Mistä syistä jättäisit tyttö/poikaystäväsi?
En osaa oikeen sanoo mutta eihän suhde aina oo mitään ruusuilla tanssimista, pettämisenkin voi antaa kerran anteeks mutta luultavasti jättäsin jos muijakaveri muuttuis erilaiseks ihmisenä eikä enään olis yhtään omaitsensä 
niin tätä pitänee miettiä viel tovin mut eiköhön se ole ne normaalit syyt ja jne mut nykysin turhan helposti annetaan perix jos sukset menee pikkasenkin ristiin mikäköhän siinä on *täh**täh**täh**ding**pahis**joo**hymy*
[q]hannah:
Jos musta tuntuis että en oo ONNELLINEN tai että mua ei kohdella tavalla jonka ansaitsen...siinä riittävä syyt...
[/q]
niiinhän se vähän on
[q]hannah:
Jos musta tuntuis että en oo ONNELLINEN tai että mua ei kohdella tavalla jonka ansaitsen...siinä riittävät syyt...
[muokattu 11.5.2004 23:33]
[/q]
WORD
Jos ukko on liian mustasukkanen ja muutenkin kusipää. Purkaa pahaa oloaan minuun, vaikken mitään pahaa ole tehnyt... On ulkopuolisille olevinaan kovinkin rakastunu, vaikka seksiäkään harrastettu kuukausiin ja kotona vaan tapellaan... Arvasittekin jo.. been there, done that Eikä kaduta tippaakaan.
[q]lohikarme:
Pettämisestä lähtis saman tien ovesta ulos niska/perse-otteella 
[/q]
ja imurii äässiin
Epärehellisyys, pettäminen, hakkaaminen.
Voiko olla enää turhempaa puheenaihetta??????
[q]mayah:
Jos hän jostain syystä rikkoisi luottamukseni (pettämällä, valehtelemalla, lyömällä tms.) koska ilman luottamusta ei ole suhdetta...
Tosin ei ole kyllä muutenkaan, että ensin pitäisi löytää jostain se valehteleva kusipää!! Jos tunnistat itsesi, ota yhteyttä! 
[/q]
Totista totta! Näin se homma etenee..ja loppuu.*lohduttel*
Mayah,Voi perhanan minkä teit..pistit ehdoks,ett pitäis olla valehteleva kusipää.*hahjust*
Mä kun noi ehdot olisin pystyny täyttää kymmenen vuotta sitten..vanhetessa viisastuu,ni ei sit enää olekkaa mahiksii.. *Wine and whisky get´s even better when they getting older!!* mut silti voi olla nuorekas kovas kunnos KOVALPOTENSSIL*nauru**iloinen*
[muokattu 13.5.2004 09:55]
Mun kokemukset on lähinnä sellaset, että voi jättää melkein mistä syystä vaan. En ole ikuna pettänyt, lyönyt tai muuta sellaista entisiä tyttöystäviä, mutta silti mut on jätetty eikä kukaan oo osannu sanoo syytä. Tulee vähän kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Mutta itse jättäisin heti jos toinen pettäisi. Oon ehdoton siinä. Lievän valehtelun (onko sellaista??) voisi todennäköisesti antaa anteeksi, mutta joka kerran pettää, pettää toisenkin kerran.
[q]Chatte:
Seurustelin aika pitkään yhden ihanan tyypin kanssa, ja meidän (ajoittain melko vaikee) seurustelu loppui yhteisestä päätöksestä. Pystyttiin vihdoinkin myöntää, että rakkautta on monenlaista, ja meidän rakkaus ei ollut kuollut, mutta muuttunut lähinnä veljelliseksi. Ollaan todettu, että meidän suhde toimii loistavasti näin, kavereina. Tuon päätöksen jälkeen oli kyllä sairaan vaikeeta, koko elämä meni uusix.
Jos rakastaa/välittää, pystyy antaa toiselle anteex aika paljon - tosin anteex antaminen ja unohtaminen on kax eri asiaa...
[/q]
Mulla on sama juttu.. pitkä suhde ja nyt ollaan (yritetty) kavereita.
Mut ei oo ollu todellakaan helppoa! Välil tuntuu et menee hermot siihen leikkiin.. ehkä olis parempi vaan unohtaa.
mullakin on ollut sellainen suhde, jossa rakkaus on pikku hiljaa vain vaihtunut kaveruudeksi. Ollaan edelleenkin kavereita. Outoa kyllä, mutta jossain vaiheessa sitä vain huomasi, että suutelu tms. läheisyys ei enää tuntunut oikealta, mutta tyypin kanssa tuli vietettyä aikaa kuin kaverin kanssa...
Mä olen itse elänyt kahdesti sellaisessa suhteessa missä MÄ elin naiselle jaksoin olla aina hyvällä tuulella ja auttamassa. Eli annoin hänelle paljon enemmän mitä itse häneltä sain sa se jos mikä saa voimat loppumaan ja yhteiset suunnitelmat karoutumaan ja näin ollen mikään muu kun ero ei tullut kyseeseen vaikka kuinka keskusteltiin asioista 
Mun mielestä jos parisuhde ei toimi vuorovaikutteisesti niin mulla ainakin mun tapauksissa tunsin selvää hyväksikäyttöä 
Sit voi myös herätä tajuamaan sen, ettei rakastumisen ole välttämättä tarkoituskaan kestää elämän läpi, ja jostain kumman syystä sitä partneria kutsutaan elämänkumppaniksi. Edellyttäen tietysti että tosiaan hakee jotain pysyvää eikä hetken huumaa.
[q]lemonix:
Mä olen itse elänyt kahdesti sellaisessa suhteessa missä MÄ elin naiselle jaksoin olla aina hyvällä tuulella ja auttamassa. Eli annoin hänelle paljon enemmän mitä itse häneltä sain sa se jos mikä saa voimat loppumaan ja yhteiset suunnitelmat karoutumaan ja näin ollen mikään muu kun ero ei tullut kyseeseen vaikka kuinka keskusteltiin asioista
Mun mielestä jos parisuhde ei toimi vuorovaikutteisesti niin mulla ainakin mun tapauksissa tunsin selvää hyväksikäyttöä
[/q]
Kaikella hyvällä, olit suhteessa sylikoira ja sait välil vähän namupaloi ku olit niin ehana?
[q]pHaze:
Sit voi myös herätä tajuamaan sen, ettei rakastumisen ole välttämättä tarkoituskaan kestää elämän läpi, ja jostain kumman syystä sitä partneria kutsutaan elämänkumppaniksi. Edellyttäen tietysti että tosiaan hakee jotain pysyvää eikä hetken huumaa.
[/q]
Rakastumisen ei välttämättä olekaan tarkoitus kestää läpi elämän, mutta jos elämänkumppaniaan rakastaa, huomaa parhaassa tapauksessa rakastuvansa häneen uudelleen ja uudelleen - uusissa elämäntilanteissa uusin tavoin; esim. aikuisiässä, keski-iässä, vanhuudessa rakastutaan ja rakastetaan eri tavoin kussakin. Kumppanuuden lisäksi toivoisin siis jakavani myös romanttisen rakkauden tavalla tai toisella läpi elämän oman partnerini kanssa. Ja uskon sen olevan täysin mahdollista. *sydän*
[q]Chatte:
Rakastumisen ei välttämättä olekaan tarkoitus kestää läpi elämän, mutta jos elämänkumppaniaan rakastaa, huomaa parhaassa tapauksessa rakastuvansa häneen uudelleen ja uudelleen - uusissa elämäntilanteissa uusin tavoin; esim. aikuisiässä, keski-iässä, vanhuudessa rakastutaan ja rakastetaan eri tavoin kussakin. Kumppanuuden lisäksi toivoisin siis jakavani myös romanttisen rakkauden tavalla tai toisella läpi elämän oman partnerini kanssa. Ja uskon sen olevan täysin mahdollista. *sydän*
[/q]En väitä tippaakaan vastaan, mutta mielestäni usein törmää siihen että ihmiset luovuttavat heti kun kaikki ei hetken aikaa olekaan täydellistä. Eli jos rakastuminen ei kestäkään ikuisuuksiin, niin hypätään seuraavaan ja kuvitellaan että se alkuhuuma jotenkin maagisesti säilyisi loputtomiin kun löydetään se täydellinen kumppani. Arki on arkea, eikä siitä pääse mihinkään ettei kaikki voi jatkuvasti olla pelkkää juhlaa.
[q]pHaze:
En väitä tippaakaan vastaan, mutta mielestäni usein törmää siihen että ihmiset luovuttavat heti kun kaikki ei hetken aikaa olekaan täydellistä. Eli jos rakastuminen ei kestäkään ikuisuuksiin, niin hypätään seuraavaan ja kuvitellaan että se alkuhuuma jotenkin maagisesti säilyisi loputtomiin kun löydetään se täydellinen kumppani. Arki on arkea, eikä siitä pääse mihinkään ettei kaikki voi jatkuvasti olla pelkkää juhlaa.
[/q]
Mun mielestä ei pitäisi sekoittaa rakastumista ja alkuhuumaa. Rakkaus on se, joka kantaa, alkuhuuma on se, joka saa ihmisen sekaisin ensimmäiset pari kuukautta (tai no, se aika vaihtelee). Kun mä tuossa edellä puhuin rakkauden muuttumisesta ystävyydeksi, tarkoitin todellakin sitä, että mitään vetovoimaa tai romantiikkaa ei enää suhteessa ollut. Läheisyys, seksi, tulevaisuuden suunnittelu yhdessä jne. suhteeseen kuuluvat asiat alkoivat tuntua etovilta.
[q]Chatte:
Rakastumisen ei välttämättä olekaan tarkoitus kestää läpi elämän, mutta jos elämänkumppaniaan rakastaa, huomaa parhaassa tapauksessa rakastuvansa häneen uudelleen ja uudelleen - uusissa elämäntilanteissa uusin tavoin; esim. aikuisiässä, keski-iässä, vanhuudessa rakastutaan ja rakastetaan eri tavoin kussakin. Kumppanuuden lisäksi toivoisin siis jakavani myös romanttisen rakkauden tavalla tai toisella läpi elämän oman partnerini kanssa. Ja uskon sen olevan täysin mahdollista. *sydän*
[/q]
[q]pHaze:
En väitä tippaakaan vastaan, mutta mielestäni usein törmää siihen että ihmiset luovuttavat heti kun kaikki ei hetken aikaa olekaan täydellistä. Eli jos rakastuminen ei kestäkään ikuisuuksiin, niin hypätään seuraavaan ja kuvitellaan että se alkuhuuma jotenkin maagisesti säilyisi loputtomiin kun löydetään se täydellinen kumppani. Arki on arkea, eikä siitä pääse mihinkään ettei kaikki voi jatkuvasti olla pelkkää juhlaa.
[/q]
Allekirjoitan.
---
pHaze:
En väitä tippaakaan vastaan, mutta mielestäni usein törmää siihen että ihmiset luovuttavat heti kun kaikki ei hetken aikaa olekaan täydellistä. Eli jos rakastuminen ei kestäkään ikuisuuksiin, niin hypätään seuraavaan ja kuvitellaan että se alkuhuuma jotenkin maagisesti säilyisi loputtomiin kun löydetään se täydellinen kumppani. Arki on arkea, eikä siitä pääse mihinkään ettei kaikki voi jatkuvasti olla pelkkää juhlaa.
---
Olen täysin samaa mieltä, mun exä jätti mut kommentilla \Mun tunteet on vaan muuttuneet\, olen siitä samaa mieltä, että tunteet muuttuvat ja rakkaudessa koetaan usein monia vaiheita. Alkuhuuman jälkeen voi tulla vaikeampiakin aikoja, mutta rakkaus on pitkämielinen kärsivällinen jne...
*sydän* Joka tapauksessa uskon edelleen rakkauteen *sydän*
-ikuinen romantikko- 