuukin tapaamaan sen oikean, niin juttu voi mennä puihin ihan sen takia, että on täyttänyt oman elämänsä kaikella muulla, mistä ei kenties pääse eroon, vaikka haluaisikin...
[/q]

Tää on kyllä niin totta kans. Rehveille ajan järkkääminenkin on hankalaa, mites sit seurustelu? En tiä. Toivottavasti ei tartte ruveta seurusteleen hetkeen.

...hei mä nyt häivyn täältä. Joskaan en ilmoittaudu toiseenkaan luukkuun, mut jos täältä nyt olisi pidemmän aikaan nyt pois ja luulen niin kyllä... *sydän*

I like it here*känni*

Itseasiassa jätät toisen (olettaen, että toinen on niin sinisilmäinen ettei hän huomaa/päättele että nyt on jotain vialla) valheelliseen maailmaan, josta putoaminen todellisuuteen (jos niin vahingossa tapahtuu) luultavasti satuttaa enemmän kuin todellisuus alun alkaen.

---

Lienet samaa mieltä asiasta, että onhan se omituista toimintaa ellei yksilö voi keskustella omista aikeistaan rakkaimmalleen?
...
Pointtini oli lähinnä selän takana toimimisessa jonka olet jo varmaankin ymmärtänyt kirjoituksistani?
...
Mitä muita keskeisiä taitoja haluaisit lapsille välittyvän? Niihin tuskin kuuluu elämänohjeita missä tehdään jotain rakkailtaan salaa, miksi kuuluisi?

---

En ole samaa mieltä.

En pidä avoimuutta itseisarvoisen hyvänä asiana.

En pidä selän takana toimimista itseisarvoisen pahana asiana.

Toisinaan asioiden salaaminen tapahtuu itsekkäistä ja lyhytkatseisista syistä. Toisinaan asioiden salaaminen taas on hyväntahtoinen, rakastava ja reilu tapa toimia toista ihmistä kohtaan.

Avoimuus on kenties hyvä yleinen ohjenuora kahden kypsän ja hyvinvoivan ihmisen ihmissuhteessa. Mustavalkoinen avoimuuden suhteen obsessoiminen taas on mielestäni naiivia ja nousee usein itsekkäistä syistä kuten halusta kontrolloida muita tai paeta vastuuta.

Mikäs täällä ollessa, ihan letkeetä. Nyt on tullu vaan ton edellisen suhteen takia se että en tiedä että haluanko edes vähään aikaan seurustella vaikka tapaisinkin jonkun ihanan ihmisen, mutta silti haluan jonkun ja kaipaan läheisyyttä Ehkä se kaikki hämmennys kaikkoaa kun tapaa jonkun oikeanlaisen ihmisen kenen kanssa synkkaa eikä kiirehdi vaan ottaa niin chillisti kuin vaan voi
Mut nyt sitä tyyppiä täytyy odotella, että mitäs tekis sillä välin ?
Huston, I have a problem.

Mä en kyl taida lähteä täältä pitkiin aikoihin mihinkään ku en taida oikeen olla kykenevä muodostamaan minkäänlaista suhdetta keheenkään. Ku ei kykene pitämään edes itsestään niin miten pystyis sitten toisista. Tässä taitaa olla sellanen itsetutkiskelun aika edessä. Vois ensin vaikka hankkia jotain kavereita, tai edes jonkinlaista sosiaalista elämää. Meitsi on yksinäinen.

ummh. kyllä kyllä.. voisin käydä taas pikaisesti kurkkaamassa tässä luukun oven suussa ja tokaista, että kylläpä olis mukavaa, mutta kun ei mitään aikaan saa eilen oltiin kaverin kanssa tanssilattian liepeillä eräässä ravintolassa ja viereen tuli kaksi naisen tapaista..ensimmäiset sanat, mitä he sanoivat, oli "teillä taitaa olla täällä helvetin tylsää kun ootte tuommosella ilmeellä täällä".. okei, se ei johtunut paikasta, mutta sen jälkeen, kun huomattiin että vastakkainen sukupuolikin alkaa huomaamaan meidän aikaansaamattomuuttaan norsun vituiksi venähtäneet naamat, niin pisti kyllä miettimään, että pitäisikö yrittää edes olla positiivisemmalla mielialalla yöjalassa ? kun tuntuu, että on mennyt maku kaikesta, kun on yksin. baari on surkee mesta yrittää mitään, mutta kun edes siellä ei hymyä irtoa ja katselee koko illan nurkasta, mitä muut tekee asialle (siis lähinnä sille, että ne ylipäänsä avaa suunsa tytteleille ja pitää hauskaa).. eli itseisarvot alkaa olla hukassa. perkele taas pitkä sunnuntai edessä, krapulaa ei ole kun en siihen tahtiin enää ota, mutta yleinen vitutus kyllä siitä, että oikeastaan jo viimeiset pari kuukautta olen ollut norsunvittunaamalla liikenteessä, siis kun näin jälkeenpäin ajattelee..ei siis ihme, ettei mitään koskaan tapahdukaan.. byhyy hakekaa pois

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.