masennus...

[q]dominikh, 14.9.2005 00:23:
Kiintsarin formatointi auttaa kyl välillä, mut pidemmän päälle se ei oo mikään suotava keino, luulisin. Ite oon tässä kokoajan koittanut tuota työpaikkarepäisyä saada, ja hakenut töihin suoraan eri puolille Suomea, et jos se auttaisi pidemmän päälle. Loistokausia on aina, kuten nytkin, mut sen jälkeen tulee se pelko et koska romahtaa kunnolla.
[/q]
Niin, eli ei ehkä joo kerran vuodessa kannatakaan repäistä. Tai no, jos tykkää niin mikäs siinä.. Tuota viimeisintäkin tuli pähkäiltyä yli vuosi melkein joka päivä ja sitten vaan jossain kohtaa tuli mitta täyteen. Toinen repäisy oli maisemanvaihdos vuonna 1998, jolloin partnerin lähdön lisäksi kaupunki ja työpaikka vaihtui kahden viikon varoitusajalla. Oikeastaan kaikki huonekalutkin meni kierrätykseen.. tuo oli isoin muutos ja myös koko elämäni paras siirto 100-0

edit: Niin ja niitä hyviä asioitahan ei ehkä kannata mennä muuttamaan. Kunhan saa tehdä enimmäkseen semmoisia asioita mistä tykkää, niin pysyy terveenäkin.

[q]mkuisma, 14.9.2005 00:29:
---

Niin, eli ei ehkä joo kerran vuodessa kannatakaan repäistä. Tai no, jos tykkää niin mikäs siinä.. Tuota viimeisintäkin tuli pähkäiltyä yli vuosi melkein joka päivä ja sitten vaan jossain kohtaa tuli mitta täyteen. Toinen repäisy oli maisemanvaihdos vuonna 1998, jolloin partnerin lähdön lisäksi kaupunki ja työpaikka vaihtui kahden viikon varoitusajalla. Oikeastaan kaikki huonekalutkin meni kierrätykseen.. tuo oli isoin muutos ja myös koko elämäni paras siirto 100-0
[/q]

Se on vain siinä et kuinka saa itsestään irti sen, et pystyy muuttamaan pois paikkakunnalta. Siis ihan uusiin kuvioihin.

[q]dominikh, 14.9.2005 00:43:
Se on vain siinä et kuinka saa itsestään irti sen, et pystyy muuttamaan pois paikkakunnalta. Siis ihan uusiin kuvioihin.
[/q]
Siinäpä se.. mulla siihen tarvittiin pieni katastrofi + sopivasti eteen tuleva tarjous, johon oli siinä tilanteessa helppo tarttua.

[q]mkuisma, 14.9.2005 00:54:
---

Siinäpä se.. mulla siihen tarvittiin pieni katastrofi + sopivasti eteen tuleva tarjous, johon oli siinä tilanteessa helppo tarttua.
[/q]
Tjuu, katastrofeja löytyy kyl aina, tilaisuuksia sitäki vähemmän. Muistan ku muutin tuolta Mikkelistä tänne pohjanmaalle, ja aikaa meni kolme päivää (muuttaminen+uus kämppä+uudet työt). Lähinnä nyt toivon ite et noista hakemuksista joku nappaa, pääsisi tästä pomminarasta tilanteesta pois ja karkuun. Sinänsä tuun tosin pakenemaan silloin menneisyyttäni, mut luulen ettei mus oo miestä kohtaamaan sitä vielä. Aikalisälle vois olla sopiva hetki. Ja Lappi kuulostaa hyvälle paikalle suorittaa se.

[q]dominikh, 14.9.2005 00:59:
Tjuu, katastrofeja löytyy kyl aina, tilaisuuksia sitäki vähemmän. Muistan ku muutin tuolta Mikkelistä tänne pohjanmaalle, ja aikaa meni kolme päivää (muuttaminen+uus kämppä+uudet työt). Lähinnä nyt toivon ite et noista hakemuksista joku nappaa, pääsisi tästä pomminarasta tilanteesta pois ja karkuun. Sinänsä tuun tosin pakenemaan silloin menneisyyttäni, mut luulen ettei mus oo miestä kohtaamaan sitä vielä. Aikalisälle vois olla sopiva hetki. Ja Lappi kuulostaa hyvälle paikalle suorittaa se.[/q]
Täytyypä pitää sulle peukut pystyssä. Asioilla on kyllä onneksi tapana järjestyä viimeistään silloin kun tuntuu että kaikki kaatuu..

[q]mkuisma, 14.9.2005 01:03:

Täytyypä pitää sulle peukut pystyssä. Asioilla on kyllä onneksi tapana järjestyä viimeistään silloin kun tuntuu että kaikki kaatuu..
[/q]
Allekirjoittanut kiittää ja kuittaa. Maanantainahan tuo päätös noista Lapin duuneista sit tulee, et parasta pitää toivoa

Jos vuosien masennuksesta jotain on oppinut, niin se on se, että vaikeudet kasvattavat ihmisenä, ja vaikka sitä ei osaisi aina sillä hetkellä arvostaa, niin loppujen lopuksi se on mielestäni kaikkein tärkein tehtävä kenellä tahansa ihmisenä, enkä vaihtaisi osaani mihinkään.

syksy masentaa aina totaalisesti

[q]MR*ENIGMA, 14.9.2005 02:36:
syksy masentaa aina totaalisesti
[/q]

joo niin se tuntuu tekevän... kokoajan on vaan niin haikee olo.

[q]kamu-, 14.9.2005 02:50:
---
MR*ENIGMA, 14.9.2005 02:36:
syksy masentaa aina totaalisesti

---


joo niin se tuntuu tekevän... kokoajan on vaan niin haikee olo.
[/q]

Syksy on kyl osittain niin perseest, mut ilman näitä raskaita vuodenaikoja sitä ei osais arvostaa kesää ja niit muita parempii aikoi vuodest.

Täs pitäs sit taas kannella 5000 kiloo painavaa reppuu 7 kuukautta!

[q]UnityF, 14.9.2005 02:57:


woooooow ja mulla on ihan päinvastainen olo
Mä herään henkiin ja saan tehtyy kaikki 49879 asiaa jotka on vain lojunu koko kesän
[/q]

No hyvä et se vaikuttaa joihinkin positiivisesti Ei tää mun haikeus/masennus pelkästää syksyst johu. On vaa paljon juttui mieles... Syksy on tavallaa iha jees, on sellast rauhallista.

Depressio on perseestä.

Olen itse kärsinyt masennuksesta ja mielialahäiriöstä jo peruskoulusta lähtien.

Yleisemmin noi häiriöt tuli mulla esiin masennuksia,ahdistuksina, keskittymishäriöillä ja yleisesti sillä että kävin usein tosi kovilla kierroksilla.

Parin frendin kanssa sitten viime vuoden puolle puitiin näitä asioita ja lopulta lähdin lääkärin puheille ja testeihin jossa mulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö eli maanisdepressiivisyys ja siihen päälle vielä ADD.

Tänä päivänä asiat ovat huomattavasti paremmin, diagnoosin saatuaan oppi ymmärtämään paremmin omia fiiliksiään ja samalla kontrolloimaan itteään huomattavasti helpommin. Lääkkeet ovat mulla ainakin auttaneet hyvin, sekä se että kerran kuukaudessa käyn psykologin kanssa läpi mitä elämässä on tapahtunut ja minkä takia.

Omana vinkkinä voisin sanoa, että haketukaa lääkäriin, jutelkaa ja tehkää mahdolliset testit. Jo pelkkä tieto siitä että sairastaa jotain, helpottaa selventämään asioita omassa päässä.

.m

Mulla on kuulemma masennus ja sitten lievä ADHD-setti vielä. Hauskinta tässä on se,etten itse tiedosta tuota masennustani, vaikka se on keskivaikeaa luokkaa. Jännityksellä ootan päivää, et koska se sitten jysähtää päälle oikein kunnolla

Ehkä noihin fyysisiin sairauksiin tarkoitetut lääkkeet turruttaa tuon henkisen ahdistuksen sitten niin ahtaalle,ettei sitä havaitse oikein muuten.

Ainiijoo, kerran viikossa psykiatrisedällä/-tädillä käynti auttaa huomattavasti muutenkin kuin masennuksessa :)

[q]Juhgu, 30.10.2005 23:50:
---
Sir Dominique Trévisan,
Mulla on kuulemma masennus ja sitten lievä ADHD-setti vielä.
---


Masennuksen oireisiin taitaa kuulua se että huomaa sen itse :) eli minusta olet terve kunnes toisin todistetaan.
[/q]
Itseasiassa, oon tästä juurikin väitellyt noiden viisaampien kanssa :D He ovat sitä mieltä että testien mukaan on mulla on masennus, itse olen erimieltä :D

EDIT: mut tosiaan, oon keittiöpsykologi, enkä tiedä ite tuosta juuri mitään, joten voin olla väärässäkin :D

Mä en ainakaan tienny et mul on masennus, ennenku systeri sit vei mut puoliväkisin psykologille, joka selitti oireista jne. Silloin vasta tajusin.
Olin kyllä aikasemmin jo miettinyt kaikkia tollasia asioita, mut ei tullut mieleen että se voisi johtua masennuksesta, ja aattelin että kai tää on normaalii et ei elämän oo tarkotuskaan olla kivaa.

Itsepäisenä silloin kielsin kaiken ja väitin että oon ihan kunnossa, koska en halunnut alkaa missään psykoterapiassa käymään. Nyt pari kk myöhemmin hieman kaduttaa.. En kyllä edelleenkään oo todellakaan halukas meneen terapiaan, mut lääkkeitä pitäis hankkia.
Harmittaa ku menin masennuksen ja alkoholinsekaisin tuntein mokaamaan viikko sitten ku tuli tyttöystävän kanssa riitaa, ja kaikki muukin vitutti.. korttihan siinä lähti Oon nyt viikon ilman korttia ajellut töihin, mut en tiedä viittinkö enää kauan.. mun tuurilla kumminki jään johonki ratsiaan. Ja tammikuussa inttiin. Eli silloin viimeistään olis pillereille käyttöä, en varmaan jaksa inttiä muuten.


Tulipas romaani.. *ding**nauru*

[q]Psychogenic, 31.10.2005 00:20:
Mä en ainakaan tienny et mul on masennus, ennenku systeri sit vei mut puoliväkisin psykologille, joka selitti oireista jne. Silloin vasta tajusin.
Olin kyllä aikasemmin jo miettinyt kaikkia tollasia asioita, mut ei tullut mieleen että se voisi johtua masennuksesta, ja aattelin että kai tää on normaalii et ei elämän oo tarkotuskaan olla kivaa.

Itsepäisenä silloin kielsin kaiken ja väitin että oon ihan kunnossa, koska en halunnut alkaa missään psykoterapiassa käymään. Nyt pari kk myöhemmin hieman kaduttaa.. En kyllä edelleenkään oo todellakaan halukas meneen terapiaan, mut lääkkeitä pitäis hankkia.
Harmittaa ku menin masennuksen ja alkoholinsekaisin tuntein mokaamaan viikko sitten ku tuli tyttöystävän kanssa riitaa, ja kaikki muukin vitutti.. korttihan siinä lähti Oon nyt viikon ilman korttia ajellut töihin, mut en tiedä viittinkö enää kauan.. mun tuurilla kumminki jään johonki ratsiaan. Ja tammikuussa inttiin. Eli silloin viimeistään olis pillereille käyttöä, en varmaan jaksa inttiä muuten.


Tulipas romaani.. *ding**nauru*
[/q]

Mee ihmeessä jutteleen jonku kanssa. Se että joku kuuntelee sun tunteita ja myös ymmärtää niistä mitä kerrot niin osaa myös auttaa. Aluksi se täysin tuntemattomalle puhuminen saattaa tuntua vaikeelta, mutta ite oon ainaki oppinu luottamaan ajan kanssa omaani ja sitä kautta oppinu kertomaan sille vaikeimmistakin asioista.

.m

näin ikää ku tulee lisää ni huomaa kuinka valosuus ja vuodenaika vaikuttaakin mielialaan.

pitäs kyl jaksaa käydä siellä koulun psykiatrilla kyselemässä vaan että mistä nää omat jutut johtuukaan ja miten niihin pitäisi suhtautua. omaa alakuloani en luokittele koskaan vakavaksi ongelmaksi, koska kuulun siihen ryhmään jossa se on täysin omasta itsestä kiinni koko ongelma tai näin olen sen itse tulkinnut.

toivoisin kokevani todellisen masennuksen ihan vain jo sen takia että pystyisin suhteuttamaan omat hetken olotilani siihen ja oppisin olemaan nillittämästä täysin jonninjoutavista asioista

Mulla kuulema on pitkäaikainen masennus. No jeppistä jee

masennus...mua masentaa,ehkä se on oikee sana tälle ololle...päälllisin puolin/ulkopuolisten silmin kaikki on ok,mut ei ikävä kyl oo,myönsin sen vast itelleni ja se joutu jotai kirvelee pikkasen.haluisin olla kova persoona mut oon liian heikko kohtaamaan liian monta ikävää asiaa samoina päivinä.ja muutenkin lisää haasteit elämään et joku tuntuis joltain.