fobiat, pelot & vidun pahat mielenterveysongelmat =D

Ahtaissa ja korkeissa paikoissa en hirveesti viihdy...

Ja hämähäkit ei ole mun parhaita ystäviä myöskään

mulla on syvyydenkammo vedestä.. en voi mennä uimaan jos en näe pohjaa ja vaikka näen, tuskin siltikään jos se on syvä.

[q]
jeesboks:

Oon kuullu juttuu että araknofobiasta parantuneet ihmiset tekee melko usein täyskäännöksen ja alkaa ihkuumaan niitä käsittämättömällä tarmolla.

[/q]

Mä oon taas ymmärtäny niin, että mistä tahansa fobiasta parantuessa on mahdollista, että sitä ennen-niin-pelottavaa juttua aletaan ihan hakemaan. Esim. korkeuskammosta ”parantunut” lähtee duuniin pesemään pilvenpiirtäjien ikkunoita tms.

[ihan mutu-juttua tältä puolelta]

Ampiaisia ja käärmeitä pelakään ihan yli kaiken....

fobiat:
- korkeat paikat, tai lähinnä se, että putoan sieltä. Korkella oleminen ei sinänsä tuota ongelmia, mutta esim kallion reunalle tms. en uskalla mennä.
- ahtaat paikat, ei kuitenkaan esim. hissi vaan todella ahtaat paikat. Tulee sellanen tunne, että ilma loppuu.

neuroosit:
- ennen kotoa lähtemistä on moneen kertaa tarkastettava, ettei hella vaan ole päällä.
- ulko-ovi on toinen mikä pitää aina lähtiessä tarkistaa moneen kertaan, että se varmati on kiinni.
- aina välillä täytyy tarkistaa, että lompakko, puhelin ja avaimet on tallessa.
- auto pitää kiertää moneen kertaan ja tarkistaa, ettei vaan ovet jäänyt auki tai valot päälle.

[q]Jammailija:
piribodarit....
[/q]

samoja, ikäviä kokemuksia mullaki...*eiei*

[q]Progress:
---
Jammailija:
piribodarit....

---


samoja, ikäviä kokemuksia mullaki...*eiei*
[/q]


Ne ois kyllä sellanen ryhmä jota tuskin kukaan jäisi kaipaamaan

Korkeita paikkoja. 3-4 metrii riittää jo et tuntuu

Mutta lentämisessä ei tuu sitten mitään vaivoja... Paitsi nousussa vähän, mutta kai se menee sitten nii korkeelle ettei vaan pysty tajuu sitä

saattaa olla hieman off topicii, mutta mun ongelma on se että jaan itteni tavallaan eri osiin, on erikseen tanssijutut, erikseen bändijutut, sitten on erikseen kaveriporukkaan liittyvät jutut, niin että saatan sopia samalle päivälle samaan aikaan esim.tanssitreenit, bändin kokouksen ja sitten vielä jonku muun menon tajuamatta miten olen aiemmat jutut sopinut vaikka olisin niiitä aiemmin muistissa kerrannut. Muutenkin pidän aivan eri persoonina laulaja-kaistaa, tanssija-kaistaa ja muutenvaanhäröpallo-kaistaa =DD

tästä on tullut jopa ongelma.
Ainni ja fobioista vielä, mulla on vaihteleva korkeanpaikan kammo, tanssitreeneissä nostot ym. eivät hetkauta lainkaan kun taas himassa en välttämättä uskalla nousta tuolille vaihtamaan lamppua :D

Hmmph.. Kai mä pelkään pimeää ja pimeitä metsiä. Asuin 20vuotta mettän keskellä -en onneks enää- mut mua oikeesti pelotti olla yksin himas.. Luulis että toi ois karaistanu mut, mutta tais mennä toisinpäin.. kuvittelen vieläki että ku menee nukkuu, nii sit joku kauhee äijä tulee mun selän taakse ja listii mut

Ja sit toinen paha on hämähäkit.. hyi helv. Rupee kiljuu tms ja lamaannun iha täysin, tai sit juoksen miljoonaa päin vastaseen suuntaan.. ja sit en uskalla ees yleensä tappaa niitä: pitää heittää joku kirja sen ötökän päälle ja sit kattoo vähä aikaa että mönkiikö sieltä joku esiin. Jos ei möngi niin sit pomppii ihan vaan varmuuden vuoks sen kirjan päällä toivoen että siitä lutikasta ei oo jäljellä mitään SICK.

Mä vihaan ja pelkään hämähäkkejä... juoksen karkuun ja kiljun ku törmään sellassii!
mutta jos oon vihanen ku törmään niihin, rääkkään niit kunnolla. tallon suoraan tai sit pyydystän purkkiin ja ravistan sen kuoliaaks tai sit tukehdutan sen--> suihkutan niin perkeleesti hajuvettä sinne purkkii...*kivatsulle*

tää on hullua, mut mä en pysty syömään jogurttia sellasesta pikku purkista, koska pelkään et siel on kuollut hiiri mikä sit joutuu mun suuhun... tai ylipäätänsä en pysty syömään ruokaa mitä en oo periaattees ite oo avannu tai nähny avattavan....on kans mieltä hivelevää odottaa mitä mehupurkista livahtaa kaadettaessa ulos jos tiiän et se on avattu edellispäivänä.... joo mulla viiraa...

Lyhyesti: ellei näitä olisi.. ei olisi keksitty vastaavia hoitokeinoja.

Hannah, kiitos avautumisesta! Kärsin totaalisesti samanlaisesta ongelmasta... Toi astioiden järjestys kuivauskaapissa on ihan ykkösjuttuja... Eilen ku tiskasin, huomasin, et poikakaverini oli tiskannut ja kaikki oli ihan epäjärjestyksessä ja väärissä paikoissa...joten nehän piti heti järjestää oikein:) Taidan itse tiskata sittenkin jatkossa, ku ei ne muut tajua astioiden tarkan järjestyksen mieltä rauhoittavaa funktioita...

Ei mulla mausteet aakkosjärjestyksessä ole, mutta kyllä kaikella muulla on pelottavan tarkka järjestys...Ja jos jotain tehdään, niin sitten tehdään kunnolla... Eli jos vaikka imuroin, niin joka helvetin kulma pitää olla siivottu...tää on raskasta elämää... Ja ei tää vaan rajotu mihinkään siivoukseen, ehei! Vaikka en kyllä kestä jos kaiki paperit sun muut on missä sattuu. Ihan jos vaikka shoppailenkin tai teen ruokaa, niin kun ostan puseron niin ei tuu mitää jos mulla on housut tai hame sinnepäin sopiva, ei perkele, sen pitää olla just se sopiva, ei mitään väliaikaisratkaisuja. Ja ruuanlaitoon en edes vaivaudu, jos en voi tarjota sitä yhteensopivilta lautasilta ja laseilta jne.. Kun meen matkoille alan heti hotellihuoneeseen tms. päästyäni järjestämään matkatavarat kivasti omille paikoilleen, kamat ei jää sekaisin kassiin lojumaan, ei! Tää on kuule ihan kauheaa, vaikka olen pikuhiljaa oppinut nauraan (kavereideni mukana) itselleni.

Mä olen selitellyt tän, että tietty järjestys elämässäni ympärilläni auttaa mua pitämään sisäisen kaaoksen hallinassa ja muutenkin rauhoittaa. Tosin kaverini selitti tän astrologialla, että mun nouseva merkki neitsyt aiheuttaa tätä järjestelyn ja täydellisyyden pakkomiellettä? Toivottavasti syy olis toi jälkimmäinen...

Toisaalta tää obsession ei oo mitenkään vahingollista! Kaikki kamat on järjestyksessä yms. kivaa. Mitäs tuosta siis. Tää kyllä teettää hirmuisesti töitä vaan...

Toisaalta mun duunissa on kaikki paperit yms järkyttävän sekaisin... En kehtaa kutsua ketään työhuoneeseeni, ellen tee jotain pikasiivousta, ja en ikinä löydä mitään tärkeää paperia mistään... Jotenkin tää ei oikein sovi yhteen kaiken muun kanssa. Ehkä jokin sisäinen anarkisti nousee esiin duunissa?? Joka taistelee tätä perfektionismia vastaan? Epätoivoisesti...

Mutta en ole pahemmin huolestunut tästä kuitenkaan, joten älä säkään Hannah tai muut! Sen verran olen tehnyt ja teen mielenterveystyötä duunikseni, että terveen paperit vaan sulle ja mulle! Ei hätää vaan yritetään vähän relata...

mulla on lievä paniikkihäiriö, muisti ongelmia myös esiintyy ja keskittymishäiriöitä...*hih* ei ne mitään vakavia ole, pystyn niitten kanssa elämään.. en ainakaan lääkitystä halua... noi ongelmat on kyl ihan itestä kiinni et ei niitä tavallaan oo olemassakaan. joillakin ihmisillä ne voi mennä kyl liian pahoiks*justjoo* kai... tai sit ne ite ottaa ne liian vakavasti...?

[q]CryOniC:
---
pipa:
Mulla on kyllä mielenterveysongelmia paljon ja pahoja, mut mä pelkään ainoastaan yksin jäämistä....*poks*

[muokattu 3.12.2003 23:11]

---


Samoilla linjoilla...
[/q]


”JOKAINEN MEISTÄ ON YKSIN JA KOSMISESTI MERKITYKSETÖN!!!”

*vink**justjoo**hih**iloinen*

hehehee.....

meitsi on terve perusneurootikko. ^__^

[q]superwoman:
Mä olen selitellyt tän, että tietty järjestys elämässäni ympärilläni auttaa mua pitämään sisäisen kaaoksen hallinassa ja muutenkin rauhoittaa. Tosin kaverini selitti tän astrologialla, että mun nouseva merkki neitsyt aiheuttaa tätä järjestelyn ja täydellisyyden pakkomiellettä? Toivottavasti syy olis toi jälkimmäinen...
[/q]

Toivottavasti? Koska silloin syyllinen olisikin mystisesti planeettojen järjestys? Koska silloin et vain voisi asialle mitään (syyhän on planeettojen asento, jota on paha lähteä muuttelemaan)?

[q]Epailija:
---
superwoman:
Mä olen selitellyt tän, että tietty järjestys elämässäni ympärilläni auttaa mua pitämään sisäisen kaaoksen hallinassa ja muutenkin rauhoittaa. Tosin kaverini selitti tän astrologialla, että mun nouseva merkki neitsyt aiheuttaa tätä järjestelyn ja täydellisyyden pakkomiellettä? Toivottavasti syy olis toi jälkimmäinen...

---


Toivottavasti? Koska silloin syyllinen olisikin mystisesti planeettojen järjestys? Koska silloin et vain voisi asialle mitään (syyhän on planeettojen asento, jota on paha lähteä muuttelemaan)?
[/q]

Hei. Se on Jumalan tahto. Kädet ilmaan!

Itselläni on tuo korkean paikan kammo, joka lähinnä ilmenee sellaisissa tilanteissa, jossa joutuisi vaikka kiipeämään jonnekin, olkoonkin se vaikka vain kahden metrin tikapuut tai jokin näköalamesta ilman hissiä, mutta ei esimerkiksi juurikaan silloin, jos paikka on esim. televisiotorni tai pilvenpiirtäjä, johon pääsee hissillä ja puitteet ovat muutenkin turvalliset.

Mutta...

Kuulin tällaisen teorian, en tiedä pitääkö paikkaansa. ( Lähteiden ja varmistuksen etsiminen on käynnissä. )
Eli...
Ihminen, jolla on korkean paikan kammo olisi sellainen, jolla on ei-korkean paikan kammoisiin verrattuna vahvempi itsetuhovietti, jolloin korkealla paikalla oleminen ( Joskus pelkkä keittiöjakkaralle nouseminenkin riittää...) pelottaa, mutta ei siitä syystä, että pelkäisi pelkästään sen paikan korkeutta maanpinnasta vaan siitä, että alitajuisesti pelkää tahallaan haluavansa satuttaa itseään, johon esimerkiksi juuri korkealla oleminen tarjoaisi hyvät mahdollisuudet, eikä siis pysty hallitsemaan tätä pelkoa, ei siis luota itseensä niin paljoa, jotta pystyisi tätä itsetuhoviettiään siinä tilanteessa käsittelemään. Miten tämä sitten esiintyisi muussa elämässä, en tiedä.

Esimerkki...Henkilö A kieltäytyy kiipeämästä kierreportaita pitkin jonnekin metallihäkkyränäköalatasanteelle, koska uskoo rakenteiden pettävän tai oman huolimattoman liikumisensa takia tippuvansa alas, mutta alitajuisesti pelkää sen sijaan haluavansa satuttaa itseään.

Edelleenkin tämä on siis vain asia, minkä olen kuullut, ja kuten sanoin en tuon teorian todenperäisyydestä ole todellakaan varma, mutta jos jollain on tietoa tästä, niin olisi kiva kuulla, mutta jos asia tässä tahi jossain muussa topicissa on jo käsitelty, niin jättäkää tämä postaukseni huomioitta.
( Toivon mukaan joku sai selvää, mitä yritin ajaa takaa. )