Velat
- « Edellinen
- 1
- 2
- Seuraava »
Mistäköhän johtuu, ettei ihmiset maksa nykyään velkojaan
eikä heitä edes kiinnosta olivatko he jollekin velkaa vai ei?
Joudun yhä useammin tilanteeseen, jossa joku on mulle velkaa
rahaa joko siksi, että olen sitä lainannut, maksanut toisen
puolesta jotain tai tehnyt pienen palveluksen rahallista korvausta
vastaan, ja velallisella riittää mitä säälittävämpiä selityksiä
kun kysyy voisko sitä velkaa edes lyhentää. Esim.
"maksan ensi kuussa, saan sillon rahaa"
Niin sanoit myös kuukausi sitten.
"ne soitti mun pankista ja sano että ne oli tehnyt jonkun mokan
kun yritin maksaa sitä sulle"
Nykyiset pankit ei todellakaan soittelis yksityisasiakkaalle mistään
mokistaan, vaan asiakkaan on kyllä se ihan itse huomattava
pankinkin kämmit, jos semmoisia voi edes tapahtua.
"maksoin jo, laitoin varmaan väärän tilinumeron"
Ihan vinkiksi, tilinumeroa ei voi laittaa väärin, koska
jokaisessa tilinumerossa muutama viimeinen numero on
tarkistusnumeroita, joilla lasketaan onko tilinumeroa olemassa.
Jotta tilinumero menisi väärin, siihen siis täytyisi laittaa
ainakin kolme väärää numeroa ja lopputuloksen olisi oltava joku
olemassa oleva tilinumero.
"mun automaattikortti kastu enkä mä saa nostettua sillä rahaa"
No tän mä keksin itse, mutta en yhtään ihmettelisi jos joku mulle
näin väittäis.
Itse en yksinkertaisesti kehtaisi vajota näin alas, vaan myöntäisin
ennemmin että nyt on rahasta tiukkaa ja maksan velan esim.
vähitellen ja tosiaan tekisin niin. Oli se velka sitten euro tai
1000 euroa, niin kyllä jokainen itseään kunnioittava ihminen
velkansa maksaa.
Usein nämä kyseiset henkilöt ovat muuten ihan mukavia ja
ehkä reilujakin tyyppejä, mutta jostain syystä raha-asioissa he
ovat täysin selkärangattomia vätyksiä. Nyt olen kyllä virheistäni
oppinut, enkä nykyään saata itseäni tilanteeseen, jossa joku
vähänkin epäilyttävä tyyppi on mulle velkaa vaikka se lupais
päänsä pantiksi.
Katkeraa tilitystäkö?
Taitaapa olla, ja melkein tekis mieli julkaista tässä monille
plattarilaisellekin tuttuja nimiä, jotka luulevat jättävänsä velkansa
maksamatta vetkuttelemalla.
Mitä keinoja olette menestyksekkäästi käyttäneet velkojen
perinnässä? Varatuomarin kasvattina suosin itse laillisia konsteja,
joten voikin olla että olen kohta käräjillä jo vuoden vanhasta
velasta, kun tyyppi ei enää edes vastaa puheluihini. Onneksi
on asianajaja omasta takaa, tiedän osoitteen ja pystyn vielä
todistamaan velan olemassa olonkin.
Huh, johan helpotti.
Kyllä! Mua vituttaa suunnattomasti se, kun jengi kertoo maksavansa velat asap, mutta sitten pahimmissa tapauksissa saattaa mennä kuukausiakin.
Itse lainasin parille kaverille yhteensä about 200e viime helmikuussa - toinen maksoi velkansa (70e) vasta pari viikkoa sitten! Vaikka molemmat ovat opiskelijoita, niin mun mielestä tuollainen alkaa jo olemaan todella käsittämätöntä ja ennekaikkea selkärangatonta puuhaa. Tänä verkko- ja puhelinpankkien aikana myös ajanpuute yms. ovat lähinnä säälittäviä selityksiä velan panttaamiselle.
Jos joku ei maksa velkojaan kirveelläkään, niin kannattaa ottaa yhteyttä kohtuullisen pätevään perintätoimistoon.
Koitan mahdollisimman pitkälle olla lainaamatta rahaa keltään koska olen ihan tautisen huono maksamaan velkojani takaisin... :(
Mulle entinen poikakaveri on auki miltei 200e ja on luvattu maksaa tosiaan takaisin, mutta kohta on vuosi mennyt ilman rahoja. Rahat menivät etupäässä baariin ja taitavat mennä vieläkin. Ei niinkään rahan menetys näin opiskelijanakaan vituta nin paljoa vaan se, että ko. hlö ei voi hyväntahdon eleenä maksaa edes 5e kuussa. No onneksi ero tuli ennen kuin päädyttiin naimisiin, olisin varmaan joutunut elättämään kyseisen loisen seuraavat 50 vuotta.
Mäkin voisin ottaa vastaan niitä kaivattuja velanperintäkeinoja, kun mitään paperia ei velasta ole vaan pelkkä "mä maksan ihan varmasti ens viikolla, mä lupaan kulta" - suullinen sopimus...
Mäkin voisin ottaa vastaan niitä kaivattuja velanperintäkeinoja, kun mitään paperia ei velasta ole vaan pelkkä "mä maksan ihan varmasti ens viikolla, mä lupaan kulta" - suullinen sopimus...
Suullinenkin sopimus on Suomessa yhtä sitova kuin kirjallinenkin,
sen todistaminen on vain hankalempaa. Joku sun kaverihan ton
varmaan voi todistaa, jos käräjille joutuisit. Jos velallinen yrittää
väittää maksaneensa jo velan, sen todistaminen on velallisen
velvollisuus ja sitähän se ei tietenkään voi tehdä ellei se tosiaan
ole maksanut velkaa.
Virallisestihan periminen menee suurinpiirtein näin:
1) lähetät velalliselle laskun, jossa on maksajan nimi ja osoite,
oma nimesi, pankkiyhteystietosi, eräpäivä (7 pvä maksuaikaa),
summa ja viitteenä selostus mistä maksu johtuu. Tähän voi
käyttää esim. pankin tilisiirtolomaketta
2) laskun mukaan kannattaa laittaa kirje, jossa kertoo kuinka
homma etenee, jos maksua ei näy tilillä eräpäivän jälkeisenä
päivänä - luulisi järki-ihmisen jo tästä tajuavan
3) jos maksua ei kuulu, sinulla on todiste (se lasku, josta otat
itsellesi kopion) että olet yrittänyt periä velkaa
4) haastat velallisen käräjille maksamattomasta velasta
5) todistat käräjillä velan olemassa olon
6) kun saat sen todistettua, velasta tulee virallinen ja ulosottokelpoinen
7) velallinen maksaa sekä velan että oikeudenkäyntikulut kun
hän todetaan syylliseksi
Tarkemmin en tiedä miten homma etenee, täytyy vielä varmistaa
"asianajajaltani". Itse ainakin olen valmis noinkin kettumaiseen
toimenpiteeseen, vaikkei summa mikään päätähuimaava olisikaan,
koska mielestäni tämä ei ole rahakysymys, vaan kyse on
rehellisyydestä muita ihmisiä kohtaan. No ihan muutamasta
kympistä näin ei varmaan jaksa tehdä, niin pieniin summin
kannattaa ehkä käyttää muita konsteja.
Eka pitää päästä nollille, sit ruvetaa käyttää rahaa kaikkeen kivaan. Miinusta kun on, se maksetaan heti pois. (Kunhan riittää rahaa työmatkoihin ja ruokaan, mutta ylimääräiset rahat velkoihin.)
Pankit ei tykkää musta. Ei siksi, että en maksaisi lainoja, vaan kun on ollut tapana lyhentää velkoja enemmän kun on sovittu ja sitä kautta pankki menettää korkotuloja. (Maksoin reilu 2000e opintolainaa käteisellä kaiken pois noin 1.5v ennen ku piti olla maksettu.)
Paras olis jos ei tarvis lainaa ikinä. Vaan ainakin Irlannissa kun tulee maksu, se on maksettava heti ja ne keksii niin ihmeellisiä maksuja ihme asioista välillä... Joskus tarvii sitä lainaa.
Tositarinaa velanperinnästä: kaveri oli mukana tällaisen alamaailman velanperijän mukana, kun se meni kovistelemaan rahoja joltain huumeveikolta. Rytinällä ovesta sisään, ja ennenkuin hörhö ehti mitään sanoa, velkoja raahas hepun kylpyhuoneeseen ja naulas sen korvista kiinni seinään. Sen jälkeen alettiin vasta kysellä rahoja..
Kannattaa ilmeisesti kattella keneltä niitä lainoja ottaa ja paljonko.
Tositarinaa velanperinnästä: kaveri oli mukana tällaisen alamaailman velanperijän mukana, kun se meni kovistelemaan rahoja joltain huumeveikolta. Rytinällä ovesta sisään, ja ennenkuin hörhö ehti mitään sanoa, velkoja raahas hepun kylpyhuoneeseen ja naulas sen korvista kiinni seinään. Sen jälkeen alettiin vasta kysellä rahoja..
Kannattaa ilmeisesti kattella keneltä niitä lainoja ottaa ja paljonko.
hyvii kavereita sulla... :eek:
Virallisestihan periminen menee suurinpiirtein näin:
1) lähetät velalliselle laskun, jossa on maksajan nimi ja osoite,
oma nimesi, pankkiyhteystietosi, eräpäivä (7 pvä maksuaikaa),
summa ja viitteenä selostus mistä maksu johtuu. Tähän voi
käyttää esim. pankin tilisiirtolomaketta
Tässä voi vielä halutessaan pelata varman päälle ja postittaa karhulaskun kirjattuna kirjeenä. Näin laskun perille menosta on pitävä näyttö..
kestäääää, kestääää, kestäää...odottavan aika on pitkä :(
Tässä voi vielä halutessaan pelata varman päälle ja postittaa karhulaskun kirjattuna kirjeenä. Näin laskun perille menosta on pitävä näyttö..
Korjauksena tähän: saantitodistuskirje on kirjattua kirjettä kätevämpi, koska lähettäjä saa siitä itselleen yhden kopion vastaanottajan kuittauksesta. Lakitupaan mennessä ei siis tarvitse pyytää postivirkailijaa kaivelemaan varastoista miljoonien lappusten joukosta sitä oikeaa.
Itselläni on asuntolaina ja autolaina, eka on yksityinen laina, toinen on pankkilaina. Molempia maksan ajallaan.
Pyrin olemaan lainaamatta rahaa keneltäkään ja kenellekään. En edes pidä siitä ajatuksesta, että olen velkaa kenellekään. Pienituloisena on joskus vaikeaa saada rahat riittämään, toistaiseksi olen pärjännyt, vaikka elänkin enemmän tai vähemmän kädestä suuhun. Vanhemmat kysyvät aina kun tulen käymään, että tarvitsenko rahaa. En halua lainata rahaa edes heiltä. Sanon aina, että pyydän sitten kun todella tarvitsen. Viimeksi olen joutunut lainaamaan heitä rahaa, että sain keväisen ylinopeussakon maksettua. Alkusyksystä olisi tarkoitus maksaa takaisin. Aion pitää siitä kiinni.
hyvii kavereita sulla... :eek:
No juu.. Eipähän se kaveri sen velkojan messissä oo sittemmin pyöriny. Lähti vaan mielenkiinnosta tutuntutun tms. mukaan, kun ei oo ennen vastaavaa nähny.
Onpas idiootti.
Lähti vaan mielenkiinnosta tutuntutun tms. mukaan, kun ei oo ennen vastaavaa nähny.
(Onko sellaselle kierrokselle mahdollista päästä kans mukaan?)
Onpas idiootti.
(Onko sellaselle kierrokselle mahdollista päästä kans mukaan?)
Ja kuka haluaa ylipäätään lähteä?
Ton pollin vaihtoehdot on hieman ääripäistä, joten en voi kyllä oikeen valita kumpaakaan vastausta - koitan tasapainoilla jossain tossa välimaastossa... tiukkapipoinen nipottaja en missään nimessä halua olla, mutta *yritän* kyllä olla rehellinen ja luotettava... jos en pysty velkaa maksamaan jostain syystä takasin heti, niin yritän ainakin puhua asian selväksi. Toisaalta en ota velkaa kuin äärimmäisen harvoin, se ei vaan tunnu kivalta.
Mulla ei ikinä ota siitä kiinni, ettenkö PYSTYISI maksamaan velkaani pois. Vaan enemmänkin siitä, että en muista olevani velkaa.
Sitten kun jannut muistuttaa (ilman naulapyssyä tähän saakka..) ni todisteluiden jälkeen olen aina maksanut :)
Ainiin tuli nyt muuten mieleen,
Analogia-Antti! Olet minulla muistaakseni 6e velkaa jostain kännisestä b2bass illasta makasiineilla.
Aikaa tästä taitaa olla enemmän kuin vuosi. :D
Tosta puuttu se ''maksan jos muistan''. Kun on paljon pikkuvelkoja, kymppi sinne, kymppi tanne, ni ei aina muista. Varsinkin tallasia etta on tullu lainattua ku ollaan ostamassa kaljaa sunnuntai iltana. Isommat velat on niita mitka maksan ainakin itse heti ja kunnialla, kaikki yli 11e on jo isoja, muistaa aina. Kannattaa myos lainata tasasummia, viiden euron tarkkuudella, ni ei tuu mitaan pikkusattumia. Eika missaan nimessa kannata menna sille euro kerrallaan linjalle.
Oon miettinyt monta kertaa, että kumpi siinä, kun joku ei maksakaan velkaansa, aiheuttaa sen 'vihantunteen', se että vain periaatteesta haluaa rahansa takaisin, vai se että niitä oikeasti tarvitsisi?:mad:
- « Edellinen
- 1
- 2
- Seuraava »