Psyykkinen sairaus = tabu ?

tässä on muutamia linkkeja aiheeseen liityviä...

http://www.tukiasema.net/teemat/ongelmat.asp

http://www.yths.fi/suomi/terveystietoa/masennus_depressio.htm

http://www.uta.fi/laitokset/psyk/studies/opetmat/psyh/a7_4.htm

http://www.mielenterveysseura.fi/

[q]serotonot:
---
JustinSane:
Ihan mielenkiinnosta haluaisin kysyä masennuksesta kärsineiltä/kärsiviltä ja miksei muiltakin, että mitkä on teidän mielestä masennuksen oireet ja / tai tunnusmerkit?

Joku linkki aiheeseen olisi tervetullut myös jos joltain sellainen irtoaisi.

---

linkki vaikka tossa
hakukoneillakin tosin saa ihmeitä aikaan
[/q]

Juu kiitos tuosta linkistä, ihan tarkoituksella halusin linkin mahd. sellaiselta joka ”tietää mistä puhuu” eli on lukenut lähteen ja on todennut sen ”paikkaansapitäväksi”:
Pitääpä perehtyä tuohon ja sitten palata astialle paremmalle informaatiolla varustettuna

tässä on kans aika laaja linkkihakemisto aiheeseen liittyen

[q]
Entä mikä olisi oma reaktiosi jos joku lähipiirissäsi kertoisi kärsivänsä henkisen puolen ongelmista? Olisiko kiusallista kuullaa sellaisesta, ja alkaisitko välttelemään kyseisen henkilön seuraa? Vai osaisitko vilpittömästi näyttää mielenkiintoa toisen ajatuksille ja tukea ja auttaa häntä läpi vaikeiden asioiden?
[/q]

Pari kaveria kärsi yläasteella mielenterveys ongelmista. Ja olikin välillä sairaalassa mutta ei se muhun vaikuttanut, samoja kavereita ne silti on. Vaikka joskus se tuntuis itsestä vaikealta niin ei auta kuin tukea parhaansa mukaan.

en mä nyt tiedä onko toi mitenkään tabu.
itse kärsin paniikkihäiriöistä, pahasta masennuksesta ja syömishäiriöistä..
lääkkeitä syömn ihan tolkuttomasti mutta näin kesän tullen yritän vähentää masennuslääkitystä ihan omatoimisesti etten olisi koko ajan niin sekaisin.
ihmeen kaupalla ihmiset vaan aina tuntuu jotenkin selviävän kaikesta.
piste

Pakkohan tähän keskusteluun on reagoitava jotenkin.

Olen itse töissä akuuttipsykiatrian suljetulla osastolla. En ryhdy tässä kommentoimaan mitään sen syvällisempää ammatillista näkemystä, vaan ihan muutamia faktoja.

Masennuksesta:
Lähes joka toinen ihminen sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Se on suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava syy Suomessa. Kyse ei siis ole mistään pikkujutusta. Ja masennukseen voi sairastua kuka tahansa.

Sairastumisesta:
Monet tekijät voivat aiheuttaa sairastumisen.Usein siinä on jokin laukaiseva tekijä, kun puhutaan eritoten masennuksesta. Muihin psyykkisiin sairauksiin vaikuttavat vahvasti geneettiset tekijät ( skitsifrenia, bibolaarihäiriöt, persoonallisuushäiriöt ). Lisäksi altistavavia tekijöitä on tietysti ympäristötekijät, henkilökohtaiset herkkyystekijät jne.

Psykiatriasta:
Psykiatria on lääketieteen alalla hyvin ongelmallinen. Pitkään ei olla ja tuskin koskaan tullaan tietämään mistä sairastuminen johtuu. Miksi joku sairastuu ja toinen ei. Mikä tämä mekanismi loppujen lopuksi on. Sen vuoksi hoito on usein hyvinkin hakevaa ja ei ehkä niin täsmälääkkeillä hoidettavissa, kuin esin jokin infektio. Usein diagnoosin hakeminen on vaikeaa tai se muuttuu usein. Mutta psykiatriassa joudutaankin usein korostamaan, että oireet ovat tärkeät, diagnoosilla ei ole oikeestaan väliä.

Lääkityksestä:
On todistettu, että lääkkeiden avulla voidaan hoitaa kuntoon kaksi kolmesta masennuspotilaasta. Monet on tässä tuoneet esiin SSRI-lääkityksen ensisijaisena hoitona ( seronil, seromex, fontex,cipramil, zoloft,jne). Uudet masennuslääkkeet ovat yksi vaihtoehto muiden joukossa, mutta koska haittavaikutukset ovat suhteellisesti pienemmät, kuin vanhemman polven lääkkeissä ( remeron) niiden käyttöä suositaan erityisesti avohoidossa. Masennustilojen aikana on todettu aivojen biokemiallisia muutoksia, josta syystä nimenomaan näitä serotoniini ja noradrealiini välittäjäaineiden epätasapainoa korjaavia SSRI-lääkkeitä käytetään paljon. Muissa psyykkisissä sairauksissa joudutaan usein moneen kertaan hakemaan sopivaa lääkitystä, koska vaikutukset ovat hyvin yksilölliset ja yleensä aina pyritään lähtemään hyvin kevyestä lääkityksestä. Tietty hyvininkin 'vahava' lääke ei välttämättä anna mitään hoitovastetta yhdellle , kun taas jokin miedeompi saattaa tällä henkilöllä toimia erittäin hyvin. Yleensä ottaen lääkkeiden vaikutuksia ei aivan tarkkaan tunneta.

Hoidosta:
Monet kritisoi 'ryynien kirjottamista' hoitona. Periaate kunnallisessa terveydenhuollossa on kuitenkin tarkasti määritelty. Eli masentuneen hakiessa hoitoa, tulee terveyskeskuslääkärin ensin kokeilla kahta eri masennuslääkettä ennenkuin hän voi kirjoittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon ( mielenterveystoimisto tai psyk. poliklinikka) Mikäli kyse on kuitenkin selkeästi vakavammasta mielenterveydenhäriöstä, niin lähete voidaan tehdä aiemmin. Kuitenkin varsinaiseen psykiatriseen sairaalahoitoon lähete tulee olla erikoislääkärin ( psykiatri) tekemä. Tämä voi tapahtua avohoidossa tai päivystässä yksikössä, jossa haetaan psykiatrin konsultaatio asiaan.

Muuta:
On totta, että psykiatrinen hoito on Suomessa järjestetty puuttellisesti. Lääkkeiden lisäksi keskusteluhoito joko Kelan tukemassa terapiassa tai kunnallisessa avohoidossa nopeuttaa parantumisprosessia. Mutta masennuksesta voi toipua myös ilman keskustelua/lääkitystä. Se vain kestää 2-3 kertaa pidemmän ajan toipua. Resurssit järjestää terapiaa ovat tällä hetkellä täysin surkeat. Myös sairaalapaikat on ajettu 20 000 -> 4.000 viimeisen 15 vuoden aikana. Sairaalaan päästäkseen ihmisen täytyy olla todella sairas ja avohoitoon päästäkseen niin terve, että jaksaa hankkia itselleen terapeutin ja rahoituksen.

Mitä muuta vielä mieleen tulee, niin painamaan jäi jonkun kirjoituksesta kohta, jossa väitettiin, että ihminen sairastuu psyykkisesti, mikäli ei pysty käsittelemään tunteitaan. Tämä on kyllä totta, ja silloin keskusteluyapu onkin tärkeää potilaan tunne-elämän jäsentämiseksi. Mutta toki meistä monet hukuttaa tunteet työhön, urheiluun, syömiseen tai viinanjuontiin. Ja näillä keinoinkin joku selviää jonkin aikaa, mutta mikäli sietämätön elämäntilanne vatkuu, niin romahdus tulee aina korkeammalta ja toipuminen pitkittyy.

Voisin jatkaa aiheesta loputtomiin, mutta jätän sanan muille, koska tilaa eikä aikaa ole tässä esitelmöidä sen enempää enkä usko, että kukaan ona tänne tullut lukemaan mitään psykiatrian oppikirjaa edes...

minä olen oksettavan terve. kaikilla muilla on vähintään masennusta, syömishäiriö, paranoia skitsofrenia epäterve äitisuhde unihäiriö.

ovatko ihmiset, joilla ei ole psyykkisiä sairauksia, tabu. tai lähinnä vain o m i t u i s i a.
(saatan, tai luultavasti toistan jonkun toisen juttua. sori siitä.)

Moon ihan pihal .. nauriitkin sen tietää .. mut ei saa kertoo sitä porkkanoille ..

tiedän itse muutamasta psyykkisestä sairaudesta kärsineenä ettei lääkeet siihen auta, ne monesti vaan pahentavat tilannetta, masennuksen oireina mainittakoon
ylensyönti, ylenmoinen nukkuminen (sängystä jaksaa nousta kuselle ja syömään), mikään ei huvita ja kaikki tuntuu ylivoimaiselta, toinen ääripää että tuntee
itsensä vahvaksi ja että pystyy melkein mihin vaan, se on jotain uskomatonta siis tunne että on ylivertainen kaikissa mahdollisissa asioissa toisia kohtaan ja eikä henkiselle suorituskyvylle näy loppua, jos esim opiskelee niin tämä tila kannattaa käyttää siihen eikä omien asioiden ”järjestelyyn”.
(jotkut käyttävät tästä sairaudesta nimeä maanis-depressiivinen)

Lääkkeitä syövä ihminen helposti ”hyväksyy” oman sairautensa, eikä jaksa sitten sen asian eteen sen enempää tehdä, lähipiiri voi tukea parhaiten sillä että käyttäytyy kuten ennenkinm, kukaan ei jaksa kuunnella päivästä toiseen mantraa ”no miten voit?, onko kaikki hyvin ?”. Pahin masennuksen oire on mielestäni itsetunnon lasku niin pahasti että voi olla tyytyväinen että osaa lukea ja kirjoittaa, muuhun juuri ei kynene pystyvänsä, ihmisten ilmoille lähtökin voi olla vaikeaa, kun pelkää kokoajan että tulee joku yllättävä tilanne, johon ei ole valmistautunut ja jos johonkin on pakko lähteä niin etukäteen on suunniteltava kaikki todella tarkasti, ettei rupea ahdistamaan ( esim. kauppareissu) ....

Joo-oh...
Jotenki tää aihe on nyt sellanen mikä mulla pyörii koko ajan ajatuksissa ja mielessä, vaikka pitäs yrittää ajatella hyviä asioita elämässään, ja löytää kaikesta niitä positiivisia puolia..

Mut jotenki on vaan koko ajan enemmän ja enemmän sellanen olo, ettei tällasta elämää jaksa elää.. Samaa oravanpyörää, vuodesta toiseen.. *huoh*

Tosin, niin onhan mun tilanteeseen tulossa nyt uus valo siinä mielessä että pääsen elokuun alussa alottamaan hoidon päiväsairaalassa.. Mutta jotenki kyllä epäilen kovasti että onko siitäkään mitään hyötyä..

Ja rabarille voisin sen verran sanoa, että kokemusta tosiaan on siitä, että masennuksen takia ei saa mitään aikaseks, vaan makaa vaan himassa.. Eikä oikeestaan ees välitä siitä mitä ympärillä tapahtuu.. Mun tilanteessa asioita pahentaa vielä se, että kärsin tietyistä epärealistisista pelkotiloista, jonka takia vältän tiettyä tilanteita ja tapahtumia niin pitkälle kun vaan mahollista..

En kyllä tiiä et mitä elämistä tää enää on, ku ei osaa enää nauttii niistä asioista mitkä ennen toi iloa.. Hyvä että saa edes päivittäiset asiat hoidettua.. Melkein joka päivä..

[q]Howdy:
Moon ihan pihal .. nauriitkin sen tietää .. mut ei saa kertoo sitä porkkanoille ..
[/q]


O-ou, kaalit kuuli

Tabuko...? -no EI!!! (niin yleistä nykyää, ettei sitä VOI pitää tabuna!

Ajattelin vähän herätellä tätä topiccia masennustopiccin rinnalle tai oikeastaan, sieltähän se ajatus sitten lähti:*justjoo*
1. Voiko psyykkinen sairaus muodostua trendiksi?
2. Miten luokitellaan ihminen, joka haluaa olla psyykkisesti sairas, koska se on trendikästä?
3. Kuka määrittää sinun mielestä luotettavasti sen kuka on oikeasti sairas?
4. Tulisiko sinun mielestäsi psyykkisesti sairaalla olla jotakin yhteiskunnallisia etuja/velvotteita mitä ns.terveellä ei ole?

[pieni]ja kuten aikaisemminkin:ei,tarkoitukseni ei ole loukata psyykkisistä sairauksista kärsiviä vaan herättää keskustelua sairaudesta ja sen luonteesta ihmisten keskellä.[/pieni]

[q]lostgone:
1. Voiko psyykkinen sairaus muodostua trendiksi? [/q]

Ei voi, ainakaan mikään vakavasti otettava sellainen. Psyykkiset sairaudet eivät ole mitään ihan helppoja juttuja ja "se ei oo enää siistii".

1. Voiko psyykkinen sairaus muodostua trendiksi? - itse sairaus ei mielestäni, mutta sitä kyllä käytetään mielestäni tekosyynä muihin ongelmiin.
2. Miten luokitellaan ihminen, joka haluaa olla psyykkisesti sairas, koska se on trendikästä? -eiköhän tuollain ole jo jonkinasteista sairautta sekin. luulosairautta.
3. Kuka määrittää sinun mielestä luotettavasti sen kuka on oikeasti sairas? -psykiatri, lääkäri
4. Tulisiko sinun mielestäsi psyykkisesti sairaalla olla jotakin yhteiskunnallisia etuja/velvotteita mitä ns.terveellä ei ole?
- kyllä näkisin että hoitoon hakeutuminen olisi vähintään suotavaa jo ihan kanssaihmistekin takia. Siihen pääsy etuna. Omat terapiasessiot ovat rehellisesti olleet todella valaisevia.