pettämisestä..

Ajattelen usein, että jos vaimoni pettäisi minua, tappaisin luultavasti itseni tai sen paskan, joka vaimoni vietteli - kenties molemmat. Teoriassa olisi erittäin mielenkiintoista tietää lopputulos, siinä oppisi varmasti paljon itsestään. Se, että itselläni nyrjähtäisi päässä jokin niin pahasti, että rakastuisin uudestaan, on yksi häijyimmistä uhkakuvistani. Tiedän, että niin käy monille, mutten jaksa uskoa sitä itsestäni.

En kuitenkaan koskaan epäile vaimoani, luotan häneen täydellisesti.

[q]pupuankka:
eikö kellekään ole tullut mieleen ns. pettämisen ehkäisy eli sopimussuhde? meillä rakkaan kanssa sellanen sopimus et luvan kanssa saa käydä naimassa muiden kanssa. mua ei ainakaan haittaa jos rakas käy sängyssä hyvien tyyppien kanssa ja sama pätee muhun kivaa saada kyytiä välillä muiltakin kun omalta rakkaalta.[/q]

Onko tuo suhde? ”Fuck buddy” on engelsmannien nimitys henkilöille, joiden kanssa on kivaa ja harrastetaan seksiä, mutta eivät he elämänkumppaneita ole.

Sinä hetkenä kun elämänkumppani alkaa näyttää yhtä kauniilta kuin taivas aurinkoisena päivänä, ei tarvitse enää miettiä kadulla, että ”miltähän tota tuntuisi panna, vikisisköhän se hyvin”. Siinä vaiheessa omaa jo kaiken, mitä ikinä tulee tarvitsemaan.

Ajatellaan että on tie - puut ja tuuli ja aurinko - siis kaunis tie. Tiellä kulkee kaksi ihmistä, on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä. Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa, toinen puhuu, niin toinen haluaa kuunnella, toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat. Toisella on painava reppu, toinen ottaa sen kantaakseen, toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän, he istuvat tienrummun kaiteelle ja panevat sen tasan. Tulee hämärää: toinen kompastuu, niin toinen auttaa ylös, toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään, toinen väsyy, toinen puhuu väsymyksen ohi. Tulee ilta eikä ole taloja, katto harva kuin puun oksisto, toinen painautuu toista vasten ja heillä on lämmin. Tulee ilta, illat, yö, yöt, aamu, aamut...

[q]seksi vaan on kivaa *joo*[/q]

Seksi sinällään on kivaa. Mutta tietyssä vaiheessa siihen liittyy paljon muutakin kuin pelkkä akti.

[muokattu 30.6.2003 14:10]

Ihmiset on erillaisia ja suhteet.. ei oo oikeeta tapaa seukata.

Mulla on aika perus meiniki.En hyväksy pettämistä millään tasolla BUT Jos pettää niin riippuu millä tasolla..
Fyysinen pettäminen on munsta hyväksyttävämpää ku henkinen. Liha on heikko ;)

Ei suhde kuole jos se toimii.
Mut pitää pikkusen välillä panostaa et se toimii.

toivotaan et kaikille löytyy sellanen mussukka joka ei petä! ^___^

Muistakaa et elämä on hihu hihu ... kukin elämäntilanteensa mukaan*vink*

luis just jostain juorulehdestä että will smithillä ja sen sulvella on ns vapaa suhde... eli niillä kummallakin on lisäksi omat rakastajat jota ne vaihtelee aikaajoin....joohos että silleen... mut no jos ne sit on onnellisia

[q]pupuankka:
mun mielestä se, jos haluaa panna muidenkin kanssa kuin oman kullan, ei todellakaan tarkoita sitä että rakastaisi omaa kultaansa yhtään vähempää. toivottavasti osaan ilmaista itseni riittävän selkeästi
[/q]

täysin samaa mieltä...

[q]Avernian:
---
kei:
Yksittäinen vieraaseen punkkaan notkahtaminen on mielestäni inhimillistä ja anteeksiannettavaa. Huolimatta kauniista sanoiista ja vannotuista valoista ihminen on toisinaan lihansa vietävissä.
---


Noi kuulostaa semmosen ihmisen sanoilta joka haluaa perustella asian itselleen / tehdä itselleen porsaanreiän sitä hetkeä varten kun himo yllättää.
[/q]

Mielestäni kuulostan realistilta. Olen valmis suhteessa hyväksymään sen tosiasian, että hyvin todennäköisesti jompi kumpi jossain vaiheessa tekee syrjähypyn. Itse en kuitenkaan haluaisi olla niin ehdoton, että se olisi kerrasta poikki. Rakastamiseen kuuluu myös anteeksianto. Mielestäni tämä ei ole porsaanreikien jättämistä.

Off topic: En ole koskaan pettänyt seurustelukumppaniani.

nyt nuorena kannattaa juosta vielä kun ehtii, jos aikoo jatkossa hankkia miehen/naisen ja perheen (=vakavan suhteen)... on tullut valitettavan usein nähtyä tapauksia, jossa esim. 40 vuotias ”onnellisessa” avioliitossa elävä nainen haluaa yksinkertaisesti naida nuorempien urosten kanssa koska ei tullut sitä silloin nuorempana tehtyä. Eli oli siis jäänyt juoksut juoksematta. Ja siinähän sitä mennään vieraiden nuorien kollien perässä, kun he harvemmin haluavat sitoutua heti ensi panon jälkeen jne...

[muokattu 23.6.2003 21:12]

jotkut naiset ei osaa olla sängyssä ne vaan on siinä kuin märät rätit mut taas ns. sisäinen kauneus on helvetin kaunis ja silloin sitä vaan mennään pettää. SEKSI on vaan tarve mitä pitää tyydyttää mut halailu ei oo pettämist eikä pusu poskelle/suulle!!*heiii*

[q]Avernian:
---
kei:
Rakastamiseen kuuluu myös anteeksianto.
---


Ja luottamus. Jota minulla ei ainakaan enää olisi ihmiseen joka sanansa syö moisessa asiassa.
[/q]
Eäh, toistaakseni itseäni ”Luottamusta on se että uskoo toisen välittävän”. Näyttäkää minulle ihminen joka ei ikinä ole tehnyt virheitä tai millään tavalla, tuolla tai muullakaan, loukannut ketään rakastaan? Se, että tekee virheen, ei ole syy luottamuksen kadottamiselle, sen kadottaminen enintään kertoo siitä ettei sitä luottamusta ole koskaan ollutkaan. Jos toisen arviointikyky joskus pettää, niin jäljelle jää pikemminkin kaksi kysymystä: Onko tämä tehnyt virheensä tahallisesti loukaten vai ymmärryksen puutteesta JA luottaako se loukattu osapuoli tarpeeksi siihen toiseen uskoakseen että tämä siitä huolimatta välittää vaikka joskus tekisikin virheitä ja satuttaisi. Jos menetät luottamuksesi toiseen yksittäisen mokan takia, niin kyse on enemmänkin omasta halustasi leikkiä marttyyriä ja siitä ettet usko itseesi tarpeeksi.

Bottom-line: Jos uskot ja luotat siihen että se toinen ihminen välittää sinusta ja rakastaa sinua kaikesta huolimatta, yksittäisen syrjähypyn ei pitäisi olla anteeksiantamatonta eikä myöskään peruste ruveta heittämään luottamusta romukoppaan.

Meistä ei kukaan voi vannoa ettei ikinä itse sortuisi, mutta jos yksi ainoa toisen sänkyyn hyppääminen tuhoaa sen pettäjän rakkauden sitä petettyä kohtaan, niin eipä ole kovin hääppöistä rakkautta sitten ikinä ollutkaan. Ja ei, en ole itsekään ikinä pettänyt ketään.

[muokattu 24.6.2003 13:05]

[q]Avernian:
Mikään ei lie ehdotonta.

Luettakoon (tai, lukekoon kukin miten lukee, jälkikäteen miettien ajatukseni oli varmaankin tämä) julistukseni niin, että moisessa tilanteessa on sekä pettäjä että petetty muuttunut, ja heidän keskinäistä suhdetta on tarkistettava.
Itse en uskoisi että moisessa tilanteessa enää tuntisin samanlaista vetovoimaa toista kohtaan. Luultavasti se olisi vähentynyt huomattavasti. Niin paljon että antaisin kenkää.
[/q]
Tietysti tuollainen vaikuttaa suhteeseen, vaikeuttaa sitä. Mutta mielestäni sekä suhde että sen toisen tuntema rakkaus on kyllä kaukana ideaalista ja aidosta rakkaudesta jos ei ole valmis tekemään töitä asian eteen ja korjaamaan suhdetta, sekin kun on mahdollista. Tuntuu hieman pelkurin tieltä ulos tilanteesta, jossa itseä sattuu, luovuttaa ja sysätä syy toisen niskoille, koska ei itse kykene parempaan. Tuolla periaatteellahan kaikki suhteet ovat jotakuinkin turhia alunperinkin, koska jokainen kuitenkin loukkaa ja satuttaa toista jossain vaiheessa. Suhteen sekä molempien ihmisten luonteen ja rakkauden mitta IMHO mitataan vasta siinä miten asiat toimivat kun niitä ongelmia väistämättä tulee, ei siinä miten ruusuista elämä on kunnes todellisuus rysähtää niskaan. Joskus pitää olla valmis kärsimäänkin toisen vuoksi, jopa silloin kun tämä itse sitä omalla ajattelemattomuudellaan aiheuttaa. Ja tämän pitäisi toimia molempiin suuntiin, väistämättä se toinenkin jossain vaiheessa omat mokansa tekee, ovat ne sitten samoja tai eri virheitä.

Minusta pettäminen on julmaa. Tiedän aika varmasti että itse en pettäisi ja luotan kumppaniini ettei hänkään. Mutta jos hän nyt suutelisi tai tekisi jotain jonkun kanssa niin toivottavasti voisin antaa anteeksi. Mutta en tiedä meidän yhteestä suhteesta enään... Jos olis vain kyse suutelusta niin ok, mutta naimisesta, not ok... mutta en voi varmasti sanoa mitä tekisin ja toivottavasti en koskaan joudu siihen tilanteeseen...

[q]Avernian:
Muttei helppoa, josta päästäänkin seuraavaan...[/q]
Ei toki. Mutta joidenkin asioiden takia kannattaa kokeilla vaikeitakin ratkaisuja ja elämässä se ”helppo” tie on harvoin se ”oikea”.

[q]Tuntuu hieman nykyaikaiselta ratkaisulta, kun aina tähdennetään että parempaa on heti kulman takana, turha jäädä tähän ”tuhlaamaan” energiaansa.[/q]
Nykyaikainen kertakäyttöajattelu ja -kulttuuri onkin mielestäni suoraan sanottuna varsin perseestä. Itseasiassa suurimmaksi osaksi koko nykyaikainen romantiikan käsitys on mielestäni perseestä. Mutta enpä ala nyt avautumaan aiheesta tässä pidemmin.

[q]Toki. Toinen osa totta, mutta loukkauksien&satuttamisen asteet ovat erilaisia, joten olen ensimmäisen osan kanssa eri mieltä.[/q]
Niin, joistakin asioista voi olla vaikeampi päästä yli, joskus mahdotontakin jos ei ole ihmisenä jollain tavalla itse siihen kykeneväinen. Nevertheless, noiden asteet ovat myös subjektiivisia. Ehkä tyttöystävällesi voisi vaikka olla suuri loukkaus se ettet vietä tarpeeksi aikaa hänen kanssaan ja käyt silti poikien kanssa kaljalla. Kuka sitten määrittelee että mikä satuttamisen tai huomioimattomuuden määrä on se kriittinen piste tai mikä kenestäkin tuntuu kuinkakin pahalta jos ruvetaan vetämään jotain kerrasta poikki-periaatetta asioissa?

[q]Jep. Muistakaamme kuitenkin nauttia myös hyvistä ajoista, ettei tarvitse vain koko ajan miettiä että milloinkohan tulisi kriisi jotta pääsisi mittauttamaan rakkauttaan.
[/q]
Heh, toki. Carpe Diem. Ilman hyviä hetkiä ei toki kannata kestää niitä huonojakaan, mutta ei silti kannata luovuttaa ensimmäisessä vastoinkäymisessä, ei edes ihan äkkiä jos tulee pidempiä huonoja aikoja jostain syystä, jos silti tuntuu että se toinen ihminen on rakas ja tärkeä, ja suhde muuten toimiva. Eri asia on jos tuntuu siltä ettei asioita millään saa korjattua. Minusta kuitenkaan yksittäinen pettäminen ei ole asia josta ei pääsisi yli, jatkuva ja tahallinen pettäminen onkin sitten jo aivan eri asia.

[muokattu 24.6.2003 21:18]

Luottamus luo rakkaudelle ja suhteelle pohjan. Kaikki on tapauskohtaista, joten on miltei mahdotonta sanoa tässä, että missä menee tarkalleen se raja ja mitkä virheet ovat vielä yrittämisen arvoisia.

Riippuu esim. mitä suhteelta hakee. Jos ei ole etsimässä kumppania for lifetime, niin miksikäs ei pysyisi toimivassa suhteessa mahdollisten epäkohtien jälkeenkin. Minä vaan henkilökohtaisesti olen ehkä hieman naiivi tässä asiassa ja uskon siihen oikeaan ja rakkauteen ja siihen, että suurenluokan pettämisiä (= luottamuksen eli peruspohjan rikkomisia) ei ns. oikean ihmisen kanssa tule. Itse ainakin tiedän olevani lojaali ihminen, joka ei ikinä tekisi rakkaalleen mitään niin hirveää ja odotan sitä silloin luonnollisesti myös toiselta puoliskoltani.

Kaikkihan me olemme vaan ihmisiä, mutta kyllä se raja silti jossain menee.

[q]pHaze:
Eäh, toistaakseni itseäni ”Luottamusta on se että uskoo toisen välittävän”.[/q]
Ihmiset tekevät virheitä ja on tärkeää osata antaa anteeksi, (muttei kuitenkaan nöyrtyä liikaa hyväksymällä) mutta mitä se kertoo toisen välittämisestä, jos tekee virheen/virheitä noinkin ison asian kustannuksella ja satuttaa samalla rakastaan ja koko suhdetta? Tosiaan, sen rajan piirtäminen on tuntematta ihmisiä ja tapauksia aika mahdotonta, mutta tuollainen virhe voi todellakin olla kohtalokas.

Usein suhteessa on ongelmia, mutta kyllä ne pitäisi osata purkaa jollain muulla tapaa, kuin pettämällä. On hienoa, jos petetyllä osapuolella on uskoa ja uskallusta yrittää korjata tilanne, mutta kyllä siinä on luottamus aika koetuksella, ellei jopa kokonaan uudelleen rakennettavana.

[q]Nadifa:
...mutta mitä se kertoo toisen välittämisestä, jos tekee virheen/virheitä noinkin ison asian kustannuksella ja satuttaa samalla rakastaan ja koko suhdetta?
[/q]

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Ei välttämättä yhtään mitään.

[q]puupi:
Fyysinen pettäminen on munsta hyväksyttävämpää ku henkinen. Liha on heikko ;) [/q]

*täh*
Miten erotat fyysisen pettämisen henkisestä? Tuskinpa kukaan kirjaimellisesti alapäällään ajattelee?

Itse ajattelisin tuon niin, että ”fyysistä vaihetta” aina edeltää ja se sisältää henkisen puolen. Eli fantasioidaan jostain parisuhteen ulkopuolisesta henkilöstä. Tällä en kuitenkaan tarkoita normaaleja reaktioita vastakkaiseen sukupuoleen, niitä on kaiketi kaikilla. Ainakin oma pääni vain toimii siten, etten voi olla noteeraamatta kauniita naisia, vaikkei mitään sivuajatuksia olekaan. Kauniit naiset nyt vain aiheuttavat jonkin hassun kemiallisen reaktion miehen aivoissa - sen kanssa vain täytyy oppia elämään. Mutta henkistä pettämistä on mielestäni se, että aktiivisesti haaveilee jostain tietystä henkilöstä. Fyysinen taas sitä, että toteuttaa suunnitelmansa.

Liha on juuri niin heikko kuin pää, jota se pitää pystyssä.

[q]Nadifa:
Luottamus luo rakkaudelle ja suhteelle pohjan.
...
Kaikkihan me olemme vaan ihmisiä, mutta kyllä se raja silti jossain menee.[/q]

Täysin samaa mieltä. Ja jos tulee mieleen jotain, jonka oikeutuksesta ei ole varma, niin siitä tulisi puhua ennen ”toteutusta”.

Tuosta pupuankan teesistä vielä. En siis usko, että vapaat suhteet toimisivat. Se, mistä en ole varma, ovat nämä ns. kolmannet pyörät. Eli kumpikin osapuoli haluaa vauhtia vällyjen väliseen elämään kolmannen osapuolen tai jopa toisen parin muodossa. Jotenkin vetäisin rajan siihen, että niin kauan kun peuhataan yhdessä, eikä lähdetä yksinään säheltämään kaupungille, niin homma voisi kaiketi jollain tavoin toimiakin. Tiedä tuosta.

[muokattu 25.6.2003 02:26]

[q]Jone:
---
Nadifa:
...mutta mitä se kertoo toisen välittämisestä, jos tekee virheen/virheitä noinkin ison asian kustannuksella ja satuttaa samalla rakastaan ja koko suhdetta?
---
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Ei välttämättä yhtään mitään.[/q]

Tohon sä et kyllä usko itsekään

Vähän kuin huonoissa saippuasarjoissa: ”Mut Bruuke, se ei meinannu mulle mitään. Mä en kato pystyny pitämään pippeliä lahkeessa, ku sillä oli kaks kättä ja hame. Me vaan hässittiin kuin pienet apinat. Onks kaikki ok? Hei mihin sä meet?”

[q]pHaze:
Nykyaikainen kertakäyttöajattelu ja -kulttuuri onkin mielestäni suoraan sanottuna varsin perseestä. Itseasiassa suurimmaksi osaksi koko nykyaikainen romantiikan käsitys on mielestäni perseestä. Mutta enpä ala nyt avautumaan aiheesta tässä pidemmin.[/q]

”anna mennä”

”anna mennä”

”anna mennä vaan!”



Tää ois hyvä aihe, minäkin tykkään haukkua nyky-yhteiskuntaa ja sen rappeutuvaa moraalia

[q]Tyeicha:
millaisia tekoja pidät pettämisenä jos olet/olisit vakituisessa suhteessa? *täh*
esim. onko kännissä halailu toisen kanssa pettämistä, vai vasta toisen kanssa naiminen? millaisia tekoja olisit valmis antamaan anteeksi??
[/q]


Kultainen sääntö ; älä tee itse mitään sellaista mitä et haluisi kumppanisi tekevän

Vaikka halailu ja \”pussailu\” ei mielestäni ole pettämistä... vaikka toisaalta olisin räjähtänyt jos seurustellessani poikaystäväni olisi \”pussannut\” muita.

Mulla on muutenkin aika tiukat periaatteet. Vieraissa ei käydä jos suhteessa on kaikki kohdallaan. Koska jos todella rakastaa (puhun siis vain omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta) niin ei ole tarvetta käydä vieraissa. Oikeasti. Silloin riittää se maailman ihanin kulta joka on siinä kainalossa...

Tosin sinkkuna mulla ei ole mitään moraalia...

[q]Nadifa:
Ihmiset tekevät virheitä ja on tärkeää osata antaa anteeksi, (muttei kuitenkaan nöyrtyä liikaa hyväksymällä) mutta mitä se kertoo toisen välittämisestä, jos tekee virheen/virheitä noinkin ison asian kustannuksella ja satuttaa samalla rakastaan ja koko suhdetta? Tosiaan, sen rajan piirtäminen on tuntematta ihmisiä ja tapauksia aika mahdotonta, mutta tuollainen virhe voi todellakin olla kohtalokas. [/q]
Yhden Joneen: Kerran pettäminen ei vielä kerro toisen välittämisestä välttämättä yhtään mitään. Se pettäminen ei välttämättä ole sille pettäjälle läheskään niin iso asia sillä hetkellä eikä toinen vain välttämättä tule ajatelleeksi että mitä tekee, kuinka vakavaa se on ja kuinka paljon sillä satuttaa. Ihmiset ovat tyhmiä ja ajattelemattomia toisinaan, jokainen meistä. Kohtalokasta tuo voi olla, ja äärimmäisen typerää joka kerta jos sillä suhteella on pettäjälle oikeasti jotain merkitystä, mutta ihmisen voi toisinaan olla hyvin vaikea pistää itseään sen toisen osapuolen asemaan ja olla tarpeeksi epäitsekäs jos itsestään tuntuu joltakin.

[q]Usein suhteessa on ongelmia, mutta kyllä ne pitäisi osata purkaa jollain muulla tapaa, kuin pettämällä. On hienoa, jos petetyllä osapuolella on uskoa ja uskallusta yrittää korjata tilanne, mutta kyllä siinä on luottamus aika koetuksella, ellei jopa kokonaan uudelleen rakennettavana.
[/q]
Ei yksi toisen sänkyyn hyppäys ole välttämättä edes merkki ongelmasta. Pikemminkin se on mielestäni merkki ymmärtämättömyydestä. Joka on korjattavissa keskustelemalla asia läpi ja saamalla toisen käsittämään. Jos toinen ei käsitä ja ymmärrä katua tekoaan ja tällä tavalla tajua jättää tuollaisia tekemättä, on asia taas aivan eri. Jos jollain ihmisellä todella on sinulle merkitystä, niin väittäisin että sen luottamuksen uudelleenrakentamisen yrittäminen on ainakin kokeilemisen arvoista ettei automaattisesti vain juosta karkuun ja heitetä kaikkea menemään.

[q]Wintermute:
*täh*
Miten erotat fyysisen pettämisen henkisestä? Tuskinpa kukaan kirjaimellisesti alapäällään ajattelee? *hih*[/q]
Esim lekalla. Hei kamoon, jos tuntee fyysistä vetovoimaa jossain baarissa tapaamaansa henkilöön, tia jopa henkistä, ja iillan jälkeen käy tämän sängyssä, niin se pieni kiinnostus ja vetovoima on kaukana siitä rakkaudesta ja kumppanuudesta mitä tuntee ”elämänkumppaniaan” kohtaan. Jos et näitä kahta osaa erottaa toisistaan, et ole koskaan rakastanut ketään. Tärkeää onkin että tuollaisen yhden mokan jälkeen tajuaa jättää jutun samantien siihen eikä edes harkitse muuta.

[q]Itse ajattelisin tuon niin, että ”fyysistä vaihetta” aina edeltää ja se sisältää henkisen puolen. Eli fantasioidaan jostain parisuhteen ulkopuolisesta henkilöstä. Tällä en kuitenkaan tarkoita normaaleja reaktioita vastakkaiseen sukupuoleen, niitä on kaiketi kaikilla.[/q]
Se, että suunnittelee asiaa ja menee toteuttamaan sen tietoisesti, onkin taas sitä järjestelmällistä ja tahallista pettämistä. Aivan eri asia kuin mistä nyt puhuttiin.

[q]Mutta henkistä pettämistä on mielestäni se, että aktiivisesti haaveilee jostain tietystä henkilöstä. Fyysinen taas sitä, että toteuttaa suunnitelmansa.[/q]
Määritelmäsi on mielestäni suorastaan naurettava, anteeksi vain. Sitä, että aktiivisesti haaveilee jostain henkilöstä, kutsutaan ihastumiseksi. Niitä tulee kaikilla joskus. Jos rupeat tarkoituksellisesti rakentamaan jotain suhdetta ihastuksesi kanssa, se on pettämistä, liittyy siihen fyysistä tai ei. Mutta kaikki eivät silti harrasta fyysistä pettämistä ihastumistansa kanssa, on myös ns. kännihairahduksia sun muita, ever thought of that?

[q]Liha on juuri niin heikko kuin pää, jota se pitää pystyssä.[/q]
Agreed, vaikka asia onkin monimutkaisempi. Silti, yhtään päätä täältä ei löydy johon voisi 100% luottaa.