Kyllästyminen

Tähän voisi varmaankin vastata, että about kaikki mitä olen joskus harrastanut, mutta se saisi varmaankin minut vaikuttamaan vielä kärsimättömämmältä kuin oikeasti olen. Siis:

Urheilun saralla:
Jalkapallo
Koripallo
Salibandy (olen aloittanut aktiiviharrastamisen uudelleen)
Aikido
Taido
Kössi
Sulis (aloittanut taas)
Jooga
Laskettelu
Lumilautailu (ostin just uuden laudan ja mäkeen pitäisi koettaa taas päästä)
Skedeys (ei vaan enää taivu, vaikka mieli tekisi)
Bleidaus

Taiteiden saralla:
Graffiti (tää vaan jäi, valitettavasti)
Piirtäminen (tääkin on jäänyt, koetan kyllä saada ittestäni irti välillä)
HC/gabber
Goa/psyke
DnB (tullut hieman takaisin)
House
Trance (pre -99 maistuu kyllä edelleen, mutta enemmänkin nostalgiamielessä)
Proge
Breaks
Musiikin tekeminen (yritän aina välillä)
DJ-hommat (toisinaan soittelen)

Elämässä yleensä:
Dokaaminen (ja baarit)
Telkkarin kattelu
Internet ja tietokoneet
"Kotigastronomia"
Kaikki tähänastiset koulut
Kaikki tähänastiset työpaikat



Tän listan kun teki, niin huomasi kyllä monia asioita, jotka edelleenkin toimii. Eli kai noi muut on joutanutkin jäädä.

tietokonepelit
-ei enää vaan jaksa innostua. mikä helvetti niissä kiinnostaa nörttejä?

syöminen
-pakkopullaa mutta pakko on syödä. rahat menee. saatana.

eläminen
-ei oikein huvittais mutta pakkohan se on joka aamu herätä

Futis. Nuorempana tuli pelattuu fudist, se oli hauskaa koska meil oli parikertaa viikos harkat, ja tunsin melkee kaikki jotka oli siin tiimis mukana. Harkkoi alko tulee enemmän ja alettii pelaa jo toisii vastaa, ihmiset heitteli esineit ympäriinsä jos potkas maalin ohi, sillon päätin et ei tää oo enää hauskanpitoo joten lopetin.

Lätkä. Lätkää aloin pelaa sit vähä vanhempana, mut tästki oli hauskanpito kaukana ku heti piti alkaa pelaa otteluit, ja muutenki olin alottanu motocrossin futiksen ja lätkän välis joka vei mun ajan, ja se oli kaikist hauskoint mitä koskaan olin harrastanu, nii päätin lopettaa lätkän.. Valkku ei digannu :D

Mutsin kyllästyminen motocrossiin. Mikään ei oo syöny muo nii paljoo ku se et mutsi pisti harrastuksen poikki ku olin 14 vuotias, oli kuulema liian vaarallist.

Kuulapyssy/t. muistan ku tein pariviikkoo duunii et saisin "sika siistin kaasupyssyn", ei kauaa jaksanu sen kans leikkii ku huomas paljon rahaa siihen uppos.
skedeys. oli hauskaa, mut kyllästyin paris vuodes, syynä saatto olla se et toiset kaverit jotka skedes liikku ihan eri piireis jotka oli rullannu paljon pidempää ja oli paljon edistyneempii.

bleidaus. huh, tää oli mulle jotai, meit oli kiva posse jonka kaa lähettii aina kuvailee päivän saavutuksii, kesäs sitä edisty aika älyttömästi, joka tais masentaa muita ja jengilt loppu motivaatio. Eihän sitä yksin minnekkää jaksa lähtee, ku pointtinahan on se et ystävien kans lähetää häröilee ja pitää hauskaa. Sain broidit ja yhen frendin kans harrastaa mut ei se enää ollu se sama asia, nykyää tulee tosi harvoin käytyy missään bleidaa. Tosi harmi!

Piirtäminen. sitä tuli tehtyy paljoo yläasteel ja senki jälkee, nykyää harvemmin koska jossai vaihees astu tietokone kuvioon josta siirryttiin pelailee kaikkii autopelei sun muita, koska tietokoneet kehittyy samoin pelit vaatii tehokkaampii koneit nii ei enää oo jaksanu pelailla. Mutsiki ostaa liian harvoin uuden koneen kotii. Viimeks se hankki macin johon en oo jaksanu perehtyy!

Räbä oli kans yks mun intohimoist, varsinki yläasteel, samoihin aikoihin kuuntelin paljon moottorisaha junkkaa, polccaa ja rankkoi rytmei.. Räbä tippu aika nopee pois ku huomas kuinka persesuuntaan suomen räbäscene oli menny, shainii ja blingii haha, voi ** ! angstivaiheen yli kuuntelin sit rankempaa tanssimusaa kunnes kyllästyin. Kylmä vielki niit joskus kuuntelen, mut ne ei oo mun intohimo.

Nää tuli nytte mielee, katotaa jos päivän aikana tulis muuta lisättävää.

Sähly/salibandy about jonkun kahdeksan/yhdeksän vuoden ajan tuli pelattua erilaisissa porukoissa monta kertaa viikossa ja tuli jopa käytyä katsomassa pelejäkin. Nyt oon viimeisen neljän vuoden aikana käynny kaksi kertaa pelaamassa ei vain kiinnosta. Ehkä parempi niin näillä polvilla ja tällä massalla.

Meikkaus...siihen kyllästyi lukion lopulla ja sen jälkeen. Nyt meikkaan enää baariin tai bileisiin mennessä. Luultavasti kohta vain bileet saavat aikaan halun luoda sotamaalaus naamalle. Ehkä jotain sai aikaa vuosi teatterikoulutusta, jolloin ne paskut maskit ja älyttömät rajaukset sai aikaan hermostumisen. Ei se tekeminen vaan pois pesu Yläasteella ei olisi voinut kuvitellakkaan että menisi yleiselle paikalle ilman maalauksia naamassa.

Pureminen... harrastin sitä joskus hyvinkin paljon. Varsinkin humaltuneena. Sittemmin olen kai ymmärtänyt miltä se tuntuu muista ihmisistä. Nyt harjoitan kyseistä toimintaavain pyydettäessä tai jos joku villitsee puuhaan tekemällä sitä itse. Ehkä on ihan hyvä että nykyisin minun vieressäni voi istua rauhassa eikä tarvitse pelätä milloin saa hampaat kiinni hartiaan tai jalkaan. Hampaani taisivat jopa kärsiä hieman vanhasta harrastuksestani koska etuhampaista on lähteny pieniä paloja muodostaen hienoisen sahalaidan

Vielä niitä kyllästymisiä tulee, mutta minkälaisia sen saa nähdä sitten joskus...

Elämä.

Kelailen melkeen joka päivä et olispa viel ihan skidi, sillon kaikki oli hienoa ja sai kiksejä vaikka mistä, eikä ollut huolta mistään, ihan kuin jatkuva trippi tms. Nykyään on vaikea saada jotain hyvän olon tunteita selvinpäin, kaikki on semmosta tasapaksua . Pitäs varmaan hankkii jotain sisältöä elämään, vaikkapa hirttoköysi.

[q]Tres:
Eipä silti, mä olen muutaman kerran miettiny, että
olishan se hienoa päästää joku pieni seikkailijaryhmä
tutkiin, millaisissa olosuhteissa katosivatkaan
ne kolme nuorukaista, joiden kerrotaan lähteneen
eräänä syksyisenä aamuna kuin lumottuina
Pohjoisille Nummille pienen tytön johdattamana,
jättäen jälkeensä tytön surmatut vanhemmat,
joille oli syötetty heidän omia sisäelimiään, sekä
punaiseksi värjätyn olkinuken jonka kädet osoittivat
itään.
[/q]

Heh, mä haluaisin nähdä loppuisiko toi peli kursiiveihin.

[q]Tres:
Television katsominen.

Skidinä sitä jaksoi innostua, mutta jossain vaiheessa
totesin että ei perkele tuolta tu mitään mielekästä,
niitä muutamaa laatudokumenttiakaan ei jaksa varta
vasten jahdata ohjelmatiedoista. Ensin televisio oli
pari vuotta pelkässä dvd-käytössä, kunnes kaksi
vuotta sitten vaihdoin ensin tykkiin ja sittemmin
tv-virittimettömään plasmaan.
[/q]

Sama, paitsi et tykin hankinta on kaatunut siihen että riittävän hiljaista menetiä pitävät tykit maksaa vielä poikkeuksetta yli 3000 ja plasmoista oon taas kuullut että kuva huononee jo 2 vuodessa ihan hirveeksi...

[q]iriil:
Pureminen...[/q]

Toi on kyl ehdottomasti vittumaisimpia tapoja mitä joltain naisilta löytyy. Sellasii jotka kännissä puree toista niinku ikään kuin vitsinä. Multa ainakin loppuu huumorintaju tasan sillä hetkellä kun joku iskee hampaat kiinni niin, että tuntuu. Varsinkin noitten typerien pikkularppaajien keskuudessa tää oli "tosi hassunfantsu juttu", ne teeskenteli jotain helvetin menninkäisiä MONTA TUNTIA ja puri ihmisiä. Ihan ku sellanen pikkumyymäinen toiminta ois tosielämässä söpöä. Sit ku siit suuttu et joku jättää hampaillaan hirveen mustelman hauikseen, ni oli "ihan tyhmä" ja "huumorintajuton". Ois pitäny vaan antaa avokämmenestä poskelle et "Noin hauskalta se tuntuu"

[q]Ana-5000:
---
iriil:
Pureminen...
---


Toi on kyl ehdottomasti vittumaisimpia tapoja mitä joltain naisilta löytyy. Sellasii jotka kännissä puree toista niinku ikään kuin vitsinä. Multa ainakin loppuu huumorintaju tasan sillä hetkellä kun joku iskee hampaat kiinni niin, että tuntuu.
[/q]

Joo tää on kyl vittumaisinta mitä mä tiedän. Hermot palaa kyllä alta aika yksikön ja pahasti. Yks kaveri puri mulle laivalla kerran sellaset jäljet et se meinas lentää Itämereen. Kannelle asti raahasin sen ja vakuutin sille et se lentää alas sieltä, tais pelästyä että oon oikeesti tosissaan. No meni ainakin viesti perille.

[q]remotion:
Sama, paitsi et tykin hankinta on kaatunut siihen että riittävän hiljaista menetiä pitävät tykit maksaa vielä poikkeuksetta yli 3000 ja plasmoista oon taas kuullut että kuva huononee jo 2 vuodessa ihan hirveeksi...
[/q]

Kuinka hiljaista sä oikein vaadit? Aika paljon vaatii et häriintyy esim panan low-mode äänestä.

Plasmojen kuvanhuononeminen on muuten yksi suurimmista legendoista. Ehkä joku eka sukupolvi himmeni, mutta sen jälkeen ei ongelmaa ole ollut. Tosin mä en kyllä plasmaa ostaisi sillä käytännössä kaikissa alle 3500e laitteissa on pahoja ongelmia kuvanlaadussa ja tollasta summaa ei mun mielestä ole järkeä tuhlata niin pieneen kuvaan.

Topic:

TV katselu:

Ennen vaavua katsoin joka päivä varmaan 4h. Viimeisen 5v aikana ainoa TV sarja jota olen katsonut on unelmakämppä. Kotona on kyllä viritin, mutta unelmakämpän loppumisen jälkeen ei ole ollut tarvetta.


Polkka:

Vanhana ei jaksa ja hooverissa ei oo mitään mielenkiintoista.


Bilejärkkäys:

Kun käytännössä jokainen bilepaikka on tullut tutuksi, yhteistyöorganisaatioita on todella monta, subbaria kantaa sadannen kerran, muut ei oo samalla antaumuksella mukana kuin itse, lompakkoa joutuu kaivamaan ja bileissä ainostaan odottaa, että ne loppuu, on aika lopettaa.


Jatkuvan kuherruskuukauden näkeminen:

Jee-jee-doussii-doussii-ei-tää-mitään-haitaa-doussii-doussii-jee-jee. Ja sit jonkin ajan kuluttua homma loppuu kun seinään koska: vittu-pää-hajoo-ei-voi-kestää-vittu-en-mä-selvänä-voi-olla-bileissä. Tota kun näkee vuodesta toiseen ja joka kerta henkilö toteaa: "mut en mä oo samanlainen kuin noi muut, koska mä tiedän mun rajani", niin alkaa kyl suoraan sanottuna hatuttaa.

Joihinkin asioihin kyllä kyllästyy. Mulle näitä ovat olleet esim;

Televisio

En ole televisiota katsonut erityisemmin sitten vuoden 1999. Sitä ennen liikaakin.

Elokuvat

Vaatimukset elokuvien suhteen ovat kasvaneet iän myötä - erityisesti juonen osalta. Lisäksi mulle on kasvanut inho kaikkia "sankarileffoja" kohtaan, enkä yksinkertaisesti edes halua nähdä niitä loppuun (Matrox -trilogia, LOTR -trilogia, Star Wars -adinfitumia jne).

Psykoaktiiviset aineet

Olen edelleen sitä mieltä, että niille on paikkansa lääketieteessä, mutta olen kyllästynyt niiden ympärille kietoutuneesta politiikasta, keskustelusta ja näiden yhdistelmästä - poliittisesta keskustelusta. Oli hyvät kännit? Aivan niin, ettäkö ihan liskoja yöllä? Veroa alas? Mikset mene lääkärille? Kerro kaikki!

Noi nyt ensimmäisinä tuli mieleen :)

oon kyllästyny siihen että kaikki nykyään kyllästyttää =(

paitsi mun mussu <3<3<3<3

Lukeminen

Olin nuorempana ihan mieletön lukutoukka. Luin kaikenlaista, tieto- ja kaunokirjallisuutta, lähes mitä vain - kirjastokortti vinkui ahkerasti. Luin itse asiassa niin paljon, että äiti joutui kerran jopa takavarikoimaan multa läjän kirjoja, koska en olisi tehnyt muuta kuin lukenut.

Jotenkin se lukeminen sitten jäi, lopullisesti oikeastaan korkeakoulussa. Ehkä se tenttikirjojen pänttääminen jollakin tapaa söi innostuksen tarttua muihin kirjoihin. Nykyään lähestulkoon ainoat lukemani kirjat ovat alaan liittyvää ammattikirjallisuutta. Lehtiä sen sijaan luen hyvinkin paljon.

Oikeastaan on hirveän sääli, että luen nykyään niin harvoin kaunokirjallisuutta. Lukeminen kehittää kieltä, ja ilman ympäröivää kielellistä rikkautta omakin kielitaito alkaa ruostua. Erityisesti mulle tekisi nyt hyvää lukea suomenkielistä kirjallisuutta, koska tätä nykyä olen niin englannin ympäröimänä. Pelottavinta on, että tietyistä asioista on hirveän vaikea puhua tai kirjoittaa suomeksi - esimerkiksi diplomityöni esitelmässä huomasin, että jotkut ihan yksinkertaisetkin sanat tulevat suusta ulos vain englanniksi, eivät suomeksi.

[q]ville:
Jatkuvan kuherruskuukauden näkeminen:

Jee-jee-doussii-doussii-ei-tää-mitään-haitaa-doussii-doussii-jee-jee. Ja sit jonkin ajan kuluttua homma loppuu kun seinään koska: vittu-pää-hajoo-ei-voi-kestää-vittu-en-mä-selvänä-voi-olla-bileissä. Tota kun näkee vuodesta toiseen ja joka kerta henkilö toteaa: "mut en mä oo samanlainen kuin noi muut, koska mä tiedän mun rajani", niin alkaa kyl suoraan sanottuna hatuttaa.
[/q]

Oh so fucking true. Jonkun aikaa jaksoin vielä tällaisten henkilöiden kanssa käydä keskusteluakin omasta näkemyksestäni asian suhteen, mutta nykyään tulee käännyttyä kantapäillään 180 astetta välittömästi kun joku "n00bio" ryhtyy selittämään "uusia ja tuoreita" lausahduksiaan ton tiimoilta. Kymmeniin ja taas kymmeniin kertoihin käydyt samaa kaavaa noudattavat keskustelut eivät juurikaan jaksa napata.

They don't say "hell is repetition" for nothing.

[q]Ana-5000:
Varsinkin noitten typerien pikkularppaajien keskuudessa tää oli "tosi hassunfantsu juttu", ne teeskenteli jotain helvetin menninkäisiä MONTA TUNTIA ja puri ihmisiä. Ihan ku sellanen pikkumyymäinen toiminta ois tosielämässä söpöä.
[/q]

The memories... "Hei katso, army of darkness." "Ei, kyllä toi on army of dorkness."

Lukeminen on itselläkin hieman jäänyt, ei kylläkään kyllästymisen takia. Jotenkin vain ei ole muka aikaa tai ei saa aikaiseksi. Näin alkuvuodesta kun työn alla ovat joululahjoiksi saadut kirjat, tulee yleensä aina luettua suht aktiivisesti mutta vuoden edetessä tuppaa hiipumaan. Itse en opiskelujeni tiimoilta joudu pakolla lukemaan juuri mitään, mutta luen silti graafiseen suunnitteluun liittyvää kirjallisuutta tosi paljon (siis suhteessa siihen kuinka paljon tulee luettua) koska itseäni kiinnostaa alan historia ja teoreettinen perusta jota meillä koulussa käsitellään loppujen lopuksi tosi vähän. Fiktiota pitäisi kyllä lukea enemmän, nyt on ollut W.G. Sebaldin Austerlitz työn alla ties kuinka kauan eikä ole edennyt juuri lainkaan vaikka aluksi luin kirjaa tosi ahmimalla ja se on itse asiassa myös tosi hyvä.

Tietysti voidaan keskustella siitä, paljonko on paljon. Minusta kirja kuukaudessa (suunnilleen oma keskimääräinen tahtini) on liian vähän. Suunnilleen kirja viikossa olisi sellainen tahti, johon tavallaan pyrin. Tietysti kirjat ovat kovin erilaisia, sekä tekstimäärältään että siitä näkökulmasta kuinka nopeasti niitä pystyy lukemaan.

***

Yksi "harrastus" joka on kyllästymisen takia hieman jäämässä paitsioon on "bileissä" käyminen. Diggaan kyllä hyvästä musiikista, mutta usein kuuntelisin mieluummin kiinnostavien DJ:den miksauksia ja livetaltiointeja kaikessa rauhassa kotona kuin bileissä, joissa yleensä tulee panostettua pikemminkin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jos suurin osa kavereistani ei kävisi "alan" tapahtumissa, tulisi varmaan paljon enemmän istuttua mestoissa joissa musiikki ei ole niin saatanan kovalla. Paljon mieluummin nykyisin panostaa hyviin keskusteluihin ja muuhun sosiaaliseen ajanviettoon.

Piirtämisestä täytyy todeta, että itse en ole ikinä ollut mikään kovin aktiivinen piirtelijä, mutta nykyisin pitäisi työn ja opiskelujen puolesta piirtää paljon enemmän kuin tulee tehtyä. Luonnoskirja ja pari kynää pitäisi olla aina mukana, mutta eipä ole. Yleensä piirustuspöydän eteen tulee istuttua ainoastaan silloin kun käsillä on esim. joku kuvitustyö tai muu tilaus joka vaatii piirtämistä. Tässä suhteessa olisi tarkoitus skarpata lähiaikoina, olen hankkimassa kotiin vihdoin kunnollista pöytää jonka pyhitän piirustus- ja muuhun vastaavaan käyttöön (teen myös paperileikkausduuneja, käsinpainantaa ym. jonkin verran), nykyinen työpöytä kun täyttyy aika tehokkaasti kahdella 19" monitorilla.

[q]typ0:
oon kyllästyny siihen että kaikki nykyään kyllästyttää =(

paitsi mun mussu <3<3<3<3

muokkauksia 1, viimeksi 13.1.2005 13:53
[/q]

Hahahahahah mä pystyn mielessäni kuvittelee sen et ku tulit takas koneelle postattuas tän ni tos palkissa luki:

typ0 :: 15K :: kaverit :: suosikit :: asetukset :: ulos

[q]Ana-5000:
---
typ0:
oon kyllästyny siihen että kaikki nykyään kyllästyttää =(

paitsi mun mussu <3<3<3<3

muokkauksia 1, viimeksi 13.1.2005 13:53

---


Hahahahahah mä pystyn mielessäni kuvittelee sen et ku tulit takas koneelle postattuas tän ni tos palkissa luki:

typ0 :: 15K :: kaverit :: suosikit :: asetukset :: ulos
[/q]

xD

Huu. Onko mitään sellaista asiaa, mistä diggasit ennen ihan hulluna, mutta yksinkertaisesti sait tarpeekses? Mulla alkaa olee monestaki asiasta sellasia fiiliksiä. Tähän voisinki listaa muutaman ja lukisin mielellään et mitkä asiat on saanu muut ihmiset kyllästymään:

Liveroolipelaaminen Aikoinaan hauskinta mitä tiesin. Larppailin aktiivisesti noin 15-vuotiaasta suunnilleen 18-vuotiaaksi, pelejä on kertynyt taakse joku 30-40 ja aikaa tuli vietettyä niissä ympyröissä muutenkin suhteettoman paljon. Sitten, vaiheittain, koko homma vaan jäi pois. Kyseessä ei ollut mikään suuri asennemuutos, elämäntilanteen vaihtelu tai vastaava, yksinkertaisesti kyllästytti. Samat jutut, samat naamat, samat hemmetin örkkimiekkatappelut etc. Ropeconissa tulee silti käytyä joka vuosi, tosin nyt lähinnä siitä syystä että meillä on ollut jo useamman vuoden siellä "Diskolarp", jonka K-0ne on järkännyt.

"Oma tyyli" Ennen oli kauhee tarve pukeutua kaikennäkösiin ihme vermeisiin. Oli sellanen snadi "goottikausi" ehkä päällä, naama täynnä läväreitä, tukka melkeen puoleen selkään, prätkärotsi, mustat reisitaskuhousut, maiharit ja kaiken maailman ketju/remmivirityksiä. Ihmiset jotka muhun on tutustunu sen jälkeen ei välttis ihan pysty ajattelemaan miltä näytin, mut kuitenkin. Jossain vaiheessa vaan kyllästys iski, en jaksanut enää spennata niin tarkkaan että minkävärinen paita on päällä.

Piirtäminen Ennen tuli piirrettyä lähes päivittäin, nyt se on vaan jääny veke. En tiedä miks, ei oikeastaan vaan enää kiinnosta.

Mihis sä oot kyllästyny? Kerro heti!

pliis ei mitään "Ihmisten pinnallisuus kyllästyttää *grr*"-replyjä, etin nimenomaan sellasia juttuja mitä ennen teitte itte mut mitkä vaan jäi sit veks.