Missä piilee monotrackin yms. mättö/jumitusteknon viehätys?

junnaus. herkistyminen pienille nyansseille, pienet asiat saa suuren merkityksen. monoon reagoidaan yksinomaa fyysisesti, ei niinkään tunneperäisesti, ts. 'en pidä tästä biisistä'.
mutta tuo schranz/mayhem -soundi, jota monet täälläkin puskee, ei kyllä iske juurikaan. siitä puuttuu kierot koukut; rankkuutta ei mielestäni saavuteta pelkästään vetämällä kaikki soundit ruvelle ja tempoa +150bpm. enemmän tehoa tulee sellaisilla yllättävillä pikku jipoilla. toki tuollainen rankka särömättö pieninä annoksina putoaa hyvin vaihtelun vuoksi.