Velat
- « Edellinen
- 1
- 2
- Seuraava »
Normaalisti periaate. Jos on varaa ottaa lainaa, on oltava myös varaa maksaa takasin.
'vihantunteen', se että vain periaatteesta haluaa rahansa takaisin, vai se että niitä oikeasti tarvitsisi?
Mut kyl toi on tosi v-mäistä, et ei maksa takasin jos toinen vielä on itse silloin pulassa rahojen kanssa. Minä ja kämppis otettiin kaikki raha mitä löyty mukaan lomalle ja ostettiin se auto ja heiluttii lomilla muutenkin. Kivaa oli, mut ennen lomia myytiin vanha auto. Tää uus ostaja lupasi satasen käsirahan jälkeen maksella heti ku tullaa takas lomilta. No koska uusi ostaja on duunikaveri, ni samahan se. Varmistettiin, että voidaanko luottaa siihen, että maksaa. Voi juu luottaa.
No 180e jäi maksamatta ja ku tultii tietysti pennittöminä lomilta ja kysyttii rahoja, ni tää oli koittanu sillä aikaa hankkia vakuutusta autoon. No hän oli ilmoittanu omaan maahansa asuvansa Irlannissa ja Irlannissa vakuutusyhtiöön asuvansa omassa maassa. No eihän sillo kummastakaan maasta saa vakuutusta. Idiootti. No yllättäen autosta rupes hänen mukaansa löytymään kaikenlaisia "hidden damage" juttuja. Hän halus perua kaupan. Mut just sinä päivänä ku hän osti auton sitä katottiin ja me myytiin se "as is", eli mitään ei korjata ja se on nyt siinä kunnosssa kun on. 1.5 vuotta on vielä katsastusta voimassa. Mut eipä kelpaa. Ja jätkä ei ees sympatia tippaa tirauta ku minä ja kämppis sit joudutaa muilta duunikavereilta lainaa loppukuusta muutama kymppi diisseliin ja kiisseliin. Samassa tiimissä ku kämppis. Osti muuten uuden hienon maastopyörän. (Tekis mieli puhkoo kumit. Mutten usko kostoon.)
Noh, ainoa lohtu on se, että hän haluaa purkaa kaupan, mutta kirjat on tehty ja auto merkattu maksetuksi, vaikka nyt 180e puuttuu. (Tokihan vois jaksaa kiusaa sitä siitä fyffestä, mut ei jaksa, kun se auto olis menny romikselle jos se ei ois ostanu sitä... Et periaatteessa se saatu satku oli jo plussaa.) No mut se auto on duunin alakerrassa ja ilman rekisterikilpiä. Ja siinä on jo lappu, että se pitää poistaa firman tiloista. Ja itse olen melko hyvä ystävä tän talon securityn kanssa ni röökillä ku ollaa juteltu siitä ni ne on meinannu hinata sen tällä viikolla pois. Ja se pitää sitten tän omistajan maksaa 180e hinauskuluja, lunastaa se pois ja mahdollisesti tulee vielä sakot kun auto on ollut luvatta talossa pitkään. Lisäksi hän joutuu sielä lunastuksesta koittaa saada se auto pois ilman kilpiä jonnekkin. Heh. Ja jos olis vaa ollu tyytyväinen ja meille maksanu, niin oltas kämppiksen kanssa roudattu vielä se auto hänen pihallee, ni ei tulis firman securityn kanssa ees ongelmia. No pakenemalla vastutta tää jannu hankkii itselleen vaa enemmän laskua... Heh. Ja ku palkkapäivä oli jo, ni mua ei enää kiinnosta se raha. Hyvä et päästii siitä rotiskosta eroon.
Jos olis sanonu, että mokas vakuutusten kanssa ja haluis peruu kaupan, ni ehkä olisin mahdollisesti jos hyvä päivä olis ollu ehkä takaisin ottaa. Ehkä. Mut tollanen, että rupee keksii et siinä on jotain ihme vikoja, mistä me ei kerrottu. Jokainen vika kyl kerrattii vaikka hän ei niitä kaikkia vikoja osannu ees kattoo. Tollasel keplottelulla koitti päästä siitä. No enää en jaksa tapella siitä rahasta, vaikka periaatteessa hän osti sen 280e, eikä maksanu ku 100e ja periaatteessa velat maksetaan. Mut hullujen irlantilaisten ja heidän vielä hullumman lainsäädännön takia on varmempaa, että kämppiksen kans sovittii et auto on jo maksettu. Ni ei voi peruu sitä kauppaa sen takia, vaikka periaatteessa meillä pitäisi olla etulyöntiasema siitäkin huolimatta ja voisimme karhuta hältä vielä sitä puuttuvaa summaa.
Ja se äijä on 37-vuotias... kakara. Uusi firmassa ja tota asennetta on käyttänyt jo myös työssään, kun on yhteistyötä tarvittu. Hän hankkii paljon uusia kavereita uudesta työpaikasta.
Mä itse inhoan sekä velan antamista että ottamista. Itse en haluakaan ikinä lainata keneltäkään, ja jos joskus lainaan, yritän maksaa heti ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa takaisin. Muille lainaamista tulee aina välillä harrastettua, tälläkin hetkellä on aika paljon ihmisiä jotka ovat jotakin velkaa Villelle ja mulle. Jotkut näistä veloista ovat sillä tavalla inhottavia, että ko. henkilö ei itse niitä muista, ja on epämiellyttävää muistutella niistä myöhemmin.
Yksi henkilö kenelle kyllä lainaan hyvinkin isoja summia (jopa tuhansia euroja) on Ville. Pikkuvelkoja nyt ei sinänsä ole yhteisessä taloudessa järkeä ruveta laskemaan, eikä sitä nyt oikein velaksi voi kutsuakaan jos toinen välillä kustantaa jotain yhteistä omista rahoistaan. (Tommoiset kuitenkin tasoittuu vuosien mittaan, sitäpaitsi mikä parisuhde se semmoinen on jossa ei ollenkaan suostu antamaan omastaan...) Isoihin hankintoihin olen välillä kyllä lainannut Villelle rahaa, tarvittaessa pitkälläkin maksuajalla. Asiaa auttaa se, että olen itse aika säästäväinen luonne, ja pystyn tarvittaessa irroittamaan rahaa ilman että itse tarvitsee kiristää vyötä.
Keskimäärin kyllä parisuhteessa saa helposti isot riidat aikaan rahasta, joten jotain järkeä siinäkin kannattaa käyttää. Me hankittiin heti yhteen muutettaessa yhteinen pankkitili, jonne tulee molempien opintotuki ja josta maksetaan vuokra ja päivittäiset menot. Isot velat toiselle kirjoitetaan velkalistaan, jota päivitetään tarpeen mukaan. Isot hankinnat ostetaan joko puoliksi tai sitten niin että toinen ostaa kokonaan yksin. Monien mielestä tällainen toiminta saattaa olla kylmää ja epäromanttista toimintaa, mutta loppupelissä sillä säästää monta itkua ja hammasten kiristystä, sekä parisuhteen aikana että mahdollisessa erotilanteessa.
Miten muuten on, mitä mieltä ihmiset ovat vanhojen velkojen perinnästä? Toisin sanoen jos kyseessä on joku, ei niin hirveän läheinen kaveri, jolle on joskus lainannut rahaa, eikä ko. henkilö enää muista koko velkaa. Kehtaako tällaisia summia pyytää uudestaan maksettavaksi, vaikka aikaa olisikin kulunut, vai pitääkö vain kestää tappio nahoissaan?
mä en mielelläni lainaa keltään rahaa, KOSKAAN, vaikkakin se tarkottais sitä ett jäisin tyyliin joistain bileistä paitsi tai muuta yhtä turhaa. Voin varmuudella sanoa että ainoita tilanteita kun voisin joltain rahaa lainata on sellanen että tiedän 150% varmuudella koska voin maksaa takaisin, melkein kellon tarkkuudella vielä.
Olemalla velkaa saa mutt stressaamaan että varmasti saa maksettua takas koska vanhemmatkin on opettanu se jo pentuna että hoidan hommani niin ettei kukaan IKINÄ pysty syyttää mua maksamatta jättämisestä. Tollaset jututkin liikkuu ihmiseltä toiselle tosi helposti tyyliin "joo taas se pirjo on velkaa kaikille eikä maksa takas blah blah"
Ensinnäkin se ois ahdistavaa ja toisekseen se ei tuu tapahtumaan.
Sitten taas asian toinen puoli; se ett joku on mulle velkaa. Hmmm... tilanne ennen: kun mulla oli massia ja joku frendi tarvi tosi pahasti vähän TAI paljon rahaa, enemmänä TAI vähemmän tärkeään tilanteeseen, niin mä lainasin. Tietty koska frendi tarvi sitä ja miksei kun kerran rahaa oli. No siinä vaiheessa kun aikaa alkoi kulumaan eikä rahoja kuullu ajattelin ett pitää kait pyytää takasin. Esim yhdelle kaverille lainasin joskus vuonna 1998 tai 97 (!!!!) puolet sen vuokrasta ettei se lentäny pihalle ja en ole vieläkään nähny niitä rahoja vaikka eräskin kaappia isompi miespuolinen ystäväni niitä kävi kyselemässä ja antamassa parin ehdotuksen tulevaisuuden varalle ;)
okei, tällä hetkellä maailmassa on ehkä 2 ihmistä kelle lainaan rahaa (toinen niistä avopuolisoni) ja suhteellisen pieniä summia kerralla, koska oon päättäny että en ikinä joudu taloudelliseen kuseen kenenkään kusipääidiootti-velkojen takaisinmaksamatta jättäjän takia minkälaisille ihmisille en anna juurikaan kovin korkeaa arvoa.
Tärkeintä velkojen maksamisessa on se periaate. ehdottomasti. Ellei puhuta vaikka 60 eurosta niin ei se raha siinä oo tärkeä mutta se helvetin periaate.
Kaikille selkärangattomille luusereille ketkä ei maksa pienimpiäkin velkojaan asianmukaisesti takaisin: toivottavasti teidänkin velkanne tullaan 'PERIMÄÄN' takaisin, hih :003: :D :p
Miten muuten on, mitä mieltä ihmiset ovat vanhojen velkojen perinnästä? Toisin sanoen jos kyseessä on joku, ei niin hirveän läheinen kaveri, jolle on joskus lainannut rahaa, eikä ko. henkilö enää muista koko velkaa. Kehtaako tällaisia summia pyytää uudestaan maksettavaksi, vaikka aikaa olisikin kulunut, vai pitääkö vain kestää tappio nahoissaan?
Joo tuossa mainitsemastani ystävästä.. oon siltä pyytänyt niitä rahoja takaisin (mikä raivostuttavinta) monien vuosien ajan aina kun joskus harvoin nähdään mutt silti EI!
Ja musta on ainakin jotenkin noloa mennä ruikuttamaan masseja takasin mutt prkl on mulla oikeus! Kyllä mä oon joskus ohimennen joltain "velalliselta" kysyny ihan 20euroakin takas tilanteen tullen. Mitä enemmän sitä saa takkiinsa tässä asiassa niin kai sitä oppii pyytää omiaan takasin.
Ikinä tällaisen tilanteen toistuessa en epäile ottaa jotain korstoa käsipuoleen mukaan jotta niitä rajoha Oikeasti alkaa löytymään. Oon huomannu ett tällanen 164 senttinen ei oikein saa aikaan tarpeeks suurta uhkakuvaa *rolleyes*
On tullut tasaisin väliajoin yhdelle sun toiselle kaverille lainattua rahaa...hyvin harvoin toisinpäin...ja joka jumalan kerta käy niin, että jos on joku päivä sovittu, niin voi olla sata varma että silloin ainakaan ei rahoja takasin saa...Noh, ei siitä aina konkurssiin mene vaikka vähän viivästyy, mutta joskus on laskettu kaikki sen varaan, että frendi maksaa velkansa ja sitten kun näin ei käy, niin silloin vituttaa!:mad:
Varsinkin kun olen yhdenkin frendin pelastanut parikin kertaa tosi kusisesta tilanteesta, mutta ei siitä sen enempää...
Alkaa väkisten miettiä koko kaveruuden konseptia...
:confused:
T:Tero
Me hankittiin heti yhteen muutettaessa yhteinen pankkitili, jonne tulee molempien opintotuki ja josta maksetaan vuokra ja päivittäiset menot. Isot velat toiselle kirjoitetaan velkalistaan, jota päivitetään tarpeen mukaan. Isot hankinnat ostetaan joko puoliksi tai sitten niin että toinen ostaa kokonaan yksin.
Insinöörit! :004:
Esim yhdelle kaverille lainasin joskus vuonna 1998 tai 97 (!!!!) puolet sen vuokrasta ettei se lentäny pihalle ja en ole vieläkään nähny niitä rahoja
..ja sinä kutsut tuollaista ihmistä kaveriksesi? Itse rupeaisin säännöllisesti huomauttaman tuolle henkilölle asiasta ja jos sinulla on mustaa valkoisella, niin ottaisin surutta yhteyttä johonkin perintätoimistoon. Todella halveksuttavaa käytöstä tuolta ihmiseltä.
Miksi? Muutama kaveri mulla on jolle lainaan kyllä jos he tarvii. Tiedän, että rahat tulee takasin. Ja ensimmäistä kertaa ku joku kaveri pyytää lainaa, enkä tiedä hänen tapojaan maksaa, lainaan pikkusumman. Joku 10, 20, 30e... tms. Jos pari kertaa lainattuani moisen summan, rupee silti tulee ongelmia niin siitähän tietää jo. Ei mulle oo ainakaan osunu ketään sellasta joka mielellään maksaa esmes 20e takasin mutta heti ku summa on yli 100e ni rupee takkuaa.
Mä itse inhoan sekä velan antamista että ottamista.
HAAHA!!! Repeilin ja meinasin tipahtaa tuolilta. Tohon vois vaihtaa sun paikalle mut ja Villen paikalle mun kämppiksen, paitsi, että meillä ei oo kyseessä Parisuhde®. Tuo kämppis on Jay:n (Jason Mewes) sanoja lainatakseni "my hetero lifemate". Siis muuten aivan samoin ku kirjoitit. Kun muutin niin ensimmäiseksi sanoin hälle, että mitään pennejä ei sit ruveta laskee. Joskus toinen maksaa enemmän ja joskus toinen. Eisenniivälii. Tasoihin mennää kumminkin. Mut tosiaan isommista on se velkakirja ylhäällä. (...Se uus auto oli melko hintava.) Ihan varmuuden vuoksi.
Yksi henkilö kenelle kyllä lainaan hyvinkin isoja summia (jopa tuhansia euroja) on Ville. Pikkuvelkoja nyt ei sinänsä ole yhteisessä taloudessa järkeä ruveta laskemaan, eikä sitä nyt oikein velaksi voi kutsuakaan jos toinen välillä kustantaa jotain yhteistä omista rahoistaan. (Tommoiset kuitenkin tasoittuu vuosien mittaan, sitäpaitsi mikä parisuhde se semmoinen on jossa ei ollenkaan suostu antamaan omastaan...) Isoihin hankintoihin olen välillä kyllä lainannut Villelle rahaa, tarvittaessa pitkälläkin maksuajalla. Asiaa auttaa se, että olen itse aika säästäväinen luonne, ja pystyn tarvittaessa irroittamaan rahaa ilman että itse tarvitsee kiristää vyötä.
Ja kyl ne karsiutuu. Meillä oli joku jannu asumassa hetken aikaa, joku CD-DJ(?) saksalaisesta Mushroom Magazinesta. Sellanen, että kyllä kelpas meidän tarjoama ruoka, mut hänen ostamat kaikki mahdolliset oli hänen. Ja muutenkin oli sellanen, että ei pitäny kämppää siistinä yms. Ei asunut kauaa, ennen ku potkittii se pihalle. Siis sellanen jannu, että klubbailee voin lähtee ja varmasti on hauskaa, mutta enää en ota sitä edes hätätilassa yöksi.
Jos se ei ole edes läheinen kaveri, niin miksei velkaa voi muistuttaa? Hienotunteisuutta tarvitaan aina enemmän mitä läheisempi ystävä on. Ja mihinkä se velka vanhenee? Siis ystävä kun lainaa rahaa, on hän huomattavasti mukavampi kuin esmes pankki, joka rupee heti korkoja laskemaan. Ja onko palkinto pyyteettömälle ystävälle se, että ei tarvi maksaa? Sinä olet tehnyt sille tuttavalle palveluksen ja hänen tulisi olla kiitollinen. Ei pankkikaan nuole näppejään jos joku "unohtaa" lainansa.
Miten muuten on, mitä mieltä ihmiset ovat vanhojen velkojen perinnästä?
No itse olen huono esimerkki, kun olen juuri 180e (No siitä 50% on miun ja 50% kämppiksen.) lainaa unohtamassa. Pitäis ottaa selvää Irlannin lainsäädännöstä, voiko ostaja perua kaupan jos ei ole maksanut koko summaa. Jos ei voi, niin silloin en minäkään unohda sitä velkaa. Jos voi, niin silloin hän on jo maksanut koko auton (virallisesti).
Yks juttu vielä. Jos on itse luvannut kaverille maksaa velkansa takaisin ja kaveri on laskenut hommansa sen varaan. Itselle tulee jokin yllättävä takaisku, eikä itsellä ole varaa sitä maksaa takaisin tinkimättä elinkustannuksillaan. Mitä teette? Itse pyrin ainakin hoitamaan luvatun osuuden pois, kuitenkin niin että seuraavaksi pariksi päiväksi on ruokarahaa. (Kyl sitä parissa päivässä aina jostain rahaa hankkii...) Olen kyllä joskus joutunut kysymään josko voisi maksaa myöhemmin. Mutta silloin kun on kaverillakin tiukkaa ollaan aika hyvin pystytty sopimaan, että maksan niin paljon kun pystyn, jotta kumpikaan ei joudu näkkileipäkuurille. Siis oma prioriteettini rahojen suhteen on karkeasti seuraava: Vuokra, laskut, bensa töihin saakka, (minimiannos ruokaan), velat, ruoka, kaikki muu (kuten bensa hupiajeluihin ja hostellihinnat, klubbailu, tyhjät CD:t ja DVD:t, musa... ööö... oikeestaan mun kaikki ylimääränen raha menee noihin...)
Varsinkin kun olen yhdenkin frendin pelastanut parikin kertaa tosi kusisesta tilanteesta, mutta ei siitä sen enempää...
Alkaa väkisten miettiä koko kaveruuden konseptia...
Tää on mun mielestä just tosi omituista.
Miten joku voi pilata ystävyyden rahan takia? Niin kuin sanoin
ensimmäisessä postauksessakin, tätä velkojiaan pakoilua tekee
muilla elämän aloilla ihan hyvätkin tyypit ja eihän siitä kaveruudesta
enää mitään tule jos päällimmäisenä asiana on aina maksamaton velka.
Mulle raha on aina ollu kulutusta varten eikä mulla ole siihen
koskaan ollut mitään henkilökohtaista suhdetta (en ole syntynyt
kultalusikka suussa ja joudun kyllä ansaitsemaan rahani), joten
ihmettelen miten se voi mennä jonkun oikean kaverisuhteen edelle.
Ja Varvanalle, olen sitä mieltä että se on velallisen asia huolehtia
velan muistamisesta, ja jos tyyppi on tosiaan niin selkärangaton
että yrittää painaa asian villaisella, täytyy siitä muistuttaa vaikka
se ei olekaan mukavaa. Muutenhan se vätys luulee että se voi
tehdä sitä jatkossakin ja tekee sen vaan entistä röyhkeämmin.
Itselle tulee jokin yllättävä takaisku, eikä itsellä ole varaa sitä maksaa takaisin tinkimättä elinkustannuksillaan. Mitä teette?
Tietenkin siten, että maksan velasta niin paljon kuin suinkin on mahdollista. Säästän siis itselleni vähän rahaa ruokaa ja jos en kuitenkaan pysty maksamaan velkaa kokonaisuudessaan, niin toivon velkojaltani ymmärrystä ja armoa. Kiitokseksi tästä valmistaisin joskus ehkäpä jonkin pienimuotoisen illallisen tms.
Oma vastaukseni on kuitenkin lähinnä teoreettinen, koska hallitsen raha-asiani mielestäni hyvin ja tililläni on teini-iästä asti ollut vähintään kohtuullinen summa ahkeralla työnteolla ansaittua rahaa. On mukavaa olla taloudellisesti riippumaton.
ai itku. mä luin vaan pollin niin luulin et kyse oli veloista tyyliin
lainat pankille. :) niitä pitää venyttää niin pitkää ku pystyy. :)
kavereille siis yleensä heti kun pystyy / on sovittu maksettavaksi.
ai itku. mä luin vaan pollin niin luulin et kyse oli veloista tyyliin
lainat pankille. niitä pitää venyttää niin pitkää ku pystyy.
...jotta pankki rikastuisi entisestää sinun lainasta maksamillasi koroilla?
Nyt mä en oikein pysy kärryillä.
en ota enkä anna lainaa.
Jokaisella on varaa elää oman tulotasonsa mukaan.
Tietysti mä piffaan jos kaverilta loppuu ja se tarvii hetkeksi aikaapienen summan.
Eräälle tuntemalleni miehelle kävi niin, että hän tutustui harrastuksen kautta erääseen vastakkaista sukupuolta edustavaan naiseen. Nainen "oli rahapulassa" ja tuttuni päätti lainata hänelle pari sataa euroa.
Nainen sitten jossakin vaiheessa meni ihastumaan tuttuuni, ja hänestä tuli oikea 'pain in the ass'. Kolme tai neljä vuotta kulunut, eikä rahoja ole kuulunut, eikä hän niitä kuulemma enää viitsikään pyytää takaisin, koska tuo summa oli pieni summa siitä, että pääsi tästä naisesta eroon.:p
Olin kesän alussa nin 700 e velkaa, 400 kaverille ku ostin yhde laittee ja lainasin rahaa ja 300 toiselle jostain jutuista.
kaverit ymmärsivät tilanteeni ja eivät ruinanneet rahojansa, mutta itseäni ärsytti enemmän olla velkaa. onneksi enää 50 e velkaa sil yhdel.
Täytyy sanoa että itse tulee lainattua rahaa kavereilta, ei niinkään sen takia ettei itsellä sitä olisi, vaan siksi ettei juuri nyt ole käteistä kun sitä pitäisi olla. Tokihan nämä pitää ensisijassa maksaa takaisin, se on sydämmen asia. Mutta kuten tänäänkin, olin juuri sellaista rahasummaa menossa palauttamaan, juttelimme kaverin kanssa niitä näitä, tarjosin kyydin mutta itse pääseikka meinasi unohtua. Huusin kaverin perään kun oli autosta noussut ja päiviteltiin huonoja päitämme. Näinkin voi käydä.
Tulee myös itse lainailtua kavereille eteenpäin summia rahaa, useimmiten pienehköjä eriä. Tämän topikin ansiosta kaivoin esille lappusen johon niitä joskus olen rustannut ylös ja hämmästyksekseni totesin että 7 eri ihmistä ovat mulle velkaa vielä 62 euroa yhteensä. Olen vain pitänyt niitä niin pieninä summina etten ole ees jaksanut asiaa sen kummemmin miettiä. Nyt kyllä teen sille jotain, heti vain kun saan henkilöt kiinni face to face.
Kyllä velat pitäisi aina hoitaa niin nopeasti kuin vain mahdollista. Ja varsinkin silloin kun takaisinmaksulle on sovittu joku tietty aika ja päivä. Niistä ei pidä lipsua, saa ainakin monta miinusta multa jos niin tekee. Eikä mielestäni velallisen muistuttaminen ole mitenkään ihmeellinen asia. Olisin jopa itse mielissäni jos olen jonkun velan unohtanut maksaa ja joku siitä muistuttaisi.
Ainiin tuli nyt muuten mieleen,
Analogia-Antti! Olet minulla muistaakseni 6e velkaa jostain kännisestä b2bass illasta makasiineilla.
Aikaa tästä taitaa olla enemmän kuin vuosi. :D
Jea, tuu perimään ku nähdään ni saat sen takas :) Tosiaan, tää
on just tää ongelma veloissa; ei itte muista niitä ja toinen joskus
ei kehtaa tulla velkomaan. Kyl ne sit muistaa, kun toinen muistut-
taa... Rohkeesti vaan :) Itte lainailen kyl kavereille jos ne tart-
tee, jos ittellä on sellanen rahatilanne että pystyy lainaamaan.
Itse tosin kirjaan kaikki velat ylös ja perin niitä, mut on mulla
vieläkin saatavia mm. yhdestä nahkatakista..
Enpä juurikaan lainaa rahaa kenellekään, joskus kavereille jotain pieniä summia alle 20e. Ja itse pyrin olemaan lainaamatta rahaa keneltäkään, enintään pieniä summia esim. tilanteessa jos lompakko on jäänyt kotiin tms. Vituttaa tuollaiset tyypit jotka viivyttelee velkojensa maksussa ja selittää aina jotain.
Kerran lainasin eräälle ystävälleni 3000 mk ihan suoralta kädeltä, oli varmaankin 60% tilini senhetkisistä rahoista, ajattelin että eipähän tule tuhlattua ja olin varma että hän maksaa ne takaisin, niin kuin sitten kävikin. Ehkä en kauhean helposti kaikille kavereille menisi lainaamaan rahaa, mutta kyllä varmaan jokaiselle niistä joita ystävikseni kutsun, sen verran kyllä luotan heihin kuitenkin. Ikävää tietysti jos menee luottamus johonkin läheiseenkin ihmiseen kun ei maksa velkojaan takaisin... itse olen kyllä pärjännyt enimmäkseen ilman velanottoa, muistaakseni vanhemmat jeesas viimeksi kun olivat Kelalla hukanneet asumistukihakemuksen yli kuukaudeksi (löytyi sitten sieltä kun aikansa etsivät ja pistivät menemään eteenpäin)... mutta kyllähän Suomessa yleensä pärjää ihan ilman velanottoa, hyvät tukiverkot täällä on... opiskelijoilla on tietysti tiukkaa jos ei tee työtä eikä ota lainaa.
Lainaan mielelläni kavereille pieniä summia rahaa - tämä johtuu tietenkin siitä että luotan useimpiin kavereihini todella paljon. Isompia summia en ole ikinä ottanut enkä antanut.
Mun oli muuten pakko lopettaa tän threadin lukeminen kesken, koska rupes yksinkertaisesti sapettamaan liikaa teidän avuliaiden ihmisten puolesta:mad:
- « Edellinen
- 1
- 2
- Seuraava »