SINKKULUUKKU

[q]Janisa, 16.3.2007 03:19:
Jos ihan oikeesti haluaisi loytaa miehen, joka mm. osaisi vaihtaa hehkulampun, tunnistaisi EDES yhden tyokalun (saati omistaisi semmoisia...), osaisi tarvittaessa kantaa roskat pihalle ja olisi muutenkin enemman mies, niin niita ei taalta loyda.
[/q]

Suomilantioineenkin nää meidän miehet on kyllä ihan parhaita. (Eikä vaan sen takia, että useat niistä osaa viedä roskat itse keräykseen ja osaa tehdä muutakin käsillään kuin masturboida.) *sydän*

[q]plink, 16.3.2007 12:11:
oi oi, mitkä kehut!
[/q]

Mä olen ehkä Julmia Juonio -wnb, mutta osaan mä antaa positiivista krediittiäkin, kun siihen annetaan aihetta. Miehiä voi kuitenkin kiitellä vain tiukoissa rajoissa, ettei ne tuudittaudu kehuihin. ;)

[q]astaroth, 16.3.2007 17:17:
---
RiD, 16.3.2007 17:11:
Mitä jos osaa tehdä kaikkea muuta paitsi masturboida, onks sittenki viel ihan hyvä mies?!

---

toki, koska silloin jätät naiselle muutakin virkaa, kuin pilluna olemisen.
[/q]

Itseasiassa mä nään asian vähän sillein, et jos jätkä ei osaisi masturboida, niin se olisi epätoivoisessa tilanteessa ja tuntisin itseni vain käden korvikkeeksi... ;D

[q]Epailija, 16.3.2007 17:17:

Bloodninja. <3 Noille on naurettu makeasti monet kerrat. *Dons his wizard hat* YARRRR!
[/q]

"C'moon, you got to do better than that, your picture was really ugly!"
"HARRRRRRR!"

[q]niomic, 21.3.2007 21:32:
Olitte marjastamassa peput paljaina turun synkissä metsissä kun lvl 75. BlackBear Rogue meinas omistaa tankin ja prinsessan suoraan stealthistä?
[/q]

Oon ehkä nörtti, mutta puolustuksekseni voin sanoa (vielä), etten sentään wowita.

(Sitäpaitsi ounaisin tollaset pikku nallukat helposti castaamalla lvl. 8, Cock of the Infiniten.)

[q]niomic, 17.3.2007 11:47:
---
Anselmi, 17.3.2007 09:34:
---
plink, 17.3.2007 08:54:
kaikki tässä maailmassa tavottelee vaan omaan etuaan. ehkä jossain UNICEF:ssä voi olla niin, et tarjotaan muille jotain sen varjolla, et ite kärsii.:)

---

Aivan kun tuo olis joku vitun sääntö että näin olisi. Vaikka päivän sana taitaa olla "mulle kaikki heti",
niin kyl se jättää jokaiselle ihmiselle tahdon vapauden valita että josko näin olisi, eli miten haluaa toimia. Kyllä ainakin itse olen elämässäni tullut näkeneeksi muuallakin kuin UNICEF:ssä ihmiisiä jotka ovat toimineet niin että tarjoavat muille, vaikka se on heiltä itseltä pois.

---

En oo ikinä ymmärtäny tämmöstä maailmankuvaa missä jotku muka uhraa ittensä ohi oman tahdon.

Se, että väännät paljo duunia epätoivoisessa paikassa paskalla palkalla auttaen toisia ei tee susta yhtäkkiä yksilöä, joka ei hae omaa etua / mielihyvää / toteutumista. Miks ihmeessä te luulette et ne henkilöt on niissä hommissa?

Toki on myös paljon jengiä, joille ei muiden auttaminen / hyvinvointi ole kovin tärkeätä. [--]
[/q]

Mä olen sitä mieltä, että kaikki toimii miten toimii itsensä takia. Ihmiset, jotka toimii avustustehtävissä jne. varmasti saavat ihmisten auttamisesta hyvää mieltä, kuten sellaista olen uusi messias -tyylistä ylemmyydentunnetta. Uskovaiset toimii vastoin materialistisia himojaan, koska tavoittelevat korkeampaa hyvää tuonpuoleisessa jne.

Mun mielestä elämäni tarkoitus on ottaa kaikki elämästä irti ja olla onnellinen, mutta se ei tarkoita, etten mä toivoisi myös muille onnea, ja olisi valmis uhraamaan palaa omasta onnellisuudestani niiden vuoksi, koska mä myös saan kiksejä toisten onnellisuudesta. (TJEU: http://klubitus.org/forum_aihe.php?id=15328;pid=928116#928116)

Summa summarum: Ei ole kyse siitä, että ihminen tavoittelee vaan omaa etuaan, vaan siitä, minkä ihminen näkee omana etunaan. Mun kannalta yksi parhaimmista asioista on, kun mun läheiset ovat onnellisia ja mä olen valmis ylläpitämään mahdollisuuksieni mukaan sitä onnea, koska saan siitä itselleni niin paljon.

[q]Anselmi, 17.3.2007 12:05:
Ääh, itse pidän enemmänkin tyhmänä että itsekkyyttä pidetään hyvänä itseisarvona, sen sijaan että pitäisi miettiä että se on vain yksi välineistä joilla voidaan tavoitella jotain oikeasti tavoittelemisen arvoista asiaa(joissakin asioissa toimiva, joissakin ei, aivan kuten ne kaikki muutkin välineet). Suurimalla osalla ihmisistä se taitaa olla onnellisuus ja itsekkyys ei välttämättä aina ole paras tapa saavuttaa se.
[/q]

My words exactly.

[q]hallucinogen, 26.3.2007 12:14:
[--]Tai sit minbaarien staffia arseen.
[/q]

I like the sound of that! "It's not a rape, it's surprise buttsecks!"

[q]Janisa, 12.4.2007 20:28:
[--] niin ma muutan Kanadaan!
[/q]

Oli tossa muutama vuosi takaperin Torontosta lätkäjengillinen (tai parikin) jätkiä käymässä täällä päin. Kyllä ne silmänruokaa tarjos, mutta tyhmiä ne oli kuin saappaat. Edelleen mä kallistuisin suomalaisiin (...ja kellistyisin niiden sänkyihin). ;D

[q]Mönnä, 20.3.2007 18:57:
Varsinkin kun on täysi mahdottomuus tavata muunlaisia miehiä kuin idiootteja ja pilluhaukkoja [--]
[/q]

Johtuu pitkälti siitä, että etsivä usein löytää vain tyrkyllä olevia. Kyllä niitä ihania, viihdyttäviä, mukavia, hauskoja, tunteellisia ja lempeitä miehiä löytyy. Ensin on vain oltava sinut itsensä ja ns. yksinäisyyden kanssa ja pitää silmät auki muutoinkin, kuin vain nähdäkseen potentiaalisen tulevan (...exän) jokaisessa vastaantulijassa.

[q]Mönnä, 20.3.2007 19:42:
[--] nyt on vain kuumeisen pään sekoittama heikko hetki
[/q]

I know that feeling. Mä olen oikea mestarivalittaja kipeänä: "Mä kuolen, mä tartten rakkautta, tuokaa mulle peitto, köh köh.. Mä en saa henkeä! Tuokaa mulle mehua ja karkkia..." Onneksi mä asun kotona mamin hoivissa. Rasittava pentu, ei sellaista mikään suhde edes kestäisi. :D

[q]ALIEN, 20.3.2007 20:59:
---
KooKie, 20.3.2007 20:46:

Mä tietenkin dataan sängyltäni, en mä nyt nettiseksiä jumppalallolla harrasta.

---

No et sä oikeastaan osaisikaan :)

Vaatii aikaa oppia muffaa sellaisen päällä varsinkin, jos omistaa saman kokoisen vehkeen mitä sulla on kivittyneenä siellä lahkeessasi. Hyvä balanssi ennenkaikkea, ettei hyllyt kaadu ja posliinit mene paskaks,,
[/q]

Niin no tietty sä pystyt herneenpalkosi kanssa vaikka mihin suorituksiin, mihin me halonkantajat ei kyetä.

[q]AlexS, 21.3.2007 11:51:
---
Morloc, 20.3.2007 22:22:
Hmmph... Jos ettis itelleen tommosen lievästi ylipainoisen, mitä noi tossa 4D dokkarissa ja syöttäis sitä vaan kotosalla. Se ei pääsisi edes juoksemaan pakoon.

---

Tai kuten Apulannan Toni ilmaisi asian V-lehden haastattelussa kun kysyttiin mitä kumppanisi pitää roolipelaamisestasi (esim. wow): "Ottaisitko sinä kumppaniksesi sosiaalisesti aktiivisen henkilön, joka pyrkii jatkuvasti tutustumaan uusiin ihmisiin, vai kotioloissa viihtyvän pikku myyräsen, joka kuvittelee olevansa velho?"
[/q]

Tossa on imho kysymys huonosta itsetunnosta ja itseluottamuksen, sekä toiseen luottamisen puutteesta. Jos ei kykene elämään sen kanssa, että toisella on elämää "yhteisen kodin" ulkopuolella tai pelkää, että toinen tutustuu nopeasti itseään mielenkiintoisempiin henkilöihin ja dumppaa sen vuoksi, niin ehkä ne ihmiset eivät ole toistensa arvoisia tai se suhde mitenkään mielekäs? On ymmärrettävästi kiva tuudittautua siihen "turvalliseen" tunteeseen, että toinen nyhjää kotona tai töissä ja elää elämäänsä niin, että sä olet sen ainoa sosiaalinen suhde, mutta mä en todellakaan haluaisi niin tylsää elämää rakastamalleni ihmiselle. (Ei siis sillä, että mun kanssa olisi tylsää, I guarantee.x)

Jos mies haluaisi mennä ja meinata meidän yhteisen ajan kustannuksella, niin menköön, ei sellainen mun rakkauden arvoinen olisikaan. Jos mies mennessään ja meinatessaan unohtaisi mut, niin unohtakoon, kyllä sellaisesta rentusta olisi hyväkin päästä eroon. Mä kuitenkin uskon, että kunnollisessa ja arvokkaassa suhteessa mun ei tarvitsisi pitää toista missään lieassa, vaan se viettäisi yhteistä aikaa mun kanssa, koska itse haluaa ja palaisi kotiin aina reissuiltaan, koska haluaa. Mä tiedän omasta takaa, että jos joku kiristäisi liekaa mun kaulassa, niin se napsahtaisi nopeasti poikki. Mä elän elämääni juuri, niin kuin haluan ja suhteessa mä varmasti olisin, koska haluaisin, joten kyllä mä menoiltani kotiin palaisin. Then again, mä en ole ikinä seurustellut, joten this's just my two naive cents.

[q]AlexS, 21.3.2007 12:43:
Niin...kuitenkin jos yhtään Toni Wirtasta tuntee tai on kuullut/lukenut jampan haastatteluita niin tietää että kyseessä on huumorimies. Vaikka artikuloikin oudon selkeästi ja käyttää "hienoja sanoja".

Eli siis vähintään puolihuumorilla kannattaa ottaa tuokin juttu :) Tonihan viittasi lähinnä itseensä.
Ite sain ainakin hyvät naurut kyseisestä haastiksesta.
[/q]

:) En mä tossa viestissäni nyt Wirtasesta ja tuosta haastattelusta niinkään puhunutkaan, vaan ylipäätänsä siitä ilmiöstä, että seurustellessa haluaa puoliskon olevan kiinni lieassa ja olevan vain ja ainoastaan sun omasi jne.

[q]cjet, 27.3.2007 19:06:
Tajusin just että antamalla nuoren naisen oikuille periks myy vain oman sielunsa. Kaatopaikaksi en rupea.
[/q]

Jep, siksi on löydettävä ihminen, joka ei oikkuile. Mahdotonta lienee, koska meillä kaikilla on vikamme, eli siis hakusessa olisi ihminen, joka oikkuillessaan menee itseensä, löytää vian ja pyrkii korjaamaan sen itse, ennemmin kuin kasaa (turhan) vaivan toisen harteille.

Kursivoidusta propsit. Kenenkään ei tule tyytyä tuollaiseen osaan. :)

[q]Epailija, 21.3.2007 13:09:
Sitäkin, mutta toisaalta tuo asenne on osin ihan realistinen. On ylimielestä ja suorastaan virheellistä kuvitella, että itse olisi toiselle se kaikista paras kumppani ja mitä useampaan henkilöön toinen tutustuu, sitä suuremmaksi kasvaa riski paremman kumppanin löytymisestä. Se ei tosin tietenkään tarkoita, että homma olisi sillä selvä. Ihmissuhteet kun kuitenkin harvemmalle ovat kuin autokauppaa (tässä on aavistuksen parempi motti ja päheemmät puskurit, saat vanhan vaihdossa). Ei sitä kuitenkaan tarvitse olla mitenkään erityisen huonolla itsetunnolla varustettu, että pelkää mahdollisesti menettävänsä toisen. Pelottomuus vaatii elämistä hetkessä ja silmien sulkemista varsin epävarmalta tulevaisuudelta tai esim. sitä että toinen ei olekaan kovin tärkeä.

[/q]

Tohon kursivoituun kohtaan sen verran viitaten, että ehkä se johtuu mun nuoruudestani ja kokemuksen puutteesta, mutta kyllä mä haluan seurustella ihmisen kanssa, joka on mulle paras, ja jolle mä olen paras kumppani - mutta mä olenkin romantikko luonnoltani.

Mun mielestä pieni mustasukkaisuus on suhteessa hyväksi sen takia, ettei tule välinpitämättömyyden tunnetta, mutta mä en tosiaan usko sellaisen suhteen kestävyyteen, jossa kumppani ei pysty luottamaan sun omaan arvostelukykyysi ja sun "rakkauteen", vaan valvoo niitä herkeämättä. Mä en näe seurustelua tilana, jossa eletään yhteistä elämää ja jossa kokemusten tulee olla samoja ja sosiaalisten suhteiden yhteisiä, vaan tilana, missä joku ihminen on luonnollinen ja hyvä osa sun omaa elämääsi, ja jonka elämässä sä olet samanlainen osa. Tietenkin tällainen tilanne voi sitten niiden uusien tuttavuuksien myötä vaihtua, sitä mä en missään nimessä kiellä, mutta sekin on sitten vain luonnollista. Mä olen kuitenkin egoisti ja näen, että ihmisen tulee tehdä elämässään asioita, mitä itse haluaa.

Toisaalta mä olen myös romantikko, joka uskoo, että voi olla se ihminen, joka on ylitse muiden ja jonka kanssa haluaa olla ja elää ulkoisista houkutuksista huolimatta. Eikä se tarkoita, että niitä houkutuksia pitäisi vältellä tai toista pitäisi varjella. Mutta mulla onkin mielestäni ollut aina rautainen itsekuri ja hyvä arvostelukyky. ;)

[q]ALIEN, 21.3.2007 14:32:
---
Unik, 21.3.2007 14:30:
Eli jos nuorena vaikka kaksi 20v ihmistä jotka ovat yhdessä jäisivät rekan alle tai jotain ja menisivät ihan muussiksi ja soseeksi niin että olisi vaikea edes tunnistaa uhreja...niin se olisi romanttista?

---

:DDDDD Tosta tulikin mieleen yks tilanne tästä viimepäiviltä, MUT OLTAIS AINAKIN KUOLTU ONNELLISINA!
[/q]

Jos olisi hetkenkään henki pihissyt sen jälkeen, niin musta tuntuu, että noloina siinä oltaisiin kuoltu. :DDD

[q]Zapa, 21.3.2007 22:35:
Joo mut todennäköisesti sinäkään et pääsis juoksemaan karkuun
[pic]
[/q]

No nyt mä tajusin, miksi mies myöhästyy töistä lähes päivittäin. :D

[q]aada, 16.12.2009 23:07:
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea.
[/q]

Me ollaan kyllä NIIIN erilaisia! Mut sehän se kai on maailman rikkaus! Musta on kiva ostella lahjoja ja drinkkejä kavereille & poikaystäville. Musta on kiva osoittaa huomiota esim. kun ollaan bileissä ja näkee että toinen tanssii ihan kiukulla niin käydä hakemassa vesipullo tai joku muu juoma tiskiltä.

Ei oo koskaan käyny mielessäkään että tiskillä käyminen olisi jotenkin alentavaa.

[q]aada, 16.12.2009 16:40:
Voihan sitä tiedostaa muutkin mahdolliset vaihtoehdot ja silti valita monogamian eli tehdä siten itsenäisen päätöksen.
[/q]
Onhan tämä kieltämättä teoriassa mahdollista :D Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tunnu juuri vaihtoehtoisille elämänmuodoille ajatuksia uhraavan - puhumattakaan niiden kokeilemisesta elämänsä eri kehitysvaiheissa, jotta ihan oikeasti tietäisivät minkä väliltä valitsevat. Mutta saahan siihen jumalaankin uskoa, kunhan ei tuomitse muiden tapaa elää.

[q]En näe välttämättä massan mukana menemisessä mitään pahaa, vaan mielestäni on useissa tapauksissa ihan fiksua ja kannattavaa toimia sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
[/q]
Tässä olen kovin samaa mieltä. Se, onko monogamisessa parisuhteessa eläminen sitä sopusoinnussa ympäristönsä kanssa toimimista onkin sitten visaisempi kysymys ;)

[q]Ulkoiset ja yhteiskunnalliset sopimukset tekevät elämästä helpompaa ja siten suhteen molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteessa odotetaan ja miten muut heidät näkevät. Toki sisäinen sitoutuminen on tärkeää, mutta kun kyseessä on elämän jakaminen jonkun toisen kanssa, en ainakaan itse haluaisi lähtökohtaisesti ehdottomasti sitoutua johonkin ihmiseen, jos hän ei olisi valmis samaan.[/q]
Minä taas näen tämän asian sillä tavalla, että kun ihan oikeasti on kyseessä niinkin iso asia kuin se toisen kanssa elämän jakaminen niin haluaisin olla suhteellisen hyvin selvillä niistä sopimuksista mitä minun ja kumppanini välillä on solmittu. Se, että "molemmat osapuolet tietävät suunnilleen mitä heiltä suhteesta odotetaan" tuntuu aika pelottavan hämärältä kun ottaa huomioon omat kokemukset siitä miten erilaisia - ja erityisesti miten epämääräisiä - eri ihmisten pään sisälle rakennetut oletukset oikeasti ovat, vaikka ne kuinka aluksi näyttäisivätkin samankaltaisilta.

Minulla on luonnollisesti vähän ongelmia myös "ehdottoman sitoutumisen" käsitteen kanssa kun on nähnyt miten erilaiset tilanteet vaikuttavat ihmisten arvotulkintoihin ja kuinka tunneohjautuvia otuksia me lopulta ollaan siitä huolimatta, että me luodaankin itsellemme illuusio hyvin rationaalisesta toimijasta. Jos olen ihan oikeasti rehellinen itselleni niin jossakin kohtaa tulee vain sellainen raja, joka on liian hämärän peitossa voidakseni oikeasti luvata, että kaikki inhimillinen tahtonikaan riittäisi ehdottomaan sitoutumiseen. Ihmiset ja maailma vain muuttuvat riippumatta siitä mitä minä haluan, vaikka minulla jonkin verran tähän valtaa onkin vaikuttaa.

Ulkoisten sopimusten ja niiden pitämisen kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa ja käytänkin niitä elämäni helpottamiseen ehkä jopa keskivertoa enemmän. Väittäisin myös, että katson näiden sopimusten täyttämistä huomattavasti kokonaisvaltaisempana prosessina kuin yhtenä tiettynä valintana tietyllä hetkellä, sillä tiedostan inhimillisen ajatuskoneistoni heikkouden. Mutta ehkä tämä kenties onkin yksi pääasiallisista syistä sille, että haluan välttää pitkäaikaisia (saatika sitten lopullisia) sitoumuksia.

[q]Mielestäni parisuhteessa tuleekin ottaa huomioon myös toisen ihmisen arvomaailma, mutta mielestäni sen suhteen ei tule tehdä suuria kompromisseja suhteessa itseen. Ehkä tämän vuoksi osaltaan etsinkin ihmistä jolla on hyvin samankaltainen arvomaailma kuin itselläni.[/q]
Mielestäni tuo sitoutuminen on kuitenkin aika vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että ihmisten arvomaailman muuttuvat. Jossakin kohtaa niitä kompromisseja suhteessa omaan itseen on vain käytännössä pakko tehdä jos haluaa säilyttää sitoumuksensa toiseen myös niissä tilanteissa, joissa toisen arvomaailma ajautuu vahvasti erilleen omasta.

[q]Tottakai voisin olla onnellinen viettäessäni aikaa jonkun toisen kuin mieheni kanssa, kysymys ei ole siitä. Oleellisempaa on se, että tälläinen järjestely (monogamia) on käytännöllisempää - en tosiaan jaksaisi jatkuvasti etsiä uusia ihmisiä elämääni, kun kiinnostun muutekin niin harvoista ihmisistä. Tämän vuoksi en haluaisi, että puolisonikaan etsisi uusia ihmisiä elämäänsä, sillä tällöin se olisi minulta pois, kun itseäni ei kiinnostaisi vastaava.[/q]
Minusta ajattelusi on kovin mustavalkoista tämän asian suhteen. Monogamiasta poikkeavia ihmissuhdemuotoja on kuitenkin hyvin paljon erilaisia, eivätkä niistä monetkaan tarkoita sitä, että sinä olisit jatkuvasti aktiivisesti etsimässä uusia ihmisiä elämääsi.

Ylipäätään jo se oletus, että toisen ihmisen muut rakkaat olisivat jotenkin pois sinulta tuntuu ainakin omassa maailmassani kovin oudolta. Onko ihmisillä esimerkiksi mielestäsi joku vakiomäärä rakkautta mitä he voivat jakaa läheisilleen? Miten tulet suhtautumaan siihen, että rakkaasi kenties rakastaa tulevaisuudessa hyvin paljon yhteisiä lapsianne ja uhraa heille hyvin paljon aikaansa?

[q]Tunnut jotenkin hirveästi ripustautuvan ihmisiin ja saavan vaikutteita heistä.[/q]
Mitä tarkoitat ripustautumisella ja onko se paha asia? On totta, että annan itseni rakastaa useampaa ihmistä ja tunteellisen tason sitoumukseni ovat yleensä varsin pitkäaikaista, mutta minun on itse vaikea nähdä tätä erityisen negatiivisessa valossa..

En tiedä olenko erityisen vaikutusaltis verrattuna muihin ihmisiin. Henkilökohtainen arvioni on se, että olen ainakin hieman keskivertoa taipuvaisempi introspektioon, jonka seurauksena havaitsen toisinaan sellaisetkin hetkelliset arvomuutokset, joita muut eivät edes huomioisi (tai ainakaan uskaltaisi tietoisesti liittä minäkuvaansa). Olen introspektiivisuuden lisäksi myös verrattain analyyttinen, joten olen kyennyt luomaan pääni sisälle jonkinlaisia illuusioita siitä millaisissa tilanteissa hetkelliset ja pysyvät arvomaailmamuutokseni yleensä tapahtuvat.

Se kuitenkin varmaan pitää paikkaansa, että en ole myöskään niitä vähiten vaikutteita ajatteluuni ympäristöstäni sulauttavia ihmisiä ja tällaisena haluan parhaani mukaan myös pysyä. Oma henkilöhistoriaan perustuva uskomukseni (tai kenties jälleen pelkoni) kuitenkin on se, että jos en tietoisesti tekisi töitä tämän asian eteen, ajautuisin lopulta elämään tavalla, jossa en päästäisi muiden ajatusten vaikuttamaan omaan maailmankuvaani.

[q]Jos tämä pitää paikkansa, niin onkin ihan järkevää valita seuransa huolella. En tiedä miten onnistuu, mutta ehkä vielä järkevämpää olisi selvittää itse ensin kuka on ja mitä haluaa ja pitää siitä kiinni ja etsiä ihmistä joka voi jakaa kanssasi tämän haluamasi elämän.
[/q]
Jos tämä on järkevää niin minä taidan haluata olla typerä. Teen nimittäin aika-ajoin tietoisesti töitä sen eteen, että pitäisin persoonani dynaamisessa tilassa ja ympäristöni diversiteettitason korkeana. Ymmärrän kyllä seuransa valitsemisen edut tavoitteellisen elämän näkökulmasta, mutta mielestäni jonkinasteisen diversiteetin säilyttäminen on tärkeätä kyetäkseeni aika-ajoin arvioimaan sitä tulisiko omia tavoitteitaan muuttaa.

[q]Mielestäni jokaisen tehtävä on itse selvittää mitä haluaa ja minne päin elämässään haluaa suunnistaa, eikä laittaa sitä toisen ihmisen kontolle ja tavallaan elää tuuliviirenä muiden varassa ja kannattamana.
[/q]
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmisen tulisi ottaa vastuu oman elämänsä suunnasta, mutta rehellinen vastuunotto tarkoittaa minun näkökulmastani myös omien heikkouksiensa ja oman muokkautuvuutensa huomioonottamista. Käytännössä tämä tarkoittaa myös olemassaolevien arvoasetelmiensa haastamista, sillä ne ovat kehittyneet ihmisen elämässä hyvin pitkälle nimenomaan muiden vaikutuksesta.

[q]Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, että mikä ajaa tekemään sellaisia kompromisseja, joita ei tosiasiassa haluaisi tehdä. Miellyttämisenhalu? Pelko siitä, että menettää toisen, jos ei toimi hänen toivomallaan tavalla? Itselläni on ilmeisesti aika vahva tahto, sillä en voi kuvitellakaan itseäni sellaisessa tilanteessa, jossa tekisin kompromisseja asioista, jotka minulle ovat hyvin tärkeitä.
[/q]
Kyse ei ole siitä, että et "tosiasiassa" haluaisi tehdä jotakin tekemääsi. Kyse on siitä, että kun arvomaailmasi muuttuu, muuttuvat myös ne asiat, joita "tosiasiassa" haluat tehdä. Eli muutut ihmisenä siten, että haluat tulevaisuudessa tehdä jotakin sellaista mitä et olisi tänä päivänä halunnut tehdä.

Jos todella haluan ottaa vastuun elämästäni, tulee minun arvioida tämän päivän valintojeni välittömien vaikutusten lisäksi niiden vaikutukset siihen miten tulen ihmisenä muuttumaan ja miten arvomaailmani muutokset vaikuttavat tulevaisuuden toimintaani. Monogaminen parisuhde ja sen vaaliminen on hyvä esimerkki siitä kuinka annat elämässäsi muodostua uuden "hyvin tärkeän asian", joka menee monien muiden aikaisemmin tärkeiden (ja kenties isommassa mittakaavassa oikeasti merkityksellisempien) asioiden edelle.