SEUKKAUSLUUKKU

[q]Puistokemisti, 17.8.2007 00:03:
---
Lyylikki, 16.8.2007 13:43:


Oh shait...ehkä mun siis pitää mennä tonne sinkkuluukun puoelle taas räpiköimään ja etsimään itselleni mies, jolla on mahdollisimman iso skenepipp...eiku isosti skenepisteitä.

---


Siel on kuus joilla on yli 251, niistä ainakin kolme taitaa seukkaa.
Eipähän tuu ainakaan hirveen suurta valinnan vaikeutta.
Minä ja ne kaks muuta.*nauru*
[/q]

Miks oletat, että 6 eniten skenepisteitä omaavaa on kaikki miehiä?
Paljonko siitä pippelistä oikein saa pisteitä?
Eiks tasa-arvon nimissä myös hyvä tissit vois pisteyttää?

[q]Lyylikki, 17.8.2007 07:36:
---
ezzy, 17.8.2007 00:06:
---
Lyylikki, 16.8.2007 23:22:
---
ezzy, 16.8.2007 14:16:

En viitsi tänne laittaa viimeisen trendin mukaisesti nyrkkini kuvaa, joten esittelen sulle mielummin vaikka skenepistemäärääni

---


I'm not seeing any numbers!

---

Se on siel topicis :( en löydä itsekää enää.

---


Ezzy, et sä voi olla kovin skene, jos sä et osaa käyttää klubbarin hakua

Ja hyvää perjantaista huomenta kaikille niille, jotka tietää pääsevänsä jonkun kainaloon nukkumaan (*tirsk*).
[/q]

touché, tosiaan yritin etsiä haulla tuloksetta (syytän anqqaa) :D

[q]Lenita, 17.8.2007 09:15:
---
Puistokemisti, 17.8.2007 00:03:
---
Lyylikki, 16.8.2007 13:43:


Oh shait...ehkä mun siis pitää mennä tonne sinkkuluukun puoelle taas räpiköimään ja etsimään itselleni mies, jolla on mahdollisimman iso skenepipp...eiku isosti skenepisteitä.

---


Siel on kuus joilla on yli 251, niistä ainakin kolme taitaa seukkaa.
Eipähän tuu ainakaan hirveen suurta valinnan vaikeutta.
Minä ja ne kaks muuta.*nauru*

---


Miks oletat, että 6 eniten skenepisteitä omaavaa on kaikki miehiä?
Paljonko siitä pippelistä oikein saa pisteitä?
Eiks tasa-arvon nimissä myös hyvä tissit vois pisteyttää?
[/q]
Tässä teille kuusitoista pistettä, olkaa hyvä! *ojentaa*

[q]Lenita, 17.8.2007 09:15:
Eiks tasa-arvon nimissä myös hyvä tissit vois pisteyttää?
[/q]

Voi toki. Kuvia kehiin vaan, niin kyllä me ruvetaan antamaan pisteitä yhdestä kymppiin. Tai no, ihan siit et ne on tissit saa jo 3 pistettä, joten kolmosesta kymppiin!

[q]Jone, 17.8.2007 15:04:
---
Lenita, 17.8.2007 09:15:
Eiks tasa-arvon nimissä myös hyvä tissit vois pisteyttää?

---


Voi toki. Kuvia kehiin vaan, niin kyllä me ruvetaan antamaan pisteitä yhdestä kymppiin. Tai no, ihan siit et ne on tissit saa jo 3 pistettä, joten kolmosesta kymppiin!
[/q]

Onko toi per tissi vai tissipari?

Oltiin hilpeissä pippaloissa kullan kanssa, oli hyvää seuraa ja musiikkia. Nyt se köllöttelee tossa kaverin sohvalla. On sen kanssa vaan niin ihanaa

Ensiviikosta lähtien kumpikin tekee sit niin paljon duunia et yhteistä aikaa ei oikein ole ja sitten kiristyy pinna ja koko touhu on ihan paskaa. Mut siitäkin pääsee sit aikanaan yli.

*plur**sydän*

Tervehdys kaikille.

Sivulla 89 ^Kit aloitteli keskustelua seurustelevien vaihto-opiskelusta ja Hansu ja sapeli vastasivat jotain, mutta se sitten jäi, joten tässä uudestaan:

Onko Klubbarin seurustelevilla ihmisillä kokemuksia vaihto-opiskelusta?

Oma tilanne on sellainen, että joskus lukioaikana japanin kurssilla haaveilin, että kun opiskelen yliopistossa niin lähden vaihtoon (ai mitennii optimisti?), mutta en sitten päässyt suoraan lukiosta yliopistoon, ja sitte sairastuin ja kaikenlaista tapahtui, ja unohdin koko idean, kunnes nyt tänä kesänä (eli 6-7 vuotta myöhemmin) tajusin, että mulla alkaa nyt syksyllä eka vuosi maisteriohjelmassa eli teoriassa pitäis tuutata gradu pihalle ja siirtyä työelämään kahden vuoden päästä - paitsi ettei oman alan töitä ole tarjolla, joten kiirettä ei ole.

Kurssikavereita on muutamia lähdössä kuka minnekin ensi lukuvuoden aikana, mutta myöhäisheränneenä mun seuraava mahdollisuus jättää hakupaperit on vasta tammikuussa -> lähtö ois syksyllä 2008 tai keväällä 2009, ja pois kuvioista olisin n. 9kk, ja sijainti ois todennäköisesti Sapporossa Pohjois-Japanissa. Eli lentoliput on sen hintaisia, etten kesken vaihdon kyllä tulisi moikkaamaan kotiväkeä, ja reaaliaikainen yhteydenpitokin vois olla kinkkistä. En oo ihan varma mitä aikaero on, en ole ehtinyt selvittää kaikkia yksityiskohtia, kun olen niin vasta koko lähtemisen keksinyt..

Kotikuviot puolestaan on sellaiset, että olen tuntenut parhaan ystäväni ja rakkaan avomieheni kolmisen vuotta, joista reilu kaksi ollaan seurusteltu ja reilu vuosi asuttu yhdessä. Meillä on paljon yhteistä uravalinnasta (kuvataideopettajia tulee molemmista) harrastuksiin ja perhetaustaan. Toisaalta ollaan hyvin itsenäisiä (bileissä käyn aina yksin, koska mieheni on karvainen hevari; ja iso osa kotonaoloajastakin kuluu vierekkäisissä huoneissa kumpikin omalla tietokoneella), mutta toisaalta ei olla oltu koko seurusteluaikana erossa toisistamme yli kolmea viikkoa.

Sanoisin, että meidän suhde on vakaalla pohjalla. Pohjimmiltaan me halutaan tulevaisuudelta/ elämältä samoja asioita. Meillä on ollut mm. puhetta omasta talosta (=teollisuushallista, että mahtuu kahden taiteilijan romut *nauru*) ja jopa lapsista, vaikka mieheni puoleksi leikillään epäileekin, että jos yhdistetään minun ja hänen geenit, lapsesta tulee niin multi-allerginen ja heikko, että sen pitää elää steriilissä kuplassa...

Minä olen joskus ennen kuin aloimme seurustella, matkustellut jonkin verran, mutta en koskaan ole ollut pois Suomesta yli 3 viikkoa putkeen. Moni asia jännittää, vaikka keksin monta hyvää syytä lähteä nyt kun olisi ainutlaatuinen mahdollisuus.. koska jos lykkään enää yli tammikuun hakemista niin ei taida olla enää asiaa minnekään. Yliopisto sanoo, että "Nyt heti tulos ja sitten ulos. Kiitos näkemiin."

Ilman seksiä olen ollut enimmillään muistaakseni 8kk putkeen, joten siihen ei tulis ko kuukausi lisää kestettävää... Mutta toki olen nyt tottunut liian hyvälle ko saan kerran päivässä, päivittäin joka päivä.

Mies ei ole innostunut lähtemään mukaan (vaikka kuinka yritin markkinoida ohjelmointi- ja pelisuunnittelu yms. media-asioita), koska viihtyy hyvin kotona eikä halua tehdä niin suurta sijoitusta (tähän asti ollaan kumpikin kituuteltu ilman opintolainaa), ja lupasi odottaa, enkä aio yrittääkään pakottaa, joten asia on sillä selvä (yeah right), muttaaa.. Olen silti vähän ahdistunut kun kelaan tätä asiaa päivittäin, että "toisaalta A ja toisaalta Ö". Tuntuu, että tulen ehkä hulluksi.. Ilmoittauduin silti japanin jatkokurssi II:lle ja yritin junailla kurssivalintoja niin, että ois jotain järkeä tässä touhussa - lähdin tai jäin.

Syy miksi märsään asiasta Klubbarin foorumissa on, että mulla ei ole ketään, kenen kanssa vaihtaa ajatuksia asiasta. Omista ystävistäni kaikki vaihtoon lähteneet/ lähtevät ovat joko olleet sinkkuja, jotka eivät ole tilivelvollisia kenellekään, tai ovat lähteneet yhdessä kumppanin kanssa. Tai sitten oli se yksikin sankaritar, joka lähti kolmeksi kuukaudeksi Tukholmaan vaihtoon ja kävi välissä mutkan kotona. Ei ihan sama asia, minun mielestäni..

En ole lähdössä pakoon huonoa elämää: mulla on täällä ok-töitä, kivoja harrastuksia, keskeneräiset opinnot, ihana mies, kaikki sukulaiset.. Mulla vain haluttaisi nähdä maailmaa ennen kuin on halli-asuntolaina ja parkuva kupla-lapsi. Eli yksinkertaistettuna ongelma on siinä että "I can't have my cake and eat it too, so what to do?"

Any thoughts anyone?

On tää vaan niin kivaa*pihkassa*

[q]Cloudberry, 18.8.2007 19:41:
Any thoughts anyone?
[/q]

Pöh, selain kaatu ja vei pois postauksen

Tiivistelmänä: itse en pystyisi enkä haluaisi. Teillä voisi toimiakin, koska molemmilla on isoissa asioissa yhtenevät mielet eikä ne muutu kovin pienestä. Kumpikin vaikuttaa olevan myös sen verran tyytyväinen suhteeseen että ei tule kova hinku vaihtaa parempaan...

Mä aina neuvon ihmisiä tekemään ne valinnat, joita vähiten katuu myöhemmin. Jos sä et lähde, sä luultavasti tuut aina miettimään millaista se ois ollut. Jos sä lähdet, sä voit aina tulla kesken kaiken takas jos tuntuu pahalta. Eiks niin?

[q]sapeli, 18.8.2007 22:55:
Mä aina neuvon ihmisiä tekemään ne valinnat, joita vähiten katuu myöhemmin. Jos sä et lähde, sä luultavasti tuut aina miettimään millaista se ois ollut. Jos sä lähdet, sä voit aina tulla kesken kaiken takas jos tuntuu pahalta. Eiks niin?
[/q]

Niinpä. Eihän kukaan voi kertoa sulle sitä oikeaa vastausta vaan ainoastaan antaa neuvoja. Päätös on tehtävä itse tai muuten oot maailamn suurimmassa suossa.

En tosiaan tiedä millaisen ajan pystyisin ihan tuskitta olemaan erossa tosta omasta kumpparista. Tähän asti pisin aika taitaakin olla 1 viikko. Luulen et kipuraja ylittyis about 1kk kohdalla. Enkä pysty edes kuvittelemaan olevani erossa 9kk ajan. huh... *pökr*
Sit siihen päälle viel kulttuurishokki uuden paikan kanssa ja paljon semmosia itseä kasvattavia tekijöitä jota se toinen ei tulisi kokemaan ja mukana niissä kasvamaan. Aika hurjalta kuullostaa..
Tässä kohtaa sitten mukaan tuleekin se lähtemisen kaipuu ja se mille levelille se on kivunnut. Sanoo ihmiset mitä vaan, niin kyllä tollanen reissu jotain muuttaa siellä itsessä.. miten paljon, onkin sitten eri kysymys.. veikkaan et vaatii ainakin pari parisuhdeterapiasessiota paluun jälkeen kunnes jotkut asiat on käsitelty, vähän ehkä kyynistä, mut näin mä sen näen. Mitkä sit on ne odotukset sille ihmiselle jonka kanssa siinä suhteessa on ja pystyykö kumpikin hyväksymään sen, että se ihminen joka lähtee ei ole se ihan sama joka tulee takaisin..
ei tässä mitään vastauksia ole, mut ehkä jotain ajateltavaa..

Iso kiitos kaikille mielipiteensä/ kokemuksensa jakaneille.

Johan tuossa tuli muutama uusi kysymys lisää itselle pohdittavaksi (ja kumppanin kanssa keskusteltavaksi) ja toivottavasti ne omat/ toisen vastaukset sitten helpottavat päätöksen tekoa suuntaan tai toiseen..

Lisääkin kommentteja saa esittää, jos löytyy!

[q]KooKie, 19.8.2007 12:29:
Upeaa on tietää, että on joku, jonka luo ikävöidä ja joku, joka ikävöi sua takaisin. Oli se sitten hyvä ystävä, mies, nainen tahi puudeli. :)
[/q]

Ymmärsinkö mä nyt oikein että sä vertasit äsken sun miestä, puudeliin

[q]Rubicon, 7.11.2007 11:32:
Mä lupaan tykkää susta*hali*
[/q]

Kiitsat.


Nää parisuhteiluaskartelupaskartelut on pikkasen raskasta settiä vanhalle miehelle.

[q]Steven Hoaks, 20.8.2007 08:37:
Ymmärsinkö mä nyt oikein että sä vertasit äsken sun miestä, puudeliin
[/q]

No puudelit on karvaisia, diivamaisia ja hönttejä.

[q]Cloudberry, 18.8.2007 19:41:

Onko Klubbarin seurustelevilla ihmisillä kokemuksia vaihto-opiskelusta?
[/q]
Yhtä helvettiä. Mikään ei ole kauheampaa kun olla jatkuvasti erossa ihmisestä jonka kanssa haluaisi olla eniten. En suosittele kaukosuhdetta(Oli sitten kyseessä vaihto-opiskelu tai muu tilapäinen pitkäaikaisempi poissaolo) kenellekkään (no en kyllä seurustelua ylipäätäänkään*nauru*). Itsellä niissä muutamissa elon tärkeimmissä suhteissa tullut välimatka
kuvioihin mukaan. Sekä paljon on sivusta saanut tätä riemua seuraa. Aika menee kokonaisvaltaiseen odottamiseen ja sitten kun toisen näkee on odotukset ja vastaavat niin isot, että vaikea olla mitenkään normaalisti. Erilleen kasvamisen riski on erittäin suuri, koska vähintäänkin toinen kokee jotain uutta ja mullistavaa, eikä pysty sitä mitenkään kunnollisesti toisen kanssa jakamaan. Se että tilanteelle silloin ei voi mitään aiheuttaa helposti sitä että purkaa pahaa oloaan toiseen. Johan lentää banaanit ja omenat pitkin seiniä ja potkitaan toista jalkaan.

[q]Cloudberry, 18.8.2007 19:41:
Onko Klubbarin seurustelevilla ihmisillä kokemuksia vaihto-opiskelusta?[/q]

Minä juuri peruin vaihtoon lähtöni, hyvin pitkälti seurustelun takia. Hakemus oli siis jo hyväksytty ja vaihtokohde tiedossa, kurssejakin suunniteltu. Mitään ei kuitenkaan oltu vielä lyöty lukkoon, joten tämä oli vielä mahdollista tehdä.

En seurustellut silloin, kun hakemuksen jätin, ja totta puhuen en olisi sitä tehnytkään jos mies olisi ollut kuvioissa jo silloin. Siinä meni kuitenkin vain muutama viikko, kun jo seurusteltiinkin, ja alusta asti asia vähän harmitti. Jotenkin mulla meni kuitenkin kaikki nämä kuukaudet tajuta, että mielummin jään tänne kuin lähden. Mietin asiaa kyllä pitkään ja hartaasti ja muutin myös mieltäni useasti. Toki jään nyt paitsi hienoa kokemusta, mutta mun päässä se kääntyi kuitenkin niin, että mä saan jäämällä enemmän kuin mitä menetän. En millään lailla epäile, ettei seurustelumme olisi vaihtoaikaa kestänyt (vaihto olisi ollutkin vain 3kk), mutta jotenkin tuli vaan sellanen fiilis, että miksi lähtisin, jos todella haluaisin enemmän jäädä.

Mies ilmoitti heti, ettei halua olla syy siihen, etten lähde, ettei kummallekaan jäisi sellaista fiilistä, että toinen esti toista tekemästä jotain. Ja eipä sillä, oli tässä muitakin syitä jättää homma tähän. Sen lupasin, etten ikinä tätä asiaa yhteenkään riitaan vedä mukaan. Itse päätöksen teen ja siitä kannan vastuun.

En millään jaksa uskoa, että tätä päätöstä tulisin ikinä katumaan. Päinvastoin, nyt tuntuu hyvin helpottavalta. Ihan varmasti tulee joskus mietittyä, että millaista vaihdossa olisi ollut ja mitä menetin, mutta elämä on täynnä valintoja. Miksi sitä myöhemmin katuisikaan asiaa, joka päätöksentekohetkellä tuntui hyvältä? Sellaista en ole ikinä tajunnut. Tämä päätös tuntuu oikealta nyt, se riittää mulle.

[q]Sallakat, 11.4.2009 17:50:
itsehän pidän toimivaa ja hedelmällistä suhdetta justiinsa päinvastaisena: ei tarvitse tehdä mitään töitä yhdessä olemisen eteen vaan yhdessä oleminen on täysin vaivaton olotila jossa molemmat voivat kasvaa omina itsenään mutta yhdessä yhteiseen elämään.
[/q]

Eipä sitä voisi juuri paremmin kuvailla.

nimimerkillä "vaivattomasti kohta kaksi vuotta"

Eiiiiieeeiieeiiiii!

Lähen meneen