päivän :)
Ensalkuun ahdisti ajatus ensimmäisestä työpäivästä piiiitkiiiiin aikoihin, mutta loppupeleissä on kuitenkin ihan jees mennä sinne tahkomaan rahaa taas.
Eiliset Deleriumit oli varsin nannaa ja oli kivaa nähdä pari tuttua pitkästä aikaa siellä. *halpus*
Ihan sairaat unet jostain Intian lomasta. :D Anna mun kaikki kestää, onneksi en pidä unipäiväkirjaa.
Shokista (Brasilian häviö) huolimatta on pakko löytää positiivisia puolia: Kun ensin oli tarkoitus palata skutasta takaisin kotiin via Helsinki, ja tämä homma kusi dösäsäätöjen takia (kukaanhan ei viitsinyt mua sitten yödösän oikealle pysäkille neuvoa, vaan siihen, mistä ne päivällä kulkee), niin palattuani kemuihin heti ensimmäisenä tuli vastaan äijäkaveri, joka ilmoitti, että heittää mut tietenkin kotiin. *sydän*
Olihan tää ilta taas. Ja se "Joo joo Juli sait sen pojan numeron, tietenkin. Lopeta toi show!" -oli kyllä noloin veto. Oli söpö poika, mut karkas käsistä aika nopeasti tän jälkeen. :D Mulla on kyllä ttumaisimmat kaverit. *sydän*
Ooh, päädyttiinpä sittenkin tyttöjen kanssa katsomaan kavereiden matsia Käpylään tänään. Ei se matsin seuraaminen sinällään, oon mä parempiakin esityksiä nähnyt, mutta se räpätäti -seura vetää vertoja vaikka millaisille kisakatsomoille. Oli viel säädöimmät meno- ja tulomatkat, kun kukaan ei oikein tiennyt minne mennä, mistä, millä nopeudella ja oikeastaan myöskään miksi, mut nauruilla siitäkin selvittiin.
Oli kanssa mukava seurustella erään neidin kanssa, kehen mulla on ollut hyvin nihkeät välit jo hyvin pitkään muinaisten tapahtumien vuoksi. Vaikka meidän välit on edelleen suht teennäiset, niin oli mukava huomata kuitenkin, että mä toivon hänelle kaikkea hyvää meidän menneisyydestä huolimatta.
Ja se mun exän perse. Ei perkele. *sydän*
Viime yön uni. Ei sinällään mikään erityisen "plur", mutta mä nautin aina, kun muistan uneni, koska jotenkin oudosti saan siinä kokea "alteruniversumeita". Mä rakastan seikkailuja. 
Kaikki muut valitteli raskasta ja kiireistä duunipäivää, mulla taas oli siellä "ihan kivaa". 
Vapaa ilta ziigailla fudista ja oon vielä saamassa parasta seuraa Italia-Ukraina matsia kohden. *sydän*
Ylipäätänsä: Aijai, mikä fiiwis. Kerkesin jo tossa keskiviikkona vähän masennella, mutta taas todistettiin, että sellainen ei sovi mulle. 
Olin just baarissa yhen kivoimman kanssa ja meidän seuraan liittyi tyttö, kehen en oo oikein saanut kosketusta tässä puoleen vuoteen, jonka se on hengaillut joidenkin kavereideni kanssa. Tänään löytyi yhteinen sävel: Biisi kertoo pojasta, joka on mun mielestä yks valloittavimpia (ja on onnekseni sekä mun koulu-, että duunikaveri) ja jonka perässä tämä neiti on juossut jo muutaman vuoden. Kilpaa tätä herraa kehuttiin ja siitä se sitten lähti. 
Edes Italian voitto ei pilaa tätä fiiwistä, näenpä sen ottavan turpaan Saksalta. Tai huominen yhdeksän duuniaamu, tuleepahan rahaa... Tai se, ettei mun "ihastus", saati mun rakas oo ottanut yhteyttä koko päivänä, en mä niitä kaipaakaan kun niitä nyt löytyy joka sormelle.
Njäh. *sydän*
[q]Sinza, 2.7.2006 15:24:
Onnistuin eilen kaverin häissä saamaan hääkimpun kiinni *vink*.
[/q]
Oho, onko sulhokin jo plakkarissa?
STFU tai pistän hakien niitä Avernianin luota. 
[size=7]Tosin on mulla onneksi toffeejätskiveneitä kotonakin. *slurps*[/size]
Oon nähnyt tänään niin paljon vanhoja kavereita Stadissa HesaCupin matseja kierrellessäni. Mulla on mielettömän nostalginen fiilis ja koska mun lapsuus ja nuoruus on ollut täydellistä, niin muistot on yksinomaan hyviä ja haikeita.
Näin yhden pojan pitkästä aikaa ja edelleen hän saa mut nauramaan. Meidän sekopäiset luonteet sopii niin hyvin yhteen,että harmittaa, ettei useammin olla liikenteessä yhessä. *sydän*
Kaverin pikkusiskon kommentti meidän vieteltyä iltaa siellä. "Multa jäi kyllä Sinkkuelämä näkemättä, mutta sinkkuelämää, pienellä, mä olen kyllä nähnyt tarpeekseni teidän kanssa!"
---
Mmmmm en muistanutkaan että kaiken muun paukkeen keskellä homohouse on niiiiiiiin mun juttu
---
So gay.
Indeed
Olin Talissa katsomassa kavereiden matsia ja siellä kentän laidalla oli 10 potenssiin 10 tuttua.
Helmeä vietellä aurinkoista päivää ja moikkailla kaikkia muruja, keitä en ole pitkiin aikoihin nähnyt. Tai se kaverin kommentti "Juli, mistä hitosta sä nää kaikki tunnet?" - "No ton mä pokasin vuos sitten, ja noi kaks mä kävin läpi viikon sisään. Ton punapään kanssa mä olin yhdessä vuonna nakki ja toi blondi on mun exä kanssa. Ton sinipaitasen kanssa sekoiltiin pari kuukautta sitten baarissa x ja ton toisen kanssa sit samana iltana meillä ja..." - "Ylläri." - "LÄPPÄ!" - "En usko, että oli."
Tää rumba jatkuu taas noin kahden tunnin päästä. *sydän*
Juuri kun meinasi masis iskeä, niin tajusin, että meillä on pakastimessa litra vaniljakermajätskiä. 
Nyt joku dorkahuumorilehva pyörimään ja aivot narikkaan hetkeksi. Masistelu ei todellakaan ole mua varten. 
Rakkaan ihmisen vierestä herääminen, kun se on niin harvinaista herkkua. Tuntui niin puhtaalta ja oikealta, kun juuri eilen saatiin välimme selvitettyä - ei tosin lopullisesti, mä oon menettänyt jo uskoni tohon termiin tän jutun tiimoilta. Kait me löydettiin vihdoinkin ne oikeat sanat, jotta ymmärrettiin toisiamme ja voitiin luottaa toistemme rehellisyyteen.
Lähetin herran kotiinkin hymyssä suin. Ehkä mä taas nään sen pian. Ehkä en. Tykkään - ei, rakastan sitä kuitenkin ja on kiva tietää, että on aina joku, joka rakastaa mua. *sydän*
Meen tänään pitkästä aikaa leffaan mun vakiseuran kanssa.
Vuorossa Karibian merkkarit: Mustan helmen kirous oli jo niin surkea, että on luultavamminkin varsin surkuhupaisaa nähdä kakkosviritelmä. Mutta Jack Sparrow-Johnny Deppin ansiosta jakaisin katsoa vaikka Matti -pätkän 5 kertaa putkeen (mainittakoon, että se ensimmäinen teki tiukkaa jo 10 minuutin jälkeen).
Eilisillan hullut messengersessiot. Pitkään aikaan en oo niin pitkään jaksanut datailla putkeen jonkun kanssa, mutta nyt ei vain ennen kahta voinut konetta sulkea ja senkin jälkeen tuntui, että jotain jäi kesken. Yhtäkaikki, uusiin ihmisiin on aina kiva tutustua, vaikka niiden kanssa olisikin napit vastakkain lähes mistä vain. :D
Tänään ois tarkotus mennä vahtaamaan Miami Vice murun kanssa. Aivot narikkaan taas hetkeksi, ennenkuin koulun penkki kutsuu höylääjäänsä huomenissa. :)
Helvetin kiva ahaa -elämys tässä pikkujoulukauden alla: Mä osaan bilettää ihan satalasissa selvinpäinkin! Ok, illat on lyhkäsempiä, kun on taju suht tallella ja muistaa huomisen menot ja meiningit, mutta ei perkele mulla oli taas kivaa rällästää lähikuppilassa! Se tuttujen paljous jaksaa aina ihmetyttää - kiva kävellä täydessä baarissa eteenpäin, kun joka pöytäseurueen hollille pitää pysähtyä juttelemaan ja kaikki vastaantulevat moikkaa. Hitto mä olen (lyhyehkön) elämäni aikana tutustunut moniin ihmisiin!
Biikkari on kyllä tän päivän ehdoton 
ja *sydän* ja tietty noi kaikki menee myös mun "ootsä Juli ihastunu siihen?" -Härskilleni. Hyvä, ettei fritsua jääny perkele. :D
Mä olen mestari selviämään elämän pienistä katastrofeista, jotka uhkaavat järkyttää mun henkistä tasapainoani. Onnistun aina psyykkaamaan itseni eroon näistä mm. masentavista tai ahdistavista asioista - en hautaamalla niitä, sillä ne palaisivat vain kummittelemaan, mutta viemällä niiltä mellastuspohjan muistuttamalla, että jos mulla on 5 kiloa karkkia, ei haittaa, että niistä muutama on pahoja. Sitä mun elämä on. Täydellistä, inhimillisine säröineen.
Oon kuunnellut tänään Aki A. - Tribute to Gatecrasher (Pure Vinyl Mix!) -settiä ja on ihmeellistä, kuinka musiikki voikin vaikuttaa mun psyykkeeseen niin merkitsevästi. Mun sydän on huutanut hallelujaa koko ajan ja en oo voinut kuin hymyillä.
Nyt henkisesti myrskyisän päivän jälkeen mä voin onneksi todeta pääseväni rauhallisin mielin nukkumaan. *sydän*
Sain ottaa englannin syventävän kurssin itsenäisesti, mikä johti siihen, että voin käydä sotahistorian tunneilla opiskelemassa nyt. <3
"Will You be my Valentine?" "Mit vit, nyt on elokuu!" "No tiesin, että ens kuussa joutuisin jo ottaa vuoronumeron, kun sulla tota vientiä riittää." :D (BTW: miten niin, missä?!)
Ruotsin itsenäiset tehtävät tehty, eikä siihen mennyt, kuin 2 päivää! Kuka hitto jaksaa istua tunneilla 2½ kuukautta?
Kaatosade. Kuuntelin jotain vanhoja räppilevyjäni, niin luontoäiti tuli ja pelasti. Mielummin mä tota sateen ropinaa kuuntelen. :) <3
Joo ja tänään vois alottaa suunnittelees ensi sunnuntain menua, kun lupasin kokkailla. Että mä tykkään meidän perhepäivällisistä, niiltä ei huumoria puutu. <3
Kattelin tossa päivällä jotain äidin muinaisia reilauskuvia ja tuli mieleen, että kyllä mäkin haluan vanhemmiten jotain, jota muistella lämmöllä. Aloin etsimään kovolta kaikenlaisia priceless -kuvia näiden muutaman vuoden varrelta ja löysinkin suuren määrän kehitettäväksi. Noita vois tiirailla melkein tippa simmussa, kyllä ne muistuttaa niin hiton hyvistä hetkistä.
Ja on sitä kuvaa kivempi pitää kädessä kuin siristellä koneelta. :)
Kirjotin ajatukset paperille.. Helpotti! :)