biittimiksauksen jälkeen

[q]LooPy, progessa on taasen sen verran mukavasti miksausvaraa, että ilmankin pärjää. Kiksua jos haluaa soitella oikein tiukasti, on hyvä että sävellajit kohtaavat, mutta tarpeen se ei silti ole.livenä mashupia, joskus olen tehnyt sen kotona koneella jälkikäteen.
[/q]

Jonkun verran progeiluija kotona harrastaneena on IMHO tärkeää ettei tule sävelsekamelskaa varsinkin kun biisejä saatetaan soittaa sen 3 min päällekkäin ja muutenkin ko. musan luonteeseen kuuluu, että vaihtokohdat on huomaamattomia ja mahdollisimman saumattomia.

[q]LooPyLoopyn höpinää[/q]
Tottakai selektio taas korvaa ns. harmonisen miksauksen puutteita, mutta selektioon taas kuuluu aika vahvasti tuo sävellajien hyödyntäminen. Vaikka biisit muuten sopisivat mainiosti yhteen, mutta muodostavat riitasoinnun - on niitä aika orpoa sovitella yhteen ilman kummempia kikkailuja.

Intuitio usein kertoo mitkä biisit on samassa sävellajissa tai noudattaa samaa patternia, mutta intuitio harvemmin kertoo, mitkä täysin eri sävelessä olevat biisit muodostavat yhdessä harmonian.

OSTA paljon hyviä biisejä!

tekniikka tulee kaukana kakkosena jäljessä!!

[q]LooPy, 23.4.2007 19:37:
Noni, nyt pääsin jo vähän jyvälle...

Otathan huomioon, että osa hyvää biittimiksaamista on paitsi biittien samaan aikaan lyöminen, myös rakenteiden yhteensopiminen.

Koitan havainnollistaa seuraavasti

Oikea tapa:
levy1: 1-2-3-4-5-6-7-8
levy2: 1-2-3-4-5-6-7-8

Esimerkki huonosta tavasta:
levy1: 1-2-3-4-5-6-7-8
levy2: 3-4-5-6-7-8-1-2

Mitä pitemmälle edistys, sitä pitemmäksi kannattaa ottaa rakenneväli. 16 tai 32 iskua on vielä lähes perusosaamista, 64 iskua on jo edistyneemmän tiskijukan valinta.

Mahtoikohan edes pitkään soittaneet ymmärtää mitä tarkoitan? :D
[/q]

Mä hiffasin ainaskii!*hih* Mä käytän sitä 32, joskus 64 jos tuntuu siltä.

[q]Indigo, 24.4.2007 15:55:
Itseasiassa 100 / 12 = +/- 8.3 prosentin jälkeen.
[/q]
Wikistä tarkistettuna, oikea tapa laskea lienee tässä:

Ensiksi lasketaan "nostetun nuotin" taajuus kaavalla F1 = f * 2^n/12
n=puolisävelaskeleiden määrä (otetaan vaikka A3->A#3)
F1 = Laskettava taajuus
F = "Lähtönuotin" taajuus (A3 = 440Hz)

F1 = 440Hz * 2^1/12 = 466.1638Hz

Lasketaan paljonko muutos oli prosentteina:

466.1638Hz-440Hz = 26.1638Hz
26.1638Hz/440Hz*100% = 5.947%


Eli puolisävelaskeleen nosto tapahtuu 5.95% pitchin muutoksella. Loopyn mainitsema 3% on näin ollen siis harmonisesti miksaavan painajainen, pitchin ollessa "neljännessävelaskeleen verran vituillaan".

Pitch = Äänenkorkeus, äänentaajuus
-

Matematiikka ei tosiaan ole vahvimpia puoliani, kun en sitä ole sen enempää kahdeksaan vuoteen harrastanut - korjatkaa jos meni vituiksi.

[q]DeeJays Anonymous, 24.4.2007 17:02:
Intuitio usein kertoo mitkä biisit on samassa sävellajissa tai noudattaa samaa patternia, mutta intuitio harvemmin kertoo, mitkä täysin eri sävelessä olevat biisit muodostavat yhdessä harmonian.
[/q]
Näinpä. Sitä varten jotkut ovat opiskelleet musiikinteoriaa ja osaavat asian ilman intuitiota. Vihjeenä kerrottakoot, että "täysin eri sävelissä" olevista yksinkertaisista linjoista voi muodostaa erilaisia sointuja, tai sointuvariaatioita.

[q]Caro²
Wikistä tarkistettuna, oikea tapa laskea lienee tässä:
[/q]

Noinhan se menikin. Laskin erheellisesti tasavireisen asteikon mukaan.

[q]
Eli puolisävelaskeleen nosto tapahtuu 5.95% pitchin muutoksella. Loopyn mainitsema 3% on näin ollen siis harmonisesti miksaavan painajainen, pitchin ollessa "neljännessävelaskeleen verran vituillaan".
[/q]

Riippuu ollaanko tekemässä mashuppia vai vaihtamassa biisiä. Neljäsosasävelaskeleen hyppäys biisin vaihtuessa kuulostaa ainakin omaan korvaani varsin miellyttävältä.

Huomautan että sävellajien merkkaaminen levyihin sen bpm:n viereen ei orjuuta ketään miksaamaan harmonisesti. Tai toisin sanoen harmonista miksaamista diggaileva DJ ei välttämättä nihkeile "voi ei, äh, en mä voi nyt soittaa tätä biisiä tähän perään kun vaihto ei menis sit harmonisesti" :)

Ei sen enempää asiasta, mut minen vaan o koskaan ymmärtänyt tota levyjen merkkailua.
Ok, rukseja joskus itse tulee iskettyä labeliin jos on kyse jostain täysin whitestä plätystä missä ei o mitään etikettitietoja, mut noi bpm luvut etc... ?
Jotakuta voi helpottaa, mut ainakin allekirjoittanut diggaa soitella ihan fiiliksellä ja näppituntumalta...

IMO jäbät tekee tämän topicin avulla miksaamisesta jotain insinööritiedettä. Vituttaa toi insinöörien tapa tehdä kaikesta mukavasta ja rennosta aivan saatanan tylsää.

There´s a reason why the fuck they called it "art of mixing".

Mulle henk.koht on ihan vitun sama soittaako joku munalla, jaloilla, harmonisesti, biittiin, laukaten...
IMO tärkeämpää on yhä löytää se oma juttu ja oma soundi, eikä orjallisesti ostaa kaikkia vitun limited cr-r bootleg levyjä suoraan Pvd, Sashan ja jne. tähtien playlistiltä ja soittaa niitä sitten juuri siinä samassa järjestyksessä kun Sashakin jossain Lontoon über ihq mega klubilla.

Pääosalle porukkaa levyjenpyöritys on vaan harrastus ja kuten kaikkista harrastuksista, myös siitä tulisi nauttia. Eikä paskasta dj:stä koskaan välttämättä saa hyvää edes kovalla treenaamisella. Toiset ne vaan osaa ja toiset ei vaikka yrittäis. Itse kuulun enemmän tähän jälkimmäiseen kategoriaan, mutta ei se silti ole estänyt mua 10 vuotta levyjä soittamasta.

Ettei mene taas mun osalta liian offtopic, niin oma neuvoni olisi varmaan:
Opetella soittamaan paria eri genreä sekaisin (esim. house, electro ja techno), opetella tunnistamaan biisien rakenne, rakentamaan setti musiikillisesti mielekkääksi, nopea miksaaminen 2:lla-4:llä dekillä, smooth mixing, opetella soittamaan kännissä, soittaa toisen dj:n kanssa, soittaa livenä, analysoida omat mixtapet, opetella pitchin korjaaminen koskematta levylautaseen ja muistaa ennenkaikkea nauttia harrastuksesta. Olethan sentään päässyt siinä jo niin pitkälle, että osaat tehdä sen vaikeimman osuuden.*aplodit*

[q]A-E, 24.4.2007 23:32:
opetella soittamaan kännissä[/q]
tätä ei voi painottaa liikaa!)

mutta itse kysymykseen 'biittimiksauksen jälkeen': lisää biittimiksausta tietysti! biitti-sanan voi myös jättää pois, koska imo kyseessä ei ole miksaus jos soivat eivät sovi keskenään.

[q]poro, 25.4.2007 00:02:
---
A-E, 24.4.2007 23:32:
opetella soittamaan kännissä
---

tätä ei voi painottaa liikaa!)

[/q]

Vinkkinä btw, että kannattaa pitää se viinilasi/bissepullo kaukana dekeistä ja sekoittimesta. Itse olen lukemattomat kerrat ollut lähellä uittaa punaviinillä dj-laitteeni.

[q]Daniel Braun, 24.4.2007 23:28:
Ei sen enempää asiasta, mut minen vaan o koskaan ymmärtänyt tota levyjen merkkailua.
Ok, rukseja joskus itse tulee iskettyä labeliin jos on kyse jostain täysin whitestä plätystä missä ei o mitään etikettitietoja, mut noi bpm luvut etc... ?
Jotakuta voi helpottaa, mut ainakin allekirjoittanut diggaa soitella ihan fiiliksellä ja näppituntumalta...
[/q]
Mie en taas o koskaan ymmärtäny ihmisiä, jotka ajattelee levyjen merkkaamisen olevan jotenkin "huijaamista" tai "kusettamista" koska "muuten ei osata soittaa".

Levyjen soittaminen ei välttämättä eroa juuri mitenkään instrumentin soittamisesta jos sen sille tasolle haluaa nostaa. Nuotteja luetaan silloinkin, kun soitetaan vaikkapa pianolla. Saahan sitä toki fiilistellä ja soitella mitä mieleen juolahtaa, mutta nuoteista näkee ne ylläripyllärit sekä muut asiat joita on melko turha päntätä päähän ja yrittää keikalla muistella.

Kyllä sitä on yksi jos toinen kerta kuunneltu sellasten ihmisten soittoa, jotka "soittaa fiiliksellä" ja vaihtoja putoilee enemmän kuin tarpeeksi. Vaihdot ei välttämättä lähde potkimaan kunnolla - tai pahimmassa tapauksessa joku neljän iskun filli kesken vaihdon sekottaa koko pakan uuteen uskoon.

En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka kuvittelee, että levyjen veivaaminen opitaan parin vuoden kuluessa ja pelkkä teoriapuolen hanskaaminen riittää siihen, että homma toimii käytännössä. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka kuvittelee levyjen veivaamisen olevan niin pinnallinen harrastus, ettei sitä tarvi harjoitella tai opetella kunnolla.

[q]Caro², 25.4.2007 16:58:
En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka kuvittelee, että levyjen veivaaminen opitaan parin vuoden kuluessa ja pelkkä teoriapuolen hanskaaminen riittää siihen, että homma toimii käytännössä. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka kuvittelee levyjen veivaamisen olevan niin pinnallinen harrastus, ettei sitä tarvi harjoitella tai opetella kunnolla.[/q]
noh, jotkut tarvii enemmän reeniä kuin toiset. sitä lienee turha kiistää, että reeniä eniten vaatii se taustaidea (teoria), eikä suinkaan levyt. itsellä hankaluuksia puolestaan ymmärtää niitä, jotka laskevat kaiken reenaamisen vain valmiin setin reenaamiseksi. kaikki pyörittelyhän on reeniä, mutta reenauksen voinee laskea leikkimiseksi vaikkapa silloin kun pitsit saa tönästyä sekunnissa parissa oikealle kohdalle ja voi keskittyä siihen olennaiseen.

en ymmärrä niitä jotka tuhlaavat aikaa hieromalla pitsiä liian millintarkasti kohdalleen, vaikka oikeastaan yksikään levy ei pysy alusta loppuun tasantarkasti ilman lieviä korjailuja. niin tosiaan, se on kanssa hyvä etappipaalu, kun saa korjaukset tehtyä niin, ettei niitä erota, olosuhteista riippumatta.

[q]poro, 25.4.2007 18:34:
noh, jotkut tarvii enemmän reeniä kuin toiset. sitä lienee turha kiistää, että reeniä eniten vaatii se taustaidea (teoria), eikä suinkaan levyt.
[/q]
Teorian muuttaminen käytäntöön on ainakin itselläni ollut yleensä se suurin treenauksen kohde :)
En mitenkään pidä mitään harjoitussessioita, vaan ihan ohessa soitellessa.

[q]
itsellä hankaluuksia puolestaan ymmärtää niitä, jotka laskevat kaiken reenaamisen vain valmiin setin reenaamiseksi. kaikki pyörittelyhän on reeniä, mutta reenauksen voinee laskea leikkimiseksi vaikkapa silloin kun pitsit saa tönästyä sekunnissa parissa oikealle kohdalle ja voi keskittyä siihen olennaiseen.
[/q]
Jeps. Kaikki soittelu o treenausta. Vähinten treenausta on kyllä valmiiksi opetellun soittaminen.
Joskus oli ihan hauska treenailla niin, että vaihtaa levyt minuutin välein - lähinnä biittauksen ja bendauksen treenaustahan se on. Kaikkeahan voi treenata ihan varta vasten jos haluaa - harva niin taitaa tehdä :)

[q]
en ymmärrä niitä jotka tuhlaavat aikaa hieromalla pitsiä liian millintarkasti kohdalleen, vaikka oikeastaan yksikään levy ei pysy alusta loppuun tasantarkasti ilman lieviä korjailuja.
[/q]
Trancea kun soittaa, niin on noin 7minuuttia aikaa biitata. Eihän siinä o muutenkaan paljoa tekemistä, kuin biittailee ja heiluu mukana

[q]poro, 25.4.2007 18:34:
---
itsellä hankaluuksia puolestaan ymmärtää niitä, jotka laskevat kaiken reenaamisen vain valmiin setin reenaamiseksi.[/q]
Mä en taasen ymmärrä niitä, jotka hinkkaavat samaa settiä useaan otteeseen, jotta se olisi nauhalla mahdollisimman hyvä.

Laakista purkkiin sanon minä.

Mä en taas puolestaan ymmärrä niitä jotka ei ymmärrä. :F

[q]A-E, 24.4.2007 23:32:
IMO tärkeämpää on yhä löytää se oma juttu ja oma soundi, eikä orjallisesti ostaa kaikkia vitun limited cr-r bootleg levyjä suoraan Pvd, Sashan ja jne. tähtien playlistiltä ja soittaa niitä sitten juuri siinä samassa järjestyksessä kun Sashakin jossain Lontoon über ihq mega klubilla.
[/q]
<3

juuri näin. minulle on aivan vitun sama, soittaako joku nitkua, polkkaa, junkkaa tai tyyliä x, jos se on todellakin se juttu, mitä hän sydämensä pohjasta haluaa tehdä.
ei mennä trendien mukana, koska muutkin menee. ei nuoleskella/huorata ihailun toivossa ja lähtökohtana on se, että itse tykkää omasta tekemisestään

imo hyvät deejiit saavat muut ihmiset tykästymään hänen henkilökohtaisesta musiikkimaustaan, jota hän selektiollaan edustaa ja saa ihmiset innostumaan asioista, joita he eivät tiedä haluavansa kuulla. soitit mitä tahansa, niin minä annan arvostusta siitä, että soitat yksilönä - joka on siis se syy, miksi lähden kuuntelemaan eri nimiä musiikin eri osa-alueilta. muuten olisi aivan sama, ketä siellä levarien takana pousailee

[q]Pääosalle porukkaa levyjenpyöritys on vaan harrastus ja kuten kaikkista harrastuksista, myös siitä tulisi nauttia. Eikä paskasta dj:stä koskaan välttämättä saa hyvää edes kovalla treenaamisella. Toiset ne vaan osaa ja toiset ei vaikka yrittäis. Itse kuulun enemmän tähän jälkimmäiseen kategoriaan, mutta ei se silti ole estänyt mua 10 vuotta levyjä soittamasta.
[/q]
sinnikäs treenaaminenkaan ei aina auta, jos on väärät lähtökohdat ja ei ole hajua, miltä lopputuloksen pitäisi kuulostaa (ainakin omalla kohdallani). itseoppineena olen sitä mieltä, että ei ole häpeä kysyä paremmin asioista perillä olevalta, jos jotain ei osaa / ymmärrä. joskus yllättäen pienenkin asian ymmärtäminen voi olla se tekijä, joka saa palasia loksahtamaan kohdalleen ja puroista tulee hiljalleen joki

nöyryyttä ei voi korostaa tarpeeksi :P

[q]Daniel Braun, 24.4.2007 23:28:
Ei sen enempää asiasta, mut minen vaan o koskaan ymmärtänyt tota levyjen merkkailua.
Ok, rukseja joskus itse tulee iskettyä labeliin jos on kyse jostain täysin whitestä plätystä missä ei o mitään etikettitietoja, mut noi bpm luvut etc... ?
Jotakuta voi helpottaa, mut ainakin allekirjoittanut diggaa soitella ihan fiiliksellä ja näppituntumalta...
[/q]

Itselläni bpmn ja sävellajin merkintä levyihin (ei ole kovinkaan iso homma) on auttanut nimenomaan siinä että levyillä on ollut helpompi jammailla fiilispohjalta ja on voinut soittaa rohkeasti intuitiolla. Teknoa soittaessa sävellajeilla ei tietenkään ole juurikaan mitään merkitystä, mutta esim ambienttia ja chilliä soittaessa ne on nannaa.

Tietty jos olisi pirun kova muisti niin bpmn muistaisi joka levystä mutta kun en muista :) Ja on kivaa kun aivokapasiteettia jää muuhunkin. Sitäpaitsi mielestäni hyvin harva biisi kuulostaa enää kovinkaan kivalta kun sitä pitchaa liikaa.

Noista white labeleista sen verran että toki sitä voi soitella vaan 'hyviä biisejä toisen perään' mut en mä luottaisi pelkkään rastiin levyssä jos vähänkään haluaa oikeaa biisiä soimaan oikeaan aikaan.

[q]LooPy, 25.4.2007 18:55:
---
poro, 25.4.2007 18:34:
---
itsellä hankaluuksia puolestaan ymmärtää niitä, jotka laskevat kaiken reenaamisen vain valmiin setin reenaamiseksi.
---

Mä en taasen ymmärrä niitä, jotka hinkkaavat samaa settiä useaan otteeseen, jotta se olisi nauhalla mahdollisimman hyvä.

Laakista purkkiin sanon minä.
[/q]

Ei kestä pää soittaa settiä useaan kertaan ja jos jostain syystä purkitus menee "vituiksi" niin ei siitä 2nd revisiosta tule ainakaan parempi... Jonkun asian luominen on aina kertaluontoista - toisella kerralla se ei vaan ole enää sama. Toki joskus ennen purkittamista tarkista sopivatko jotkut biisit millään tasolla yhteen , mikäli mokomaa epäilen.

BTW: milläköhän nuo sävelet saisi mitattua? Ihan skittamittarilla vai löytyykö netistä kaiken kattava lista? Vois meinaan ainakin tuon proge-trance osaston merkkailla... ?*ding*

[q]Caro², Trancea kun soittaa, niin on noin 7minuuttia aikaa biitata. Eihän siinä o muutenkaan paljoa tekemistä, kuin biittailee ja heiluu mukana
[/q]
Eikös sama asia päde yhtälailla hausemusiikkiin? Kyllä luova kaveri löytää paljonkin tekemistä sinä 7 min aikana. Parhaina iltoina saattaa mullakin olla huom! kuppilassa 3 levyä yhtäaikaa biitissä - 2-3 soimassa ja yksi tulossa. Harvoin sitä tosin jaksaa moista vääntää.
Tietty vinyylin biittauksessa varsinkin trancen ja progen kanssa tuntuu kuluvan aikaa. Niitä kun on niin vittumainen bendailla ilman, että se kauheasti kuuluis.
Tietty tämäkään ei aina auta kun joissakin prässeissä nopeus heittää joko kokoajan tai on lopussa aivan eri kuin alussa.

Tähän liittyen: 'pitch-riding' vois olla yksi tekniikka mikä pitäis harjoitella.

[q]LooPy, 25.4.2007 18:55:
Laakista purkkiin sanon minä.
[/q]
Riippuu vähän mitä tarkoitusta varten tekee miun mielestä. Jos pitää tehdä jotain pelkästään kuuntelua varten settiä, niin se on loppupeleissä aika sama miten sen tekee. Jos halutaan kertoa kuinka hyvä dj on oikeasti - niin siihen ei käy kuin oikeastaan yksi nauha ja se on livenauha.

Omia settejä soittaessa on useasti käynyt niin, että juuri kun lähettää levyn soimaan, se skippaa (kiitos Gradon neulan). Näin ollen ei auta muu, kuin heittää edellisestä levystä neulaa taaksepäin ja lähettää biisi uudelleen soimaan. Vittumaisin asia em. asioissa on se, että "gruuvi katkeaa" ja samalla se soittofiilis tipahtaa. Paras lopputulos tulee sisällön puolesta kerralla soittaessa kyllä.

Mutta imho setin soittaminen "ei kerralla purkkiin" ei vähennä dj:n osaamista tai taitoa - jokainen vaihto on kuitenkin aina soitettu (olettaen, ettei joka vaihtoa nyt soiteta kymmenen kertaa putkeen ja valita joukosta paras).

Livenauhohen huono puoli on sitten se, ettei niistä näe tilannetta laisinkaan. Joku breikki keskellä settiä on saattanutkin hyvin sopia livetilanteeseen :)

[q]DeeJays Anonymous, 26.4.2007 05:29:
BTW: milläköhän nuo sävelet saisi mitattua? Ihan skittamittarilla vai löytyykö netistä kaiken kattava lista? Vois meinaan ainakin tuon proge-trance osaston merkkailla... ?*ding*
[/q]
Syntikka viereen ja soittaa levyn päälle. Sillä ne saadaan "mitattua". Yhtään latistamatta, niin tää ei oikeesti onnistu, jos siulla ei o ymmärrystä sävellajeista, nuoteista, jne. Pitää ensinnäkin tietää mikä on se "key"-nuotti - itse puhuisin ennemminkin sävellajeista kuin "key"-nuoteista. Key on kuitenkin niin epämääräinen ilmaisu. Sen jälkeen siun pitää tietää mistä kohtaa kappaletta sen key:n merkkaaminen on tärkeää ja miten suhtautua jos se "key" muuttuu miksauspätkien aikana - tuosta muutoksesta pitäs tietää, että minkälaisen toisen keyn pystyy sotkemaan mukaan, ettei se kuulosta pahalta (se ei välttämättä olekkaan enää sama nuotti, tms).

[q]
Eikös sama asia päde yhtälailla hausemusiikkiin? Kyllä luova kaveri löytää paljonkin tekemistä sinä 7 min aikana.
[/q]
Kyllä nuo miun levyillä olevat biisit on lähestulkoot kaikki noin 5.5-7minuuttisia. Tämä jättää pelivaraa per kappale noin keskimäärin 2.5-5minuuttiin. Ainiin ja haussi on tietty vielä hitaampaa, joten ainakin aloittelevalle kaverille se on vaikeampaa biitata kun sitä biitin virhettä ei kuule yhtä nopeasti kuin transessa - sama tietty hidastaa biitinvieruksen spottaamista ihan keikkatilanteessa.

[q]
Tietty vinyylin biittauksessa varsinkin trancen ja progen kanssa tuntuu kuluvan aikaa. Niitä kun on niin vittumainen bendailla ilman, että se kauheasti kuuluis.
[/q]
Bendaa sitä levyä jossa ei soi melodia.

[q]
Tietty tämäkään ei aina auta kun joissakin prässeissä nopeus heittää joko kokoajan tai on lopussa aivan eri kuin alussa.
[/q]
Näitä löytyy vinyyleistä paljon. Myöskään ei ole laisinkaan yllättävää, että levyn pitch on eri levyn alku- ja loppupuolella (saattaa heittää jonkun neljännessävelaskeleen, ellei enemmänkin).

[q]
Tähän liittyen: 'pitch-riding' vois olla yksi tekniikka mikä pitäis harjoitella.
[/q]
Tekniikoita on monia. Voi myös bendata kohdassa jossa ei ole laulua tai melodiaa sillä hetkellä. Ei tietenkään toimi, jos kappaleessa on "matto" pohjalla. Pitch riding toimii ehkä parhaiten jos miksaa melodisesti.

[q]DeeJays Anonymous, 24.4.2007 11:45:
Niistä iskuista::..
Eikös nää asiat tule ajan kanssa selväksi ilman turhia laskemisia? SE_VAAN _EI_KUULLOSTA_HYVÄLTÄ, jos ei noudata vähintään 32 iskun jakoa. Ja kyllä usein 90% Biiseistä on aika hyvät vihjeet millä välein rakenteet kiertää. En ole ainakaan itse koskaan joutunut miettimään nuita iskuja. Joskus pomppujen tms jälkeen on kyllä osunu vahingossa 16.lta *blush*.
[/q]

Tämänkin takia vinyyli on cd:tä "parempi" käyttää; ei tartte osata edes laskea kun suurimman osan vinyyleistä voi lukea omin silmin mitä siinä tulee tapahtumaan. Silmät + korvat on melko lyömättömiä yhdessä.

[q]Veivi, 26.4.2007 14:49:
---
DeeJays Anonymous, 24.4.2007 11:45:
Niistä iskuista::..
Eikös nää asiat tule ajan kanssa selväksi ilman turhia laskemisia? SE_VAAN _EI_KUULLOSTA_HYVÄLTÄ, jos ei noudata vähintään 32 iskun jakoa. Ja kyllä usein 90% Biiseistä on aika hyvät vihjeet millä välein rakenteet kiertää. En ole ainakaan itse koskaan joutunut miettimään nuita iskuja. Joskus pomppujen tms jälkeen on kyllä osunu vahingossa 16.lta *blush*.

---


Tämänkin takia vinyyli on cd:tä "parempi" käyttää; ei tartte osata edes laskea kun suurimman osan vinyyleistä voi lukea omin silmin mitä siinä tulee tapahtumaan. Silmät + korvat on melko lyömättömiä yhdessä.
[/q]
Totta, varsinkin tuntemattomien (ts. uusien) biisien kohdalla käytettäessä paskempia cd-soittimia. Nykyään tulee kyllä kuunneltua uudet biisit sen verran usein läpi, että rakenne ja breikkikohdat tietää biisiä kuuntelemalla.