Pitkä ero läheisestä ihmisestä
Tyttöystävän kanssa seurusteltu noin 6kk, välimatkaa 140km. Kesäloma hujahti yhdessä ja keskimäärin kahtena viikonloppuna / kk nähty. Molempien rankka työ- ja opiskelurytmi haittaa tietysti tilannetta mutta tuo myös kaivattua "vapautta". Molemmat painavat viikonlopputöitä (parempi puolisko päivittäin, minä enää vain viikonloppuisin) ja minä opiskelen, joten yhteistä aikaa on vaikeaa löytää. Mutta joka ainoa kerta kun aikataulumme saamme sopimaan yhteen, ei riemulla ja rakkaudella ole rajaa :heart: Sitäpaitsi monesti työpäivän jälkeen olen niin väsynyt että hyvä että energiaa riittää hampaiden pesemiseen ennen nukkumaanmenoa, saatika toisen paijaamiseen/huomioimiseen. Tammikuussa lähden armeijaan, ainakin siihen asti on tarkoitus jatkaa näin. Antaa muiden murehtia, asiat jatkukoon painollaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu :happyroll:
Sinne meni. Päätimme sitten, että pidämme vähän taukoa, ja yritämme uudelleen, kun hän kesäkuussa tulee... Vituttaa, mutta ehkä hyvä ratkaisu. Saatanan Unkari, mä vihaan sitä maata, jos ei sitä olisi, niin kaikki olisi nyt niin perkeleen hyvin ja hän olisi kotona täällä.
Sinne meni. Päätimme sitten, että pidämme vähän taukoa, ja yritämme uudelleen, kun hän kesäkuussa tulee... Vituttaa, mutta ehkä hyvä ratkaisu.
No höh. :(
Mun neljän viikon erourakka päättyi eilen. Tuntui ihan joululta! Oli aivan tosi ihanaa nukkua viime yö oman kultsin kainalossa. Bonuksena vielä sekin, että sain eilen illalla tietää, että olen saanut töitä.
Sinne meni. Päätimme sitten, että pidämme vähän taukoa, ja yritämme uudelleen, kun hän kesäkuussa tulee... Vituttaa, mutta ehkä hyvä ratkaisu.
No höh. :(
Mun neljän viikon erourakka päättyi eilen. Tuntui ihan joululta! Oli aivan tosi ihanaa nukkua viime yö oman kultsin kainalossa. Bonuksena vielä sekin, että sain eilen illalla tietää, että olen saanut töitä.
Ei siis, emme siten, olemme siis yhä yhdessä ihan normaalisti, päätimme vaan, ettemme pidä ihan niin tiiviisti yhteyttä. Siis soittelen sinne vain muutaman kerran viikossa tästedes :cool:
Eli kaikki hyvin. tuossa oli vaan viikko sitten tuollaista sekoilua :roll:
Mutta kyllä tämän 8 kuukautta tässä kestää :)
Ihmeitäkin tapahtuu, ollaan puheltu maailmanmatkaajan kanssa aika paljon syvällisiä, yöksikin jäi eilen nukkumaan viereen. Kuulemma vaan pelottaa "takaisin palaaminen", ei ole niin varma siitä enää, kuulemma muutkaan ei hyväksyisi meidän suhdetta (nii-in, mitä ihmettä =D?).
Äh, on se vaan nii ihana tyttö :/
Nukkua?Tuntui ihan joululta! Oli aivan tosi ihanaa nukkua viime yö oman kultsin kainalossa.
Nukkua?Tuntui ihan joululta! Oli aivan tosi ihanaa nukkua viime yö oman kultsin kainalossa.
no hei. jos valvoo koko yön ni väsyttää seuraavana päivänä.
Toivon itse pääseväni ensi kesäksi muille maille vierahille,myöskin maapallon toiselle puolelle,ja vielä meren keskelle...näitä tekstejä on ihan terveellistä lukea etukäteen.
Nyt olemme olleet tyttöystävän kanssa näkemättä 2kk + 1 vko, ja ongelmat on juurikin selvitelty ja suhteessamme kaikki OK. Mutta tänään ilmeni ongelma tällä kertaa minun puoleltani kun puhuimme puhelimessa; aloin nyt pelkäämään, että mitäs sitten jos tyttö ei haluaisikaan palata Suomeen. Siis hän sanoi, että haluaa enemmän kuin mitään palata minun luo (ja kavereiden ), mutta että ei välttämättä haluaisi nyt tällä hetkellä SUOMEEN.
Onko tämä ihan normaalia vaihto-oppilaalta, ja onko se hävinnyt sitten vaihto-oppilaan palattua, tai ainakin, kun hän on ollut aikansa kotimaassa? Mitä kokemuksia teillä on?
täysin normaalia...
->Peter
Onhan tuo täysin normaalia, omallanikin on vielä tuo ongelma, joka on sangen..hmm..Vittumainen? Eikä se välttämättä katoa, niinkuin esimerkiksi juuri tuolla...=/ Kaippa se lievittyy vähitellen, lähinnä luulen, että se haluaisi samat kaverit takaisin yhteen, mutta eihän se onnistu, kun jo osa on palannut myös omiin maihinsa.
Etpä voi antaa, kun ajan kulua, ehkä kotiinpaluu tuntuu mielekkäämmältä sitten, kun siellä Unkarissa on vähän kauemmin ollut ja paluu "arkeen" tapahtunut. 2kk on kuitenkin hemmetin lyhyt aika!
Anteeks sekava teksti, syön samaan aikaan..=)
vuoden ero ja sit jälleennäkemisen riemu sekä yllärituliaiset --> paikallinen sukupuolitauti ! :laugh: :scared: :laugh:
oikeesti, mä en venaa vaik ois kuka lähös tai mitä ikinä. vuos on liian pitkä aika, olkoon vaikka sitten se ainoa oikea. kun ei onnistu ni ei onnistu. You gots to move on. Joskus on vaan ihan terveellistä mennä kotiin ja jatkaa elämää !
Nonnih, meixhitti sitten seurustelee taas tän mun maailmanmatkaajan kanssa. Toivottavasti nyt kestää ikuisuuden.
Juhlistetaan (tai mä ainaki juhlistan) sitä jekkukolilla!
Meni jo.
Tänään on itsellä se päivä kun tyttöystävä lähtee 10 kk seurustelun jälkeen yhtä pitkäksi aikaa vaihtariksi :(
Eipä oo mitkään parhaat fiilikset.. Ja sovittiin että erotaan nyt ja katsotaan sitten uudestaan kun hän palaa.. Ihminen kuitenkin muuttuu vuodessa niin paljon.
Nyt suremaan :rolleyes:
Joopa joo.. Sain kuulla edellispäivänä että tämä mun exä seurustelee jo vaihtarimaassaan Ranskassa. Odotin innolla hänen jälleennäkemistään joulukuussa (tulee perhejuhlan vuoksi Suomeen kahdeksi viikoksi).. Mutta en enää... Uus poikaystävä tulee mukana (!) :eek: Vitutus maksimaalinen.. :( :mad: :sad:
Sain kuulla edellispäivänä että tämä mun exä seurustelee jo vaihtarimaassaan Ranskassa. Odotin innolla hänen jälleennäkemistään joulukuussa... Uus poikaystävä tulee mukana
Joo vituttaa varmasti. Mut jos se exäsi uusi seurustelukumppani on joku paikallinen ranskalaishurmuri niin voit olla jo melkein valmiiksi vahingoniloinen siitä, että tuskin niiden suhde kestää sitten vaihtarivuoden jälkeen, jos mistään todella vakavasta ei ole kysymys. Tuskin se ranskanperuna Suomeen haluaa muuttaa. Enpä tiedä tuoko se nyt mitään lohtua, mutta tulipahan nyt mieleen avata suuni asiasta.
Tsemppiä kuitenkin!
Voisimme mekin KarriN:n kanssa osallistua tähän keskusteluun.
Olin siis itse viime vuoden opiskelijavaihdossa, ensin syksyn Espanjassa ja sitten kevään Tanskassa. Yhteensä 9 kuukautta.
Espanjaan lähtiessä sovimme, että suhde on "avoin", että voi tahoillaan touhuta mitä tykkää. Joululomalla Suomessa vieraillessani totesimme kuitenkin, että ei se ollutkaan kiva idea, ja Tanskaan lähtiessäni päätimme taas olla uskollisia. :rolleyes:
Pitkä ero läheisestä ihmisestä ei ollut niin vaikeaa kuin kuvittelin. Ulkomailla touhutessa oli niin paljon uusia asioita ja uusia ihmisiä jotka veivät ajatukset pois ikävästä. Ehkä tiettyinä vaikeina hetkinä, kipeänä, krapulassa tai surullisena kaipasi sitä omaa rakasta vierelle. :(
Sähköposti kulki ja Tanskassa minulla oli loppuajan jopa irc käytettävissä.
:D
Lähes vuoden ero ei tuhonnut suhdettamme. Ehkä hieman yllättäen olemme paluuni jälkeen olleet paljon tiiviimmin yhdessä ja tunteetkin kenties jopa voimistuneet. Maantieteellisen eron ei siis tarvitse tarkoittaa katastrofia.
Kaikille niille jotka ovat samassa tilanteessa: jälkeenpäin katsoen aika kului tosi nopeasti.
Sasialle kommentiksi sen verran, että itsellänikin ikävä voimistui sitä mukaa, mitä lähemmäksi paluu tuli. Alussa aika kului nopeasti, lopussa hitaasti.
KaRo
(pupu voinee laittaa oman versionsa)
Onkohan tää nyt sitä parisuhteen läheisyyttä kun yhteistuumin pitää vastata kaikenmaailman hömpötysthreadeihin! :eek:
Itselleni kyseinen vuosi oli kaikin puolin sekava ja ajoittain pelkoa täynnä. Muistotkin ovat aika sekavia. Ja mitä tulee jonkun mainitsemiin Internetissä keskustellessa mahdollisesti tapahtuviin väärinkäsityksiin, niin tämä suhde oli niitä täynnä.
Kuitenkin loppuhyvinkaikkihyvin jne. :heart:
-K
Tänään on itsellä se päivä kun tyttöystävä lähtee 10 kk seurustelun jälkeen yhtä pitkäksi aikaa vaihtariksi :(
Eipä oo mitkään parhaat fiilikset.. Ja sovittiin että erotaan nyt ja katsotaan sitten uudestaan kun hän palaa.. Ihminen kuitenkin muuttuu vuodessa niin paljon.
Nyt suremaan :rolleyes:
Joopa joo.. Sain kuulla edellispäivänä että tämä mun exä seurustelee jo vaihtarimaassaan Ranskassa. Odotin innolla hänen jälleennäkemistään joulukuussa (tulee perhejuhlan vuoksi Suomeen kahdeksi viikoksi).. Mutta en enää... Uus poikaystävä tulee mukana (!) :eek: Vitutus maksimaalinen.. :( :mad: :sad:
Aikasten perseestä :angry:
Oman ystävättären vaihto-oppilaskaveri pisti syksyllä poikki kotimaassa odottavan poikaystävän kanssa. Sympatiat poikaa/miestä kohtaan suuret :(
Nyt on ainakin Unkarissa tullut arki vastaan. Oikeastaan hyvä niin, sillä en tiedä kuinka kauan olisin jaksanut kuunnella puhelimessa sitä, kuinka hän ei enää ikinä halua takaisin Suomeen :cool: . Siis kyllä hän haluaa Unkarissa vaihto-oppilasvuotensa olla loppuun, mutta on alkanut valittamaan joistain asioista, ja huomannut, ettei Unkari ehkä olekaan maailman paras paikka. Hostäitinsä suuttui, kun hän ei suostunut olemaan mukana siantappajaisissa ja syömään ruokaa, johon on kaadettu keitettyä sianverta :scared: . Kalimankaliman :D
6 kiloa on tullut painoa lisää vaihto-oppilasvuoden aikana hänelle :D . Oletteko itse kokenut vastaavaa vaihto-oppilasvuotena, ja onko, kuten vaihto-oppilasvalmennuksessa kuulemma sanottiin, tuo ihan tavallista, jopa vääjämätöntä? Siellä myös sanottiin painon putoavan vanhaan jamaan palattaessa Suomeen. Is that all true?
10 kuukautta niin pääsee budapestiin :cool:
Meni jo.