POLYLUUKKU

Mun vastaus on vähän tylsä varmaan mutta: polyamoria on mun mielestä ihan ok, kunhan jokainen toimii niin omasta vapaasta tahdostaan :) En mä osaa tota oikein moraalisesti tuomita. Niinkun en montaa muutakaan asiaa :D

Tässä tuli täysin sivulauseena esille se juttu mikä mun mielestä on kaikkein tärkein. Eli toi oma vapaa tahto! Minkä ihmeen takia sitä tuomitsisi moraalisesti ihmiset jotka toimivat kaikki yhteisymmärryksessä omasta vapaasta tahdostaan jollain tapaa?

Paljon ennemmin mä ainakin tuomitsen ne raukkamaiset pelkurit, jotka ei uskalla myöntää sitä että ne haluais elää (tai edes panna) useemman kun yhden ihmisen kanssa, ja käy sitten toisen selän takana salaa panemassa muita! Sellanen toiminta ei mee mun moraalikäsitykseen sitten millään.

---
Eikä siinä toki mitään, maailmasta loppuu aika jos kaikkia tapoja elää pitää alkaa ihan tosissaan spekuloimaan ...
---


Really? Tää kuulostaa pintapuolisesti fiksulta ja itsekin ekaa kertaa lukiessani nyökkäilin, mutta hetken päästä rupesi kalvamaan, että onko niitä tapoja nyt ihan oikeasti sitten niin paljon tarjolla?

Ja kun sanon "tarjolla" niin määritellään se nyt vaikka valtamediassa esiin tulevista ilmiöistä, joihin ihminen lähes vääjäämättä jossain kohtaa elämässään törmää ja joista on sen jälkeen interrnet pullollaan lisätietoa. Ja jos lähestytään asiaa vielä siltä näkökulmalta, että ihmisen elämän voisi jollain tapaa jakaa erilaisiin ulottuvuuksiin, joista ihmissuhteet olisi yksi niin en mä kyllä voi väittää tällä ihmissuhdesektorilla ihan hirveästi erilaisia vaihtoehtoja olevan tarjolla.

Mitä se kertoo ihmisestä, että tämä omaksuu yhteiskunnassa yleisimmin esiintyvän ajattelumallin ja suhtautuu oman elämänsä kontekstissa jyrkän negatiivisesti muihin vastaan tuleviin? Entä se jos tämän tekee sellaisella elämän osa-alueella, joka on yleisen viisauden valossa yksi onnellisuuden vahvimmista tukipilareista? Entä se jo tämän tekee siitä huolimatta, että yleisimmin esiintyvä ajattelumalli tuottaa toistuvasti pettymyksiä tai jatkuvaa ahdistusta?

Yllättävän kapea näkökulma sinulta ;)

Eritoten jos puhutaan muistakin tavoista elää kuin ihmissuhdemalleista, niitä lienee maailman sivu täysi, vaikka kaikki ei olisikaan tyrkyllä naaman edessä senkun otat ja pohdit. Jos vielä otetaan huomioon se että ihmisillä on aika erilaisia kiinnostuksen alueita ja prioriteetteja elämässään, ei joillekin niiden tyrkyllä olevienkaan ihmissuhdespekulointien läheinen tarkastelu herätä riittävää motivaatiota. Se ei monia kuitenkaan estä muodostamasta aiheesta mielipidettä :P Minkä suhteen taidankin olla ehkä enemmän sun kanssa samalla linjalla (mikäli tulkitsin oikein implisiittisen mielipiteesi kysymyksien alta); päätös muodostaa jyrkkä mielipide aiheesta kuin aiheesta ilman punnitsemista ja pohdintaa vaikuttaa minusta jokseenkin arveluttavalta.

(mä en tiedä oisinko ollut valmis ottamaan sitä omiin nimiini, kun en ihan vielä oo päättäny mitä mieltä oon ko. aiheesta.)

-- bubbelgum

---

Aiotko päättää? Miksi?

Nyt kun kysyit noin, niin tajusin että muotoilin ehkä ton lauseen vähän väärin. Koska oikeestaan niin olen jo päättänyt mitä mieltä oon aiheesta. Kannatan sitä. En siis niin että sanoisin polyamorian olevan se yksi ja ainut oikea vaihtoehto, kuten ei myöskään monogamia. Mutta kannatan sitä että ihmiset saa elää itse valitsemallaan tavalla, ja jos polyamoria on se joka jollekkin sopii niin hyvä niin.

Se mitä oikeesti tolla lausahduksella tarkotin oli, että en ehkä itse vielä tiedä olisiko poly-suhteet juuri minulle se sopiva tapa elää elämääni. Ajatuksen tasolla kuulostaa houkuttelevalta, ja jotenkin luontevaltakin. Mutta koska en koskaan ole sitä kokeillut niin että itsellä tai toisilla osapuolilla olisi tunteet mukana, en voi tietää kykenisinkö sitten kuitenkaan loppupeleissä elämään sellaisessa suhteessa. Vai olisinko itse kuitenkin liian mustasukkainen ja omistushaluinen, jotta en voisi jakaa itselleni rakasta ihmistä jonkun toisen kanssa.

Ja, hmm... aionko joskus päättämällä päättää mitä mieltä itse olen asiasta? En usko. Luulen että lähden avoimin mielin kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja jotka elämässä tulee vastaan, milloin milläkin tavalla. Ja elän sen mukaan mikä kulloinkin tuntuu hyvältä.

Ps. Siveys.

Oonko nyt osallistunut tarpeeks tähän keskusteluun, että saan taas pari päivää välillä keskittyä siihen "oikeeseen elämään".

Ps. Siveys.

Oonko nyt osallistunut tarpeeks tähän keskusteluun, että saan taas pari päivää välillä keskittyä siihen "oikeeseen elämään".

Ehkä mä voin parin päivän loman sulle antaa. Kunhan sitten kanssa oikeesti keskityt siihen elämään! Viime päivinä on taas mennyt aika hissun kissun sillä suunnalla, joten nyt vähän säpinää hei!

Tosiaan, mä tossa muutama päivä sitten ihmettelin ääneen sitä että miks tältä foorumilta ei löydy hakusanalla polyamoria yhtä ainuttakaan keskustelua tai viestiä. Että eikö siitä oikeesti puhuta ollenkaan.

Krhm. Tuosta alkaa ja jatkuu monta sivua. :)

Yllättävän kapea näkökulma sinulta ;)

Täälläkin juuri peräänkuulutetun kommunikaation pelaamisen näkökulmasta on toki aina mielenkiintoista kuulla, että millä tavalla tulkitsit näkökulmani ja mikä siinä oli mielestäsi kapeata :)

[q]Eritoten jos puhutaan muistakin tavoista elää kuin ihmissuhdemalleista, niitä lienee maailman sivu täysi, vaikka kaikki ei olisikaan tyrkyllä naaman edessä senkun otat ja pohdit.[/q]
Se näkökulma mitä mä yritin tuoda esiin lähtee kai pitkälti liikkeelle siitä, että en usko ajatusten ilmaantuvan päähän ihan itsekseen vaan ne muodostuvat aina interaktiossa yhteiskunnan (esim. läheiset ihmiset ja valtakulttuuri) kanssa. Se, että näkökulmia ja malleja on "maailman sivu täysi" ei tarkoita sitä että ne kuitenkaan lopulta eksyisivät oikeasti sun valittavaksesi.

Vaikka tietty ajatus eksyisikin "korviin" ja olisivat näennäisesti "valittavissa" pohdittavaksi niin se saattaa tulla sellaisessa muodossa, sellaiselta suunnalta ja sellaisessa elämäntilanteessa, että siihen ei juuri silloin ole hyvä hetki. Tässä ei toki millään tapaa ole mitään väärää - se on täysin luonnollista, mutta pointtini oli että kyllä se mielestäni kuitenkin antaa aika vahvoja signaaleja ihmisestä jos kerta toisensa jälkeen jonkin suhteellisen merkittävän (tästä lisää viimeisessä kappaleessa) ilmiön kohdatessaan päätyy sivuttamaan sen pohdiskelun ja sulkemaan sen vahvalla negatiivisella suhtautumisella omasta elämästään.

Mun mielestäni polyamoria on (onneksi) Suomalaisessa nykykulttuurissa jo sellainen ilmiö, joka tulee suhteellisen usein vastaan ja tarjoaa todellisen mahdollisuuden tarttua siihen pohdiskeluun - toisin kuin esimerkiksi vaikkapa Foucaultin postseksualistisiin teorioihin :P

[q]Jos vielä otetaan huomioon se että ihmisillä on aika erilaisia kiinnostuksen alueita ja prioriteetteja elämässään, ei joillekin niiden tyrkyllä olevienkaan ihmissuhdespekulointien läheinen tarkastelu herätä riittävää motivaatiota.[/q]
On toki täysin mahdollista, että jollekulle ihmissuhteet eivät näyttele merkittävää roolia elämässä, mutta toistaiseksi mä olen tavannut aika vähän sellaisia henkilöitä. Aika kategorisesti kaikki tuntuvat hakevan elämäänsä täytettä ja suuntaa muilta ihmisiltä ja erilaisista kontakteista näihin. Tältä taustalta olin esittävinäni sellaisen näkemyksen, että tämä ihmissuhteiden muodostama osa on yleensä ihmisille aika merkittävä ja mielestäni tämän merkittävyyden olisi perusteltua lisätä tälle sektorille osuvaa pohdintaa - ja sitä kautta myös ajatuksellista avautumista esiin tuleville vaihtoehtoisille malleille.

edit: ainakin osa typoista ja kielioppivirheistä :P

Krhm. Tuosta alkaa ja jatkuu monta sivua. :)

Ja kukas siellä onkaan käynyt kommentoimassakin? :P

No aina ei voi voittaa muistaa, eikä varsinkaan voittaa haun kanssa kun nää koneet ei vielä osaa ymmärtää, että mitä me oikeast tarkoitettiin ;)

Kiitos pitkästä, ja täysin irrelevantista postauksesta. =)

Haluaisitko kenties ottaa jotain kantaa tämän luukuun alkuperäseen aiheeseen?

Ei taida maksaa vaivaa?

Sanotaanko nyt vaikka niin, että olen kyllästynyt pomppimaan idealismin pilvilinnassa: Jos tiedän vain mitä en halua, haluan; en mitään.

---
Krhm. Tuosta alkaa ja jatkuu monta sivua. :)

-- 2la


Ja kukas siellä onkaan käynyt kommentoimassakin? :P

No aina ei voi voittaa muistaa, eikä varsinkaan voittaa haun kanssa kun nää koneet ei vielä osaa ymmärtää, että mitä me oikeast tarkoitettiin ;)

Hei kamoon joku yksittäinen postaus jostain viiden vuoden takaa!

Eikä muuten kyllä löytynyt toi keskustelu ku haki polyamoria sanalla, et en sit tiiä mistä ihmeestä 2la onnistu kaivaa tollasen esiin. :P

Hei kamoon joku yksittäinen postaus jostain viiden vuoden takaa!

Eikä muuten kyllä löytynyt toi keskustelu ku haki polyamoria sanalla, et en sit tiiä mistä ihmeestä 2la onnistu kaivaa tollasen esiin. :P

Mä MUISTIN. Lähinnä siksi koska Scy ei koskaan vastannut mun viestiini, jäi harmittamaan. Itse asiassa kukaan ei vastannut mun kysymykseeni: "Onko ihminen yksiavioinen?"

Nyt kun aloin tätä aihetta törkkiä, niin voisinpa copypasteta nuo 5 vuoden takaiset pohdintani tähän jonon jatkoksi:
"---:n tilannetta [2 tyttöystävää, jotka myös rakastavat toinen toisiaan] ei voi kuin ihailla ja kadehtia, vaikka näin länsimaisiin kaavoihin kangistunutta tuollaisen virityksen onnistuminen jännittää. Tietysti siinä on mukana oma epävarmuuteni ja taipuvaisuuteni mustasukkaisuuteen. Haluan että kumppanini on vain ja ainoastaan mun; toisaalta en odota kenenkään lupaavan ikuista yhdessäoloa ja rakkautta, sehän olisi mahdotonta ja typerää edes odottaa moista. "Haluan olla kanssani, ilmoitan kun tilanne muuttuu" olisi oikeastaan se mitä haluan kuulla. :D

Scyllä on aika eksoottisia pointteja. Voisitko kertoa enemmän tällaisista "vaihtoehtosysteemeistä"; missäpäin maailmaa niitä ("onnistuneita" kenties meidänkin silmissämme) esiintyy ja missä muodoissa, mitä ne käytännössä tarkoittavat?

Mitenköhän muuten ihminen ja pariutuminen verrattuna muihin lajeihin? Jotkut linnut erimerkiksi viettävät koko elämänsä yhden ja saman puolison kanssa ja tämän kuoltua jäävät suremaan yksin, kun taas joidenkin lajien keskuudessa vahvimmat uroot pääsevät sutaisemaan kaikkia naaraita. Onko ihminen yksiavioinen?"


Voisin päivittää ajatuksiani vielä vähän.

Tuntuu tavallaan helpottavalta ajatukselta, ettei tarvitse edes odottaa saavansa kaikkea yhdeltä ihmiseltä. Sehän meillä taitaa vähän olla vikana, että ladataan suuria odotuksia ja toiveita yhteen ihmiseen, ja sitten kun tämä ihminen ei olekaan kaikkien exieni hyvien ominaisuuksien summa, petyn ja jätän. Hups, missä vaiheessa lausetta yleistyksestä tuli henkilökohtaista? ;D (Sivuhuomautuksena: ymmärrän että on ihan järjetöntä ylipäätään ripustaa onnellisuuttaan toisen ihmisen varaan. Ei tarvii siitä sen enempää.)

Tuon kääntöpuolella on vielä helpottavampi ajatus: MUN ei tarvitsekaan riittää kenellekään pelkästään. Mun ei tarvitse olla täydellinen tyttöystävä, kodinhengetär, hauskuuttaja, rakastajatar, matkaseura, filosofi, kokki, urheilukaveri, tanssija, ja kiinnostunut politiikasta, musiikista, taiteesta, maailman menosta ja vaeltamisesta, mitä nyt ikinä keksinkään tyttöystävältä, itseltäni, vaatia. Kumppanillani olisi toisia kumppaneita joidenkin tarpeiden täyttämiseen.

Ihan niin kuin meillä on erilaisia ystäviäkin.

Tästä "mun ei tarvitse riittää" -ajatuksesta voisi kuitenkin johtaa (mä en oo johtanut tätä, vaan <3 piikani sai mut joskus huomaamaan) sen, että itse asiassa polyamoria taitaakin sopia aika hyvin itsetunnoltaan vähän heikommille yksilöille. Kun ei tarvitsekaan olla niin täydellinen kelvatakseen.

Lisäksi (tästä voi tulla vähän noottia, mutta sanottava se on) polyamoria sopii joissakin tapauksissa vastuuta vältteleville ihmisille. Kyllä mä ymmärrän että sitoutua voi useampaankin kuin yhteen ihmiseen kerrallaan, en mä sitä kiistä etteikö voisi olla syvällisiä, pitkäaikaisia, toimivia polysuhteita. Joskus vaan voi olla niin että polyamoriaan ja avoimuuteen vedoten väistellään ongelmia; löydetään uusi tyttö-/poikaystävä/pano/mikälie kun vanhassa suhteessa arki alkaa ahdistaa ja ongelmia ei jaksaisi selvittää. Voi ottaa asiat kevyesti ja sitten syyttää muita kun he ovat niin mustasukkaisia ja ahdistuneita.

... Voi ottaa asiat kevyesti ja sitten syyttää muita kun he ovat niin mustasukkaisia ja ahdistuneita.

Pitää varmaan jossain vaiheessa vastata paremminkin, mutta haluaisin nostaa esiin ehkä vähän filosofisenkin kysymyksen tästä viimeisestä loppukaneetista:

Mitä erilaisia hyviä ja huonoja puolia on siinä, että "voi ottaa asiat kevyesti"? Onko meillä olemassa jokin yhteinen ohjenuorasto siitä kuinka kevyesti erilaiset asiat tulee ottaa?

---
Omalla kohdallani less is more, mut ei mua haittaa jos muut sekakäyttää.
---
Eli joku about kymmenesosapoikaystävä ois aika optimaali?

Oon vielä vaativassa ronkeli-iässä, eli pitäis olla joku sellai noin yhdesosa tyttöystävästä. Mutta sanotaan että monesti vaatimukset laskee kun ikää tulee lisää, eli ehkä esim. parinkymmenen vuoden päästä ei oo enää niin väliä että kuinka monta niitä kumppanin osia on; ehkä sit menettelee vaikka se 1/10 tai 47/12. Siitä muutama vuosi eteenpäin niin ei ole enää väliä kummat kromosomit tai kuinka paljon niitä olikaan. Ja loppua kohden homma alkaa mennä huolestuttavaksi kun ei ole eliölajin suhteenkaan enää niin justiinsa. Eduksi lasketaan jos jos on nisäkäs ja pulssi tuntuu.


Edit: P.S. luen tän ketjun otsikon tosta sivupalkista kokoajan et "PÖLYLUUKKU"

Polyamoria, neurooseilla ja ilman. Out now!

Pitää varmaan jossain vaiheessa vastata paremminkin, mutta haluaisin nostaa esiin ehkä vähän filosofisenkin kysymyksen tästä viimeisestä loppukaneetista:

Mitä erilaisia hyviä ja huonoja puolia on siinä, että "voi ottaa asiat kevyesti"? Onko meillä olemassa jokin yhteinen ohjenuorasto siitä kuinka kevyesti erilaiset asiat tulee ottaa?

When Banzan was walking through a market he overheard a conversation between a butcher and his customer.

"Give me the best piece of meat you have," said the customer.

"Everything in my shop is the best," replied the butcher. "You cannot find here any piece of meat that is not the best."

At these words Banzan became enlightened.

Oon vielä vaativassa ronkeli-iässä, eli pitäis olla joku sellai noin yhdesosa tyttöystävästä.

Eli esimerkiksi neljä kymmenystä yhdestä tyttöystävästä ja kuusi kymmenystä toisesta? Vai pitääkö kohtelun olla tasa arvoista esimerkiksi niin, että sulla on tasan kolmasosa kolmesta eri tyttöystävästä?

4/10 + 6/10 = 1

2. MITEN PIDÄMME YLLÄ MIELENTERVEYTTÄMME?

Ihmisellä on monia keinoja tietoisesti ja tiedostamattaan säädellä psyykkistä tasapainoaan ja kokea elämänsä mielekkääksi. Ilmiötä nimitetään psyykkiseksi itsesäätelyksi. Sitä tapahtuu koko ajan, mutta sen merkitys korostuu psyykkistä tasapainoa uhkaavissa tilanteissa, kuten stressi-, turhauma- ja ristiriitatilanteissa.

Fyysisiä itsesäätelyn keinoja ovat levon, liikunnan, ravinnon ja päihteiden käyttö. Sosiaalisia keinoja on toisten ihmisten, esim. parisuhteen tai yhteisöllisen toiminnan käyttö omien tarpeiden tyydyttämiseen. Psyykkisiä keinoja on ongelmien työstäminen mielikuvien, ajattelun ja tunteiden avulla, ja ne jaetaan tietoisiin coping-keinoihin ja tiedostamattomampiin defensseihin. Psyykkisten säätelykeinojen avulla ihminen pitää yllä tarkoituksenmukaista henkistä joustavuutta tilanteisiin ja ihmisiin suhtautumisessaan.

Coping- eli hallintakeinot ovat tietoisia pyrkimyksiä selviytyä ahdistavasta tilanteesta. Niitä ovat aktiivinen toiminta tilanteen korjaamiseksi, tunteiden käsittely ja tulkinta sekä omien ajattelutottumusten tai mielialojen tietoinen tarkastelu. Defenssit eli psyykkiset puolustuskeinot ovat pääosin tiedostamattomia, hyvinkin nopeasti uhkaavaksi koetussa tilanteessa laukeavia mekanismeja, joilla ihminen pyrkii suojaamaan itseään liialta ahdistukselta ja säilyttämään toimintakykynsä. Sekä hallinta- että puolustuskeinot ovat kaikille ihmisille välttämättömiä psyykkisen tasapainon ylläpitämiseksi.

Tavallisia psyykkisiä puolustuskeinoja ovat seuraavat:

toisiin turvautuminen riippuvuus
projektio: ulkoistaminen, itsessä tapahtuvien prosessien heijastaminen toisiin
introjektio sisäistäminen, toisissa tapahtuvien prosessien heijastaminen itseen
kohteensiirto: oman ahdistuksen siirtäminen muihin, usein viattomiin
kompensaatio: kohteen korvaaminen toisella
sublimaatio: jalostaminen, yhteisöllisesti hyväksytty kanavoiminen
rationalisointi: selittely, jossittelu
arvon kieltäminen ahdistusta aiheuttavan asian tai ihmisen arvon kieltäminen, mitätöinti
kieltäminen täydellinen tosiasian kieltäminen
torjunta: osittainen asian tai tunteen kieltäminen
regressio: taantuma jo ohitettuun kehitysvaiheeseen
split: lohkominen, mustavalkoajattelu
eristäminen: tunteiden eristäminen ja älyllistäminen
reaktionmuodostus: tunteen kääntäminen vastakkaiseksi
fiksaatio: samaan toimintatapaan takertuminen
kosto
huumori
Terve psyyke käyttää hallinta- ja puolustusmekanismeja monipuolisesti ja joustavasti tilanteeseen sopivalla tavalla, häiriintynyt psyyke käyttää niitä pakonomaisesti, yksipuolisesti ja kaavamaisesti – tai ei lainkaan, jolloin psyyke on suojaamattomana täysin ulkoisten vaikutteiden armoilla.

http://www.amiedu.net/jokeri/oppiminen/mielenterveys.htm

Paljon ennemmin mä ainakin tuomitsen ne raukkamaiset pelkurit, jotka ei uskalla myöntää sitä että ne haluais elää (tai edes panna) useemman kun yhden ihmisen kanssa, ja käy sitten toisen selän takana salaa panemassa muita! Sellanen toiminta ei mee mun moraalikäsitykseen sitten millään.

Eli se on parempi sitten rakastella seksikkäimmän kanssa ja itkeä sympaattisimman kanssa?
Entäs kun symppistä panettaa ja seksikästä itkettää? Vähän sotkee kuviota?

Se tyhjiö siellä teidän sydämmessä, meidän kaikkien sydämmessä.
Se on pienenpieni sosiopaatti.

Jos ei pärjää polvenkorkuisessa altaassa, ei kannata hypätä syvään päähän. Ts: Jos yksi firma ei kannata, ei kannata lähteä duunaamaan siitä franchisia.

Yleensä ihmiset kaipaavat syvyyttä suhteeseen. Täällä polygamiaa muodostavat ihmiset sen sijaan tuntuvat karttavan sitä. Snadin tärähtänyt lähtökohta.

Joo sori. Päädyin joka tapauksessa sitten ajattelemaan tota teidän Lien pyllyryhmää.
Miksi kaikki tota harrastavat kultit muuttaa jonnekin takapajulaan? Koska muut eivät hyväksy heitä?
Ei, vaan siksi että se on niin häiriöaltis. Yksikin pyllistysten välistä pilkahtava idea ja koko joukko joutuu järjestymään uudestaan.