SINKKULUUKKU

[q]Vampyrella, 6.5.2009 14:55:
---
REivaaja, 6.5.2009 14:45:

Tarviiko sen olla niin mustavalkoista? Se mikä toimii ihan hyvin vapaassa markkinataloudessa, ei toimi esim terveydenhuollossa. Jos auto on liian kallis, voin jättää sen ostamatta. Jos sydämmen asennuksesta pummitaan 100 000, mulle ei oikeen jää vaihtoehtoja.

VAikka ne oliskin epäpateviä ja ahneita.

---


Meillä on tän asian suhteen asiat kuitenkin paremmalla mallilla kuin esim. jenkeissä, vaikka toki meillä on omasta mielestäni tehty vääriä päätöksiä budjetin leikkauksien suhteen, otettu vääristä kohdista pois. Eihän se kuitenkaan ole lääkäreiden vika, että heillä on enemmän potilaita hoidettavina kuin mihin heillä on aikaa ja mahdollisuutta. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa sulta ei pummittaisi 100 000 eksua sydämen asennuksesta. Itse en tosin käytäkään yksityisiä palveluita vaan julkisia, eivätkä julkisen terveydenhuollon työntekijät määrittele itse palkkojaan ja eri toimenpiteiden hintoja.
[/q]

Aivan. Pointti olikin se että mitäs jos Suomessa pummittaisiin 100 000 sydämmensiirrosta.

Sillo musta sun ohjenuora kuristaa.

[q]Vampyrella, 6.5.2009 15:23:
---
REivaaja, 6.5.2009 15:10:

Sen verta sua tunnen että kyllä niin tekisit.

---


Ei millään pahalla, mutta nyt meni kyllä pahasti ohi sektorin. :D En oo koskaan nähnytkään sua.
[/q]

Olinko väärässä? On oleellisempi kysymys.
[q]

En jatka tätä keskustelua täällä enempää, kuuluu johonkin muualle kuin sinkkikseen. Alat puhumaan nyt hiukka eri asiasta kuin siitä, mistä itse aloitin, joten omalta osaltani jätän keskustelun tähän.

Sanottakoon kuitenkin lopuksi, että ihmiselle on varsin luonnollista peilata ajatuksiaan vallitsevaan hetkeen (ja joskus myös menneisyyteen), koska tulevaisuudesta ei ole varmuutta. Jos esim. mietitään jotakin ihmistä, joka on sinkku ja nauttii sinkkuudestaan eikä sillä hetkellä kaipaa eikä halua elämäänsä seurustelukumppania, on hänellä sillä hetkellä tietty vallitseva näkemys ja kokemus elämänsä tilasta. Tämä tila voi kuitenkin muuttua joskus, mutta se on sitten sen ajan ''murhe''. Ihmiselle on luonnollista muuttaa ajatuksiaan ja näkemyksiään ja jopa arvojaan ajan raksuttaessa eteenpäin ja kokemusten karttuessa. Se mitä meillä konkreettisesti on, on nykyhetki. Tämä ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meillä voisi olla arvoja tai periaatteita, ne vaan usein tuppaavat elämään ja muuttumaan elämän myötä.
[/q]

Ihmisillä juu on tapana tappaa ja jne. mutta sellaiseen tilanteeseen itsensä ajaminen vedoten ihmisyyteen on kyllä synti. Sä kuitenkin puhut siitä kuin ihmisoikeudesta.

Ne arvot ja periaatteet on paskan väärtejä jos niitä vain tulee ja menee.

[q]Vampyrella, 6.5.2009 15:03:
---
REivaaja, 6.5.2009 14:58:

Aivan. Pointti olikin se että mitäs jos Suomessa pummittaisiin 100 000 sydämmensiirrosta.

Sillo musta sun ohjenuora kuristaa.

---


Mitä jos -ajattelu on useimmiten turhaa, mielummin pohjustan ajatuksiani nykyhetken todellisuuteen.

Ehkä parasta offtopikointia ikinä, btw. :D Jotta saatais tää homma takasin raiteilleen, niin sanottakoon, että pululu tossa kiteytti aika osuvasti omiakin ajatuksia elämästä, sinkuudesta ja parisuhteesta.
[/q]

Eli sä et ole siis ajatellut tätä hetkeä pitemmälle.

Mitä jos ajattelulla voidaan kysyä:

Mitä jos kyseessä on erillainen ihminen?
mitäs jos ajat muuttuu?

Muuten päädytään aatteisiin jotka perustuvat yhden ihmisen sen hetkiseen tilanteeseen: Omiin tunteisiin.

'mitä jos' tavalla löytyy oikeampi totuus. Se kollektiivisempi jonka orjia me ollaan.

Mitä jos ajattelu on erittäin oleellista. Jos sä muutat periaatteitasi aina tilanteen mukaiseksi, sulla ei edes niitä silloin ole. (Ei vittuiluna. Hypoteettisesti) onneksi.
Sä silloin arvioit ihmisiä kriteerein joista olet valmis tarpeen tullen luopumaan. Oletko sä sitten omasta mielestäsi paha ihminen kun syyttä toisia soimasit. Sen verta sua tunnen että kyllä tuntisit huonoa omaatuntoa.

Miten kuvaamani kaltaisia tilanteita voisi ennaltaehkäistä?

(JA saakelin ihmenäppis)

[q]RiD, 16.3.2007 17:17:
AH kiitos selvennyksestä, en runkkaa enää ikinä!
[/q]
onkos tällä välin jo lykästänyt, vai sorruitko?

[q]RiD, 16.3.2007 17:11:
Mitä jos osaa tehdä kaikkea muuta paitsi masturboida, onks sittenki viel ihan hyvä mies?!
[/q]
toki, koska silloin jätät naiselle muutakin virkaa, kuin pilluna olemisen. tytöt tykkää, jos on huomaavainen

[q]aada, 21.12.2009 20:06:
Itse olen aina ajatellut, että tämä on hyvin väärin, tavallaan tuhlata toisen aikaa. Siten en oikein tiedä pystyisinkö edes siihen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa edes mietin tälläistä vaihtoehtoa olla jonkun kanssa vähän aikaa tavallaan vain huvin vuoksi. Toisaalta vähän pelottaa sekin, että entä jos en sitten loppupeleissä pystykään siitä toisesta enää irtautumaan?

Outoa, en yleensä ikinä mene näin paljon tunteideni mukaan tai edes ajattele meneväni / toteuttavani niitä todellisuudessa. Haluan kuitenkin oikeasti enemmän järkeen perustuvaa suhdetta.
[/q]

Sit se on yksiselitteisesti väärin.


E: Ei nää jutut oo niin vaikeita, joten turha niistä on tehdä vaikeita. Sydämensä seuraaminen on maailman luonnollisin asia.

[q]siveys, 13.11.2009 03:33:
Mä suosittelisin sulle, että keskittyisit hoitamaan ensin itsesi kuntoon ja vastan sen jälkeen käyttäisit näin paljon aivokapasiteettia muiden ihmisten "korjaamiseen". En yhtään ihmettele, että aivot käy ylikierroksilla jos käytät aikasi näin satunnaisten "ongelmien" kelailemiseen.

Sulla on hyvin pitkälti mahdollisuus päättää mihin ajatuksiasi uhraat. Totalitaarinen omien ajatustensa kontrollointi silmänräpäyksessä ei luonnollisesti ole mahdollista, mutta ulkoisten apuvälineiden ja sisäisen harjoittelun kanssa itseään voi vähitellen kouluttaa toimimaan ja ajattelemaan tiettyjen mallien sijaan toisilla.

Sinulla on potentiaalisesti hyvin paljon annettavaa maailmalle, mutta minusta tuntuu siltä, että toistaiseksi lähinnä tuhlaat aikaasi. On luonnollisesti ikuinen dilemma tasapainotella sen välillä kuinka paljon käyttää aikaa sahaamiseen ja kuinka paljon sahansa teroittamiseen, mutta ihan vilpittömällä rakkaudella haluaisin kertoa sinulle, että minusta sinun sinun persoonasi kaipaa vielä runsaasti hiomista ennen kuin se toimii merkittävänä katalyyttinä muutokselle.
[/q]

Ei sun tarvii opettaa mulle mitään tekniikoita, kun mä en arvosta sua sen vertaa, että uskoisin niiden toimivan.
Potentiaali on subjektiivinen käsite ja sitä lähinnä käytetään manipulointimerkityksessä, joten en voi noteerata tota.

Merkittävä ei ole se mitä haen, vaan kykyjeni mukaan pyrkivä.

Mut sanotaan nyt vielä et toi sanan terotus analogia terotti.

[q]MrMaunus, 12.11.2009 17:37:
Semmoset ihmiset saa imo haistaa pitkän paskan. Jos mies oikeasti hoitaa hommansa hyvin kotona niin mitä niin mitä nokan paukuttamista siinä on? Tosin tuntuu, että naiset katsovat kieroon koti-isiä siksi että haluavat itse päästä vähemmällä. Jos ei ole kyseessä suurperhe jossa on liuta lapsia sanoisin että kotona oleminen ja arkiaskareiden hoitaminen on vähemmän stressaavaa kuin työelämässä pomon hengittäessä niskaan. Ja mun mielestä pyykkien pesu yms ruuan laitto on paljon helpompaa kuin remonttireiskana oleminen, teknisten laitteiden korjailu, auton huolto yms. En kuitenkaan pidä kumpaakaan vähempiarvoisena, mutta mun mielestä kotiäidit ja -isit vaan pääsee vähän helpommalla.

P.s. Täytyy kyllä myöntää että ajatus siitä että nainen tekee työtä ja koti-isä hääräilee pinkki essu päällä tuntuu hassulta, mutta uskoisin että se on vain tyhmä opittu konservatiivinen ajatusmalli joka vaikuttaa. Mulla on muutenkin vähän idioottimainen huumorintaju, et ei kannata ottaa itseensä sitä jos sattuu koti-isänä olemaan.
[/q]

Jos mä joku päivä rupeen isukix, niin se on kyllä saletti että muija jää himaan ainakin ekaksi vuodeksi ja mä meen vaikka reilusti huonommalla liksalla duuniin. Muuten ei tuu lasta.

Sen jälkeen kasvatus tasa-arvoistuu ja asiaa voi miettiä uudestaan.

Äidin maito on ainoaa oikeaa ravintoa pienelle vauvalle. Tuttelit on sitä varten jos imetystä ei voida suorittaa esimerkiksi lääkityksen vuoksi.

Toki rintapumppukin on olemassa ja riippuen sukupuolesta, sekin voi olla optio jos siihen on tarpeeksi painava syy. Mikro kun tuhoaa mikro-organismit elintarvikkeista..

/End of OT

[q]ezzy, 31.10.2009 03:29:
---
drifter, 31.10.2009 00:44:
---
Soina, 30.10.2009 23:14:
---
equalizer, 30.10.2009 11:47:
miks seurustelevat kaverit koittaa aina suaki saada löytämään joku..ite en ainakaan seukkaile niin kauan kun teen vuorotöitä

---


Tapaat elämäsi naisen jonain kauniina päivänä kirjakaupassa, mutta kieltäydyt treffeistä, koska sulla on vuorotyö :)? En usko.

---

Sä et oo selkeesti koskaan eläessäs ollu vuorotyössä.

---


Valaise nyt ihmeessä miten se estää seurustelun...joo, olen tehnyt vuorotyötä, yötä, iltaa, about mitä vaan ja seurustellut...ei seurustellessa tarvi olla 247 yhdessä, itse jopa yritän välttää ns. paita & perse asetelmaa (huonolla menestyksellä so far)
[/q]

eiköhän se oo jokaisen oma asia miten elämänsä elää...itte en ainakaan tonne arkipäiviin rupea muita juttuja sovittelemaan kun töihin menon kerta sinne on mentävä kuitenkin niin en sit muuta tee ihan vaan jääräpäisyyttäni...ne muut tekemiset jäis kyllä mun osalta ihan viikonloppuun jos iltaviikoilla pitäis jotain vielä olla tapailemassa mut ei sovi mulle ainakaan seukkailut niin tän kans se on vaan elettävä kun se vähäkin aika on sen verran tiukalla

[q]Jone, 17.12.2009 13:28:
Musta on vähän hassua ajatella että kaikesta pitäis aina nauttia että sen voi tehdä.

Yhtenä esimerkkinä:
En mitenkään erityisesti nauttinut siitä että mut pyydettiin heilumaan moottorisahan kanssa erääseen semikettumaiseen raivaussavottaan appiukko-kokelaan toimesta taannoin. Moottorisahan kanssa heiluminen on lähinnä perseestä ensimmäisen kahden minuutin jälkeen, joina saa sentään jotain tyydytystä itsensä kovin miehekkääksi tuntemisesta. Mun mielestäni oli joka tapauksessa ihan itsestäänselvyys että otan ton nakin itselleni, koska sen tekemisestä ei ollut mulle mitään haittaa ja tiedän että oli useamman kuin yhden mielestä kivaa että jeesasin.

Toi pätee lähes kaikkeen muuhunkin. Jos jostain ei ole mulle haittaa tai kohtuutonta vaivaa ja toinen saa siitä jotain irti, niin what the hell. Totta kai mä teen. Uskon tän asenteen olevan myös itselleni eduksi.
[/q]
Jos sä oot mukava ihminen toisille sata kertaa, ja niistä 10 kerralla se on osoittautunut sinulle edulliseksi, niin koetko olleesi tappiollinen, vai voitollinen?

[q]Freja, 21.12.2009 21:44:
No en oikeestaan tiiä, kun se tässä just koomisinta onkin - ei sanota mitään. Mykkäkoulu / yhteydenpidon loppuminen / välttely. Sit pitäis aatella ettei itessä oo mitään vikaa?
Kai tapaan aina ne urpot, jotka ei vaan siis osaa sanoa mitään, ja luulee että on jotenkin helpompaa vaan jättää sanomatta? Aatella, et kyl se tosta unohtaa, kunhan tarpeeks kauan on hiljaa?
Mut todellisuudessa se just jättäny ne arvet. Jos toinen ei osaa edes sanoa mitään syytä miksi ei jutustamme tullutkaan mitään, tai ei vastaa enää edes "mitä kuuluu"-viesteihin, niin kyllähän sitä jää vaan miettimään, että jotain täytyy itsessä olla vikana, ettei toinen uskalla edes sanoa syytä..
Ikinä kun en ole myöskään kuullut niitä legendaarisia sanoja "se ei oo sussa, vaan mussa".

Auts?
[/q]

Mä kyl voin sanoa kuuluvani tohon urpo-luokkaan.

Jos mulle tulee tilanne, että ajattelen toisen olevan kyvytön samaistumaan elämäntilanteeseeni, niin annan olla. Elämä on kuitenkin ollu sellasta hullunmyllyä, että hyvin harva sitä ymmärtää, vaikka useimmat ehkä niin väittääkin vedoten siihen, ettei se omakaan elämä ole helppoa ollut. En nyt tarkoita, että haluisin, että toinen kuuntelisi ja voivottelisi. En ole kertonut puoliakaan ihmisille niistä asioista mitä esimerkiksi täällä, mutta jos huomaan esimerkiksi toisen ymmärryksessä vikaa esim. yhteiskunnallisten normien välinpitämättömyyttä, tai henkistä jaksamista kohtaan, niin äkkilähtö on edessä.

Onhan se vika myös sussa, ei vaan välttämättä henkilökohtaisella tasolla, joten turha sitä on liiaksi miettiä. Paska jätkä, teh end.

[q]Skenemursu, 27.7.2010 14:07:
Jaahas.... taas taalla puolella. Yksinhuoltaja+leski talla kertaa =(
[/q]
:( ....voimia Ossi!

[q]RainChild:
---
ainakin baareissa känniset "minä-minä"-tyypit tulee juttelemaan, kummaa toimintaa. johtuukohan se sitten siitä, että heillä on vähän enemmänkin sitä itsetuntoa...*ding*
[/q]

Tuostahan se nimenomaan johtuu. Jos on varmoin mielin liikkeellä (tai tarpeeksi sekaisin ettei itsetunto-reseptorit pelitä), niin kyllä sitä silloin uskaltaa suutansa avata. 95% ajasta tulee kuitenkin laahustettua ylitsevuotavaisen näkymättömästi kaupungilla tai rafloissa ihan vain siksi, ettei tunne olevansa kyllin hehkeä ulkoisesti. Sitten sitä tyytyy tiirailemaan nurkasta vaan niitä kauniita ihmisiä ja turhautumaan tuoppi kädessä sinne nurkkaan koko helvetin illaksi. minä-minä-minä-ihmiset vie tytöt tanssimaan/jatkoille ja mä nousen valomerkin jälkeen sieltä pimeästä nurkasta olemattomine itsetuntoineni tuhannen hiprakassa (eli säälittävän känniääliön näköisenä) kohti narikoita, nakkaan takin niskaan ja menen karvakäsille vääntämään kebabia yksin, tilaan taksin ja menen suosiolla sammumaan himaan. Aamulla herään pää kipeänä ja katson ikkunasta ulos. Aurinko paistaa ja minä-minä-minä-viimeisenpäällejätkät kävelyttää niitä kivoja misuja teiden varsilla ja meikäläinen korkkaa aamukaljan ja käperryn peiton mutkaan surkuttelemaan. *sääli* Semmostahan se on ollut tässä jo aika pitkään, meikäläisen toiminta. noh. eiköpähän se tästä.

Kaipa täältä vois pikkuhiljaa ilmoittautua poissaolevaksi.

[q][zuho]:
See ya later *pahis*... Tai sit ei *iloinen**pihkassa*
[/q]

Mitä toi tarkoittaa? :O

Tulit reisille?

Moi, ajattelin kirjottautua sisään ja ulos, tehdä kaksi piruettia ja mennä uudestaan sisälle. Saatan tulla ulos, jos ei sada *pihkassa**uuh**pahis**blush**plur**ding*

[q]Avernian, 3.5.2005 14:36:
*poistuu*
[/q]

meidän sanasäiläseppo löys vappuhumussa muusan

ja LilB:tä mukaillen, tääl alkaa olla päivä päivältä enemmän jees meininki - varsinkin sen jälkeen ku sain hommattuu noi persikkashampoot sun muut odeorantit muistuttamaan tytsyistä :D

uusi mantra meille, surkeille yksineläjäisloisille :

kuorsaan surutta, nukun helvetin liian leveästi ja kuolaan runsaasti tyynyn pieleen - siis elän!

eikä siinä vielä kaikki! yöllisen elämän lisäviihdykearvona on itsemääräysvaltainen unirytmi, satunnaiset aamuyö-jönkkikset käsipanoineen ja röyhkeät määrät jenkkipornoa koneella. ainoana nalkuttajana toimii liiaksi oikealle vääntynyt tappi, se on vasenkätisten vika.

henkistä hyvää tekisi jonkin kivan tytön silkkisen etusormen kosketus kyynärtaipeessa, mutta sen saa vasta kun määräaikainen sopimus itsensä kyrpiintymiseen on ummessa ja kaikki yksikseenpuheaikaedut on käytetty. tämä maailma ei ole enää romantikoille, siispä takaisin sorvin ääreen. Nauti jalkapallosta, juo olutta, kasvata iso, karvainen maha ja huomaa, kuinka tummahipiäiset välimeren miehet vievät unelmiesi naisen :D

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.