Kirjaudu
tai
Rekisteröidy
yleinen yhteiskuntafilosofia, kelailu ja maailmanparannustop
- « Edellinen
- 1
- ...
- 42
- 43
- 44
- 45
- 46
- ...
- 66
- Seuraava »
Juu ja ei. Velvollisuus se ei varmaan ole, mutta itse väitän, että jokainen tavoittelee loppupeleissä omaa etuaan.
Tässäpä oikein ANTIIKKINEN ajatusmalli
Tästä olemme eri mieltä. Kuten varmaan olet lukenut mielipiteistäni, jokainen tavoittelee onnea. ...Tai lajin säilymistä. Uskoisin, että onnea.
epäilyttävät ihmiset jotka ilmoittavat "tavoittelevansa onnea"
<saivartelua> Ja paradoksaalista ei ole, että skeptikko uskoo "sieluun"? </saivartelua>
skeptikon "sielustani"
Lasken sen energian ja innon juurikin mukaan siihen onneen. Jokaisen tekosi perimmäinen syy on oma onnellisuus. (Tai kuten mainitsin kauan aikaisemmin, voi se lajin säilyminen olla vieläkin se ykkönen siellä. En ole ihan varma omasta mielipiteestäni, kumpiko.)
Enkä ole itseasiassa varma tavoitteleeko ihminen koskaan onnellisuutta, vai tavoitteleeko hän sitä energiaa ja intoa joka onnellisuuden tavoittelussa syntyy.
Oho, taisimme löytää joukostamme sen aidon nihilistin.
kuka jaksaa olla onnellinen kymmentä minuuttia kauemmin?
"Ei kai tänään täydy olla onnellinen?" - Ismo A.
Ja saa sitä kautta mielihyvää itse = Oman onnen tavoittelua muiden auttamisen kautta.
Jos ihmisellä on sisäistä velvollisuudentunnetta, se on yleensä juuri päinvastainen: velvollisuuden tunne auttaa muita, tehdä heidät onnelliseksi ja unohtaa itsensä.
Onko tää joku vesiliukumäkivertaus? Itselläni tämä onnellisuus käyrä nousi huomattavasti tuossa joku vuosi sitten, kun lakkasin välittämästä. Otan vastaan sen mikä tulee. Jos se on positiivista, niin ilahdun ja endot, serot ja dopat nousee. Jos negatiivista, sen voi kuitata, että "it figures...".
Onnellisuus on lisäksi tavattoman yksipuolinen tunne: luulen että koko ajan onnellisemmaksi ja onnellisemmaksi pyrkivä ja sellaiseksi jopa tuleva ihminen ajautuisi ennenpitkää psykoosiin ja hulluuteen, kuin alamäessä ilman jarruja kiihtyvä auto.
Mottonani on aika usein: "How I learned to stop worrying and love the bomb."
Noin raadollisesti en edes minä ajattele. Minä ajattelen, että minun kannalta muilla ei ole väliä, ellei heistä ole minulle jonkinnäköistä hyötyä. Minä ajattelen kaiken sen kannalta, että mikä on jonkin hyöty minulle. Siksi ihmisistäkin on (ainakin vielä) minullekin hyötyä.
IHMISELLÄ ei ole mitään väliä loppupeleissä,
Tuo on nimenomaan satanismin peruslähtökohta. (Siis satanismin, ei saatananpalvonnan.)
Ei kukaan sitä pyllyä koko ihmiselämän rupea pyyhkimään, ei Jeesus, Allah, Buddha, jumala tai piru, se on itse tehtävä.
"Kukas sen kissan hännän nostaa, ellei eläimiinsekaantuja itse." ... ei ku mä oon vissii käyttäny tän quoten jo?
:004: Tästä vertauksesta mä tykkään! :006: Jesh! Kymmenen pistettä ja peukku pystyyn ja plussaa ja respectiä. :004: Toi on yksi parhaimmista elämän määreistä mitä tulee mieleen! :006: Itsekkö keksit?
Kannattaa suhtautua elämään niin kuin olisi päässyt pummilla maailman parhaan leffan ensi-iltaan parhaalle paikalle, turha sitä on häpeillä saatika ylpeillä, on vain mestoilla ja nauttii esityksestä, eikä häiritse muita.
Aivan, ei taivu samoihin hommiin. Sä perustelet ton 8086 prossun ja P4 eron sillä, että P4 on tehokkaampi, uudempi, nopeampi yms., eli se ei voi olla samaa tekniikkaa. Mä taas sanon, että P4 on samalla periaatteella toimiva, mutta kehittyneempi.
nohnoh. luetaan ajatuksella niitä replyjä.
nyt mun sanat on sun suussa;)
Vertasin, että 8086 prossun ja P4 prossun erot ovat kuin siilin aivojen ja ihmisen aivojen. Mutta molemmat toimivat samalla periaatteella. Toisella kategorialla kulkee sähkössä ykkösiä ja nollia ja toisella kategorialla kulkee sähkössä ja kemiassa jotain, mitä ihan tarkkaan ei tiedetä.
edelleen, mun on hyvin vaikeeta nähdä mistä nyt ollaan eri mieltä. (poislukien se että mun mielestä siilin ja ihmisen aivoissa on eroa;))
arkkitehtuurit poikkeavat riittävästi merkittävien eroavuuksien syntymiseksi käyttömahdollisuuksissa.
8086:lla ei linuxia pyöritetä, eikä siilin aivoilla sävelletä sinfonioita.
Hm. No housekin on aika harhaanjohtava, kun sen musiikkityylin alta löytyy niin monta eri tyyliä, jotka poikkeaa toisistaan niin paljon. Ainakin meidän röissä luokitellaan koneet prossun mukaan kahteen kategoriaan. Intel ja Alpha.
meillä taas on jaettu alustottain (softafirmassa kun oon):
mainframet (ibm, honeywell jne.),
kaupalliset unixit (hp-ux, solaris jne.),
linux,
windows
(ei, meillä ei ole omia mainframeja;))
tolla harhaanjohtavuudella tarkotin lähinnä sitä että son aika hassua kun maailman tehokkaimpien tietokoneiden top500:ssa alkaa näkyä enemmän ja enemmän 'pc-prossujen' varaan rakennettuja koneita.
edit: pieni lisäys
No huh huh! Tässäpä oikein ANTIIKKINEN ajatusmalli:D
...
I mean, kuka jaksaa olla onnellinen kymmentä minuuttia kauemmin?
Ei tarvitse tulkita asioita niin suppeasti. Jos sanon olevani sitä
mieltä että elämän tarkoitus on onnellisuuden tavoittelu, niin
voisi ehkä kontekstista ymmärtää etten tarkoita vain jatkuvaa
PLUR-oloa, vaan myös kaikkea tyydytystä aiheuttavaa, kuten
henkilökohtaista kehittymistä, ja tietysti myös rakkautta ja
ystävyyttä ja kaikkea muuta minkä voi katsoa luovan onnellisuutta.
Kuka jaksaa olla onneton? Vaikka jaksaisikin eli kestäisi, niin kuka
haluaa?
Kun puhutaan "ihmisen velvollisuuksista", syntyy aina kapinahalu, koska velvollisuus tulee melkein aina ulkoapäin
...
Jos ihmisellä on sisäistä velvollisuudentunnetta, se on yleensä juuri päinvastainen: velvollisuuden tunne auttaa muita, tehdä heidät onnelliseksi ja unohtaa itsensä. Mielenkiintoista eikö totta?
En muistaakseni sanonut että ihmisen velvollisuus on tavoitella
onnellisuutta, sanoin että uskon sen olevan elämän tarkoitus.
Ja sanon tämän sen uhallakin että pidätte minua kylmänä, mutta
mekanismi joka saa ihmisen haluamaan rakkautta ja ystävyyttä
liittyy perimmältään empatiaan ja omaan onnellisuuteen. Älkää
siis käsittäkö väärin, arvostan ystävyyttä ja pidän sitä hyvin
tärkeänä.
Onnellisuus on lisäksi tavattoman yksipuolinen tunne: luulen että koko ajan onnellisemmaksi ja onnellisemmaksi pyrkivä ja sellaiseksi jopa tuleva ihminen ajautuisi ennenpitkää psykoosiin ja hulluuteen, kuin alamäessä ilman jarruja kiihtyvä auto.
...
Silloin kun olen onnellinen ns. perinteisessä mielessä, on vitun hyvä fiilis ja maailma rullaa, aivot tuottavat mielihyväkemikaaleja, olen oikeastaan TYYTYVÄINEN: kaikki skulaa ja tuntee hetken ajan olevansa tilanteen herra.
En siis tarkoittanut mielihyvää, vaan kaikkea onnea ja tyydytystä
tuottavaa.
Originally posted by Tres
Originally posted by Taedium
Juu ja ei. Velvollisuus se ei varmaan ole, mutta itse väitän, että jokainen tavoittelee loppupeleissä omaa etuaan.
Onnellisuus, onni ja oma etu eivät (aina) ole sama asia.
Oman edun tavoittelun voisi kai määritellä niin, että ihminen pyrkii kokoajan kokoamaan ympärilleen turvaverkkoa, keinoja taistella maailman ankeaa meininkiä ja kuolemaa vastaan, tietoisesti tai juuri alitajuisesti, jokaisella teollaan tai sanallaan. On sitten myös ahneita ihmisiä, jotka kahmivat itselleen kaikkea vain koska muutkin niin tekevät. Niin typerää kuin se onkin, on sekin tavallaan oman edun tavoittelemista eräällä tasolla: tällainen ihminen pyrkii olemaan kuin muut, ts. luulee täten olevansa turvassa kaltaistensa joukossa koska nämä hyväksyvät tämän joukkoonsa.
Onni taas voisi olla sellaista, että kaikesta tuosta oman edun tavoittelusta ja itsekkyydestä olisi päästy eroon. Ei tarvitsisi ajatella mitään "turvaa" tai sitä mitä joku minusta mahtaa ajatella. Se olisi ikäänkuin paratiisisaari, keidas tai taivas (vertauskuvallisesti tietenkin), jossa voisi ottaa lomaa itsestään, eikä tarvitsisi koko ajan "vilkuilla olkansa yli".
Minusta tuo on kyynisintä nihilismiä ajatella ihmistä pelkästään omaa etuaan ajavana petona. Tavallisen tallaajan teoista ehkä 90% voi olla itsekkäiden motiivien ajamia, mutta ne 10 aidosti epäitsekästä prosenttia ovat paljon tärkeämpiä, ne tekevät ihmisestä rakastettavan ja edes jossain määrin jalon.
Kuten varmaan olet lukenut mielipiteistäni, jokainen tavoittelee onnea. ...Tai lajin säilymistä. Uskoisin, että onnea.
Kaikkien ihmisten liiallinen onnen tavoittelu, itsekkyys, on luultavasti suurin ihmiskunnan tuhon edesauttaja, onnen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, lajin säilymisen kannalta ehkä enemmän, tosin sitäkään en mene vannomaan.
Se on hienoa että joku ymmärtää täsmälleen mistä puhutaan.
Kiitti :D
Kyllä, on totta ettei ihminen anna maailmalle mitään
objektiivista merkitystä, mutta väitätkö tosiaan ettei tietoisuus
lisää ihmisen näkökulman "painoarvoa"? Jos puhutaan
subjektiivisuudesta vain fyysisessä mielessä, eli esim maailman
merkityksestä planktonille, niin merkitys on tietenkin kaikille
eliömuodoille sama. Mutta mielestäni jo sana "merkitys" viittaa
johonkin ihmiselle ominaiseen prosessiin, ajatteluun, kelailuun,
kokemiseen, tajuamiseen. Juuri tämä tekee ihmisen näkökulman
"tärkeämmäksi".
Edelleen olen tärkeydestä eri mieltä, toki sillä on oma
merkityksensä, mutta ihmisen tapa hahmottaa ympäröivää
todellisuuttaan ja pyrkiä analysoimaan sitä ei mielestäni
ole arvolataukseltaan sen tärkeämpi juttu kuin kasvien
tapa yhteyttää. Molemmilla on oma funktionsa kokonaisuuden
kannalta, mutta en pidä kumpaakaan absoluuttisesti ja
objektiivisesti tärkeämpänä.
Okei, tämä meni jo semantiikan puolelle, mutta mielestäni
kuitenkin olemassaolevan keskustelun puitteissa.
Näinhän ei käsittääkseni tehdäkään? Tieteellisenä mallina Darwinin
teoria on kuten mikä tahansa muukin tieteellinen teoria: se ei ole
kivitauluihin kirjoitettu eikä lopullinen. Ja harvemmin darwinistit
säätävät lakeja uskonnonopetuksen kieltämiseksi.
No ei säännönmukaisesti siinä mielessä, ettei varsinaista
Darwinististä liikettä tjsp ole (afaik) olemassa, enkä nyt
keskustelun raiteillaan pitämisen nimissä lähde spekuloimaan
miten tilanne voi lähteä kehittymään. Palaan aiheeseen
jos (kun ;)) esim. Darwinistit järjestäytyvät ja bannaavat
uskonnonopetuksen.
Ah, siis tarkoitin muiden suorittamaa alistamista tai omaa vapaa-
ehtoista alistumista. Sellainen "lammasmentaliteetti" on mielestäni
ihmisluonteen vastaista. Ei voi aina katsoa johonkin ylempään
auktoriteettiin ja pyytää vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Se on
sitten yks hailee liittyykö tällainen alistaminen tai alistuminen
Allahiin, kommunismiin vai Keskustapuolueeseen ;)
Uskonto on tietenkin monille hyvinkin tärkeä lohtu ja turva
elämässä, mutta jos he dogman pauloissa lakkaavat
ajattelemasta itse... Ei hyvä.
No juu, kuten jo aiemmin totesin, tässä on kaksi ihmisen
perus ominaisuutta vastakkain, vapauden kaipuu ja toisaalta
turvallisuuden tunteeseen pyrkiminen. Toisessa ääripäässä
tiukasti valvottu ja kontrolloitu sääntöjen järjestelmä
ja kultainen häkki, toisessa päässä turvaton jatkuvasti
uhkia luova anarkia. Toisaalta, jos ihminen itse valitsee
osansa, olipa se sinusta kuinka vastenmielinen ääripää
tahansa, miten saisit hänen mielensä muuttumaan.
Häkkilinnun riskeeraaman kaiken mihin on tottunut turvaamaan
tai vapauden huumassa elävän asettumaan ulkoapäin
tuleviin tiukkoihin rajoihin.
Ajan nyt tässä takaa sitä, että vaikka esittämäsi ääripää
on vastenmielinen, ei toisessakaan ääripäässä ole välttämättä
absoluuttista totuutta. Auktoriteetteja tarvitaan yhtä lailla
kuin vapautta tehdä valintoja.
quote:
Originally posted by Ryvon DJ
Ei kukaan sitä pyllyä koko ihmiselämän rupea pyyhkimään, ei Jeesus, Allah, Buddha, jumala tai piru, se on itse tehtävä.
Tuo on nimenomaan satanismin peruslähtökohta. (Siis satanismin, ei saatananpalvonnan.)
Itse asiassa tuo on myös kristillisessä teologiassa tunnettu
ajatus, ja yhtä lailla esim. buddhalaisuudessa.
'Jumala auttaa niitä jotka auttavat itseään'. Teot lähtevät
ihmisestä itsestään.
Vielä tiukemmin buddhalaisuudessa, koska ylipäätään ei ole
mitään ihmisyydestä irralista buddhaa.
Sama pätee itseasiassa kaikkiin suurimpiin uskontoihin,
mikä onkin yhteiskunnallisesti järkevää: jos kaikki toiminta
jäisi jumalten harteille, voisi tämäkin keskustelu olla aika
mielenkiintoinen ;)
Edelleen olen tärkeydestä eri mieltä, toki sillä on oma
merkityksensä, mutta ihmisen tapa hahmottaa ympäröivää
todellisuuttaan ja pyrkiä analysoimaan sitä ei mielestäni
ole arvolataukseltaan sen tärkeämpi juttu kuin kasvien
tapa yhteyttää. Molemmilla on oma funktionsa kokonaisuuden
kannalta, mutta en pidä kumpaakaan absoluuttisesti ja
objektiivisesti tärkeämpänä.
Juuri se tällaisissa keskusteluissa on hyvä että ne paljastavat
miten asiat joita pitää itsestäänselvinä onkin vain omia mielipiteitä :)
Mekaanisesti, fysikaalisesti, molemmilla on toki tärkeä funkti
kokonaisuuden kannalta, kasveilla ekosysteemin kannalta paljon
tärkeämpikin, mutta silti pidän tietoisuutta jotenkin maailmalle
merkitystä antavana voimana.
Hmm... miten tämän nyt sanoisi...
Maapallo ilman ihmistä olisi vain kivipallo jonka päällä on vähän
vettä ja jotain biomassaa.
Maapallo ihmisen kanssa on tiede, taide, kulttuuri, älykkyys,
tietoisuus. Ilman ihmistä antamassa merkitystä ei olisi olemassa
kauneutta; kauneus ilman havaitsijaa on merkityksetön käsite.
No juu, kuten jo aiemmin totesin, tässä on kaksi ihmisen
perusominaisuutta vastakkain, vapauden kaipuu ja toisaalta
turvallisuuden tunteeseen pyrkiminen. Toisessa ääripäässä
tiukasti valvottu ja kontrolloitu sääntöjen järjestelmä
ja kultainen häkki, toisessa päässä turvaton jatkuvasti
uhkia luova anarkia. Toisaalta, jos ihminen itse valitsee
osansa, olipa se sinusta kuinka vastenmielinen ääripää
tahansa, miten saisit hänen mielensä muuttumaan.
...
Auktoriteetteja tarvitaan yhtä lailla
kuin vapautta tehdä valintoja.
Tiedän kyllä mikä on oma valintani :)
Kultainen häkki voi olla turvallinen, varma, helppo ratkaisu. Mutta
voiko se olla hyvä, "oikea" valinta?
Auktoriteetteja tarvitaan kyllä jossain määrin, mutta ei absoluuttisia,
ahdasmielisiä, suvaitsemattomia auktoriteetteja. Heti kun joku
sanoo "näin et saa ajatella, näin et saa sanoa" pitäsi hälytyskellojen
soida.
Originally posted by T
Kuka jaksaa olla onneton? Vaikka jaksaisikin eli kestäisi, niin kuka haluaa?
Niinkuin ihmiselämässä yleensä, tässäkään ei ole kysymys siitä mitä ihminen haluaa, vaan mitä hänelle tapahtuu, ja miten hän asiaan reagoi / suhtautuu.
Oma suhtautuminen tottakai vaikuttaa asiaan ja omaan onnellisuuteen, mutta että onnea pitäisi erikseen tavoitella (ja että olisi vieläpä mahdollista sitä "saada"), niin se kuulostaa halvalta sarasvuolaiselta paasaukselta joka tehoaa vain pimeässä eläviin suomalaisiin, no offense! :D
Eihän kukaan koskaan halua olla onneton, kukaan ei halua olla masentunut tai kärsiä elämässä (paitsi tietysti minä, mutta osaan arvostaa sitäkin puolta elämässä, kun tiedän kolikon kääntöpuolen), mutta se on kuitenkin väistämätöntä.
Joku sanoikin aikoinaan: kipu on luotu kärsittäväksi.
Vanha sanonta "ei kukaan selviä elämästä kolhuitta", toivon totisesti että se pitää paikkansa, mutta jos on todella olemassa sellaisia ihmisiä jotka eivät pahemmin ole koskaan kärsineet elämässään, niin haluaisin tavata heitä ja tarkkailla millaisia ajatuksia tällaisilla ihmisillä on elämästä.
Kärsimys EI jalosta, se ei tee ihmisestä parempaa, mutta se ehkä antaa elämälle painoa niin, että osaa helpommin arvostaa myös elämän positiivisia asioita sitten kun niitä kohtaa. Ihminen ikäänkuin herkistyy painon alla kaikelle sille miksi määritellään hyväksi, onneksi.
Vaikea kuvitella ikuista "happy, happy, joy, joy"-maailmaa, jossa kaikilla on niin helvetin mukavaa ja ihmiset vain hymyilevät koko ajan. Sellaisessa maailmassa ei ole distanssia, ei kontrasteja tai mitään vastavoimaa. Liike olisi koko ajan ikäänkuin yhteen suuntaan kunnes pää hajoaa. Ainoastaan amerikkalaiset saattavat joskus vieläkin erehtyä luulemaan että tuollainen maailma olisi toivottava ja jopa mahdollinen. Tätä asiaa on vaikea selittää ilman että antaa itsestään kuvan tummien lasien alta maailmaa huokaillen katselevasta erakosta. Se en ole.
Tiedän että nyt hieman kärjistän tuota tarkoittamaasi onnellisuus-ajattelua, sorry about that.
Olen kyllä joskus tavannut joitain ihmisiä, joilla ei ilmeisesti ole koskaan ollut pahemmin traumoja, angsteja tai kipua koskaan mistään, ja minä en saa näistä ihmisistä mitään irti, ei sellaisten kanssa voi mistään "syvällisesti" keskustella. Mutta näen heti jos ihmisessä on "painoa", jos hän on kärsinyt elämässään tai on nähnyt elämän pimeämmänkin puolen. Sen vain tietää, että tuo henkiö on kypsempi ja tietääkin elämästä jotakin. Sellaiselle ihmiselle ei tarvitse edes sanoa tiettyjä juttuja, ne tajutaan sanomattakin.
En muistaakseni sanonut että ihmisen velvollisuus on tavoitella onnellisuutta, sanoin että uskon sen olevan elämän tarkoitus.
Suora quote kirjoittamastasi:
Niinkuin ihmiselämässä yleensä, tässäkään ei ole kysymys siitä mitä ihminen haluaa, vaan mitä hänelle tapahtuu, ja miten hän asiaan reagoi / suhtautuu.
...
Kärsimys EI jalosta, se ei tee ihmisestä parempaa, mutta se ehkä antaa elämälle painoa niin, että osaa helpommin arvostaa myös elämän positiivisia asioita sitten kun niitä kohtaa. Ihminen ikäänkuin herkistyy painon alla kaikelle sille miksi määritellään hyväksi, onneksi.
Haluilla on se merkitys, että ne määrittävät mihin ihminen pyrkii,
mitä hän tavoittelee. Ei se että tavoittelee onnellisuutta tarkoita
että se on ainoa minkä hyväksyy ja jos kohtaa jotain muuta niin
menee peiton alle shokissa itkemään. Mielestäni onnellisuuden
tavoitteluun sisältyy, tai ainakin pitäisi, positiivinen elämänasenne
ja kyky kohdata vaikeuksia ja suhtautua niihin oikealla tavalla.
Jos on kokenut onnellisuutta niin vaikeudetkin on helpompi kestää,
kun tietää että se on vain väliaikaista ja elämä on oikeasti hienoa
ja elämisen arvoista. Onnellisuus on mielestäni vastalääke
katkeruutta ja fatalismia vastaan.
Olen kyllä joskus tavannut joitain ihmisiä, joilla ei ilmeisesti ole koskaan ollut pahemmin traumoja, angsteja tai kipua koskaan mistään, ja minä en saa näistä ihmisistä mitään irti, ei sellaisten kanssa voi mistään "syvällisesti" keskustella.
...
Sellaiselle ihmiselle ei tarvitse edes sanoa tiettyjä juttuja, ne tajutaan sanomattakin.
Terve. Mä en kauheasti mitään traumoja tai angsteja ole ikinä
omannut. Ehkä on käynyt tuuri, ehkä en ole elänyt. Tiedä häntä.
Mutta olenkin vielä nuori, ehkä minulla on aikaa kolhiintua.
Ystävyyden motiivit ovat minun mielestäni "puhtaammat" kuin eroottisen rakkauden, oikea ystävyys on ehkä lähimpänä pyyteettömintä ihmisen toimintaa kuin mikään muu.
Samaa mieltä.
Edit: hiton sinä-passiivi hiipii puukottamaan selkään
Ei muuten mistään, kun siitä periaatteesta, että onko ihmisen aivot samalla tekniikalla rakennettu, kun siilin. Siis ainoa mikä tässä on erona on pilkun paikka. Siis minä luokittelen 8086 prossun ja P4:sen samaan kategoriaan, koska ne perustuvat samaan tekniikkaan. (Erona vaikkapa taskulaskimen prossu.) Samoin luokittelen siilin ja ihmisen aivot samaan kategoriaan. (Erona vaikkapa meritähden hermostojärjestelmä.) Samon luokittelen ladan ja lamborginin samaan kategoriaan. (Erona vaikka höyryveturi.) Samaa tekniikkaa: Polttomoottori ja neljä rengasta. Ratti ja akselit. Ei se tee autosta jotain muuta, vaikka siinä olisi fuel injectionit ja keskuslukitus.
mun on hyvin vaikeeta nähdä mistä nyt ollaan eri mieltä.
Imo onnellisuus ja onni ovat etuja.
Onnellisuus, onni ja oma etu eivät (aina) ole sama asia.
Minusta se taas on ihmisen lähes jumalan asemaan asettamista. Eläimet toimivat pohjimmiltaan vain ja ainoastaan lajin säilymisen kannalta. Ihminen jos on kehittynyt niin pitkälle, että lajin säilymisen yli on jokin muu noussut, esmes oman edun tavoittelu, niin sehän nostaa meidät eläinten yläpuolelle. Siksi en ole uskaltanut 100varmaksi väittää, että ihminen ajattelee vain itseään. Se saattaa olla ehkä sittenkin vain lajin säilyminen, mikä siellä on pohjalla.
Minusta tuo on kyynisintä nihilismiä ajatella ihmistä pelkästään omaa etuaan ajavana petona.
Ennen olin työelämään, opiskeluun yms. huolehtivainen ja kotiin, ystäviin, elämänkumppaniin yms. kohtaan täysi sika. Nyt molemmat päät ovat tulleet lähemmäs keskipistettä. Ehkä oikeammin tuo sikapuoli on lieventynyt hieman ja stressauspuoli on taas mennyt jo neutraalin ohi sinne vhokares puolelle.
Ehkä olet aikaisemmin ollut superhuolehtivainen, tai jollain tasolla ottanut stressiä ja välittänyt vähän kaikesta, huolehtinut liikaa toisin sanoen. Ja kun opit vapauttamaan itsesi vastuusta, tulit onnellisemmaksi...?
On myös sellaisia ihmisiä, jotka elettyään kuin sika pellossa eräänä päivänä saavat "oivalluksen", että ovat itseasiassa totaalisia paskiaisia, ja rupeavat sen jälkeen auttamaan muita melkein korostetun liiallisesti (jos se nyt on mahdollista), siten he saavat tästä onnea elämäänsä.
Se olikin metafora elokuvan nimestä lainattuna. Katso elokuva. Ehkä se avaa silmäsi minun ajatusmaailmaan. Huono huumori on sitä parasta.
Minä en rakasta pommia. Se on katkerien ja ihmisvihaajien keksintö.:(
Pyyteetöntä uhrautumista ei ole. Laji tai oma itsensä menee aina motiiveissa ykköseksi. Äiti Theresakin ajattelee itsekkäästi. Hän voi kuvitella olevansa Jumalan lahja tms., mutta silti hän ei tekisi, ellei itse saisi jotain. Taivaspaikan tai sitten ihan vaan tyydytystä siitä, että tekee mistä tykkää.
Kannattaisi miettiä sitä, että ilman muiden ihmisten epäitsekkyyttä ja tietynlaista uhrautumista, sinäkään tuskin olisit hengissä. Ei kukaan olisi.
Hm. Vastasitkin itse kysymykseesi. Itse en tappaisi itseäni. Alkoholisti ja narkomaani musta todennäköisesti tulisi. Mutta ei murhaajaa. (No kolme vuotta sitten se alkoholistin osuus oli melko lähellä muutenkin.)
Tämähän on tämä klassinen asetelma, että jos ihminen huomaisi eräänä päivänä olevansa totaalisen yksin maapallolla, kaikki muut olisivat poissa, niin varmaan 99% ihmisistä tappaisi itsensä ennen pitkää. Muut ihmiset ovat siis vain hyötyä varten?
Tekeekö? En väittänyt sinun olevan satanisti. Sanoin vain, että satanismin peruslähtökohta on siinä, että sinä itse olet elämäsi Herra. Saatananpalvonnassahan se elämäsi Herra on toi yläkerran maitoparran vittumainen naapuri. Siis tuo saattoi nostaa karvat pystyyn, mutta siis tunnen satanisteja, jotka ovat myös ateisteja. Satanismi voi olla tapa elää, ei uskonto. Itse asiassa en itse halua itseäni mihinkään tuollaiseen kulttijuttuun liittää, mutta monet minunkin esittämistäni ajatuksista ovat samoja lähtökohdiltaan kun koko tuo satanismi aate. Mikäli satanismi on uskonto jollekkin, niin lasken tuommoisen ihmisen yhtä typeräksi, kuin kenet tahansa muun uskovaisen. Jos se on se ajatusmalli, niin tietyin varauksin se on toimiva. Siis esmes ulkomuistista joku "11 käskyä" tms. listasta ote:
Väitän että tuo itsekkyysajattelu sitä on!
Jos haluan uskoa ihmisistä hyvää, ilman että siihen sotketaan mitään taivaan huru-ukkoja mukaan, se tekee siis meikäläisestä satanistin?
Jos näin on, uskovaiset ovat kerta kaikkiaan pilanneet hyvän idean maineen! :mad:
"Jos olet omalla maalla kohtele ystäviäsi kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan ja vihamiehiäsi julmasti. Jos olet toisen maalla, ole nöyrä ja kiitollinen. Jos olet neutraalilla maalla pyri olemaan häiritsemättä muita."
No siis jotakuinkin siihen suuntaan. Taitaa olla neljäs siinä listassa tms. Minulle tuo ainakin näyttää jossain määrin järkevältä. Ainoastaan se, että vihamiehiä kohtelisin julmasti vain jos katsoisin siitä olevan minulle jotain konkreettista hyötyä. Muutoin en. Onneksi mulla ei ole välittömiä vihamiehiä. Teistä Plattarin lukijoista en tiedä. :003:
Satanismi. Ehkä enemmän tuohon LaVeyn suuntaan kirjoitettu, mutta hänestähän koko aate lähti. Kaikki aatteet varmaan repeilee omiksi jutuikseen. Kaikista uskonnoista kieltäydyn, mutta satanismi on omia ajatuksiani lähimpänä, mikäli se kaikki uskonnollisuus karsitaan pois. Turhan paljon siinä on rituaaleja, joten sitäkään en tunnusta.
HUOM! Älä sekoita saatananpalvontaan!
Hyvä ajatusmalli. Peukku pystyyn.
Yritin vain selittää meikäläisen elämänfilosofiaa arkipäiväisellä vertauskuvalla. Noin minä itse maailmasta ajattelen.
Kyllä. Anthony Burgessia lainatakseni: "If a man cannot choose, he ceases to be a man." Mutta turvattomuus aiheuttaa väkivaltaa. Nuorelle kun ei näytä rajoja, hän on turvaton. Hakee turvaa jengistä. Kun eläin on peloissaan, se hyökkää päästäkseen pakoon. Ihminen tekee samoin. "Se joka vitsaa säästää, se lastansa vihaa."
Auktoriteetteja tarvitaan yhtä lailla
kuin vapautta tehdä valintoja.
Siis auktoriteetteja tarvitaan turvallisuuden tunteen vuoksi. Ja turvallisuus tuo paremman mielen, kuin turvattomuus. Eli näin myös auktoriteetista saatiin johdettua hedonismia.
HA! Jos eläimet ja kasvit ovat pelkästään biomassaa, niin mitä sinä olet? Minä väitän, siis nyt voin puhua jo lähes absoluuttisena totuutena, että jos eläimet ja kasvit ovat vain biomassaa, niin ihmiset ovat sitä myös. (Eläin=Biomassaa => Ihminen=Eläin => Ihminen=Biomassaa)
biomassaa.
Kauneuskin on suhteellista. Esmes minun naisihanteeni on minua mielellään huomattavasti pidempi nainen. Kämppis taas haluaa lyhkäsemmän. Mun silmään lyhkänen nainen näyttää jotenkin... emmä tiiä... no pieneltä. Kämppis ilmeisesti taas pelkää pitkiä naisia. Hämähäkin mielestä toinen hämähäkki on sen näkönen, että sen kanssa pitää pariutua. Minä en elintäni laittaisi hämähäkin lähellekkään. Siksipä kauneus on katsojan aciesissa. En siis nostaisi ihmistä mihinkään etuoikeutettuun asemaan nauttimaan kauneudesta.
kauneus ilman havaitsijaa on merkityksetön käsite.
Tää on kyl offtopic, mut tuli mieleen, että tiedätkös Sarasvuon palkkaa? Tai mistä hinnasta se tulee pitää tunnin puheen? Ei se ihan halpa oo. Mut joo, et tarkottanu sitä siis näin, miten mä sen käänsin. Vaan siis, että sanat on halpoja/merkityksettömiä, kuten Sarasvuolla. Tuli vaan mieleeni.
halvalta sarasvuolaiselta paasaukselta
Mutta jos sinun tavoitteena on olla masentunut, onneton ja kärsivä, niin eikös sekin ole oman edun tavoittelua. Jos sinun mielellesi on edullisempaa olla ikävässä tilanteessa. ...Sehän tietty sitten kumoaa sen, että olet onneton. Jos sitä tavoittelee ja sen saavuttaa, niin eikö silloin ole onnellinen?
Eihän kukaan koskaan halua olla onneton, kukaan ei halua olla masentunut tai kärsiä elämässä (paitsi tietysti minä
Joku on sanonut: "Kipu on kaunista ja tuska taivaallista."
kipu on luotu kärsittäväksi.
Puksussa päin sanotaan: "Kipu kasvattaa, tuska jalostaa."
Otetaan herra Ryvon DJ ajalta, ennen autolla-ajokokemusta ja herra kadunmies ilman autolla-ajokokemusta. Laitetaan herra Ryvon DJ ajamaan kärsimättä uusimmalla Mersulla ja sillä opettelemaan. Kaikki tasauspyörästöt ja automaattivaihteet ja muut härpättimet mukaan ja pelkästään suljetulle radalle kesällä treenaamaan. Sitten laitetaan herra kadunmies ruttusella ladalla treenaamaan Imatran takametsiin talvella. Molemmille 6kk aikaa treenata ajoa ja sitten molemmille alle Vaikkapa Ford Mondeo ja normaalille suomalaiselle kadulle ajelemaan. Kumpiko osaa paremmin todennäköisesti? Ja kumpiko nautti siitä 6kk ajelusta enemmän? Se, joka ajoi täysinvarustellulla autolla kuunnellen CD levyjä ja välillä ottaen kokiksen siitä autojääkaapista, vai se joka ajoi kylmissään surkealla tiellä autolla, johon ei todellakaan voi luottaa?
Kärsimys EI jalosta
"You lucky, lucky people. Yeah, you. Just fu*king away. Fu*king away. Like you're late for evolution or something." - Jip
Ystävyyden motiivit ovat minun mielestäni "puhtaammat" kuin eroottisen rakkauden, oikea ystävyys on ehkä lähimpänä pyyteettömintä ihmisen toimintaa kuin mikään muu.
En oikein voi suoraan sanoa tuohon mitään. Mitä tarkoitat "puhtaammilla" motiiveilla? Rehellisyyttä? Jos, niin imo olet 180 astetta metsässä. Eroottinen rakkaus pohjautuu suvunjatkamiseen, joka on alkuperäinen elämän tarkoitus. Elämä on elämän tarkoitus. Rehellisimmillään. Imo.
Ei muuten mistään, kun siitä periaatteesta, että onko ihmisen aivot samalla tekniikalla rakennettu, kun siilin.
heh. onpas tää nyt olevinaan vaikeeta. rakenteiden yhtäläisyyksistä ei käsittääkseni ole eripuraa ollut, ainoastaan siitä ovatko siilin ja ihmisen aivot (~rauta) samanlaiset vaiko eikö. eiväthän ne ole, etkä säkään varmasti niin tosissas ajattele. :004:
väärinkäsityksiä ei aina voi välttää. vois kyllä antaa siilin jo olla:)
Ok. Siis kiista on kyllä melko tyhmä ollut. Joo... Miksiköhän mä sit vielä jatkan?
ovatko siilin ja ihmisen aivot (~rauta) samanlaiset vaiko eikö.
Niin siis ei ole samanlaiset raudat toisaalta ja toisaalta on.
Siis trabantin ja mersun moottoritkin on kovin erilaisia. Toisessa on tietokonetta ja injektiota ja vaikka mitä härpätintä ja toisessa ei ole oikein mitään muuta kun valurautaa. Silti molemmat ovat polttomoottoreita. Kehittyneempi hörhellys ei muuta sitä perusrautaa siellä taustalla.
HA! Jos eläimet ja kasvit ovat pelkästään biomassaa, niin mitä sinä olet? Minä väitän, siis nyt voin puhua jo lähes absoluuttisena totuutena, että jos eläimet ja kasvit ovat vain biomassaa, niin ihmiset ovat sitä myös. (Eläin=Biomassaa => Ihminen=Eläin => Ihminen=Biomassaa)
Kyllä, ihminenkin on perustaltaan biomassaa. Mutta tarkoitin sitä
että maapallo ilman ihmisen tietoisuuden tuomaa merkitystä on
vain kivipallo ja biomassaa.
Kauneuskin on suhteellista. Esmes minun naisihanteeni on minua
mielellään huomattavasti pidempi nainen. Kämppis taas haluaa lyhkäsemmän.
...
Siksipä kauneus on katsojan aciesissa. En siis nostaisi ihmistä mihinkään etuoikeutettuun asemaan nauttimaan kauneudesta.
Väitätkö todella että kauneus on pelkästään seksuaalista kiinnostusta?
Sillä vain siitä, vaistojen ja hormonien ja whatnot ohjaamasta
toiminnasta eläimillä, ja tietyssä määrin myös ihmisillä, tuollaisessa
"kauneuden" nauttimisessa on kyse. Itse tarkoitin lähinnä
estetiikkaa.
Juu. Siis ihmisen näkökulmasta raa'asti katsottuna. Ei siis ajatella asiaa kokonaisuutena. Ok. Asia kirkas ku kiteeläinen.
maapallo ilman ihmisen tietoisuuden tuomaa merkitystä
Mutta epäselvyyksiä: Mitä tämä nyt sitten on?
Alunperin kyllä. Mutta ihmisillä sattui hassuja juttuja. Nousivat perhanat Homo Erectuksen johdolla takajaloilleen. Tällöin ei tarvittu koko ajan neljää raajaa ja kaksi jäi sitten muuhun toimintaan. Sepä yhtenä tekijänä sitten lähti kehittämään meitin aivoja ja kun aivot kehittyvät, kehittyy myös se, miten kokee eri asiat. Eli me koemme kauneuden ehkäpä monipuolisemmin, kuin hämähäkki, mutta samasta alkuperästä se on. Kehittynyt vain. Ja kauneus voi tarkoittaa myös safkaa, eikä lisääntymistä.
Väitätkö todella että kauneus on pelkästään seksuaalista kiinnostusta?
Me vaan ollaan kehitelty meidän ohjelmistoa niin, että kauneus hakemiston alta löytyy useampiakin filttereitä, kuin pelkästään mm. lisääntyminen ja safka. Ne kumminkin on ne perimmäiset.
Imo.
Originally posted by Taedium
...tuli mieleen, että tiedätkös Sarasvuon palkkaa? Tai mistä hinnasta se tulee pitää tunnin puheen?
...sanat on halpoja/merkityksettömiä, kuten Sarasvuolla..
Voin vain arvailla sitä hintaa, mutta minä en halua maksaa kenellekään siitä, että hän sitten sanoo minulle mitä minä haluan kuulla. Verbaalista prostituutiota siis.
...jos sinun tavoitteena on olla masentunut, onneton ja kärsivä, niin eikös sekin ole oman edun tavoittelua.
En minä masentuneisuuden tai kärsimyksen tilaa varsinaisesti tavoittele, se tulee automaattisesti tilaamatta :D
Olin tuossa pari viikkoa sitten kuumeessa ja räkätaudissa, kaikki lihakset oli kipeinä, päätä jomotti ja kävely oli horjuvaa. Se ei ollut mikään fataali tila, toimin ehkä n.40% tehoilla normaalista, mutta tiesin että kohta olen taas "terve", tai jos en parane, sitten kuolen, ei sen kummempaa. En pitänyt sitä tilaa mitenkään huonona, vaan opettavaisena kokemuksena pitkästä aikaa. En ollut mitenkään "down", muuten kuin fyysisesti. Kun kuume lakkasi, maailma tuntui taas ihmeen selvältä.
Tottakai kun on vakavammista sairauksista / taudeista kysymys, ajatus muuttuu huomattavasti negatiivisemmaksi, elämä ei hymyile millään tavalla. Sitä tilaa ei toivo kenellekään, mutta auta armias jos siitä tilasta sitten paranee! Osaa ehkä arvostaa asioita hieman toisella tavalla...
Ei ihmisen heikko tila ole parempi tai huonompi tila sinänsä, se vaan on.
Alakulo ja downer-fiilikset voivat olla (ja usein ovatkin) uskomaton voimavara, ehkä jopa enemmän kuin ns. positiiviset fiilikset, siinä mielessä joku voisi niitä jopa tavoitella saadaakseen luovan mielentilan tms. Siinäkö syy väkijuomien suureen suosioon taiteilijoiden keskuudessa?
Se on erittäin hieno ja uskomaton hetki kun ajatukset "kääntyvät" alakulosta täysin positiiviseen, se nimenomainen hetki kun se sekunnissa tapahtuu, joskus ihan selittämättömästä syystä. Sitä ikäänkuin tajuaa että asiat eivät ole mitenkään huonosti, unohtaa itsensä ja näkee asiat melkein ulkopuolisen silmin. Yleensä meikäläisellä se tapahtuu kun laitan levyn soimaan ja ensimmäiset sulosoinnut täyttävät korvat.
Mutta kaikista jumalaisin on tunne, jossa on SEKÄ suru että ilo on samanaikasesti mukana. Näkee elämässä jotain uskomatonta joka tekee järjettömän iloiseksi ja ekstaattiseksi, mutta samalla jokin tietoisuus sen katoamisesta, sen hetken ohikiitävyydestä viiltää kuin veitsi syvällä sydämessä.
Kaksi täysin erilaista, mutta silti niin samanlaista tunnetta on kietouneena toisiinsa niin tiukasti, että niiden välinen raja katoaa, siitä tulee yksi tunne. Siinä kohdassa tajutaan ehkä hetken ajan elämän järjetön onni ja käsittämättömyys...
Ah! se on elämän nautintoa parhaimmillaan!
Sitä hetkeä taide pyrkii jäljittelemään.
Verbaalista prostituutiota. Hyvä sanaleikki. Sitähän se on. Heh. Minä voisin ottaa kyllä mielelläni rahaa siitä, että sanon ihmisille, mitä he haluavat kuulla. Ja suomalaisten heikko itsetunto on hyvä rahanlähde.
en halua maksaa kenellekään siitä, että hän sitten sanoo minulle mitä minä haluan kuulla. Verbaalista prostituutiota siis.
Oho. Sä ajattelit ton syvällisemmin, ku minä. No mut mun pointti oli se, että se joka aloitti niillä spartalaisilla vehkeillä reenaamisen varmasti koki opettelun tuskaa. Ei varmasti ollut mukava ajaa. Kun se Mersulla ajelija tykkäsi siitä kruisailusta varmasti enemmän. Mutta sehän on, että spartalaisilla vehkeillä oppii tehokkaammin.
En nyt ehkä täysin ymmärrä tuota autolla ajamis-analogiaa, mutta tuliko siitä talviajajasta mitenkään parempi ihminen? Mitä hän ajattelee elämästä? Todennäköisesti negatiivisemmin ja tietyllä tapaa realistisemmin elämään suhtautuva kuin Mersumies, mutta se ei tee hänestä sinänsä parempaa ihmistä, vaan asioihin tietyllä varovaisuudella ja odottavalla asenteella suhtautuvan ihmisen, ihmisen joka pyrkii välttämään seuraavaa liukastumista ja eteen pomppaavaa hirveä.
Olet varmasti joskus aloittanut treenaamaan jotakin? Ja kun aloitit ja jos vielä aloitit kaupan halvimmilla vehkeillä, niin kun vaihdoit kaluston parempaan, oliko helpompaa treenata? Vaikeudet vahvistaa ja opettaa tehokkaamin, kuin helpot asiat.
Ihan ku eläinmaailmasta puhuisit...
kaikki keinot ovat sallittuja: valehtelu, naamioituminen, teeskentely, mahtailu jne., mutta nuokin teot tehdään yleensä rakastuneena kuin automaattisesti
Ei rehellisyydessä vikaa ole, jos osaa silloin tällöin jättää sanomatta haittaavat tosiasiat. Valehtelu on helppoa, mutta todenpuhuminen antaa paremman lopputuloksen.
Olen itsestäni vain huomannut, että olen liian rehellinen, en osaa siihen uppoutua viittä minuuttia kauempaa, ennenkuin sisäinen "piruni" (taas näitä vaarallisia termejä) nostaa päätään, katsoo silmäkulmien alta ja kysyy: "mitä sinä teet? oletko nyt rehellinen itsellesi?". Minussa on liikaa rehellisyyttä ja liian vähän leikkimielisyyttä, se täytyy myöntää.
Eipä tää tänne niin liity, mutta sain viime lauantaina itselleni ihan ikioman stalkkerin. Häiritsevää, jos joku ei usko, ettei kiinnosta.
Cable guy-tyylistä perässäroikkumista
Kaikki pystytään laittamaan lokeroon. Vaikkei itse sitä halua. Pitää vaan miettiä, että tekeekö sen lokeroinnin sinä, vai joku muu? Itse pyrin pysymään ulkona lokeroista. Vaan eipä se helppoa ole, sillä mitä tahansa sinä teet tai keksitkin, on jo tehty ja keksitty kauan sinua aikaisemmin. (Tai jos ei ole, niin kannattaa ottaa yhteyttä patenttitoimistoon.)
Minä en halua pelata uskovaisten pussiin käyttämällä itsestäni heidän termejään, ts. tässäkin "satanisti", koska siten väittäisin rivien välistä että heidän termeissään on jotain perää. Minä kävelen tuollaisten määritelmien YLI ja määritän itse itseni.
Tuo muuten sai ajattelemaan. Siis satanisti olet, jos otat itse vastuun elämästäsi ja pidät itseäsi ainoana, joka sinua voi auttaa. Satanisti on paha ja ilkeä, paholaisen kätyri. Jos hymyillen odotat nappia otsaan, olet kunnon kristitty. Eli sitäkö koko uskonto ajaa takaa?
Nöyrry, älä ota vastuuta - Jumala on ainoa, jolla on sinun elämääsi oikeus.
Teoillaan ihminen ajattelee joko omaa tai lajin etua. En keksi mitään tilannetta, jossa perimmäinen tarkoitus olisi muuta. Vaikka tekisi ihmiskuntaa vastaan tekoja, joilla pyrkii pelastamaan luonnon, on se tekijän itsensä kannalta se, mikä antaa rauhan henkisesti. Eli sekään ei ole täysin pyytteetön teko.
Mietin että jos ihminen tekee pyyteettömän teon, uhrautuu, ajatteleeko hän silloin lajin etua?
Originally posted by Taedium
Olet varmasti joskus aloittanut treenaamaan jotakin? Ja kun aloitit ja jos vielä aloitit kaupan halvimmilla vehkeillä, niin kun vaihdoit kaluston parempaan, oliko helpompaa treenata?
Joo, aloitin skeittailun aikoinaan erittäin paskalla lankulla jolla vetäminen oli tuskaa, sitten kun siirtyi "oikeaan" lautaan, oli niin luxusta kruisailla... Sama pätee varmaan elämään yleensä.
Ihan ku eläinmaailmasta puhuisit...
Eläimille pitää puhua kielellä jota eläimet ymmärtävät ;)
Tämän halusin tuoda esille. Kipu kasvattaa, tuska jalostaa.
Sama pätee varmaan elämään yleensä.
"I can teach japanese to a monkey in 48 hours. You just have to find a subject they can relate to." - Rubin / Road Trip
Eläimille pitää puhua kielellä jota eläimet ymmärtävät ;)
Esimerkkinä kuuntele YUP:n Lauluja Metsästä levyn kappale "Todenpuhuja". On muuten turhan totta se kappale.
jos AINA puhuisi rehellisesti suunsa puhtaaksi?
Silti: En kannata valkoisia valheitakaan. On mieluummin hiljaa. Ellei tilanne ole sellainen, että tarvitaan jokin vastaus. Silloin kyllä kannatan totuutta, vaikka siitä olisikin haittaa. Pidemmän päälle se kannattaa kumminkin. Vaikka turhan usein olen totuuden kanssa saanut olla maksumiehenä.
Mieluummin minä jätän tekemättä teot, jotka aiheuttaa itselleen pitkäaikaista harmia, kuin saisin hetkellisen hyödyn pitkän ajan kustannuksella.
Mieluummin minä jätän valehtelematta, kun koitan sitten keksiä miten päästään niiden valheiden yli.
Mieluummin teen vähän vaikeamman kautta, kun korjaan sitten tuloksia jälkikäteen.
Mieluummin tunnustan virheeni suoraan, sillä tällöin minua syytetään harvemmin teoista, joihin minulla ei ole osaa eikä arpaa.
Mieluummin minä jätän sanomatta
Enhän minä ketään syyttänyt. Enkä väittänyt edes itseni olevan tällainen. Siis ilmaisin, että lähtökohdaltaan satanismi on melko normaalin ihmisen elämäntapa. Ja kristityt sitä kammoksuu. Eli pyrkimykseni oli tuoda kristinuskon tekopyhyyttä tässä esiin, ei sinun elämäntapaasi.
Kukas Yoda siellä oikein puhuu: "siis satanisti olet" :D Just kidding!
Mutta melko huumorilla tuon voi silti ottaa.
Mieluummin minä jätän tekemättä teot, jotka aiheuttaa itselleen pitkäaikaista harmia, kuin saisin hetkellisen hyödyn pitkän ajan kustannuksella.
Mieluummin minä jätän valehtelematta, kun koitan sitten keksiä miten päästään niiden valheiden yli.
Mieluummin teen vähän vaikeamman kautta, kun korjaan sitten tuloksia jälkikäteen.
Mieluummin tunnustan virheeni suoraan, sillä tällöin minua syytetään harvemmin teoista, joihin minulla ei ole osaa eikä arpaa.
Hahhah. Valehtelet minkä kerkiät.
Jätkä ei edes pysty edes privaviestintään.
edit: toistuva pyyntö putsata privalaatikot...
- QhymiöA -
- « Edellinen
- 1
- ...
- 42
- 43
- 44
- 45
- 46
- ...
- 66
- Seuraava »