Kolahtaako kirjat?

Ei o viel ollut semmoista kirjaa joka olis kolahtanut. Yleensä ollut sen verran
pehmoisesta aineesta. :( Mut vielä on aikaa.

Nyt luettavana Cecilia Aherin Ps. Rakastan Sinua.

[q]onni3mk, 7.10.2008 21:03:
Ei kukaan osais suositella jotain historiallista romaania...tyyliin 1500-1700-luvuilta normi kansalaisten elämästä tai aatelisten, kuninkaiden tai sit jos mennään vielä kauemmas niin vaik faaraoiden aikaan tai shamaanien...?

Tykkäsin kauheesti Jean Untinen Auelin Maan Lapset sarjasta ja nyt menossa toista kertaa Sinuhe Egyptiläinen. Lisää pitäs löytää.

Edit: Sen kyl voisin lisätä, et mikään polittiikka tai kunnon sota painotteinen ei kiinnosta.
[/q]

Jos Sinuhesta tykkäät, niin varmaan menis Waltarilta läpi myös Johannes Angelos. Se sijoittuu olisko 1400-luvun Konstantinopoliin ja käsittää mun omaan makuun liikaa uskontopohdintoja, mutta eikös se Sinuhekin sisällä.

Faaraokirjoja on oikein sarjatulena tehnyt ranskalainen Christian Jacq. Niissä ei ainakaan filosofointeja tarvi pelätä, ovat kevyttä kauraa mutta sen Valon kivi -sarjan pari ekaa oli ihan luettavia ja muista en tiedäkään. Tuottelias ukko joka tapauksessa.

Jääkausimeininkiä löytyy Stephen Baxterin Mammutit-trilogiasta, josta vika osa oli liian scifiä mulle mutta aiemmat ehdottomasti parhaita niist kirjoista mitä tässä luettelen. Ihmisiä on historiallisista syistä niis kuvioissa vähän, mutta elukat fiilistelee ihanasti *sydän*

[q]Kon-tiki, 8.10.2008 18:08:
---
onni3mk, 7.10.2008 21:03:
Faaraokirjoja on oikein sarjatulena tehnyt ranskalainen Christian Jacq. Niissä ei ainakaan filosofointeja tarvi pelätä, ovat kevyttä kauraa mutta sen Valon kivi -sarjan pari ekaa oli ihan luettavia ja muista en tiedäkään. Tuottelias ukko joka tapauksessa.
[/q]

Ostin yhen Christian Jacqn kirjan enkä jaksanu lukee parii sivuu pidemmälle, kun oli niin tylsää.

Kiitos muista vinkeistä

[q]onni3mk, 7.10.2008 21:03:
Ei kukaan osais suositella jotain historiallista romaania...tyyliin 1500-1700-luvuilta normi kansalaisten elämästä tai aatelisten, kuninkaiden tai sit jos mennään vielä kauemmas niin vaik faaraoiden aikaan tai shamaanien...?

Tykkäsin kauheesti Jean Untinen Auelin Maan Lapset sarjasta ja nyt menossa toista kertaa Sinuhe Egyptiläinen. Lisää pitäs löytää.

Edit: Sen kyl voisin lisätä, et mikään polittiikka tai kunnon sota painotteinen ei kiinnosta.
[/q]
Sinuhesta jos tykkää (ja kukapa ei tykkäis) niin kannattaa todella lukea muitakin Waltarin historiallisia romaaneja. Ite tykkäsin kovasti Mikael Karvajalasta, sen jatko-osaa Mikael Hakimia en oo vielä lukenu.. Karvajalassa käydään kyllä sotaakin, mut se ei oo ainakaan mua häiritsevässä määrin suuressa osassa. [size=9]Täytyy kyllä mainita että noin puolessa välissä kirja jäi multa pöydälle pariks viikoks.. sen verran karuja kuvauksia on eräässä kohdassa, että herkkämielistä hirvittää.[/size]

Dumasin kirjoja oon kans lukenut jonkun verran, ja tykännyt niistä. (esim. Kolme muskettisoturia, Ne kyl sijoittuu lähinnä hovielämään (ainakin ne mitä mä oon lukenu). Uskonpuhdistuksen ajan 'hugenotti' sarjasta oon tykännyt. Sen kirjat on heppolukuisia ja lyhyitä (tosin niitä on kai yhteensä 16, eli ei lopu kesken). Sarjan ensimmäinen kirja on Pariisin Verihäät.

Claude Dunetonin Aurinkokuningas oli kans hyvä.


Nää näin äkkiseltään tuli mieleen

Nyt menee David Bowie kirja

J. Edgar Hoover - FBI:n päällikön salainen elämä

David Servan-Schreiber: Anna mielesi toipua

Esa Saarisen yksi kirjanpahanen luettavana sekä Herman Weylin The Theory of Groups and Quantum Mechanics.

Sain tänään ammattikirjallisuutta synttärilahjaks :)

Kyl juu. Kaveri nakkas pari Stephen E. Ambrosen kirjaa lainaks. Enempi tosin tykkään nykyaikasesta sotameiningistä, mut toi heebo osaa kyl kirjottaa ihan vitun tylsät historiafaktatkin niin, että ne alkaa kiinnostaa. Ei siis sillä, että jotenkin tykkäisin sodasta sinänsä vaan siitä miten sen eri ihmiset missäkin tilanteessa kokee ja mitä keinoja ne keksii selvitäkseen kaikesta siitä paskasta, mitä sota ja yhteiskunta niitten niskaan nakkaa.

Luen siis D-Day:tä parhaillaan. Yleensä Sci-Fi:ä, mut tätä tällä kertaa.

[q]purrr-, 7.8.2007 11:39:
Dekkarit!
--
Dekkareissa on se hyvä puoli (kuten fantasiassa), että kun kerran löytää kirjailijan mistä pitää, niin kirjoja sitten riittää. Joten hyviä vinkkejä taitavista dekkaristeista otetaan vastaan!
[/q]

Minulle tämän kesän dekkarikirjailijalöytö on ollut ehdottomasti Seppo Jokinen. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että on päässyt kirjojen mukana palaamaan nuoruuden Tampereelle, mutta ovat ne ihan viihdyttäviä kirjoja myös. Ei mitään hyytävän jännittäviä ja välillä jopa ennaltaarvattaviakin, mutta helppolukuisia. Jos ei järjestyksessä aio lukea, niin ei kannata aloittaa Kreikkalaisesta kolmiosta, eikä Piripolkasta. Ensimmäinen on hyvä kirja, mutta ei varsinaisesti Koskinen Tampereelta ja toisessa nuorison kieli on kerrassaan tönkköä, joka itseäni ainakin otti päähän.

Yleensä verrattaen hyviä kirjoja (mm. Seppo Jokista) suositellut käly kehoitti lukemaan D. W. Buffaa. Nyt rontti 100 sivua lukenut, eikä kirjassa ole vielä tapahtunut mitään. Kirja siis Viimeinen tahto.

Sinällään suhteellisen helppolukuista, mutta itse ainakin kyllästyn, jos kirjan käynnistelyyn menee tuhottomasti aikaa. Vielä en ole varma, että tuleeko teos luettua loppuun vai mitä teen.

Juha Itkonen: Kohti

Täti on saanut päähänsä, että Itkonen sopii minulle, koska vuosi sitten sain häneltä Anna minun rakastaa enemmän ja nyt syntymäpäivälahjaksi Kohti. Yritin lukea Anna minun rakastaa enemmän, mutta ei siitä mitään tullut. Jotenkin koko kirja oli aika raskas. Minua alkoi aina väsyttämään, kun sain sen auki ja pääsin ehkä sivulle 50 asti, kunnes luovutin.

Odotukset siis Kohtia kohtaan eivät olleet kovin korkealla. Tiesin kuitenkin, että jompi kumpi niistä on luettava, sillä yhden lukemattoman kirjan vielä selittää, mutta tuskin kahta. Päätin ottaa sen sitten junalukemisiksi ja itse asiassa 50 sivun jälkeen kirja imaisi minut mukaansa ja muutamalta istumalta se tulikin luettua loppuun. Kirjasta löytyi myös joitakin aivan mahtavia oivalluksia ja jotenkin se oli vain sympaattinen ja yksinkertaisesti hyvä.

Siltikään, vaikka pidin kirjasta, en voi sanoa pitäväni Itkosen kirjoitustyylistä. Sellainen ajattelua kuvaava lausahtelu ei vain jotenkin istu minulle "Munkki munkki kyllä siinä seisoi ihka elävä munkki." Jotenkin olen myös ollut Itkosen suhteen vähän varpaillaan, sillä mielestäni hän on vielä turhan nuori, jotta hänet voitaisiin nostaa kulttimaineeseen, jollaista kruunua mielestäni hänen päähänsä on soviteltu.

P.S. Uskon olevani tällä hetkellä sellaisessa mielentilassa, että voin yrittää uudestaan myös Anna minun rakastaa enemmän.

Sairaslomapäivää vietän. Kaivelin hyllystä vähän luettavaa: Apteekkarin Ainut -76 ja Pikku Lordi -80 on pudotettu tänään. Jos jaksaisi kirjastoon raahautua, niin voisi jotain aikuisten kirjallisuuttakin ehkä harkita. Lasten ja nuortenkirjat on kyllä parhaita krapula- ja sairaspäivinä. Ne on niin helppolukuisia ja yleensä hyväntahtoisia, joten pystyy lukemaan vähän vähemmälläkin aivokapasiteetin käytöllä.

Nyt kun pikku hiljaa alkaa opinnäytetyö urakka olla loppusuoralla, niin voi taas puhtaalla omallatunnolla lukea kirjoja. Välillä menee hömppää (Pieniä maanjäristyksiä) ja välillä sitten vähemmän hömppää (Piin elämä).

Piin elämän suosittelen lukemaan. Alku siinäkin oli aika hankala, mutta kyllä se tarina sieltä sitten löytyi. Takakantta en suosittele lukemaan, sillä se pilaa tarinan.

[q]djsakke, 22.7.2007 23:42:
Toki kirjat kolahtaa, nykyaan ei vaan jaksa sellasia monien tuntien lukumaratooneja kovin usein kuten nuorempana, oonkohan liian adhd tai jotain tai sitten kirjat on liian lyhyitä, lukutahti on siinä 100 sivua tunnissa suomeksi ja englanniksi about 80 sivua. Usein tulee luettua 5-30 min ennen nukkumaanmenoa.
[/q]

Toi on kyllä aika hyvä tahti. Itsellä lukutahti on 60-80 sivua tunnissa, jolla jo pärjää oikein mukavasti. Voi lukea kirjan illassa.

Ja englanniksi tietysti huomattavasti hitaammin, ehkä 30 sivua.

[q]Annakins, 23.7.2007 14:05:
Mul on just vika Potteri menossa =D Luin eilen puolet, tänään vois lukea loput.
[/q]

gRAAH...etkä tuu tänne sitten spoilaamaan mitään!

[q]MiMoSa, 26.7.2007 09:53:
---
tiiplis, 26.7.2007 09:38:
---
MiMoSa, 26.7.2007 09:27:
---

Ai vasta, no höh. :( En oo lukenu tota englanninkielistä, vois kyllä yrittää lukea sitä jos tota suomennosta joutuu noin kauan odottamaan. Oliko se hirveän vaikeeta tekstiä lukea? Mulla ei englanti kuitenkaan ihan hirveän hyvin oo hallussa. Sit kun ei oo ennen noita englanninkielisiä lukenu, niin voi olla myös vähän hakusessa noi nimet yms. Tosin leffoistahan nekin on jo jonkun verran tullu tutuiks.

---


Ei se niin kauhean vaikeaa ole, kaikista nimistä ei niitä hienoimpia vivahteita ymmärrä mut se ei ehkä ole tarinan kannalta välttämätöntäkään. Aluksi voi olla vaikeaa säätää päänsä englanninlukemismoodille mut kyllä se siitä lähtee. Joka sanaa ei tartte erikseen ymmärtää jos vaan lause yleisellä tasolla on hallussa. Ja jos haluaa avartaa sanavarastoaan niin sanakirja viereen. *innostuskannustushymiö*

---

Pitää kyllä sitten varmaan kokeilla, ens kevääseen en nimittäin jaksa odottaa.*hymy*
[/q]

Potterit on kuitenkin "lastenkirjoja", joten niiden lukemin vieraalla kielellä ei aiheuta ihan sellaista ongelmaa, kuin esim. maailmankirjallisuuden klassikoiden. Toki siellä voi olla erikoisia nimiä yms. ja kirjojen tyyli on kasvanut päähenkilöiden mukana, mutta etköhän kuitenkin tarinassa ihan pysy kärryillä. Itsekin ajattelin ottaa uuden Potterin ensin enkkukielisenä käsittelyyn...haluisko joku lainata omaa painostaan? Lupaan palauttaa parissa päivässä

Nimim. Neljä-Ensimmäistä-Potteria-Ruotsiksi-Lukenut

Atlas Shrugged on vieläkin työn alla. Muu kirjallisuus rokottaa siltä ihan liikaa aikaa..

[q]Mellu-, 30.10.2007 16:17:
joo.. luen nyt sellasta ku "sokea jumalatar" .. kertoo rikos-oikeudellisista sekamelskahuumeliigahommelista :D just hyvä... koht loppuu ja sit ei ookkaa mitää lukemista tääl :(
[/q]

Suomessa julkaistaan nykyään paljonpaljon kirjoja pokkareina, eikä niiden lähettäminen tule mitenkään ökykalliiksi (osa saattaa peräti mahtua postiluukustakin). Joten nyt langat kuumiksi ja pyydät kerran viikossa/kuussa yhtä kaveria/sukulaista pistämään (omasta mielestään hyvän) kirjan postiin ja kohta sulla on paljon mielenkiintoista luettavaa siellä, eikä aina sitä samaa.

Ja kun saat ne luettua, niin parhaat säilöt itsellesi ja loput laitat kiertoon. Saat esim. bookcrossingista hauskan uuden harrastuksen vieläpä

Itse aina raahaan siskon luona Irlannissa käydessäni matkalaukun puolillaan kirjoja, sinne mahtuu sitten mukavasti ostokset, kun tulee takaisin. Pieni suomalainen yhteisö saa niistä hulvatonta luettavaa yleensä pitkäksikin aikaa.

P.S. Kun annat osoitteesi, niin laitan täältä meitsin hyllystä jonkun teoksen tulemaan
P.P.S. Kun isoisä Suomeen hiihti on itsellä työn alla ja lukemista odottaa kasa kaverilta lainattuja Sipilän pokkareita.

Perjantaina huomasin tulleeni ulos kirjastosta kolmen kirjan kanssa. Kolme naisten kirjoittamaa dekkaria. Venäläinen Aleksandra Marinina, ruotsalainen Liza Marklund ja suomalainen Leena Lehtolainen.

HEH. Ihan hauska yhteensattuma, jota en kyllä millään tavalla suunnitellut. Kiinnitin vasta kotona tuohon huomiota.

Työmatkalukemisena tällä hetkellä Claire Castillon Äidin pikku pyöveli. Lyhyitä novelleja, yleensä ehdin lukea kaksi niitä suuntaansa. Älyttömästi ei uppoa. Liian synkkiä ja "taiteellisia" ja jotenkin vieraita omaan elämääni, mutta kyllähän noita nyt lukee. Toisaalta välillä ihan hyviä oivalluksia ja jopa niin koskettavia juttuja, että eilen aamulla aloin metrossa itkeä. Ei ehkä ihan parasta julkiluettavaa siis.

(Joskin täytyy myös todeta, että ei mulle junalukemiseksi sopinut myöskään Raipe - vaatimattomuuden lyhyt oppimäärä, joka myöskin nostatti kyyneleet, siinä missä kikatuksenkin pintaan.)