...runoutta...

Ikävä niin suuri raastaa pientä sydäntä
tuska olla erossa
sinusta "rakas".
Tahdon luoksesi niin
tahdon viereesi käpertyä
tahdon tuntea miten suojelet minua pahalta.
Tuntea kuinka et anna kenenkään minua satuttaa.

Sanoit kerran silmiäni kauniiksi
tiedätkö
kauneimmillaan ne ovat silloin
kun katson sinua

[q]egmondo, 12.1.2006 12:42:
...[/q]

Otan osaa.
Koskettavia olivat ja valitettavasti liian tuttuja...

jonkun, joskus, jostain, kirjoittama runo...

Ihminen, mikä on sun elosi täällä?
Se on kuin pisara lehden päällä.

Kun tuuli lehteä heilauttaa,
ja pisara maahan putoaa.

kummallista
kun näen sinut
ajatukset pysähtyvät
ajattelen koko päivän
kunnes vasta huomenna
toisin ajatuksin

sinun silmäsi ne vain...

Anelen,
pyydän..
Katsettakaan en saa.
Toivon,
uskon..
Lupaus taas haudataan.
Itken,
rukoilen..
Arvoni hukannut,
mitään en ole ilman sitä.
Kihisen,
huudan..
Pahat sanat suustain
kumpuavat.
Haukun,
satutan..
Hyvänolon tunne leviää
kehooni.

Katson aikaansaannostani,
enkä ole ylpeä.
Tuhosin elämäni,
yhden pikku asian takia.
Ehkä olinkin tässä se joka
oli väärässä.
Ehkä olinkin se joka
pilasi taas kerran kaiken.

Enkeli lensi luotani pois
viime yönä.
Uskoin löytäväni hänet,
mutten jaksa enään etsiä.
Poissa on tukeni ja turvani.
Olen yksin pimeässä,
jossa vaellan eteenpäin...

Kehitellääs tänne pitkästä aikaa jotain *hymy*... *pohdiskel* Runous on kyl ollu mulle aina vähän vaikeaa...

Pehmeä aika
painaa unensa syliini
suutelen sen otsaa
ja unohdan

Siellä missä aurinko laskee
(aurinko nousee)
siellä olen
(siellä olet)

Jalkani eivät kanna
kylmässä, kirkkaassa
hymyilen silti

Tuuli muistaa
ja kuiskaa
minkä ihminen on jo unohtanut
tai mitä ei koskaan tiennytkään

edit: näh, satunnaisia sanoja, ei sielua

Kyynel vierii poskiani pitkin, jäin taas miettimään kuinka sinua rakastin.
Muistan kuinka onnellisia olimme.
Muistan katseesi, kun katsoit minua.
Muistan hymysi, kun olit iloinen.
Muistan sen tunteen kun kätesi koskivat vartaloani.
Kyyneleet valuvat valtoimenaan.
Tajusin, en pysty sua koskaan unohtamaan.

Olla onnellinen tänään,
nyt,
nauttia tästä hetkestä,
näistä ystävistä,
itsestään...

Ymmärtää,
että se voi olla ohi
seuraavan silmänräpäyksen jälkeen-
silti luottaa,
että saa jatkaa...

Kurkottaa tähtiin,
joskus tipahtaa-
silti ilman pelkoa,
elää,
nauraa,
itkeä,
rakastaa...

[size=22]Tässä muutama inspiroiva![/size]


Kukkea kuusi,
lehtevä
lehmus.
Kaikki
oksentaa
ja on
verta.

(H. af Ursin,1995)

Sika,
nauta,
paistiliha,
kaunis on
meidän
takapiha.
Siel kasvaa
ohraa,
vehnää,
durraa,
kaikki huutaa
mulle
hurraa.

(H. af Ursin, 1995)


Go Uke, Go!!!
:D

Katson ylös,
syvään huokaan,
silmät kiinni,
ei syytä enää jatkaa.

Miksi selviytyä kun voi luovuttaa,
se on helpompaa,
eikä voi satuttaa.

Liian hajoitettu, pirstaleina,
sydän aivan palasina.

Kuka sitä korjata jaksaa?
En minä ainakaan,
liian monta kertaa se on poljettu maahaan,
unohdettu,
jätetty...

Auta minua, hiljaa kuiskaan.
Kukaan ei kuule, aivan turhaan...

Piparkakku

Mä Kippari-Kalle oon, pinaattia syön;
naisia hakkaan, lapsia lyön.
Mä Kippari-Kalle oon, veneeni sotkin;
vammaset heitän ikkunasta, eläimiä potkin.
Mä Kippari-Kalle oon, laitoin nastoja punkkaan;
mummut tönin rullaportaissa turvalleen, ja päälle krapulaspermat runkkaan.
Mä Kippari-Kalle oon, mäkkärissä hampparin suolasin;
kotona paskoin housuun, Olgan känsää nuolasin.
Leivoin pipareita, leivoin silikonitissejä;
söin pipareita; söin silikonia vessanpöntön ja lattian kaakeleiden välistä.

Elämäni synkistyy kun en
luoksesi pääse ja se
murtaa mut.

Kukkia toisin luoksesi sun
ja murheeni kuiskaisin,
sä ymmärsit,
ei kukaan muu.

Sytyttäisin kynttilän
tunnelmallisen ja
laulaisin laulun..
rakkauden.

Nousisin ja lähtisin,
kyyneliäni varmaan
maistelisin.
Hymyilisin ja tietäisin
että joku päivä
kaikki olis paremmin.


Mega ikävöiden Villee.
R.I.P rakkaani.
*sydän*~Maria The Peikkosi~

Yksin,
pelkoa,
surua,
epätoivoa,
yksin.

Lohdutusta,
ymmärrystä,
välinpitämättömyyttä,
pettymyksiä.

Yksin,
etsimässä,
kadottamassa,
löytämässä.

Yksin,
nauramassa,
ihastumassa,
rakastumassa.

Yksin,
pettymässä,
särkemässä,
itkemässä.

Nymfetamiini

Johdettu joelle,
kuoleman kaduille tulvivalle.
Mustien joutsenten uiskennellessa,
tunnen sieluni värin mustassa.

Rakastelu yössä,
tähtien ja kuun katsoessa.
Huume kaikista pahin,
rakkauden luoma nymfetamiini.

Huudot kaikuvat käytävillä,
hulluuden ympäröiminä,
veren tahrima minä,
pahuuden tahrima sinä,
synkkyyden likaama me.

Elän sinussa sisällä,
varovasti liikkuen,
olemme hengissä täällä,
joella mustien joutsenten.

Painun pinnan alle


Nyt on vuoroni kertoa,
mitä olen tehnyt puolestasi,
vain sinun vuoksesi.

Olen huutanut yöllä,
juossut metsässä,
avojaloin tuhonnut tunnon jaloistani.

Olen itkenyt itseni uneen,
tuhkehduttanut todellisuuden,
suloisen pehmeään uneen.

Olen vuotanut kuiviin,
viiltänyt pahan ulos minusta,
veitsellä jonka minulle annoit.

Se synkkä pahuus,
on tehnyt minut,
nyt hukutan itseni siihen.

Painun pinnan alle,
tuhoan itseni jotta et enää voisi satuttaa,
putoan jäihin,
kymiin kuin tunteesi.

7.2.2006

En ymmärrä miksi näin.
Jokaisesta
illasta löydän itseni
päivän verran viisaampana,
sinua ajattelemasta.
Kosketan
salaa sinulta,
ja hengitän
tuoksuasi tietämättäsi.
Rangaistustako
olet tehdyistä teoista,
veitsenterä kaulallani
muistutuksena.
Hymysi hirttosilmukka,
johon
lankean
jokaisena iltana
jokaisen päivän jälkeen.

[q]nyyti, 7.2.2006 13:02:
7.2.2006

En ymmärrä miksi näin.
Jokaisesta
illasta löydän itseni
päivän verran viisaampana,
sinua ajattelemasta.
Kosketan
salaa sinulta,
ja hengitän
tuoksuasi tietämättäsi.
Rangaistustako
olet tehdyistä teoista,
veitsenterä kaulallani
muistutuksena.
Hymysi hirttosilmukka,
johon
lankean
jokaisena iltana
jokaisen päivän jälkeen.
[/q]Hyvin kirjotettu! Mä ainaki tykkäsin..

"Yhä harvempi saa
juonen päästä kiinni
yhä useampi uskoo:

huomenna se alkaa.
Tätähän se vain
nämä käsin kosketeltavat hetket
ei mitkään tähtihetket"

-Anne-

Yksin aamuisin kylmässä kodissa.
Haavoittunut.
Kanssasi illan hämärässä ilman suuntaa.
Surullinen.
Leijun tyhjyydessä ilman pelastavia sanoja.
Eksynyt.
Haaveiden murenemista katsellen.
Lohduton.