...runoutta...

[q]LostM:
---
indigo:
Sillä miehellä jota rakastan on jäätä suonissaan, minut sateeseen jättää ja menee menojaan, hän menee vain menojaan.
Se puu jota rakastan on harva oksiltaan, se ei tarjoa suojaa kun päivä helottaa, kun aurinko helottaa.
Se virta jota rakastan ei pidätä vauhtiaan, omalta kohinaltaan ei huomaa kun janoan, ei kuule kun janoan.
Sen taivaan jota rakastan on pilvet verhonneet, en tietäni löydä kun on jo hämärää.
Nyt suojaa vailla vaellan , en valoa vettä saa, enää puuttuu vain veitsi ja uskallus sivaltaa,
ja uskallus sivaltaa..

---


*uuh**uuh*


Surullinen suudelmasi
huulilleni,
kyyneleesi
sirpaleiksi sisälleni.
Suljettuasi silmäsi,
katoaisin
niin kuin lupasin,
näyttelisin että unohtaisin.
Kaiken tämän tehneenä
lupauksen loppuun vieneenä
kyyneleesi repivät sisälläni.


Ja muuten vain..

Kaatuneita kiviseiniä
alle jääneitä ihmisiä.
Raunioita ja raajarikkoja
ei kai kuollutta kukaan satuta.
Sodan jälkeistä taistelua
mielikuvien kuolemia,
menneisyyttä ja menetyksiä
ei kai kuollutta kukaan odota.
Katsoa sinua kuolevaa
toivoa sinua sanomaan
Eikö jäisi ihmiskilveksi
suojaksi sinulta itseltäsi
itsellesi.
*sydän*
[/q]

Pieniä mielenrunoja:


En pysty tätä tilaisuutta mitenkään käyttämättä jättämään
aina yksi pieni pahe voidaan unohtaa
yksi synti sallitaan..
*
Leijun jossain, ylös jään kaikki aistit ymmällään..
järjen ääni pakenee
mykiksi paloiksi vaimenee..
en muista ollenkaan...
*
Mistä tiedät kun sua sattuu?
kuka kertoo kun se loppuu?
pinnan alle kaikki jää.
mukanaan sua kupla kuljettaa........

Tule ja vie minut mukanasi
pois tästä kurjuudesta.
Opeta taas elämään, syttymään,
opeta taas luottamaan.
Unohdetaan kaikki paha joka
ympäröi ihmisen mieltä.
Opeta taas unelmat,
haaveet, sadut...

Helvetti

Minä heräsin silkkityynyjen päältä,
salit hohteli kullasta, loisteli jäältä
ja naisia, paljaita sieltä täältä
minun vuoteeni tanssien ympäröi,
ja nurkassa piru pianoa löi.

Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
”Mikä paikka tää, ei tunnu tää elämältä,
ei myöskään ikävältä,
onko naisia nää?”

”On, naisia on”, piru rähinöi
ja mielettömästi pianoa löi.
Minun mainen haluni heräsi silloin,
sitä tuntenut olin jo monin illoin,
ja piru-herralta kysyin:
”Näitä lempiä saako?”
”Saa, lempiä saa”, piru rähinöi
ja aivan hurjasti pianoa löi.

Vein naisista kauneimman vuoteellein,
kädet kauniit kiertyivät kaulallein,
ja nurkassa piru pianoa löi.
Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas veljet mitä?
Sillä ei ollutkaan sitä.
Minun ruumiini himosta kihelmöi,
luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
”Kuinka olla näin voikaan?”
- ”Ei helvetti tää muuten oiskaan!” piru rähinöi
ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.

(Uuno Kailas, 1920)

Tää on oikeesti paras!

Tyttö

Kävelen ja kävelen,
ympärilläni vain hiekkaa.
Niin kuuma niin jano.
ei varjoa, ei vesipisaraa,
jatkan matkaani mutta
se ei lopu.
Kevyt tuuli puhaltaa
hiekanmurusia silmiini,
nuolaisen mun
rohtuneita huulia ja
kosketan mun takkuisia hiuksia.
En jaksa enää...
Ympärillä vaan hiekkaa loputtomiin,
niin hienoa niin petollista.
Pikkuhiljaa luovutan,
paljaat jalkani ei enää kestä.
Vajoon hiekkaan ja
muutun hiekaksi.

[muokattu 9.6.2003 03:40]

Kyynel on salaisuus
Hymy on salaisuus
Rakkaus on salaisuus
Sen yön kyynel oli rakkauteni hymy
En ole satu, jonka kerrot
En ole melodia, jonka laulat
En ole ääni, jonka kuulet
Tai mitään sellaista, jonka näet
Tai mitään sellaista, jonka tiedät
Minä olen yhteinen tuska
Huuda minua

Puu puhuu metsän kanssa
Ruoho niityn kanssa
Tähti linnunradan kanssa
Ja minä puhun sinun kanssasi
Sano minulle nimesi
Anna minulle kätesi
Sano minulle sanottavasi
Anna minulle sydämmesi
Minä olen löytänyt sinun juuresi
Olen puhunut sinun huulillasi kaikille huulille
Ja kätesi ovat tuttavat minun käsieni kanssa
Olen itkenyt sinun kanssasi valoisassa yksinäisyydessä,
elävien vuoksi
Ja olen laulanut sinun kanssasi pimeällä hautuumaalla,
kauneimmat hymnit
Koska tämän vuoden kuolleet olivat suurempia elossaolevia rakastajia
Anna minulle kätesi... sinun.



.m

Todella kaunis ja koskettava runo

Multa löytys kans tällänen pieni runon pätkä....tein sen joskus viime kesän tienoilla ja löysin sen tos yks päivä laatikon pohjalta.Se menee näin:

Olet unissani, ajatuksissani, sydämessäni
Kumpa löytäisin sinut rakkaani.
Sinä hymyilet,
minä itken,
koska en tiedä näenkö sinua koskaan.
Halua kuulla äänesi, suudella huuliasi ja nukahtaa syliisi.
Tulisi yö, joka ei ikinä loppuisi.
Näkisin sinut,
olisit vierelläni ainiaan.

soittelin tossa levyjä ja cosmicmanin i love youn boxiin
oli joku joskus kirjoittanut tän... :)

oikeesti aika söpö.. *sydän*

Keinumme päivänkakkaralla,
Liidämme leppäkertun siivillä,
Nauramme kerrostalon ikkunalla,
Istumme vaahtokarkkipilvillä...

Sitä se on se RAKKAUS...

plur,
.m

jos toi pari vastausta sitten ollut runo on flaikku sun omaa käsialaa, niin kehotan jatkamaan runoilemista... se oli loistava....
mä oon luullut, että sä oot vaan se toivoton irstailija *nauru*... no joo... ei nyt ihan niinkään.
mut runoilijana sul ois kyl tulevaisuus... eli älä vaan sano, että se ei ole sun.. sit mä petyn pahasti...

-rakastunutsunrunoonuhuu

kyl se on mun omaa käsialaa.. :)

tässä nyt vielä jotain..


Aallon laidalla katson kohti ikuisuutta. Reunalla.
Harjalla katson kohti syvyyttä. Reunalla.
Syvyyksissä katson kohti itseäni. Reunalla.


dingdong,
.m

Tän löysin mun uudesta kalenterista minkä ostin eilen...nalle puhin päivyristä

”Maailma on pullollaan iloitsemisen arvoisia asioita.
Kun perhonen lentää nenänpäähäsi,
maistat jotakin tosi hyvää leivonnaista tai
kuulet hyvää musiikkia,
hypähdä pari kertaa ilmaan
ja ota kaikki irti elämän pienistä iloista.”

*plur**plur**plur*

Kun kuulin hiljaisuuden
muuttuvan ääneksi,
en tajunnut että
maailmankauneus olikin
vain ihmisen kuvitelmaa.

Oli vain se hetki,
se ajatus.
Linnun laulu ja
kaikki oli poissa,
silmänräpäys
ja kaikki paikalla.

Kuinka monta kertaa olen odottanut.
kuinka monta kertaa olet saapunut.
Kun olet poissa, olen paikalla
ja kun olen paikalla,
olen vanki.

Jes, tästä tulee suosittu. Kaikki me ollaan yksiä vitun runoja.

(no name ;) )

Ilma on kostea. Metsä herää,
yön viileästä pakkasesta.
Koirat huutavat kilpaa.
Nousee Gaia, eilisen unohtaneena,
polttaa pienet,
synnyttää taas maailman,
helvetillisistä tuskistaan
huolimatta.
Kohtalon mantraansa hokien etsiytyy viimeiseen nurkkaan
Jostain kuuluu talvi tulevan,
lehdetkin ovat jo keltaisia.
Oli aurinko eilen lännessä, nyt idässä Gaia muistaa
Nousee valkoisen enkelin selkään
(vaikka oli päättänyt,
ettei koskaan enää)
Matkaa, suurimpana huolenaan vain taivaan korkeus.
Auringon hän näki, ennen palamistaan.


(No name)

Sunnuntai, pikkuperkeleiden aamu,
omatunnon likapyykki pesemättömänä, nurkassa.
pakkasaamun valo leikkaa väsymyksestä painajaisia,
liikennettä en juuri kuule.
Kuulenko mitään?
Omien ajatusten tuskaisessa hiilloksessa,
painin yöllisten unelmieni jälkeistä pystypainia seisoen tennispallon päällä,
värisen vain peloista.
Sinut muistan nyt, eilisestä.
Olet vierelläni,
nimetön.
Unohdin jo yölliset kuiskaukset,
herää , painu pois minun maailmastani,
omasta rauhallisesta elämästäni,
en tarvitse sinua.
Tarvitsen vain itseni,
ja tämän turvakodin, hyväksymilleni totuuksille.


Joo joo ylös ja alas ihan ku mun viime weekend. Tästähän on hyvä aloittaa tää hengailu näillä forumeilla.

Mä oon kuin haavoitettu enkeli,
siipensä loppuun polttanut,
sisältä rikki revitty.

Mä oon enkeli särkyneellä sydämellä,
itkuisilla silmillä,
jolle elämä on liikaa.

joo no ynity(f):n takia tää on täällä ku se sitä niin halus jne...
ja tää on eka iha ”runo” minkä oon tehny eli ei mikää hieno...mutta kirjoitinpahan nytten tämmöisenki

hiljaisuus ja yksinäisyys

ei ketään
ei voimaa
ei iloa
pelkästään surua

kaipaan eloa
kaipaan ystäviä
kaipaan valoa
mutta en luota...

olen ystäväni,yhdessä hiljaisuuden kanssa

ainut joka kuuntelee
ainut joka jaksaa
ainut joka muistelee
kaikki mitä minulla on...

itken yksin
koska ei ole ketään kenelle itkeä
itken itseni uneen
jotta unohtaisin itkeä

mutta uni tuo tullessaan ystäväni,
yksinäisyyden,
joka minua muistaa

aamulla kuulen hiljaisuuden, jota kuuntelen...

[q]nomic:
joo no ynity(f):n takia tää on täällä ku se sitä niin halus jne...
ja tää on eka iha ”runo” minkä oon tehny eli ei mikää hieno...mutta kirjoitinpahan nytten tämmöisenki

hiljaisuus ja yksinäisyys

ei ketään
ei voimaa
ei iloa
pelkästään surua

kaipaan eloa
kaipaan ystäviä
kaipaan valoa
mutta en luota...

olen ystäväni,yhdessä hiljaisuuden kanssa

ainut joka kuuntelee
ainut joka jaksaa
ainut joka muistelee
kaikki mitä minulla on...

itken yksin
koska ei ole ketään kenelle itkeä
itken itseni uneen
jotta unohtaisin itkeä

mutta uni tuo tullessaan ystäväni,
yksinäisyyden,
joka minua muistaa

aamulla kuulen hiljaisuuden, jota kuuntelen...
[/q]


mun rakas pikkubroidi on alkanu kanssa kirjoittamaan.,... mä tykkään tästä... siitä tää alkaa.... oot ihku broidi kyl..*plur**plur**plur**plur**plur*

[q]Unity(f):
mun rakas pikkubroidi on alkanu kanssa kirjoittamaan.,... mä tykkään tästä... siitä tää alkaa.... oot ihku broidi kyl..*plur**plur**plur**plur**plur*
[/q]

mitää en myönnä!
pikku broidi? kuka se täs päätä lyhyempi on?
no oke mä oon nuorempi mut henkisesti siin 80 iässä...aivot on myös...
ja mitää muuta ei oo mielessä ku aamu puuro ja wc

[muokattu 10.7.2003 02:44]

Eksynyt sielu
löysi takaisin,
mut en tuntenut sitä enää.
Kohtasin haaveeni ja
ne murtui palasix,
unelmani katosivat
mustaan aukkoon.
Katson tyhjillä silmillä
elämääni ja sekin
juoksee karkuun.

universumin yläpäässä nukkuu,pienen pieni koira.
Isäntää jahtaa kissa ja kylpyä pelkäävä pentu kissaa,
paratiisin tiellä asuu perhe,3+setä jolle työ on erhe.
tässä linnassa on rikkaus ja köyhyys yhdessä,
mutta toisella,sydän ompi jäässä.onnetar suosii yhtä ja hylkii toista,silti onnelisempaa en ole nähnyt moista.hiirellä ystävä on,hassu,hullu ja erikoinen,lisäksi mahdoton.


häh??


runoilkaamme....*joo*

[muokattu 29.10.2002 15:18]