Siivoaminen - tuskaa vai rutiinia?

Siivoaminen on saatanasta
Tai noh, ihan fyysinen lika ja paska & pöly inhottaa ja ne nyt yleensä tuleekin tuhottua suht säännöllisesti mutta sellainen yleinen sekasorto esim. tavaroiden osalta on ihan kodikasta, eikä todellakaan vaadi mitään välittömiä toimenpiteitä

Sama se milloin siivoaa, silloin kun huvittaa ja jaksaa...< täydellinen vaihtoehto mulle*nauru*
ee piä ressata liikoo!!!

Joskus inhosin siivoamista ja elin melkoisessa läävässä. Jossain vaiheessa iski kuitenkin sairaus, jonka takia siivoaminen on jonkin verran vaikeampaa kuin ennen (imurointi ja ikkunoiden pesu ovat käytännössä mahdottomia) ja ajoittain ei yksinkertaisesti jaksa (fyysisesti) siivota lainkaan.

Jostain kumman syystä tämä siivoamisen hankaluus on johtunut siihen, että vihaan epäjärjestystä, ilmeisesti siksi koska se muistuttaa siitä, että sotkut ovat siinä koska olen liian kipeä niitä siivoamaan. Nykyään elänkin huomattavan siististi ja kaverit kehuvat siistiä kämppää, tosin joudun pyytämään samoja kavereita apuun imuroimaan. En silti ole mikään siistiysfriikki jonka pitäisi asetella esineitä tiettyihin kulmiin ja joskus kotiin tullessani puran kaikki tavarat lattialle, josta ne seuraavana päivänä sitten siirrän oikeille paikoilleen. Muiden epäjärjestys ei myöskään häiritse minua, ellei se ole tasoa keittiössä on puolen vuoden ruoantähteet lattialla.

Siivouspäivät eivät olisi minun juttuni, osittain siksi, etten kropan takia jaksa tehdä mitään fyysistä työtä pitkään kerralla. Jonain päivänä lakaisen, toisena pyyhin pölyjä, kolmantena pyyhin lattiaa. Harvemmin siivoan mitään tiettyä tarkoitusta varten, tosin jos joku on tulossa niin katson että silloin ei ole mitään aivan kamalaa sotkua missään. Yleensähän kuitenkin sotkuisuus häiritsee kämpän omistajaa eikä suinkaan vieraita.

Pidän siististä kodista, mutten siivoamisesta. Omien jälkien korjaaminen säännöllisesti vielä onnistuu, mutta en millään viitsi alkaa siivoamaan toisen aikuisen ihmisen levittämään kaaosta, joten meidän koti on yleensä aivan hirveän näköinen.

Siivoaminen ei ole tervan juontia, mutta aikaa siihen ei tahdo löytyä oikein koskaan. Jos joku on oikein rahapulassa ja haluaa tulla siivoamaan mun yksiön kerran viikossa (n. 1 h) pikku korvausta vastaan, niin ilmoittautukoon privalla. Voidaan sit keskustella hinnasta. Kyllä mä sen verran voin maksaa, että homma on mielekästä.

2,5 päivää siivonnut kaksiota ajan antaessa periksi.

Vielä imurointi ja lattioiden pesu jäljellä.

+Uusi sisustus ja ilme (ja uusia huonekaluja)
+Mukava oleskella siistissä kämpässä
+Ei pölyä

-Pöly
-ns. Ikikämä joka ei lähde millään puhtaaksi
-30-luvun murenevat seinät etenkin ruuvien kohdalta

Mukavaahan se on jos löytyy aikaa.

näin vähän kipeenä ja töiden ym viedessä aikaa ei tahdo jäädä aikaa eikä voimia siivoamiselle. Pakko sitä on kuitenkin siistinä pitää kun on ainaa asukki ja lisäksi sotku ahdistaa...

Siistiä on oltava tai rupee ahdistaan... lienekö ton ahdistuksen periny äiteeltä ku on kauhee siivousintoilija. Tosin en mä niiin ahkerasti siivoo mut joskus todellaki rupee ahdistaan jos on epäsiistiä ja siitä seuraa se,et on pakko ottaa imuri kouraan ja korjata paikat,yms..

Vihaan siivoamista, ja etenkin tiskaamista*uuh* Pahaksi onnekseni olen tottunut varsin siistiin kotiin vanhempien luona, joten joko siivoan kotiani hammasta purren tai katson sotkua hammasta purren...ovelia pirulaisia noi vanhemmat*hih*

täydellistä tuskaa...

mutta jos on tentti tjsp seuraavana päivänä niin silloin kyl maistuu

TUSKAA!!!!!

yleensä tuskaa, paitti sit ku iskee mummo-ankka-fiilis. Tänään se taas iski, pesin jopa ikkunat. Eieiei, tämä tyttö ei taida olla terve tapaus.

Taitaa olla useimmiten tuskaa...Ainakin sillon ku joku muu elävä,ku kissa on paikalla.Sillon lähtee kyllä sellasta tekstii,et tosiaan oon sen kissan kans kahden.Sit jos vaan on aikaa,ni syntyy ihmeitä..Paikat kiiltää nii et häikii...Mut valitettavasti on aika harvinaista.

Siivoaminen on ihan sieltä ja syvältä.....siksi olen todennut että kun olen kerran poikamies ja asun yksiössä, minun ei tarvitse siivota kuin joskus aniharvoin, ja siivotonta asuntoani puolustelen tarvittaessa poikamiehuudellani, elikkä poikamiesboksi.

siivoaminen, ei tuota minkään näköstä ongelmaa ikinä. mikä se juontaa juurensa sukuviasta, jossain vaiheessa elämää sain myös pakkomielteen pitää kotia koko ajan siistinä. en edes kykenis olemaan kotona jos en pitäisi sitä siistinä.

ei kai tämä tee minusta pahaa...
eihän

Tiskaaminen on mukavaa, kun näkee miten lika lähtee ja pöytä järjestyy tiskaamisen edetessä. Omassa tiskikaapissa lautaset on järjestetty koon mukaan.
Siivoaminenkin on ihan hauskaa. Kun tietää, että se saatu järjestys sitten kanssa pysyy, eikä oo seuraavana päivänä taas kuin sikolätti. Ja omaksi iloksihan siitä siivoaa, vai kuinka..? Että ois parempi olo. Epäjärjestys ahdistaa.

Kyl mä siivoan meillä 85 prosenttisesti.
Tykkään et paikat on kondikses ja tavara löytyy yms.
Ei mitää kiillotus hinkkailua, kohtuu kaikes..
Monasti tulee darras siivottua kämppä pois, jo valmiiks tylsä olo, niin siivous menee samassa konkurssissa.
Musa vaan kovalle ja paikat kliiniks.*hikoil*

Tuskaa.
Mulla oli eilen kämppä mielestäni ihan kohtuullisessa kunnossa. Eräs ystävä tuli käymään, miespuolinen, ja hetken oltuaan totes että mä en voi ikinä valittaa että sen luona ois epäsiistiä.
Joskus vuosi sitten eräs toinen ystäväni, tultuaan käymään totesi että oon saanut uuden nojatuolin. Ihmettelin, ja sanoin tuolin olleen minulla jo monta vuotta. Oli jopa samalla paikalla ollut aina kun olen tässä asunnossa asunut.
Myöhemmin illalla tajusin että olin kerrankin siivonnut vaatteeni kaappiin, eikä ne ollut tuolilla.. Uusi nojatuoli oli uusi vain siksi ettei sitä ole ikinä nähnyt vaatteiden alta..

Siinä kohtaa kun alkaa siivota niin tulee yht äkkiä kauhia vimma ja sit mennään ja lujaa

Eilen illalla sain itsestäni yllättävän paljon irti ja siivosin kämppäni jälleen priimakuntoon. Tästä heräsikin kysymys, että kuinkas usein klubbarilaiset oikein siivoilevat? Mikä osuus siivouksesta ahdistaa eniten, ja milloin saatte eniten itsestänne irti siihen? Oletteko suurpiirteisiä vai onko paikat saatava aina kiiltämään? Jos ette asu yksin, kuinka jaatte tehtävät? Vai jääkö toinen pahasti sohvaperunaksi?

Itse vielä yksin asuvana siivoan keskimäärin kerran viikossa koko kämpän, ehkä kerran kuussa tuolleen laajamittaisemmin. Oikeastaan mikään osuus ei mua ahdista, mutta se aloittamisen vaikeus toisinaan. huoh.. Joskus auttaa kun palkitsee ittensä sen jälkeen vaikka hyvällä leffalla, herkuilla, drinksulla jne.. Voi hyvillä mielin myöntää ansainneensa sellasen! Siivoilun suhteen olen kyllä aika tarkka ja haluan saada oikeesti näkyvää työtä aikaiseksi, eli tuleepa esim noita hanojakin hinkattua vähän liiaksikin...

Oudoin piirre mussa lienee se, että krapula-aamuina herään usein aikaisin ja silloin tulee pakottava tarve alkaa purkamaan energiaansa(?) siivoamiseen... Tätä en kyllä itsekään jaksa ymmärtää.. *weirdo*