Miten selvitä suhteen päättymisen jälkeen?

Back to häröily O

[q]Sade*:
Hah, nielaista pettymys ja hymyillä ja hankkia uus kumppani/alottaa sinkkuilu. On mulla ainakin toiminu tosi hyvin.
[/q]

toimii...

Mulla meni kaksi kuukautta että pystyin alkamaan tapailemaan toista ihmistä tosin seurusteluun olin valmis vasta puolen vuoden jälkeen...

aluksi tuntui että ei pääse koskaan yli mutta kyllä se elämä lopuksi voittaa.
ei sitä jaksa koko elämää olla neljän seinän sisällä ja itkeä sitä edellistä.

Ei siinä kai muu auta kun ajatella että se ei ollu mun arvonen

[muokattu 12.7.2004 22:02]

[q]raisport:
---
JussiS:
---
pupuankka:
Ehdottomasti: Tulee kuunnella loistavaa musiikkia, joka täyttää sydämen ja pistää hymyn huulille!

---

Joo mut siin ei kyl saa olla vokaaleita, kun ainakin kiksussa kaikki vokaalit kertoo rakkaudesta :/

---


Pirun hyvä pointti.


[/q]

Kuka tässä kiksusta on mitään puhunut...

eka piti saada pää täytee viinaa (baariin siis)!
ei kyl tehny mieli heti uuteen juttuun kiirehtii ettei tulis sama etee uudestaa!!!

[q]quiCksiLveR:
eka piti saada pää täytee viinaa (baariin siis)!
ei kyl tehny mieli heti uuteen juttuun kiirehtii ettei tulis sama etee uudestaa!!!
[/q]

sama juttu täällä...no frendithän auttaa, jos niitä on enään jäljellä pitkän suhteen jälkeen.

aika parantaa haavat....se kyl pitää ihan paikkansa

[q]MaiCiCi, 27.6.2004 14:11:


Jokatapauksessa: mieleeni tuli eräs buddhismin opeista: kaikki onnellisuus joka on riippuvainen ulkoisista tekijöistä, on väliaikaista. Eli siitä vaan etsimään onnellisuutta itsestä eikä rakkaussuhteesta....
[/q]
Toi on niin totta!! Oikeesti, tosi viisas neuvo*hihu*

[q]pupuankka, 12.7.2004 22:07:

---
pupuankka:
Ehdottomasti: Tulee kuunnella

    musiikkia, joka täyttää sydämen ja pistää hymyn huulille!

    ---

    Kuka tässä kiksusta on mitään puhunut...
    [/q]

    Tossahan sä itse siitä selkeesti puhuit. korostin vielä vähän kohtia jotka viittaa selkeesti kiksuun. ;P

    tää on just mulle...
    hyvää matskua täälä ja on se jotenkin auttanu kyllä mutta mitä helvettiä tehdä ku on tämmönen tilanne :

    pitäiskö ylläpitää kaukosuhdetta missä toinen osapuoli pelästyi olemaan täälä ku tuli aika asua yhdessä ? nyt se väittää et ehkähalua tulla takas vähän ajan päästä et rakastaa vieläkin jne...et se miettii mitä tehdä .... :S
    o
    sittain kyllä ymmärrän , ei oo kavereit pahemmin täälä , silloin ei ollu yhtä rahaa niin istuttiin päivät pitkät kotona. Olin kummiskin sen kanssa kihlois...ja rakastan ihan mielettömästi (ainakin siltä se tuntuu :( ) Se soittelee silloin tällöin ja heittää kommentteja irc gallerias esim. ja siitä huomaa et ei se vissiin ketään toista olet hakemassa ja valittaa et sillä on jotain ihmeen depressioita... eek..

    ..ainoa mitä sain aikaseksi etten soittele sille itse..aina ku yritän puhua siitä mitä tehdään se sanoo ettei halua puhua asiasta ja että hän on nyt miettimässä mitä tehdä.ei jostain syystä haluu tulla käymään täälä ees moikkamas ja sanoi et elokuun lopussa sillä loppuu työsopimus et silloin se kattoo mitä tehdä.hmmz...

    toiset naiset ei sil taval oikein kiinostaa ,tai siis ku niis näkee pelkkää seksiä...doh..ekat kaks viikkoa olin kyl baareis kunnes tajusin et hakemal ei löydä mitään hyvää...
    et mitäköhän mä tässä teen ? pitäis unohtaa mut toisalta se koko ajan antaa mulle toivoa et se tulisi takaisin...


    sori et itken tässä kaikkien edessä,mutta haluaisin et joku voisi analysoida tilannetta ja onhan kirjoittaminen ja asioiden tuonti sydämmestä ulos myös hyvä keino parantua..luulisin ainakin

    kiitos :)

    Joo mullaki menny joku vuos jo mut on kyl jo aika hyvin päässy yli... välil tulee sit sellasii romahduksii....*eiei*

    itselläni ensimmäinen pitkän suhteen loppuminen otti kovillel mutta sitä on elämässä nyt tähän asti jo kokenut kaikkee että jos suhde loppuis enpä varmaan osais silleen sitä kauheen vakavasti ottaa. Elämässä on kuitenki niin paljon kaikkee mitä voi tapahtua ja jos toinen haluaa eron ottaa niin eipä ketään voi väkistenkään pitää. Sit pitää keskustella mikä mättää, mitä voi tehdä toisin jne.
    Enkä tarkoita että väheksyn suhdetta ja etteikö välitä toisesta mutta tämä on oma kantani koskien minua, ei muita. Parempi erota jos homma ei toimi kuin puukottaa kumppani hengiltä.
    Elämä tietysti muuttuu täysin jos asunu yhdessä niin koko 24h on sit kuitenki erilaista kun toinen "palanen" puuttuu elämästä mutta aina pitää muistaa että elämä jatkuu ja koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Mun eka teinirakkaus jonka kanssa muutettiin yhteen jne niin kun sit myöhemmin erottiin niin se oli siis kova paikka, tuntuu ettei millään ole väliä, tuli dokattuu aika huolella ja meni siinä sivussa asunnossa sohvat ja huonekalut ylösalaisin ,mutta jälkikäteen oli hyvä että ero tuli, emme kuuluneet yhteen.

    Mulla on ollu suhteen päättymisen jälkeen todella vaikeaa alkaa elään normaalia elämää. Syy on varmaankin siinä et otan kaikki suhteet niin tosissani ja sit on vaikee päästä irti kun ero tulee.
    Jos siis on todella rakastanut sitä toista ihmistä niin tuntuu kuin elämä ei siitä palaisi enää oikeille raiteille.
    Mut musiikki on auttanut todella paljon. Aina kun on ollut paha olo niin oon turvautunut musiikkiin. Mielialan mukaan tietysti.

    [q]1ncarnation, 6.8.2005 12:05:
    ---
    pitäiskö ylläpitää kaukosuhdetta missä toinen osapuoli pelästyi olemaan täälä ku tuli aika asua yhdessä ? nyt se väittää et ehkähalua tulla takas vähän ajan päästä et rakastaa vieläkin jne...et se miettii mitä tehdä .... :S
    ---
    [/q]

    No, ainakin minusta tuntuu siltä, että jos toinen ei ole varma siitä, että haluaa olla yhdessä (etenkin jos toinen on noin epävarma...), niin silloin ei kannata olla. Siinä satuttaa vaan itsensä, todennäköisesti. Ei ole oikein "pompottaa" ihmistä tuolla tavalla, että ensin ollaan yhdessä, ja sitten toinen häipyykin, mutta silti vihjailee, että ehkä haluaisi olla yhdessä, mutta ei voi luvata mitään varmaa. Ei ole reilua tuollainen, ei sellaiseen kohteluun tarvitse suostua.

    Kyllähän siinä aikansa menee, että toipuu suhteen päättymisestä, mutta varmasti jossain vaiheessa löytyy joku ihana ihminen, johon voi rakastua, ja joka ei ole ihan yhtä sitoutumiskammoinen... Tämä siis vain minun vaatimaton mielipiteeni.

    [q]Jarsseli, 6.8.2005 14:37:
    Elämä tietysti muuttuu täysin jos asunu yhdessä niin koko 24h on sit kuitenki erilaista kun toinen "palanen" puuttuu elämästä mutta aina pitää muistaa että elämä jatkuu ja koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Mun eka teinirakkaus jonka kanssa muutettiin yhteen jne niin kun sit myöhemmin erottiin niin se oli siis kova paikka, tuntuu ettei millään ole väliä, tuli dokattuu aika huolella ja meni siinä sivussa asunnossa sohvat ja huonekalut ylösalaisin ,mutta jälkikäteen oli hyvä että ero tuli, emme kuuluneet yhteen.
    [/q]


    Voi kun sitä muistaisi nuo asiat silloin maailmanlopunfiiliksissään ja osaisi katsoa eteenpäin.

    [q]*Nuka*, 8.8.2005 09:12:
    ---
    Jarsseli, 6.8.2005 14:37:
    Elämä tietysti muuttuu täysin jos asunu yhdessä niin koko 24h on sit kuitenki erilaista kun toinen "palanen" puuttuu elämästä mutta aina pitää muistaa että elämä jatkuu ja koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Mun eka teinirakkaus jonka kanssa muutettiin yhteen jne niin kun sit myöhemmin erottiin niin se oli siis kova paikka, tuntuu ettei millään ole väliä, tuli dokattuu aika huolella ja meni siinä sivussa asunnossa sohvat ja huonekalut ylösalaisin ,mutta jälkikäteen oli hyvä että ero tuli, emme kuuluneet yhteen.

    ---


    Voi kun sitä muistaisi nuo asiat silloin maailmanlopunfiiliksissään ja osaisi katsoa eteenpäin.
    [/q]

    niin, eihän se helppoa ole eikä pidä ollakaan. Mutta elämäs ei saa takertua vaan ensin suruaika, nokka pystyyn ja elämä jatkuu.

    [q]alek száhala, 28.6.2004 10:08:
    Heti uutta vaan ni unohtuu nopeesti.
    [/q]


    nii just.. hyvä aleksi.
    uus pötkäle kierroksiihin vaa.

    Itse olen vahvasti sitä mieltä, että -aika-. Ensimmäiset päivät/viikot sitä kaipailee ja suree, kuukausien päästä mennyttä osaa katsoa jo aivan toiselta kannalta. Ainakin näin minulla kävi. Nyt, kun mietin niin aina välillä havahdun haikailemasta ja herään sitten taas siihen tosiasiaan, että jos eron mukana tulee jotain huonoa niin kyllä hyvääkin. Mutta tosiaan, jokaisella se toipuminen vie oman aikansa!

    Eiköhän se suhteen loppuminen ole molemmilla jo aika pitkään tiedossa. Siis on sellanen fiilis ja ilmapiiri että kaikki ei nyt ole "ok". On kenties riitaa, tunteet laimenee, tai tieto että toiselal on toinen tms.. Vaikeetahan se varmasti on jos itse jää välittäväksi osapuoleksi ja toinen vain sanoo "suhteen irti", mutta en osaa sanoa muuta kuin elämä jatkuu. Siis järki ja tunteet ei läheskään aina liiku käsi kädessä ja joskus on hyäksikin miettiä ensin järkiperäisesti ja vasta sitten tunteilla. Jos toinen ei ole onnellinen suhteessa, se ei voi olla silloin se elämän rakkaus. Onnistunut suhde = molemmat onnellisia ja rakastaa toisiaan.

    Ja miksi siis pilata elämäänsä jäädäkseen suhteeseen joka ei toimi (jossa ei ole kahta ihmistä tarkoitettu toisilleen), koska siinä ei tee kun monia kyyneleitä puolin ja toisin. Lisäksi, jos toisesta välittää (rakastamisesta puhumattakaan) niin haluaa toisen olevan onnellinen.. ja jos toinen on onnellinen toisen kanssa niin ehkä pitää vaan hyväksyä se. Äh, edellinen oli vaikee selittää mutta toiv. joku ymmärsi mitä ajoin takaa. Uskon vahvasti, että jos joku suhde on mennyt poikki niin se ei ole koskaan suureksi jutuksi tarkoitettukaan. Ehkä pitää vain tehdä tietty määrä "virheitä", oppia ja kokeilla jotta voi vihdoin ansaita sen rakkaan jonka kanssa viettää myös ne vanhuudenpäivät.

    Mä sanoisin vinkiks suhteesta selviytymiseen, että pää pystyyn (vaikka helppoa ei olekaan) ja vaikka väkisin ylös & ulos ja lenkille jos ei biletys kiinnosta. Oman aikansa se sureminenkin vaatii, mutta jossain vaiheessa on vain aika jatkaa eteempäin ja odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uuteen suhteeseen ei kannata rynnätä liian nopeasti, ei etsimällä ketään etsiä (korvikkeet tuo vain surua ja murhetta).. eli kaikinpuolin pitää antaa itselleen aikaa. Pitää muistaa, että elämässä on paljon kaikkea ihanaa sen seurustelunkin lisäksi.

    Mutta jälleen kerran lainatakseni yhden ystäväni erittäin toimivaksi koettua sanontaa "sekaan tarvitaan huonoja päiviä, jotta taas voi tulla parempi" -ja näin se muuten on

    Joillekin sopii toi aleksin esimerkki että nopeesti uutta putkeen.
    Parempi seki tietysti jos sattuu nopeemmin luonnollisesti kohdalle kun se että itkee kymmenen (tai kymmeniä) vuotta jossain kaapissa vanhan perään. Mutta turha sitä on alkaa ottaa jotakuta pelastusrenkaaksikaan.
    Mutta joskus voi käydä näinkin että suhteen jälkeen, kun oikeen masentaa ja vituttaa, eikä todellakaan haluisi suhdetta, löytää itsensä äärettömän nopeasti uuden, paremman ääreltä.
    Kyllä kaikesta selviää, ei pidä jäädä miettimään, vaan elämä jatkuu :)

    On jo kulunu erosta 1,3vuotta, seurustelu kesti saman verran ja kyllähän se AIKA oli sittenkin se valttikortti täs asias, vaiks alus ei tod tuntunukkaan siltä, mut edelleen jossain päänsisällä juttu ei ole ohi, kun esim. unissa tulee välillä nähtyä "tämä henkilö" ja uni liittyy aina meidän juttuun, eron alussa varsinkin. Maanantaina tuli viimeks nähty uni ja se tuntui jotenkin todelliselta ja kyl sitä herätes vähäks aikaa jähmettys *uuh*, mut jatkoin nukkumist ja uudestaan herätes fiilis oli paljon parempi *jiihaa*.

    [q]Sucy, 24.6.2004 23:05:
    Miten reagoida, kun kumppani sanoo itsensä irti?
    Kuinka kauan menee, ennen kuin on taas ”valmis” etsimään uutta suhdetta?


    En ainakaan itse pystyis samana iltana juoksemaan jo seuraavan orin kaulaan. Vasinkin mitä pidempi suhde on takana!
    [/q]

    Sitä voi vaikka kirjoittaa aiheesta kirjan, esiintyä puolialasti juorulehdessä, aloittaa samaisessa lehdessä oman palstan jossa haukkua sitä exää ja sotkeentua johonkin kolmiodraamaan, muuttaa nimensä....

    Sori pakko oli laittaa....

    O