Sanot, mitä olisi pitänyt jättää sanomatta..!

valittelin jostain lihomisestani tms. joskus kaverille puhelimessa, ja menin vahingossa sanomaan, että ”kohta mäkin oon kokoa 42...”. En siis tarkoittanut ystävääni sillä, mutta sen sanottuani tuli sellainen oli, että olisin viitannut siihen... siitähän se selittely alkoi..

tulee aina joskus puhuttua vähän huolimattomasti... teeskenneltyä ärrävikaa ja kaikkea. nyt sitten onkin muutaman kerran korvat helahtaneet tulipunaisiksi, kun uusi duunikaveri sortaa ärrää aikas pahasti ja vastaa sen kysymyksiin samalla tavalla sorautellen. luultavasti se ei ota sitä mitenkään loukkauksena, mutta minulle se tuo kiusallisen olon. sitä kummasti alkaa keksimään kaikenlaista pientä oheistoimitaa lipsautuksensa jälkeen eikä oikein tee mieli katsahtaa toista silmiin... =)
hih, niin ovela on ihmismieli....

-äjjävikainenteeskentelijäuhuu

[q]cheat:
mä olin siinä että no nyt se on sitten jäänyt kiinni, tai ainakin epäilee, ja laukaisin että joo, kyllähän se sua on saattanut pettää, itseasiassa useemmin kun kerran,mieti nyt että meettekö kihloihin kuitenkaan, plaaplaa...
seuraa pitkä hiljaisuus, jonka päätteeksi tämä kaveri toteaa, että aattelin kyllä kertoa sulle, että meille tulee vauva....
[/q]

No huh! Mahtoi hetkisen korvia kuumottaa...

-V-

Eräs tuttuni yritti valistaa mua tupakoinnin vaaroista, ja lopulta sanoin (oikeastaan mun vakiovastaus tähän aiheeseen..) että lapsuuteni unelma oli saada keuhkosyöpä.. ei hyvä veto.. q hänen isänsä oli kuollut siihen..
edelleenki pahoillani tapahtuneesta..*uuh*

[q]Uhuu:
hih, niin ovela on ihmismieli....
[/q]
Toi on muuten hassua, mullekin tarttuu puhevika toiselta just samalla tavalla, ja saatan vastata just tollai, vaikken ees tarkottais. Ihan sama murteitten kanssa. 10 minuuttia Itä-Suomessa, ni mä puhun jo sujuvasti ”mie” ja ”sie”.

”monkey say monkey do”

murteiden tarttuminen on kuulemma merkki huonosta itsetunnosta! (kuten kukkasten piirtely merkki seksuaalisesta kieroutuneisuudesta)

[q]pupuankka:
murteiden tarttuminen on kuulemma merkki huonosta itsetunnosta! (kuten kukkasten piirtely merkki seksuaalisesta kieroutuneisuudesta)
[/q]
Ja etikettien repiminen kertoo puutteesta. Mä teen sitäkin

[q]Charly RePanic:
BANSQ:ua viitaten:::

Negatiivisin asia tässähä on juuri se, ettei ihminen muutu toisten silmissä, vaikka olisikin itse (ja omasta mielestä) muuttunut [paljonkin?] Tätä kärsii mm. kirjoittaja itse! *nyyhky**nyyh*

Ei kivaa.. ei kivaa ollenkaan!
[/q]
...nooh voin sanoa että et ole ainut joka kärsii samaisesta asiasta....

Kyllähän sammakoita joskus tulee suustaan päästeltyä, toivon vain ettei kukaan ole ihan verisesti loukkaantunut..

apua... mulle tarttuu murteet, piirtelen kukkasia ja revin etikettejä....
pitäiskö hakeutua hoitoon!! =)

-moniongelmainenuhuu

[q]Uhuu:
apua... mulle tarttuu murteet, piirtelen kukkasia ja revin etikettejä....
pitäiskö hakeutua hoitoon!! =)

-moniongelmainenuhuu
[/q]

Mulla on ihan sama*vink*

Tämä on liian tuttua mulle. Sanon ennekuin ajattelen... Suustani pääsee paaaljon sammakoita hyvin usein. Tajuan sen mitä olen sanonut aika nopesti... Esimerkiksi; kaunis kahvi kylmentää, n.20 sek. meni ja tajusin mitä sanoin ja ja änkytys iski päälle. Sen takia YRITÄN olla hiljaa mutta se on niin tavattoman vaikeaa kun asiaa riittää (olen omituinen höpöttäjä). Ja minä onneton kun punastunkin niin perkeleen helpolla. Se ei ole reilua se...

Ajattele mitä sanOt
ettet sanO mitä ajattelet.*vink*

Niin lukee mun seinällä.

Tämän elämän aikana on ollut monen monta kertaa, milloin olisi ollut viisasta pitää vaan päänsä kiinni ja olla hiljaa...

Toisaalta on myös ollut asioita, joista jälkeenpäin on tullut miettineeksi, että miksi ei tullut sanottua yhtään mitään tai sitten liian vähän...

Riippuen asiayhteydestä, omasta fiiliksestä (ja paikasta plus ajasta) niin sanon helposti päivittäin tällaisia möläytyksiä. Joskus vahingossa, joskus kylläkin tarkoituksella.

Näin olen vähentänyt kaverimääriä, mutta temperamenttisuus on hyvin vahva luonteenpiirteeni. Heikoimmat tuttuni ja kaverit jos eivät sitä kestä niin voi voi. Hyvät ystävät siihen ovat jo tottuneet ja jopa saattavat ihailla moista.

Tietenkin uusien tuttavuuksien kanssa pystyn kontrolloimaan - silloin ei näitä lipahduksia satu...

Ikinään en unohda sitä, kun about 14 kesäsenä puhuin eräästä ärsyttävästä henkilöstä ”vitun homona” melko voimakkaalla äänenpainolla veljeni ja sen silloisen poikakaverin kanssa keskustellessani. Niin paljon puhuttu syvä hiljaisuus valtasi tilanteen samantien hetkeksi. Kyseisen tilanteen jälkeen ei ”vitun homo” enää pahemmin kuulunut arkikäytössä sanavarastoon...

[muokattu 28.4.2004 21:00]

[q]Hyzenthlay:
valittelin jostain lihomisestani tms. joskus kaverille puhelimessa, ja menin vahingossa sanomaan, että ”kohta mäkin oon kokoa 42...”. En siis tarkoittanut ystävääni sillä, mutta sen sanottuani tuli sellainen oli, että olisin viitannut siihen... siitähän se selittely alkoi..
[/q]

apua, mä oon mokannu myös pahasti ton ylipainon kanssa.. mut viel pahemmin *hävettää*

lukiossa olin röökillä välitunnilla ja sit paikalle tuli muutama muu tyttö. me juteltiin aluks niitä näitä.. sit ne alko puhuu suonikohjuista ja siitä, mikä niitä aiheuttaa. yks niist tytöistä oli tosi ylipainonen ja sil sit ilmeisesti oli niitä suonikohjuja ja se hirveesti pohti, et syynä on varmaan huno verenkierto jaloissa tms.

mun piti sit osallistuu keskusteluun ja sanoa, et perimä on varmaan kans osa syy. mut mitä mun suusta pääsikään? ” Nii ja sit yks syy on kyl liikalihavuus”

ja voi VITTU kun hävetti!! kun tarkotus ei ollu sanoa mitään lihavuuteen viittaavaakaan mut näköjään suu kerkes toimia ennen aivoja. tytöt mulkas mua rumasti ja lähti eikä kyl moikannu enää koulussa*ding*

Just nyt ei tule mieleen yhtään pahempaa mokaa, mutta luulen että se johtuu siitä mun aivot yrittää unohtaa ne kaikki mun mielenterveyden säilymiseksi. Toisaalta en edes halua yrittää muistella mitä on tullut mokattua.

[q]JussiS:
Ja etikettien repiminen kertoo puutteesta. Mä teen sitäkin
[/q]
Niin teen minäkin, enkä missän pienissä määrin... Ja pureskelen pullonkorkit ja yms. Kas kun en syö koko lasipulloa! Mistäköhän se kertoo...?*nauru*

[q]Astaroth:
---
JussiS:
Ja etikettien repiminen kertoo puutteesta. Mä teen sitäkin

---

Niin teen minäkin, enkä missän pienissä määrin... Ja pureskelen pullonkorkit ja yms. Kas kun en syö koko lasipulloa! Mistäköhän se kertoo...?*nauru*
[/q]

Etiketit lähtee joka pullosta mihi kosken ja muoviset pullonkorkit saa hampaita. Tyhjän pullon heittelyä ilmaan tulee harrastettuu paljon. S**tana ku pääsis kynsien puremisest irti