Mitä arvostat ihmisissä eniten?

Yks asia kyl mikä on osoittautunut yllättävän tärkeäksi: huomaavaisuus liikenteessä. Siis sellainen toisten huomioon ottaminen että osataan odottaa omaa vuoroa ja annetaan muille tietä jos se on kohtuullista, ei tönitä, ja yleensäkin tehdään kaikki asiat silleen mikä on kaikille viimekädessä helpointa. Eli että osataan tehdä niitä pieniä uhrauksia muiden vuoksi.

Varmaankin tuo kertoo paljon ihmisestä muissakin tilanteissa - minua häiritsee ihmisissä itsekeskeisyys jossa saadaan jotain omaa kivaa muiden kustannuksella, ja ventovieraiden keskellä kaupungin vilinässä tuo piirre tulee helposti esille. Toki väsyneinä ja nälkäisinä kaikki haluaa vaan mahdollisimman pian kotiin (tai minne nyt ovatkaan menemässä), mutta sen verran täytyy löytyä empatiaa että tajuaa muidenkin haluavan määränpäihinsä, ja että heillä on yhtäläinen oikeis päästä sinne kommelluksitta.

Vähän semmosta "tee muille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän"-meininkiä, ju nou.

[q]Jna, 15.8.2007 22:31:
---
zaler, 15.8.2007 08:23:
rahaa ja kauneutta :D

---

Sama! :D
[/q]

No todellaki!!
Ja muistakaa: Mitään EI jaeta, kaikki mahdollinen hyvä vaan itselle....*whaat**vink**ding*

Mä arvostan viisautta ja tunneälyä erittäin paljon. Pelkällä akateemisella älykkyydellä ei mun mielestäni pitkälle pötki tässä elämässä, eikä tärkeily ole sama asia kuin ''olla tärkeä''.

Mä arvostan aitoutta, sillä mun mielestäni se on pohja kaikelle. Aitous paistaa ihmisestä, hänen tavastaan kohdella muita ihmisiä ja itseään. Aito ihminen tietää ja hyväksyy rajallisuutensa, eikä koe tarvetta yrittää olla muuta kuin on. Aito ihminen uskaltaa olla rehellinen itselleen ja muille, hän uskaltaa olla ihminen ihmiselle. Aito ihminen ei ole täydellinen, eikä hän yritäkään olla. Hän on kuitenkin valmis kehittymään.

Mä arvostan nöyryyttä, kykyä kasvaa pieneksi. Ymmärrys siitä, että moni suuri asia koostuu pienen pienistä asioista, on arvostettavaa. Kyky osata arvostaa pieniä asioita on ihailtavaa.

Mä arvostan ihmisiä, jotka osaavat nauraa itselleen sen sijaan, että käyttäisivät kaiken aikansa muiden ihmisten vikojen etsimiseen.

Mä arvostan ihmisiä, jotka osaavat iloita toisten onnesta. Kyynisyys, katkeruus ja kateus ovat oivia keinoja tuhlata oma elämä, ja oman elämän hukkaan heittäminen ei ole arvostettavaa. Vilpitön halu ilahduttaa toista ihmistä, myötäelää toisen ihmisen onnen (ja surun) hetkiä, muistaa ja vahvistaa toisen ihmisen olemassaolon merkitystä - näitä minä arvostan.

Mä arvostan sanoja ''Anteeksi'', ''Kiitos'', ''Olin väärässä'', ''Saat anteeksi'' ja ''Rakastan sinua''.

ompa muuten todella vaikea kysymys...

Silloin oikeestaan kun miettii jonkin toisen ihmisen asioita - tai että voi edes alkaa arvostella niitä reilusti ja oikeudenmukasesti - joutuu katsomaan asioita ihan toisesta perspektiivistä jollon myös arvoasteikko muuttuu.

Jos arvostuksen tilalle vaihdetaan "puhtaan sopusoinnun kokeminen" jotain kohtaan , niin siinä tapauksessa rehellisyys, ja se ettei tietosesti satuta toista.

Oikeesti tosi vaikee kysymys... meinaan mä kyllä yleisesti arvostan sitä että on rehellinen ja että toimii puhtaasta sydämestä, mutta jos joku on elänyt sellasen elämän että sillä ei oo siihen mahdollisuutta niin yleensä tulee arvostettua jotain muuta asiaa - joka jostain perspektiivistä ei välttämättä täytä mun omia kriteereitä omassa elämässä. Sit kun asiaa miettii tarkemmin eri näkökannalta niin loppuviimeks ne on yleensä sellaisia asioita jotka on kuitenkin rehellisyyden tai myötätunnon, rakkauden ja empatian erilaisia ilmentymiä.

Se että antaa toiselle mahiksen tutustua ja on avoin, rehellinen.

Kärsivällisyyttä.
Tavoitteellisuutta, hyvää mielikuvitusta.
Kykyä erottaa todellisuus ja haaveet.
Kykyä nähdä kauniita asioita maailmassa.
Rehellisyyttä.
Sielun hymyä.

Kunhan se antaa pillua, pitää turpansa kiinni ja on rikas. Muulla ei ole väliä.

[q]nomic, 29.8.2007 12:10:
Kunhan se antaa pillua, pitää turpansa kiinni ja on rikas. Muulla ei ole väliä.
[/q]

*repslolkops*

-M

[q]Caro², 15.8.2007 23:41:
Pitäis kait vastata, että positiivisia asioita arvostan ja negatiivisia en arvosta. Mutta jos pitäis valita piirteitä, joiden soisin olevan positiivisten joukossa niin:

- rehellisyys
- aitous (kiva sana)
- empatia
- toisten kunnioittaminen
[/q]

Samankaltaisia ajatuksia tuli minunkin mieleeni

Niin ja tosiaan "AITOUS" käsitteenä on PALJON = sympaattinen, ajatteleva, ei ole riippuvainen muiden arvostuksen sanoista, osaa nauraa itselleen ja antaa itselleen anteeksi, on myös omat heikkoudet ymmärtävä ja muiden heikkoudet huomioiva, ei ole tarvetta "hehkuttaa" omaa suuruuttaan maailmankaikkeudessa eli on realistinen ja kanssaihmiset huomioonottava. Yleensä AIDON ihmisen tunnistaa tietynlaisen olemuksen perusteella, jota ei välttämättä osaa edes sanoilla kuvailla.

Hyvää ryhtiä.

[q]nomic, 29.8.2007 12:10:
Kunhan se antaa pillua, pitää turpansa kiinni ja on rikas. Muulla ei ole väliä.
[/q]

QFT

Mä oon alkanut arvostaa itseironiaa ihan tosi paljon. Ilman tuollaista ominaisuutta ihmiset on aika tylsiä. Jos osaa nauraa itselleen, ei voi olla ihan pahis

[q]nomic, 29.8.2007 12:10:
Kunhan se antaa pillua, pitää turpansa kiinni ja on rikas. Muulla ei ole väliä.
[/q]

Henkinen rikkaus on paskapuhetta. Mä haluun kans rikkaan ja turhamaisen miehen!

.

-rehellisyyttä
-avoimuutta
-huumorintajua
-kiltteyttä

[q]Nacu, 29.9.2004 13:35:
Arvostan rehellisyyttä ja rohkeutta sanoa, mitä mieltä on asioista. Itse olen erittäin huono valehtelemaan ja joskus, vaikka puhuisinkin totta, vaikuttaa siltä että valehtelisin. Asia on kuitenkin niin, että jos aihe on hankala ilmaista ja takeltelen, saattaa se kuuntelijassa tuntua epäröinniltä ja kusettamiselta. Joskus aihe on niin arka, että sen ilmaisemiseen pitää käyttää kielikuvia ja kiertoilmauksia, jotka saatavat johtaa väärinkäsityksiin. On toki asioita, joista ei haluaisi puhua lainkaan... Tätä tulee myöskin kunnioittaa. Jotkut asiat vaan ei ole tarkoitettu jauhettaviksi tai muisteltaviksi.

Ihmiset, jotka minut tuntevat, pitävät rehellisyyttäni niin hyvänä kuin huononakin piirteenä. On liikaa ihmisiä, jotka eivät osaa ilmaista toiveitaan/mielipiteitään tai avata suutaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Hiljaisuus kun yleensä ymmärretään myöntymisen merkiksi.

itse en ainakaan halua jäädä väärinkäsitysten uhriksi. Siksi jauhankin asioita juurikin niin kauan, että olen 100-varma asiaa käsiteltävistä mielipiteistä. On ärsyttävää ruinata ja anella toinen sanomaan mielipiteensä. Juurikin näissä asioissa minulla useinkin menee hermo ja saatan sanoa jotain ilkeää.

Ihmiset, vittu, KOMMUNIKOIKAA!!!!
[/q]

Kuittaan ja kumarran. Aika tavalla samaa mieltä. Itse asiassa aivan samaa mieltä.

- huumoria
- rehellisyyttä
- suurisydämisyyttä
- taitoa kuunnella
- taitoa puhua omista asioistaan niin, ettei kyllästytä mua :)

[q]pupuankka, 29.8.2007 15:20:
Mä oon alkanut arvostaa itseironiaa ihan tosi paljon. Ilman tuollaista ominaisuutta ihmiset on aika tylsiä. Jos osaa nauraa itselleen, ei voi olla ihan pahis
[/q]

Itseironia on ehdottomasti yks tärkeimmistä. Jos taustalla on vielä tervehenkistä itsensä tarkkailemista ja huumori irtoaa havaintojen perusteella niin oon ihan myyty <3 Sit taas ylimenevä itsekontrollifriikkiys, täydellisyyden tavoittelu ja harkitun imagon ylläpitäminen tekee ihmisestä mun silmissäni jokseenkin ahdistavan tapauksen. Rennosti pitää osata ottaa, elämäähän kaikki vaan on.

Sosiaalinen tilannetaju ja tunneäly ovat myös asioita, joita arvostan ja paljon. Ympäröivän maailman havainnoiminen ja oman toiminnan suhteuttaminen siihen eivät, yllättävää kyllä, tunnu olevan hallussa läheskään jokaisella.

Paras ystäväni on universumin epäitsekkäin ihminen. Joillakin epäitsekkyys ilmenee nöyristelynä, lapatossuiluna tai marttyrointina, mutta hänellä se tulee niin rehellisesti ja puhtaasti sydämestä, etten ole toista samanlaista tavannut. Se ei kuitenkaan mene yli, vaan on aina juuri sopivasti ja tekee hänestä maailman kauneimman ihmisen, niin sisäisesti kuin ulospäinkin.
Kea*sydän*

[q]Ultraviolet, 30.9.2007 15:39:
---
Nacu, 29.9.2004 13:35:
Arvostan rehellisyyttä ja rohkeutta sanoa, mitä mieltä on asioista. Itse olen erittäin huono valehtelemaan ja joskus, vaikka puhuisinkin totta, vaikuttaa siltä että valehtelisin. Asia on kuitenkin niin, että jos aihe on hankala ilmaista ja takeltelen, saattaa se kuuntelijassa tuntua epäröinniltä ja kusettamiselta. Joskus aihe on niin arka, että sen ilmaisemiseen pitää käyttää kielikuvia ja kiertoilmauksia, jotka saatavat johtaa väärinkäsityksiin. On toki asioita, joista ei haluaisi puhua lainkaan... Tätä tulee myöskin kunnioittaa. Jotkut asiat vaan ei ole tarkoitettu jauhettaviksi tai muisteltaviksi.

Ihmiset, jotka minut tuntevat, pitävät rehellisyyttäni niin hyvänä kuin huononakin piirteenä. On liikaa ihmisiä, jotka eivät osaa ilmaista toiveitaan/mielipiteitään tai avata suutaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Hiljaisuus kun yleensä ymmärretään myöntymisen merkiksi.

itse en ainakaan halua jäädä väärinkäsitysten uhriksi. Siksi jauhankin asioita juurikin niin kauan, että olen 100-varma asiaa käsiteltävistä mielipiteistä. On ärsyttävää ruinata ja anella toinen sanomaan mielipiteensä. Juurikin näissä asioissa minulla useinkin menee hermo ja saatan sanoa jotain ilkeää.

Ihmiset, vittu, KOMMUNIKOIKAA!!!!

---


Kuittaan ja kumarran. Aika tavalla samaa mieltä. Itse asiassa aivan samaa mieltä.
[/q]

Ja näin kolme vuotta myöhemmin voin sanoa, että olen edelleen itsekin aivan samaa mieltä

IHAN EHDOTTOMASTI:

1.USKOLLISUUS
2.HUUMORINTAJU
3.KAUNIS SIELU