Mietelauseita... mottoja

Aina sika syitä löytää, maa kova, kärsä kipeä.

Älä luule luita lihaks, pässinpäitä paistikkaiksi.

Tulipahan sekkii ropina piettyä sanoi akka kun tuohelle kusi.

Ja sokerina pohjalla: vittu se on siallakin

[q]Unik, 17.8.2007 11:10:
[color=black]"Ei ole tärkeätä, kuinka vanha olet, vaan kuinka olet vanha"[/color]
[/q]

Tää on täydellinen

Kuuntele kaikkia, mutta päätä itse.

Nuo pari allekirjoitusta on hyviä itellä. ja toimii :P

Mielenterveyttä on kyky siirtyä kaaoksesta selkeyteen ja päinvastoin.

- Martti Lindqvist -

Ei se mitään
niin kauan kuin sätkii.

-Vauhti korjaa virheet

-Valo tunnelin päässä tulee vastaantulevan junan valoista

-kuka sen sitten tietää?
-Mitä nopeammin, sitä nopeammin.

Klubbarilaisille uus motto
"you shouldn't judge a book by what kind of ink has been put in between it's covers"

tää oli ihan omaa aamutuotosta*nauru*

oma on viimeaikoina tullut tuosta clsm:in biisistä liberation
"sometimes what you want's not what you need"

Tää on mun oma, ikuinen tosimotto.

No boundaries for waves to surf without limits of mind.

-Jännittää sano mummu, kun kahvimerkkiä vaihtoi!

[q]N.Geselle, 30.8.2007 20:21:
-Jännittää sano mummu, kun kahvimerkkiä vaihtoi!
[/q]
Yks parhaista <3

--

Suomalaisten angstisuutta ja kenties sota-ajan perintöä kuvaavat todella negatiivissävytteiset sananlaskut ja motot, kuten:

"Itku pitkästä ilosta"
"Kaikki hyvä loppuu aikanaan"
"... pahan päivän varalle"
jne.

ehkä näistä olisikin jo aika luopua.

Tämä toimii lähinnä vain miesten sanomana, mutta

tärkeintä ei ole voitto, vaan suihku poikien kanssa pelin jälkeen.

Meijän ukon perus: Sanokaa mun sanoneeni mut älkää vaan kellekkään kertoko

"Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään."

Joissain tilanteissa ihan hyvä muistaa. Joidenkin asioiden sanomisesta ei seuraa muuta kuin mielipahaa. Joskus taas on kissa nostettava pöydälle että tapahtuisi mitään edistystä.

[q]sapeli, 7.9.2007 08:05:
"Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään."
[/q]

Jokaisesta sanomisesta et voi kuitenkaan koskaan tietää, miten sen toinen ihminen ottaa. Etenkin täällä netissä keskustellessa "puhe" koostuu puhtaasti tekstistä, jossa et kuule painotteita, sävyä, etkä myöskään näe ihmisen ilmeitä, eleitä yms. No hymiöt auttavat vähän siinä, että voidaan ilmaista sanoman sävyä.

Viestinnässä verbaalinen osuus on erittäin pieni. Enemmän sanoma: "Haista vittu", tulee perille vihaisella ilmeellä, käsien huitomisella, lyömisellä yms. kuin neutraalilla äänellä tai pelkällä tekstillä ilmaistu: "Haista vittu".

Ihmiset voi ymmärtää ja ottaa puheet ihan eri tavalla, kuin niiden sanoja niitä tarkoittaa. Toiset ei suutu tai ole milläskään siitä haista vitustakaan ja toiset suuttuu ilman haista vittujakaan.

Eli miten mä nyt voin olla sanomatta mitään pahaa kellekkään, kun joku suuttuu tässä elämässä aina. Toinen ottaa ikävänä arvosteluna kehumisetkin, ei kaikki tykkää niistäkään.

Kyllä mua itseäni ärsyttää suuresti, jos mun läheisellä on mielessään pahaa sanottavaa, eikä se sitä sano, vaan ainoastaan hautoo sitä ties kuinka pitkään mielessään ja istuu hiljaa, kun ei ole hyvää sanottavaa tai vaihtoehtoisesti lässyttää jotain, kun ei kehtaa mitään pahaa suoraan sanoa.

Mua itseäni loukkaa tuhat kertaa enemmän hiljaa oleminen, mököttäminen tai asioiden piilottelu, kuin se, että antaa paskan pursuta avoimesti sisältään.

[q]satumetsä, 7.9.2007 16:15:
Mua itseäni loukkaa tuhat kertaa enemmän hiljaa oleminen, mököttäminen tai asioiden piilottelu, kuin se, että antaa paskan pursuta avoimesti sisältään.
[/q]

Ihana mielikuva No sanotaan näin että mä melkein sanoin jollekin puolitutulle jotain "muka hassua" mutta minkä ois voinu helposti tulkita loukkaavasti. Ajattelin et paras olla sanomatta.

[q]sapeli, 7.9.2007 16:45:
Ihana mielikuva
[/q]

No joo mä just repesin täällä, kun tajusin miltä toi "antaa paskan pursuta avoimesti sisältään", kuulostaa

kaikki on kotiin päin mikä ei o omaa !

Kun joku sanoo, että olet söpö, se tarkoittaa, että olet vähän kuin kissanpentu tai orava: kiva pitää sylissä, mutta en panis.

© Spoinkel 2007