Bilekuvaaminen
Tämä postaus on tavallaan kaksiosainen. Itse en pahemmin harrasta bilekuvausta, mutta otin asiakseni kahlata läpi Jone aka. @lex:in kuvat. Aiemmin olen nähnyt myös V&V:n kuvia roppakaupalla ja katsoin vielä samalla noita Radiumin kuvia. Ensimmäisessä osassa vastinetta Gianan postaukseen kuvien kiinnostavuudessa ja toisessa yleensä bileiden taltioimisesta mihin tahansa formaattiin.
Osa 1. Erityyliset kuvat
Mielestäni valokuvat voidaan jakaa karkeasti jakaa kolmeen eri kategoriaan.
Ensimmäinen ja tässä yhteydessä hieman irrelevantti on mainoskuvat. Niissä yritetään välittää joku mielikuva jostakin tuotteesta tai vaatteesta katsojille ja pääosassa esim. vaatemainoksissa onkin itse vaate eikä kuvassa oleva tyttö ja hänen tuntemuksensa. On tarkoituksenmukaista että vaate näkyy kokonaan ja yksityiskohtaisesti.
Toinen kategoria on kuvat jotka on otettu jonkin tapahtuman ikuistamiseksi. On varsin mukavaa jos mieleenpainuvista tapahtumista jää muistoksi kuvia. Kuitenkaan suurempaa yleisöä ei kiinnosta mitä tapahtui vaarin 80 v. synttäreillä tai parhaan kaverin valmistujaisissa, vaikka tapahtumaan osallistuneille kuvilla olisikin suurta arvoa. Kuvissa halutaan nähdä asiat sellaisena kuin ne olivat. Tähän kategoriaan kuuluu mielestäni suurin osa bilekuvista. Se peilipallo näyttää aina samalta ja dekojen sekä valojen tunnelma ei välity kuvista niin hyvin että niitä taiteeksi voisi parhaallakaan tahdolla kutsua. Kaikkien teknisesti hiemankin kokeneempien kuvaajien kuvat näyttävät aina ihan samanlaisilta. Jos klubinpitäjä pyytää kuvaamaan klubillaan on kuvilla arvoa klubinpitäjälle ja bileissä käyneelle kansalle, ei sen kummempaa.
Kolmas kategoria ovat kuvat joita ehkä voisi kutsua jo varovaisesti taiteeksi. Kuvat joilla on jotain annettavaa ehkä myös niille jotka eivät olleet paikalla. Kuvat jotka herättävät ihmisissä ajatuksia tai tunteita. Näistä täällä esiintyneistä kuvista tähän yltivät omalla kohdallani muutamat Jone aka. @lex:in kuvat (palaan asiaan myöhemmin jossain seuraavassa postissa). Muut menevät lähinnä samaan kategoriaan niiden kivojen perhealbumikuvien kanssa.
Kuvittelen ymmärtäväni suurin piirtein mitä Giana ajoi takaa perätessään erilaisuutta ja virheitä.
Jos kuva on teknisesti hyvä, mutta sisällössä ei ole juuri sitä mitään se on auttamatta huono tässä kategoriassa. Jos taas kuva ei ole kaikkien teknisten sääntöjen mukainen, mutta siitä löytyy jotakin todella uniikkia sanomaa se voi olla hyvä. Mielenkiintoinen esimerkki on mielestäni Diane Arbus, hänen kuviensa parissa viihtyy pidempäänkin, vaikka tekninen toteutus ei ole aina se perinteisin.. Ko. oman käden kautta elämänsä päättänyt täti kuvasi lähinnä kehitysvammaisia ja friikkejä sekä nudisteja, todella valloittavia, joskin aika groteskeja kuvia.
Osa 2. Bilekulttuurin taltioiminen
En yhtään ihmettele että nämä kuvaustopicit herättävät ihmisissä negatiivisiä tunteita sen takia että monet kuvaajat esiintyvät kirjoituksissaan ehkä hieman ylimielisen ja itsetietoisen kuuloisina. Kuitenkaan kenenkään kuvat eivät ole mitään ammattitasoa. Keskustelu ja mielipiteiden vaihtaminen aiheesta on tietenkin rakentavaa, mutta ehdottomien totuuksien esittämiseen kenelläkään ei olisi varaa.
Kuitenkin kulttuurin taltioiminen itsessään on mielestäni positiivista. Eilen olimme tekemässä ohjelmaa eräissä bileissä ja eräs tuttava kommentoi, että eikö ole vähän tyhmää kuvata bileissä johon ihmiset tulevat viettämään vapaa-aikaansa ja bilettämään, eikä niinkään näyttäytymään ja esiintymään. Tietenkin ihmisten toiveita pitäisi siinä mielessä kunnioittaa että jos joku ei missään nimessä halua esiintyä ei siihen voi väkisin pakottaa. Kuitenkin pitkässä juoksussa, jos joku kuva tai esitys jää elämään sillä ei ole kovasti merkitystä oliko kuvassa olevan tytön nimi Maija vai Leena. Kukaan ei identifioi persoonaa, vaan palasen kulttuuria hiuksien, kasvojen, pukeutumisen ja tunnelman muodossa. Jos bileissä ei kukaan taltioi nuorison pukeutumista ja kulttuuria se painuu helpommin kokonaan unohduksiin.
Vaikka kovin moni meistä ei vielä kaksista jälkeä tuotakaan, niin vanha sanonta pätee jälleen, harjoitus tekee mestarin. Jos laittaa tuotoksensa esim nettiin tai muuten julkisesti katseltaviksi on myös oltava valmis ottamaan vastaan kritiikkiä (muutakin kuin kehuja). Jos ei halua arvosteluja on paras pitää kuvat visusti omalla koneella. Jos osaa suhtautua kritiikkiin oikein sen avullaon mahdollista kehittää itseään pidemmälle. Suomalaisten yleinen ongelma tuntuu olevan mutku-syndrooma, jossa selitellään kaikkia vikoja eikä hyväksytä tosiasioita.
Tästä tuli ehkä hieman sekava kun mielessä pyörii niin monta asiaa aiheesta. Kirjoitan jossain vaiheessa vielä toisen liittyen kuvien sisältöihin, ehkä se selventää...
Hmm, tässä kiivasta keskustelua lukiessa on tullut erinäisiä ajatuksia mieleen. Esimerkiksi Gi@na sanoi: "Mielestäni myös bilekuvaamisessa voisi tuoda enemmän mielenkiintoisia asioita edelle, pieniä yksityiskohtia, mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä. Kauniista ihmisistä on järkyttävän helppoa ottaa kuvia, mutta yritäpä ottaa hieno kuva vähän erilaisemmasta henkilöstä". Ja sitten Pia myöhemmin: "Se peilipallo näyttää aina samalta ja dekojen sekä valojen tunnelma ei välity kuvista niin hyvin että niitä taiteeksi voisi parhaallakaan tahdolla kutsua." "Jos joku kuva tai esitys jää elämään sillä ei ole kovasti merkitystä oliko kuvassa olevan tytön nimi Maija vai Leena. Kukaan ei identifioi persoonaa, vaan palasen kulttuuria hiuksien, kasvojen, pukeutumisen ja tunnelman muodossa. Jos bileissä ei kukaan taltioi nuorison pukeutumista ja kulttuuria se painuu helpommin kokonaan unohduksiin."
Implisiittesti nämä kommentit, ja aika monet muut keskustelut jotka aiheen tiimoilta on käyty, paljastavat että monien mielestä vain ihmisiä kuvaamalla voi tallentaa mielenkiintoisia ja puhuttelevia asioita bileistä. Onko todella näin?
Itse alunperin kuvasimme lähes pelkästään valoja, dekoja ja tanssilattiaa, ihmisiä tuskin ollenkaan. Ehkä olemme sosiaalisesti estyneitä teekkareita, mutta meidän mielestämme aika iso osa bilekokemuksesta tulee bileiden visuaalisesta ilmeestä, valoista, dekoista ja yleisestä ilmeestä. Ihmiset ovat tärkeä osa, mutta eivät ainoa... Nykyään on kyllä tullut kovasti harjoiteltua sitä ihmisten kuvaamistakin, mutta siinä on nyt toistaiseksi aika paljon tsempattavaa ennenkuin ne omasta mielestämme ovat riittävän hyviä jotta niitä voisi sanoa onnistuneiksi. (Tai jotta niitä voisi esimerkiksi verrata Jonen kuviin, jotka ovat jo ehtineet hioutua omaan luokkaansa. :))
Tuumailin tässä itsekseni, kelpaisivatko tällaiset kuvat niiksi "mielenkiintoisiksi yksityiskohdiksi" tai "kulttuuria tallettaviksi" kuviksi. Onko esimerkiksi valojen kivassa asennossa jotain sellaista joka puhuttelisi kuvaajan lisäksi jotakuta muutakin? Jonkun joka etsii sitä erilaisen näköistä ihmistä mielestä ei välttämättä - hänelle kuva on sitä samaa dokumentaarista mummon 80-v synttäritavaraa. Sitten taas joku joka vaikkapa työskentelee valojen parissa saa kiksinsä juuri niistä kuvista joissa mäkit viuhuvat hienoissa kaarissa, ja ne erikoisen näköiset ihmiset eivät sano hänelle mitään. Siinä mielessä on aika vaikea vetää mitään ehdotonta rajaa jonka mukaan on olemassa kolmentyyppisiä kuvia - kaksi eri ihmistä voi olla hyvinkin eri mieltä siitä mihin kategoriaan joku kuva kuuluu.
Pia kirjoitti:
En yhtään ihmettele että nämä kuvaustopicit herättävät ihmisissä negatiivisiä tunteita sen takia että monet kuvaajat esiintyvät kirjoituksissaan ehkä hieman ylimielisen ja itsetietoisen kuuloisina. Kuitenkaan kenenkään kuvat eivät ole mitään ammattitasoa. Keskustelu ja mielipiteiden vaihtaminen aiheesta on tietenkin rakentavaa, mutta ehdottomien totuuksien esittämiseen kenelläkään ei olisi varaa.
Toivon todella hartaasti että kirjoittaessasi tätä et ajatellut kohdistaa kärkeäsi muhun. Kun alotin tän topicin, toivoin että täällä ihmiset pystyisivät jakamaan tietoa ja kertomaan omista kokemuksistaan niin että kaikki voisivat oppia jotain uutta. Jotenkin on vain sellainen tuntu, että jokaisen kertomuksen perään pitäisi kirjoittaa "tämä on nyt vain omaa havaintoani, älä ota tätä minään ylhäältä annettuna totuutena" jotta ei välittyisi liian itsetietoista kuvaa... Sitäpaitsi onko vain ammattilaisilla oikeus kertoa niistä asioista joita ovat itse kokeneet valokuvatessa, ja muiden on oltava vain hiljaa kuunteluoppilaina?
Mielestäni kukaan ei ole esittänyt täällä minkäänlaisia ehdottomia totuuksia, koska valokuvaukseen asiat eivät ole eksakteja eikä niistä siksi voida muodostaa mitään "lopullista" totuutta. Sen sijaan valokuvauksen tekniikkaan liittyvät asiat (niinkuin kameroiden rakenne, optiikka, valon käyttäytyminen, kennot jne.) ovat huomattavasti eksaktimpia asioita, ja niistä voidaan kyllä mielestäni antaakin kohtalaisen ehdottomia totuuksia. Esimerkiksi radiumin kirjoitus tuonne digikameratopikkiin oli oikein hyvä esimerkki tästä. Ei ole ylimielistä kukkoilua oikaista jos jollakin on hieman hämärän peitossa esimerkiksi aukon ja valotusajan vaikutus kuvan lopputulokseen. (Sen sijaan on kyllä mielestäni ylimielistä kukkoilua todeta "ainoa oikea tapa kuvata on filmijärkkäri, piste" - mutta tähän keskusteluun on ehkä parempi olla puuttumatta...)
Jo kun puhutaan pelkästään siitä miten joku kuva tulisi teknisesti ottaa "oikein", voidaan taittaa peistä ja lujaa. Voidaan tietysti tehdä sellaisia oletuksia, että "oikein" otettu kuva on esimerkiksi oikein fokusoitu, sopivasti valotettu, tärähtämätön ja niin edelleen. Toisaalta joskus joku näiden mittapuiden mukaan "väärin" teknisesti otettu kuva voi olla jonkun mielestä ihan "oikein" ja tavoiteltu asia. Oikeastaan teknisesti väärin otetun kuvan voisi määritellä sellaiseksi, joka eroaa siitä mitä kuvaaja halusi otettavan. Siksi on siinä mielessä hyvin vaarallista arvioida että kuva on teknisesti "väärin", jos ei tiedä tätä tarkoitusperää. Tietysti siitä voidaan aina sitten keskustella, onko tämä tarkoitus ollut hyvä vai ei.
Josta sitten päästäänkin toiseen kohtaan, eli kuvan sisältöön. Tämä on vielä paljon vaarallisempi alue antaa minkäänlaisia ehdottomia totuuksia siitä minkälainen kuvan tulisi olla. Jonkun mielestä puhutteleva kuva voi olla toiselle täysin arvoton. Siinä mielessä sekä Pia että Gi@na ovat aika vaarallisella tiellä luokitellessaan niitä asioita mitkä ovat kuvaamisen arvoisia ja mitkä eivät. Jokainen kun kuitenkin (väistämättä!) arvioi nämä asiat oman mittapuunsa mukaan.
Tämä topikki on hyvin pitkälle keskittynyt vain lähinnä kuvaamisen tekniseen puoleen, ja osittain se onkin ihan hyvä, koska selvästikin näistä sisältöasioista saa paljon helpommin taistelua aikaiseksi. Tämä onkin ihan ymmärrettävää, koska teknisesti on helpompaa perustella kriittinen mielipiteensä paremmin - esimerkiksi "mielestäni tässä on liian vähän syvyysterävyyttä ja toinen kohde jää vähän salaman varjoon". Sen sijaan sisällöstä eriävää mielipidettä on vaikeampi perustella tyhjentävästi - "tämä kuva ei sano minulle mitään, koska... öö se ei vain sano mitään". Riitahan tuollaisesta tulee alta aikayksikön.
Lisäksi vielä tuohon mitä Pia sanoi kritiikistä. Itse ainakin olen valmis erittelemään julkisesti omien kuvieni virheet tähän topikkiin, mutta ei siksi että niitä jotenkin pitäisi selittelemällä saada paremmaksi - paska mikä paska eikä sille mitään voi. ;) Sen sijaan virheiden analysointi saattaa antaa muillekin vinkkiä siitä mitä tulisi tehdä jotta niitä epäonnistuneita kuvia tulisi vähemmän. (Lisäksi kun joutuu kirjallisesti erittelemään mikä meni pieleen, sitä itsekin ehkä tietoisemmin tajuaa virheiden syyt.) Biletilanteissa kun on huomattavasti vaikeampaa saada jo pelkästään teknisesti onnistuneita kuvia, joten luulisin että aika monelle ne teknisetkin jutut ovat hyödyllistä raakadataa omaan kuvaamiseen. Tai en tiedä, ehkä täällä sitten on sellaisiakin mestareita jotka bileissä saavat pelkästään onnistuneita kuvia ja voivat lähinnä vain keskittyä siihen sisältöön. :)
- - -
Ja jotta nyt vielä kukaan ei erehtyisi pitämään liian itserakkaana ja -tietoisena b-kuvien räpsijänä, haluaisin painottaa sitä seikkaa että vain hyvin pieni osa meidänkin julkaisemista kuvista on sellaisia joihin on itse tyytyväinen. Hyvin usein muut seikat (esimerkiksi promoottorin toivomus tietystä määrästä kuvia per ilta) pakottavat julkaisemaan myös niitä tusinaluokan kuvia, jotka oman arvioimme mukaan voisi pistää ihan hyvin /dev/nulliin. Lisäksi se vastikkeellinen kuvaaminen on vähentänyt sellaista vapaata kokeilua ja pakottanut ottamaan rutiininomaisia pakkopullakuvia paljon enemmän kuin mitä haluaisi. Ehkä nyt tästä eteenpäin voi taas kokeilla vapaammin kaikkea hauskaa ja julkaista sitten vaikka vain se 5 kuvaa per bile.
Kun vielä ottaa huomioon sen kuinka suuren osan valveillaoloajasta tällä hetkellä valokuvausasioiden ajatteleminen vie (se on muuten ihan järkyttävän iso osa), niin ei ole mikään ihme että tänne plattarillekin on tullut kirjoiteltua aika paljon tekstiä aiheeseen liittyen. Helpostikin niin kärkäs jokaiseen kommentointi on antanut enemmän besserwisser-kuvan kuin miksi itsensä tuntee. Mutta tämä on tosiaan laskettava sen syyksi että olen tällä hetkellä äärimmäisen innostunut koko touhusta.
Tosta taiteellisen ja dokumentaarisen välisistä eroista. Tuntuu että eri ihmiset käsittävät ehkä eri tavalla mitä tarkoitetaan kun puhutaan taiteellisista pyrkimyksistä bilekuvaamisessa. Taiteen määritelmäksi voidaan kyllä sitten ottaa se että se puhuttelee muita ihmisiä, mutta tämä on yllä esitetyllä tavalla aika vaarallinen määritelmä, koska kukaan ei voi toisen puolesta sanoa mikä puhuttelee ja mikä ei. Toisaalta dokumentaarinenkin kuvaus on aika vaikea määritellä täysin yksikäsitteisesti. Onko dokumentaarista vain se mikä tallettaa tilanteet niinkuin ne olivat, riippumatta siitä miltä lopputulos näyttää? Vai onko dokumentaarinen kuvaus myös sitä että pyrkii saamaan visuaalisesti hienoja kuvia? Onko sellainen kuva joka on visuaalisesti hieno mutta ei herätä ajatuksia taidetta? Vai pelkkää dokumentointia? Ehkä siinä mielessä pitäisi erotella mieluummin vaikka dokumentaarinen (pelkkä tilanteiden tallennus ilman estetiikkakäsitystä mukana), visuaalinen (halutaan esittää esteettisiä näkyjä ilman sen kummempaa sanomaa) ja taiteellinen (halutaan herättää ajatuksia ja puhutella katsojaa).
Jos noista joihinkin pitäisi meidän kuvaamisemme sijoittaa, se on tuo kategoria visuaalinen yhdistettynä dokumentaariseen otteeseen (tulosvastuullisessa kuvaamisessa tosin valitettavan usein se menee myös pelkkään dokumentointiin). Mielestäni kuitenkaan oikeastaan hyvin hyvin harva bilekuva varsinaisesti tämän määritelmän mukaisesti menisi tuohon taidekategoriaan, jos perusteena on kuvan ottajan motiivi. Ja voihan olla niinkin, että täysin dokumentaarisestikin räpsäisty kuva, joka ei ole esteettisesti viehättävä eikä sen ottajalla ollut mitään taiteellista tavoitetta, onkin jonkun katsojan mielestä hyvinkin puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Onko se silloin taidetta vai ei?
Ehkä siinä mielessä ei kannattaisi liikaa luokitella kuvaamista johonkin kategoriaan joidenkin periaatteiden mukaisesti. Jokaisen kuvaajan motiivit ovat omansa, ja niitäkin motiiveja voi olla yhtä aikaa erilaisia, ja siltikään katsoja ei välttämättä reagoi kuvaan niinkuin kuvaaja sen tarkoitti.
Silloin aikoinaan kun ensimmäiset tekstinkäsittelyohjelmat tulivat markkinoille, monet kirjailijat silti kieltäytyivät käyttämästä tietokonetta, vaan halusivat mieluummin luoda tekstinsä sillä perinteisellä analogisella tavalla, eli kirjoituskoneella. Vaan eiköhän jokainen nyt, kun tekstinkäsittelyohjelmat ovat kehittyneet 20 vuotta, ole vakuuttunut siitä että on se huomattavasti kätevämpi tapa. Ja lisäksi se digitaalisuus mahdollisti tekstinkäsittelyyn niin paljon enemmän ominaisuuksia kuin analoginen malli.
<totaalisen off-topic>
Jep. Vanhoissa nakuttimissa oli se näppärä butaanipoltin, joka
saattoi hetkessä väärää nappia painamalla polttaa koko nivaskan
käsikirjoitusta. Tämäkin on tehokkaasti implementoitu nykyisiin
mikkisoftan tekstinhävittelyohjelmiin.
Rispekt the ASCII.
</totaalisen off-topic>
Ja voihan olla niinkin, että täysin dokumentaarisestikin räpsäisty kuva, joka ei ole esteettisesti viehättävä eikä sen ottajalla ollut mitään taiteellista tavoitetta, onkin jonkun katsojan mielestä hyvinkin puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Onko se silloin taidetta vai ei?
Itse olen tullut tällaiseen tulokseen jonkun verran asiaa pohdittuani:
Taiteen määritelmä on jokaiselle henkilökohtainen asia. Jos joku teos ei jonkun mielestä ole taidetta, se ei vaikuta jonkun toisen henkilön tuntemukseen kokea teos taiteena.
Eli on turha pohtia onko joku teos taidetta vai ei.
Niiden syiden, joiden takia itse koen jonkun asian taiteena, selvittäminen on vielä niin pahasti kesken elämäni tässä vaiheessa, etten edes yritä antaa esimerkkiä taiteen kynnyksen ylittävästä teoksen ominaisuudesta. Tällä hetkellä eniten harmaita hiuksia aiheuttaa tilataide... huh. Siinä vasta onkin sekopäinen taiteen muoto.
Kuten jo sanoin, ainakin V&V-kuvat toimivat minulle juuri siinä tarkoituksessa kuin niitä katselen. Täytyypä vielä vertailun vuoksi katsoa muidenkin kuvia.
En sinänsä tarkoittanut edellistä viestiäni kenellekään henkilökohtaisesti. Olen seurannut plattaria viime aikoina suhteellisen epäsäännöllisesti, joten suurin osa aihetta käsittelevistä postauksista on lukematta.
Kuitenkin jonkin aikaa sitten kuulin eräässä topicissa meneillään olevasta kahinasta ja kävin sen katsomassa, vaikka osa viesteistä oli poistettu. Minulle tuli vain se mielikuva että moni bileissäkävijä ja plattarin lukija on kokenut tilanteen sellaiseksi että kuvaajat hieman kukkoilevat. Kyseessä ei ollut siis henk. koht. mielipide. :)
Vaavun kirjoituksista paistaa varsin hurmaavasti läpi neidin tausta, tekn. yo :003: . TKK:n kaikissa hieman ehkä taiteellisempaa otetta vaativissa kursseissa ei saa koskaan arvostella opiskelijan taiteellista näkemystä, arvosteluun vaikuttavat vain tekniset yksityiskohdat (esim photarissa käytetty määrättyjä ominaisuuksia vaikka kuva olisikin ruma).
Totta on tietenkin että kaikki ihmiset käsittävät taiteen hieman eri tavalla. Varmasti jokainen meistä on nähnyt Kiasmassa käsittämättömiä suttuja joiden syvin merkitys ei oikein avaudu ja silti sitä kutsutaan taiteeksi. Kuitenkin jos kenelläkään ei olisi oikeutta määritellä sitä, että mitä taide oikeastaan on ei meillä olisi taidenäyttelyitä, taiteilijoita eikä taidekouluja. Eikä todennäköisesti myöskään taidetta.
Alkuperäistä pointtiani on hieman vaikea selittää näyttämättä mitä tarkoitan. Toivottavasti kukaan ei pistä pahakseen että käytän teidän kuvianne nyt demonstraatiokappaleina.. Ja teknisiin yksityiskohtiin en puutu. Katsokaa kuvia ajatuksella ja miettikää mikä niissä on erona (siis yläpuolella olevat vs. alemmat). Tässä on muutama kuva jotka ovat hieman epätarkkoja jne, mutta poimin kuvia lähinnä fiiliksen pohjalta. Toisaalta kuvissa joissa ei omasta mielestäni ole juuri sitä mitään, on teknisesti kaikki kunnossa.
Varoitus: Mielipiteet ovat omiani. En tiedä absoluuttista totuutta, enkä usko olevani Jumala. Älä katso kuvia miettien olivatko ne omiasi vai jonkun muun. Haluaisin että ihmiset objektiivisesti vertailisivat mitä eroa seuraavilla kuvilla on toisiinsa nähden.
DJkuvat
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/sade_day2/16.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/mystique/9.html
vs.
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/celegene/12.html
http://www.polyteekkari.fi/~masipila/kuvia/lsss/imagepages/image80.html
http://www.polyteekkari.fi/~masipila/kuvia/lsss/imagepages/image83.html
Bilettäjäkuvat+ihmiset
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/sade_day1/12.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/sade_day1/24.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/sade_day1/20.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/sade_day1/27.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/lsss2002/36.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/lsss2002/52.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/lsss2002/72.html
http://www.polyteekkari.fi/~masipila/kuvia/lsss/imagepages/image23.html
http://www.polyteekkari.fi/~masipila/kuvia/lsss/imagepages/image42.html
rajaukset olisi voinut olla vähän paremmin, mut näissä on ainesta:
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/lsss2002/43.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/lsss2002/45.html
http://entropy.tky.hut.fi/~vpartane/Koneisto26072002/imagepages/image21.html
vs.
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/sade_day1/30.html
(sinänsä tässä ei ole mitään vikaa, mutta se on niin perinteistä mixmag-kamaa että alkaa yököttää ;). Tämä on sitä paljon parjattua kauniiden ihmisten kuvausta, vaikka kauneusihanteensa kullakin..)
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/lsss2002/30.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/lsss2002/41.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/laby2001/8.html
http://www.polyteekkari.fi/~masipila/kuvia/lsss/imagepages/image44.html
http://entropy.tky.hut.fi/~vpartane/Sasha/imagepages/image26.htm
Bändikuvat
http://www.polyteekkari.fi/~masipila/kuvia/ankkarock/imagepages/image36.html
vs.
http://entropy.tky.hut.fi/~vpartane/Koneisto26072002/imagepages/image29.html
http://entropy.tky.hut.fi/~vpartane/Koneisto26072002/imagepages/image30.html
Dekokuvat
http://entropy.tky.hut.fi/~vpartane/Koneisto26072002/imagepages/image86.html
vs.
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/sade_day2/20.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/lsss2002/16.html
http://www.flammabul.com/sessions/galleries/lsss2002/25.html
http://www.polyteekkari.fi/~masipila/kuvia/lsss/imagepages/image56.html
En kiellä etteivätkö valot kiinnostaisi vaikka valomiehiä, mutta kyllä niitä sukulaisia jotka eivät olleet mummon synttäreillä kiinnostaa myöskin kuvat mummon kesteiltä.
Jos taas kuvajaana mummon kesteillä olen minä pyrin aina ottamaan hyviä, mielenkiintoisia, hyvin rajattuja kuvia. Silti ne eivät kiinnosta todennäköisesti kuin sukulaisia ja paikalla olleita. Jos kuvia ottaa isäni ne on otettu päin ***. Silti kiinnostuneiden joukko pysyy samana.
Tulosvastuu on aina perseestä. Tietenkin jos on luvannut ottaa kuvia 50 niitä täytyy olla 50 vaikka 40 niistä olisi omasta mielestä roskiskamaa. Tai vaikka omasta mielestä yksikään kuva ei olisi hyvä. Silloin se täytyy vain hyväksyä. Jos on luvannut kuvata valoja, niin silloin kuvataan valoja. Eihän siinä ole mitään pahaa.
Oma näkemykseni lähteekin tässä ja edellisessä postauksessa liikkeelle lähinnä siitä minkälaiset kuvat kiinnostavat ehkä muitakin ja joita katsoo mielellään useamman kerran. Jos ei itse sellaisia ole ottamassa, niin ei minun kirjoituksistani tarvitse ottaa nokkiinsa. En ole haastamassa sotaa, vaan ehkä hakemassa mielenkiintoista pohdiskelevaa keskustelua mielenkiintoisista kuvista, joita olen tässä ihmisten kuvia selatessani nähnyt useamman.
Jokainen kuvaaja ottaa varmasti joka kerta huonoja kuvia enemmän kuin hyviä. Paraskaan ei onnistu aina. Kuvaajien erot näkyvätkin niissä parhaissa otoksissa. Kaikilta löytyy niitä yleiskuvia tanssivasta kansasta ja valoista ja peilipalloista. Kun tekniikka ja laitteisto on kunnossa ne alkavat muistuttaa erehdyttävästi toisiaan eri kuvaajien ja eri bileiden kesken.
Kukaan ei myöskään voi osata kuvata harjoittelematta.
Minusta oli todella mielenkiintoista selata Jone aka. @lex:in kuvia ensimmäisistä viimesiin. Valtavaa kehitystä selkeästi. Vanhemmissa kuvissa oli lähinnä juuri dokumentoitu kavereiden illanviettoja jne, sellaista materiaalia jotka jaksaa kahlata läpi juuri sen kerran, jos sitäkään. Loppupäästä löytyi sellaisia kuvia jotka olen katsonut moneen kertaan ja vielä tekee mieli käydä kurkistamassa uudelleen.
Totta on tietenkin että kaikki ihmiset käsittävät taiteen hieman eri tavalla. Varmasti jokainen meistä on nähnyt Kiasmassa käsittämättömiä suttuja joiden syvin merkitys ei oikein avaudu ja silti sitä kutsutaan taiteeksi. Kuitenkin jos kenelläkään ei olisi oikeutta määritellä sitä, että mitä taide oikeastaan on ei meillä olisi taidenäyttelyitä, taiteilijoita eikä taidekouluja. Eikä todennäköisesti myöskään taidetta.
Ensinnäkin:
"Kuitenkin jos kenelläkään ei olisi oikeutta määritellä sitä..."
Teoriani mukaanhan kaikilla olisi juuri oikeus määritellä taide niin kuin sen itse kokee. Nykyään kuvitellaan, että meillä jokaisella on oikeus määritellä taide niin kuin se toisen pitäisi kokea.
Ja lisäksi:
Teoriani mukaan taidenäyttelyitä olisi, koska...
Jos päätän pitää näyttelyn, missä esitän omia teoksiani joita pidän taiteena, voin sanoa näyttelyä taidenäyttelyksi. Näyttelyssä kävijä sitten joko kokisi asian taiteena tai sitten ei. Esim. Kiasma.
Teoriani mukaan taiteilijoita olisi, koska...
Jokainen joka tekee teoksia joita itse pitää taiteena ja levittää niitä yleisön saataville taiteena on taiteilija. Tässäkin tapauksessa yleisön kokemukset teoksista taiteena määräävät tekijän menestymisen taiteilijana. Esim. Juhani Palmu
Teoriani mukaan taidekouluja olisi, koska...
Eihän nykyäänkään taidekouluissa opeteta tekemään _taidetta_, vaan hyvä opetus johtaa oppilaita tulkitsemaan ja ilmaisemaan itseään eri keinoin siten, että muutkin ihmiset voivat kokea teoksista tekijän välittämän viestin. Tätähän tällä hetkellä pidetään taiteena.
Teoriani mukaan olisi siis myös taidetta, mutta se olisi jokaisen henkilökohtainen asia, johon vaikuttaa vain omat tuntemukset. Käytännössähän se on jo näin, mutta koska ihmisillä on tarve luokitella kaikki asiat lokeroihin jotta maailma olisi selkeämpi paikka asustella, välitetään turhaan siitä mitä toinen kokee ja mitä ei koe.
Miettimättä sen kummemmin etukäteen onko Kiasmassa esillä olevat teokset taidetta vai "käsittämättömiä suttuja joiden syvin merkitys ei oikein avaudu", saa niistä näyttelyistäkin huomattavasti enemmän irti. Anna teoksille tilaisuus olla taidetta juuri sinulle.
Pahoittelut totaalisesta off-topikkailusta.
Kuitenkin jonkin aikaa sitten kuulin eräässä topicissa meneillään olevasta kahinasta ja kävin sen katsomassa, vaikka osa viesteistä oli poistettu. Minulle tuli vain se mielikuva että moni bileissäkävijä ja plattarin lukija on kokenut tilanteen sellaiseksi että kuvaajat hieman kukkoilevat.
Poistin sieltä ne viestit koska keskustelu oli ensinnäkin väärässä topikissa ja toisekseen alkoi mennä lähinnä henkilökohtaiseksi loanheitoksi. Kirjoitin kaikki siellä käsitellyt asiat tähän topikkiin ekalla sivulla olevaan pitkään postiin. Kumma kyllä, kukaan siellä leukojaan loksuttaneista ei sitten tänne jaksanut asiasta mitään kommentoida. Valitettavasti kyllä joudun tästä sitten vetämään sen johtopäätöksen, että se oli vaan ihan sellaista huvikseen lämmittelyä, koska kukaan ei kuitenkaan itse asiasta jaksanut keskustella.
Tiivistetysti kai sen topikin aiheet liittyvät siihen mikä lasketaan sopivaksi käyttäytymiseksi kuvaajan suhteen, ts. onko ok että kuvan ottamista häiritään tai sabotoidaan. Mua ainakin vielä kovasti kiinnostaisi mikä on tässä asiassa totuus kun se herätti niin paljon pulttia. Asiasta kun on keskustellut muiden bilekuvaajien kanssa paljonkin, ja kaikki ovat olleet hyvinkin samoilla linjoilla asian suhteen. Ehkä sitten kaikki kuvaajat kärsivät jonkinlaisesta ylimielisyyden joukkokohtauksesta, mene ja tiedä.
Suosittelen kyllä lämpimästi että lukee postit ennenkuin ryhtyy sanomaan mielipiteitä niistä. (No pun intended, oli vaan pakko lisätä) ;)
Vaavun kirjoituksista paistaa varsin hurmaavasti läpi neidin tausta, tekn. yo
Mihinkäs susi karvoistaan pääsisi? :002: Yksi syy kuitenkin tälle aika tekniselle otteelle tässä topikissa on bilekuvaamisen luonne. On huomattavasti vaikeampaa saada teknisesti onnistuneita kuvia bileistä kuin monista muista tilanteista. Siinä missä vaikka alastonmallia tai arkkitehtuuria kuvaavilla tekninen onnistumisprosentti on erittäin korkea ja suurin osa efortista voidaan panna kuvan sisällön hiomiseen, on bilekuvaamisessa todella suuri osa kuvista ihan pelkästään teknisesti epäonnistuneita, ja onnistunut sisältö yhdistettynä tekniseen onnistumiseen on todellakin ylellisyys. Mutta totta on että saadakseen niitä nappikuvia on osattava katsoa oikein sekä asetukset, sommittelu että sisältö.
Siltikin, tuurilla on hirveän suuri osuus bilekuvaamisessa. On usein todellakin pelkistä sekunnin sadasosista kiinni tuleeko kuvasta onnistunut vai ei. Jos valot sattuvat juuri pyyhkäisemään oikealla hetkellä kohdetta ja asento sattuu juuri olemaan oikea, kuva natsaa, muuten se on suoraan roskiskamaa. Kokemus ja tekniikan osaaminen vaikuttavat tietysti tuohon kuvan onnistumistodennäköisyyteen nostavasti, mutta viime kädessä ammattitaitoinenkin, tarkasti sommitteleva kuvaaja voi saada pelkkää paskaa illan aikana jos olosuhteet ovat häntä vastaan.
Esimerkiksi meillä korkeintaan 5-10% yhden illan aikana otetuista kuvista on julkaisemiskelpoisia, ja niistäkin vain osa on oikeasti edes tyydyttäviä. Ja ne kaikkein parhaimmat kuvat ovat yleensä juuri niitä joiden kohdalla tähdet ovat vain onnekkaasti sattuneet olemaan oikeissa asennoissa, ja joita on mahdoton toistaa jälkeenpäin vaikka kuinka yrittäisi.
Katsokaa kuvia ajatuksella ja miettikää mikä niissä on erona (siis yläpuolella olevat vs. alemmat). Tässä on muutama kuva jotka ovat hieman epätarkkoja jne, mutta poimin kuvia lähinnä fiiliksen pohjalta. Toisaalta kuvissa joissa ei omasta mielestäni ole juuri sitä mitään, on teknisesti kaikki kunnossa.
Katsoin, ja huomasin kaikkein selvimmin sen että henkilökohtaiset mielipiteet vaikuttavat todella paljon. Joistakin kohdista olin samaa mieltä, toisista taas olisi voinut vaihtaa nuo kaksi saraketta täysin päin vastoin. Esimerkiksi:
Ajattelin jaaritella taas kun kerrankin on niin kiintoisa aihe. Toivottavasti saataisiin muitakin osallistujia sisältökeskusteluun ja Vaavu ei ala pitämään kuvaustopiccilakkoa :).
Valitettavasti kyllä joudun tästä sitten vetämään sen johtopäätöksen, että se oli vaan ihan sellaista huvikseen lämmittelyä, koska kukaan ei kuitenkaan itse asiasta jaksanut keskustella.
Suosittelen kyllä lämpimästi että lukee postit ennenkuin ryhtyy sanomaan mielipiteitä niistä. (No pun intended, oli vaan pakko lisätä) ;)
Keskustelufoorumien syvin olemus :rolleyes: .. Olen tämän foorumin lisäksi seuraillut aktiivisesti erästä toista foorumia ja olen tullut siihen tulokseen että jokaiseen postiin pitäisi muistaa lisätä se minun mielestäni tai jotain vastaavaa, tai muuten alkaa hirveä fleimisota.. Ko. topicissa näin mielestäni ihan tarpeeksi paljon saadakseni jotain käsitystä siitä mikä ihmisiä ärsytti, ei siis minua vaan niitä muita.
Tiivistetysti kai sen topikin aiheet liittyvät siihen mikä lasketaan sopivaksi käyttäytymiseksi kuvaajan suhteen, ts. onko ok että kuvan ottamista häiritään tai sabotoidaan. Mua ainakin vielä kovasti kiinnostaisi mikä on tässä asiassa totuus kun se herätti niin paljon pulttia. Asiasta kun on keskustellut muiden bilekuvaajien kanssa paljonkin, ja kaikki ovat olleet hyvinkin samoilla linjoilla asian suhteen. Ehkä sitten kaikki kuvaajat kärsivät jonkinlaisesta ylimielisyyden joukkokohtauksesta, mene ja tiedä.
Tosiasia on että materiaalin tallentajalalla (oli media sitten mikä tahansa) täytyy olla jonkinmoista pokkaa erottua joukosta. Toki kaikki kiinnittävät enemmän huomiota kameran/videokameran/mikrofonin/whatever.. kanssa liikkuvaan tyyppiin kuin keneen tahansa muuhun. Varsinkin jos laite ylittää kooltaan tai toiminnoiltaan selkeästi taskuun mahtuvan halpismallin. Samalla hän asettaa itsensä yleisen kritiikin kohteeksi erottumalla joukosta.
Mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin ja toiset haluaisivat ymmärrettävästi olla bileissä rauhassa. Toiset taas pitävät kovin tärkeänä taltioida muistoksi ja dokumentaatioksi tapahtumia ja kulttuuria. Jos kuvaamiselle on lupa ei vastustajilla ole oikeutta mielestäni sabotoida kuvausyrityksiä tahallisesti. Kuitenkin heillä on oikeus kieltäytyä poseeraamasta lähikuvissa ja heidän mielipidettään pitäisi kunnioittaa.
Mihinkäs susi karvoistaan pääsisi? :002: Yksi syy kuitenkin tälle aika tekniselle otteelle tässä topikissa on bilekuvaamisen luonne. On huomattavasti vaikeampaa saada teknisesti onnistuneita kuvia bileistä kuin monista muista tilanteista. Siinä missä vaikka alastonmallia tai arkkitehtuuria kuvaavilla tekninen onnistumisprosentti on erittäin korkea ja suurin osa efortista voidaan panna kuvan sisällön hiomiseen, on bilekuvaamisessa todella suuri osa kuvista ihan pelkästään teknisesti epäonnistuneita, ja onnistunut sisältö yhdistettynä tekniseen onnistumiseen on todellakin ylellisyys. Mutta totta on että saadakseen niitä nappikuvia on osattava katsoa oikein sekä asetukset, sommittelu että sisältö.
Tuo on aivan totta, bileissä kuvausolosuhteet eivät todellakaan ole parhaimmasta päästä. Kuitenkin itse aiheesta jonkinverran kiinnostuneena näkisin mielelläni enemmän keskustelua myös sisältöpuolesta. On todella hyvä että ihmiset jakavat kokemuksiaan ja tietenkin myös tekninen keskustelu on ehdottomasti paikallaan. Jos en syytäisi kaikkia irtoavia rahojani hevoseen minullakin olisi varmasti joku mukava kamera. Tällä hetkellä resursseja sellaisen hankintaan ei kuitenkaan ole, ykkösprioriteettinsa kullakin ;). Viime viikkoina olen kuitenkin ollut työn puolesta kuvaamassa videolle bileitä, varsin mielenkiintoista ja haastavaa sekin.
Siltikin, tuurilla on hirveän suuri osuus bilekuvaamisessa. On usein todellakin pelkistä sekunnin sadasosista kiinni tuleeko kuvasta onnistunut vai ei. Jos valot sattuvat juuri pyyhkäisemään oikealla hetkellä kohdetta ja asento sattuu juuri olemaan oikea, kuva natsaa, muuten se on suoraan roskiskamaa. Kokemus ja tekniikan osaaminen vaikuttavat tietysti tuohon kuvan onnistumistodennäköisyyteen nostavasti, mutta viime kädessä ammattitaitoinenkin, tarkasti sommitteleva kuvaaja voi saada pelkkää paskaa illan aikana jos olosuhteet ovat häntä vastaan.
Esimerkiksi meillä korkeintaan 5-10% yhden illan aikana otetuista kuvista on julkaisemiskelpoisia, ja niistäkin vain osa on oikeasti edes tyydyttäviä. Ja ne kaikkein parhaimmat kuvat ovat yleensä juuri niitä joiden kohdalla tähdet ovat vain onnekkaasti sattuneet olemaan oikeissa asennoissa, ja joita on mahdoton toistaa jälkeenpäin vaikka kuinka yrittäisi.
Samoin sanoin olisi voinut puhua hevosten kuvaamisesta, kunhan korvataan valojen asennot korvien asennoilla ja hevosen vireystilalla sekä ulkoisilla tekijöillä :D
Katsoin, ja huomasin kaikkein selvimmin sen että henkilökohtaiset mielipiteet vaikuttavat todella paljon. Joistakin kohdista olin samaa mieltä, toisista taas olisi voinut vaihtaa nuo kaksi saraketta täysin päin vastoin. Esimerkiksi:
Esiin nostamasi osio oli dekot ja valot ja täytyy sanoa että se oli omalta osaltani eniten juosten kustu esimerkkien suhteen, koska mulla meni aika tuhottomasti aikaa noiden etsimiseen ja tuossa vaiheessa aloin olla jo kohtuullisen kypsä hommaan ;).
Oikeastaan noi olisin voinut jättää pois. Se yksi kuva mikä musta oli kiva oli vaan jotenkin erilainen, vaikkei välttämättä niin hirveän erikoinen. Yleensä deko ja valokuvat on vaan niin puuduttavan samanlaisia omasta mielestäni.
Olen miettinyt miksi dekoista ja valoista otetut kuvat eivät sykähdytä minua pahemmin. Olen tullut siihen tulokseen että liikkeen ja tilan merkitys on kuitenkin niin vahva, että niiden puuttuessa dekot ja valot menettävät yleensä vaikutuksensa (minuun). Videolla usein valot näyttävät hieman kivemmilta kuin valokuvissa, mutta silti niistä puuttuu jotain. Tilaa on vaikea ikuistaa kaksiulotteisesti, vaikka harjoittelisi tekniikkaa koko ikänsä. Ainakin minulle tila ja kolmiulotteisuus luo suurimman osan efektistä.
Usein dekot ja valot eivät myöskään näytä samoilta kuin bileissä. UV-dekot ovat helposti ylivalottuneita, ne ikäänkuin hohtavat.
Usein valojen ympärille muodostuu myös tietty hohto tai reuna, voisikohan sitä sanoa haloksi.. En tiedä.
Videokameralla sain hytkyn bileistä muutama viikko sitten muutaman itseäni jokseenkin miellyttävän otoksen valoista. Toisessa seinää vasten ns. lainehtii meri jossa ui kaloja, eli valo muodostuu seinää vasten kaksiulotteiseksi kuvioksi. Toisessa peilipallo pyörii ja valonsäteet heijastuvat jälleen kerran - seinään (voin laittaa nuo johonkin katsottavaksi kunhan kerkiän).
En tiedä kokevatko muut tuon tilan näin oleellisena?
Yksi suodatin minkä läpi minä itse ainakin katselen kuvia on kuvan vaikeusaste. Joskus kuvasta on aika vaikea nähdä kuinka vaikeissa olosuhteissa se on otettu, mutta aika usein sen pystyy sanomaan suoralta kädeltä kuvaa katsomalla. Jos kuva on sellainen one-in-a-million -kuva, annan erittäin ison respektini kuvalle.
Tämä on kai keskimäärin monille suuri ongelma jotka puuhastelevat tietyn asian parissa. Kirjailijalla voi mennä maku kirjoista, valokuvaajalla valokuvista, elokuvaohjaajalla elokuvista jne., jos sortuu liikaa tarkkailemaan vain teknisiä yksityiskohtia. Mielestäni pitäisikin pyrkiä unohtamaan joskus tämä puoli itsestään ja yrittää keskittyä teokseen niinkuin ei tietäisi aiheesta mitään. Antaa itsensä tempautua mukaan enemmän emotionaalisella puolella kuin teknisellä. Vaikeaa se tietenkin voi olla jos on totuttanut itsensä analyyttiseen katsantokantaan, mutta näin asiasta voi saada irti myös useampia puolia.
Ihan pikaisesti on pakko kommentoida tätä...
Ko. topicissa näin mielestäni ihan tarpeeksi paljon saadakseni jotain käsitystä siitä mikä ihmisiä ärsytti, ei siis minua vaan niitä muita. --klip-- Mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin ja toiset haluaisivat ymmärrettävästi olla bileissä rauhassa. Toiset taas pitävät kovin tärkeänä taltioida muistoksi ja dokumentaatioksi tapahtumia ja kulttuuria. Jos kuvaamiselle on lupa ei vastustajilla ole oikeutta mielestäni sabotoida kuvausyrityksiä tahallisesti. Kuitenkin heillä on oikeus kieltäytyä poseeraamasta lähikuvissa ja heidän mielipidettään pitäisi kunnioittaa.
Eh, taitaa olla niin että niistä jäljellä olevista keskustelunpätkistä taitaa saada juuri päinvastaisen kuvan meidän mielipiteistä. Nimenomaan ketään ei voi pakottaa olemaan kuvassa vastoin tahtoaan, tämä on mielestäni kuvaamisen peruslähtökohta. Mitä vähemmän poseerausta, sitä aidompi kuva - kuvaajan näkymättömyys olisi monellakin tapaa ideaalinen tilanne. Sen sijaan tuolla oli puhetta siitä saako kameran eteen väkisin änkeä jos kuvaaja ei halua ottaa jostakusta kuvaa.
Me lopetamme heti kuvaamisen jos joku selvästi ilmaisee (esimerkiksi eleillä) ettei halua kuvaan. Sen sijaan pari kertaa on käynyt niin, että vaikka selvästi ilmaisemme jollekulle ettemme halua ottaa hänestä kuvia, he hyökkäävät siitä huolimatta linssin eteen, pilaten yleensä otettavan kuvan.
Tosin täytyy muuten sanoa että viime Pussyssä ihmiset olivat keskimäärin erittäin mukavia ja ystävällisiä, tulivat kohteliaasti kysymään voisiko heistä ottaa kuvan, ja olivat muutenkin oikein kuvaajan unelmia. Aika moni tuli myös mainitsemaan lukeneensa tuota tappelua. Ehkä sillä sentään oli jotain positiivisia vaikutuksia, ja silloin oikeastaan tavoite on saavutettu. (:
Täällähän olisi taas ties kuinka paljon mielenkiintoista kommentoitavaa kunhan vaan löytäisi aikaa vastata niin pitkällisesti kuin alkup. viestit ansaitsevat.
*Koittaa huomenna koulussa luennoilla kirjoitella pitkästi kaikesta*
:D
Usein dekot ja valot eivät myöskään näytä samoilta kuin bileissä. UV-dekot ovat helposti ylivalottuneita, ne ikäänkuin hohtavat.
Tähän on ainakin filmikuvauksessa ihan tekninen syy, oletan että digeillä esiintyy jotain samankaltaista. Filmi nimittäin rekisteröi myös uv-valoa sellaisenaan toisin kuin silmä (ja ilmeisesti myös kameroiden omat valotusmittarit eivät rekisteröi uv-valoa ainakaan yhtä hyvin kuin itse filmi) joka näkee vain uv-valon aiheuttaman hehkun "fluoria sisältävillä" pinnoilla.
Tähän on ainakin filmikuvauksessa ihan tekninen syy, oletan että digeillä esiintyy jotain samankaltaista. Filmi nimittäin rekisteröi myös uv-valoa sellaisenaan toisin kuin silmä (ja ilmeisesti myös kameroiden omat valotusmittarit eivät rekisteröi uv-valoa ainakaan yhtä hyvin kuin itse filmi) joka näkee vain uv-valon aiheuttaman hehkun "fluoria sisältävillä" pinnoilla.
Ihan hyvä pointti. En tullut ajatelleeksi asiaa tässä yhteydessä, kun kirjoitin, vaikka juurikin viime viikonloppuna tuli digillä katseltua että esim television kaukosäätimen infrapunavalo näkyy kamerassa, vaikka ihmissilmä ei sitä huomaakaan.
--
Yks asia mitä vähän tuntemattomammat kuvaajat vois tehdä: jokaisella voi olla pieni kasa "flyereitä", siis pieniä paperilappuja joissa on ko. kuvaajan kuvasivujen osoite ja ehkä myös sähköpostiosoite. Niitä vois sitten jakaa kuvatuille, niin kuvaukseen ei tarvis kysyä lupaa ja kuvista tulis "aidompia". Sit kuvatut vois käydä katsomassa mitä kuvia löytyy ja pyytää poistamaan epämukavat. Mä en meinaan tykkää et musta on kuvia jossain mistä mulla ei ole aavistustakaan, varsinkaan jos otosten taso ei oo mikään ihmeellinen. Mä en todellakaan tykkää rumista kuvista itsestäni, mä revin aina ne paperikuvat joista en tykkää (tyhmä ilme, kaksoisleuka, vatsamakkara liian näkyvillä...;)), ja musta ei oo kiva jos netissä on jossain sellaisia.
--
--
Yks asia mitä vähän tuntemattomammat kuvaajat vois tehdä: jokaisella voi olla pieni kasa "flyereitä"...
Tuo ois ihan hyvä idea. Oltiin 2001 LP-reissulla The Love From Above-bileissä joissa kierteli tyttökaksikko napsimassa kuvia ihmisistä. He siis kysyivät ensin, saako ottaa kuvan ja jos sai niin ottivat. Kuvatut saivat käteensä pienen flyerin jossa oli nettiosoite, johon kuvat tulevat näkyviin ja jokaiselle oma tunnus ja salasana jolla pääsi katsomaan juuri sen oman kuvansa. Näppärää :)
muutama ok linkki kuvaamisen eri osa-alueista.
http://www.uwasa.fi/~klikky/text/fotokurssi.html
tämä on aika tyhjentävää tietoa:
http://www.saunalahti.fi/~otr/digifaq.html
SINÄ!
jos sinä olet ottanut kuvia tantranceIIII:sta tai tiedät mihin kuvat ovat hävinneet quadrillionin kotisivuilta ota yhteyttä! :004:
Tuo ois ihan hyvä idea. Oltiin 2001 LP-reissulla The Love From Above-bileissä joissa kierteli tyttökaksikko napsimassa kuvia ihmisistä. He siis kysyivät ensin, saako ottaa kuvan ja jos sai niin ottivat. Kuvatut saivat käteensä pienen flyerin jossa oli nettiosoite, johon kuvat tulevat näkyviin ja jokaiselle oma tunnus ja salasana jolla pääsi katsomaan juuri sen oman kuvansa. Näppärää :)
Näppärää bilettäjälle, pirullisen hankalaa kuvaajalle. :) Voisin kommentoida tohon muutakin, mutta en halua antaa itsestäni taas diivailevaa kuvaa. :D
Tulosvastuu on aina perseestä. Tietenkin jos on luvannut ottaa kuvia 50 niitä täytyy olla 50 vaikka 40 niistä olisi omasta mielestä roskiskamaa. Tai vaikka omasta mielestä yksikään kuva ei olisi hyvä. Silloin se täytyy vain hyväksyä. Jos on luvannut kuvata valoja, niin silloin kuvataan valoja. Eihän siinä ole mitään pahaa.
Tästä olen niin samaa mieltä kuin on mahdollista. Siksi en suostukaan moiseen juurikaan. Joskus tulee kohtuullisia kuvia paljonkin, mutta joskus ei niin millään ja siihen vaikuttaa noin x + 7 asiaa, joille ei välttämättä edes voi yhtään mitään. Kuitenkin taas... Jos laittaisin sivuilleni vain ne kuvat, joista itse pidän niin siellä oli 900 kuvan sijaan ehkä 20 kuvaa. Hmmmh, eli kai sitä pitää antaa vähän myöten toisinaan.
todella mielenkiintoista selata Jone aka. @lex:in kuvia ensimmäisistä viimesiin. Valtavaa kehitystä selkeästi. Vanhemmissa kuvissa oli lähinnä juuri dokumentoitu kavereiden illanviettoja jne, sellaista materiaalia jotka jaksaa kahlata läpi juuri sen kerran, jos sitäkään. Loppupäästä löytyi sellaisia kuvia jotka olen katsonut moneen kertaan ja vielä tekee mieli käydä kurkistamassa uudelleen.
Kiitokset tästä, mutta olen kyllä yhä edelleen sitä mieltä että n. 90% sivuillani olevista kuvista on karmaisevaa scheissea. Opeteltavaa löytyy vielä itse kullakin, minulla enemmän kuin muutamalla muulla tuntemallani bilekuvaajalla.
Ilmoitusluontoinen asia muuten: Mulla on tällä hetkellä n. 100 kuvaa odottamassa sivuille laittamista, mutta en valitettavasti voi sitä tehdä ennen kuin saan "paremman koneeni" takaisin, koska kuvat ovat sen kovalevyllä ja kone taas rikki. Huolto on nyt kestänyt 3 viikkoa. :(
Ensin pitää mainita että minä pieni ihminen en lukenut läheskään kaikkia posteja tässä threadissa ja jos sanon aivan saman kun joku aiemmin niin olen erittäin pahoillani:(
En henkilökohtaisesti ole bilekuvausta paljoa harrastanut mutta sen vähän mitä olen, olen kuvannut nopealla filmillä (800 joskus 1600), suurella aukolla ja yleensä juuri ja juuri riittävällä valotusajalla. Mielestäni bilekuviin sopii se ettei valo ole kliinisen valkoista kuin useimmiten salamassa sekä muutenkin tumma ja "hämyinen" tunnelma. Joskus olen "muotokuvamaisia kuvia" ottaessani käyttänyt salaman kanssa värikalvoja ja suotimia jolloin kuvaan saa vähän väriä sekä salaman hyvänä (tai huonona - riippuen tilanteessa) tuomaa kohteen taustasta irroittamista ja syvyysvaikutelman korostamista.
Mutta täytyypä vielä sanoa, että kun salamani sanoi työsopimuksesa irti jokin aika sitten niin enpä itkenyt. Olen oikein mainiosti tullut toimeen ilmankin.
Mitä digikuvaukseen tulee, niin mielestäni digikuvaus kun puhutaan kameroista hintaluokkassa 500-2000e niin on vaihtoehto sellaiseen "Japanilaisturisti räiskimiseen".
Filmi on aina filmi.