Kolahtaako kirjat?
[q]Hansu:
Pakko kai se uskoa ja lainata kirjastosta. Olin kyllä ajatellut lukea seuraavaksi Tawny Man-trilogian, joka lienee jatkoa Fitzin & Narrin yhteiselle tarinalle. Mutta onko siitä ilmestynyt jo kaikki osat? En haluaisi aloittaa jotakin todella addiktoivaa kirjaa ellen ole varma, että saan lähes välittömästi käteeni myös seuraavat osat eikä tarvitse odotella vuosia saadakseen tarinan loppuun.
[/q]
Kyllä, Tawny Man -saaga on ilmestynyt kokonaan. Hobbin neljäs trilogia "The Speck's Magic" ilmestyy vasta tämän vuoden aikana. Pakkohankinta sekin - kolme ensimmäistä trilogiaa on jo ostettuna. :)
Sinänsä suosittelen kyllä lukemaan Liveship Tradersin ensin, koska samalla tavalla kuin siinä viitataan Farseeriin niin myös Tawny Man -trilogiassa viitataan Liveship Tradersin tapahtumiin.
.pi.
[q]Ana-5000:
---
solena:
Da vince code oli kyllä kiva lukee. Taas yks sella nen kirja josta ei saa silmiä irti kun alkuun pääsee*nauru*
---
Mä en kyl tykänny hirveesti. Vähän sellanen valmiikspureskeltu ja tylsä, vaikka sen tarjoamat näkemykset kristinuskoon oli ihan jänskiä.
[/q]
Totta kyllä et oli kohtia jollon meinas melkein huutaa kun päähenkilöillä meni tyyliin 20 sivua tajuta joku juttu jonka ite oli tajunnu jo ajat sitten. Mut hyvin kirjotettu pläjäys silti, tykkäsin!:-)
hyvin kolahtaa jos tarpeeks kovaa heittää.
[q]Ana-5000:
---
solena:
---
Ana-5000:
---
solena:
Da vince code oli kyllä kiva lukee. Taas yks sella nen kirja josta ei saa silmiä irti kun alkuun pääsee*nauru*
---
Mä en kyl tykänny hirveesti. Vähän sellanen valmiikspureskeltu ja tylsä, vaikka sen tarjoamat näkemykset kristinuskoon oli ihan jänskiä.
---
Totta kyllä et oli kohtia jollon meinas melkein huutaa kun päähenkilöillä meni tyyliin 20 sivua tajuta joku juttu jonka ite oli tajunnu jo ajat sitten. Mut hyvin kirjotettu pläjäys silti, tykkäsin!:-)
---
Esim. se peilikirjotus siinä laatikossa oli hiuksia repivän yksinkertainen. Katto eka et "Jaaha, peilikirjotusta" ja sit päähenkilöt, KRYPTOLOGIAN EXPERTIT, miettii sitä varmaan jonkun vartin.
"Ei näytä sanskriitilta" - "Totta. Hmmmm....."
[/q]
Da Vinci -koodi oli huima pettymys. Ontot ja kaksiulotteiset henkilöhahmot, kieli ei ollut mitenklään kehuttavaa (tosin tähän vaikuttaa myös suomennos) ja loppuratkaisu todellinen antikliimaksi. Olihan se toki hyvä dekkari, mutta ei kyllä millään sen kaiken hehkutuksen arvoinen. Vuosisataisista salaliitoista on kirjoitettu parempiakin kirjoja, esimerkkinä vaikkapa Umberto Econ temppeliherroista kertovaFocaultin heluri, joka pesee ja linkoaa Dan Brownin kirjan mennen tullen.
[q]Ana-5000:
---
solena:
---
Ana-5000:
---
solena:
Da vince code oli kyllä kiva lukee. Taas yks sella nen kirja josta ei saa silmiä irti kun alkuun pääsee*nauru*
---
Mä en kyl tykänny hirveesti. Vähän sellanen valmiikspureskeltu ja tylsä, vaikka sen tarjoamat näkemykset kristinuskoon oli ihan jänskiä.
---
Totta kyllä et oli kohtia jollon meinas melkein huutaa kun päähenkilöillä meni tyyliin 20 sivua tajuta joku juttu jonka ite oli tajunnu jo ajat sitten. Mut hyvin kirjotettu pläjäys silti, tykkäsin!:-)
---
Esim. se peilikirjotus siinä laatikossa oli hiuksia repivän yksinkertainen. Katto eka et "Jaaha, peilikirjotusta" ja sit päähenkilöt, KRYPTOLOGIAN EXPERTIT, miettii sitä varmaan jonkun vartin.
"Ei näytä sanskriitilta" - "Totta. Hmmmm....."
[/q]
Totta!
Ja sit siinä kun ne pankissa pähkäili et ei jättäny isoisä Sauniere meille tilinumeroo, jätti vain avaimen...
Haloo oikeesti kyllä jopa keskivertojenkin pitäis tajuu, et sil numerokoodilla lattiassa oli ehkä jotain osuutta asiaan. Tää oli eka kerta kun älähdin:-)
Mut kirjan arvo on nimenomaan siinä et se on kaikkien (keskivertojenkkienkin:-) ymmärrettävissä. Propsit Dan Browille, se on ymmärtäny miten rahaa tehdään. Ja ihan oikeesti oon lukenu tosi monta tosi paljon huonompaakin viihdekirjallisuuden tuotetta. Edelleen siis: tykkäsin, ja kuten tiedetään, makuasioista ei voi kiistellä. Mä olin ihan mielettömän tyytyväinen kun sain joululomalla lukee jotain kevyttä ja iisiä ku läpi vuoden joutuu vetään asiatekstii ja just oli joutun taisteleen Shakespearen kanssa ennen lomia. Mä luin Da Vincin englanniks, joten en sit suomennoksen laadusta tiedä sen enempää.
[q]typo:
---
Kyllä, Tawny Man -saaga on ilmestynyt kokonaan. Hobbin neljäs trilogia "The Speck's Magic" ilmestyy vasta tämän vuoden aikana. Pakkohankinta sekin - kolme ensimmäistä trilogiaa on jo ostettuna. :)
[/q]
Ai vähänkö pakko? Ei näin loistavaa tavaraa yksinkertaisesti vain voi ohittaa 
Mutta mistä sä ton seuraavan kirjan nimen? Mä oon ainakin käsittänyt, että seuraava kirja on nimeltään "Shaman´s Crossing" joka on: Soldier Son - nimisen trilogian ensimmäinen osa 
(http://robinhobb.cjb.net)
[q]
Sinänsä suosittelen kyllä lukemaan Liveship Tradersin ensin, koska samalla tavalla kuin siinä viitataan Farseeriin niin myös Tawny Man -trilogiassa viitataan Liveship Tradersin tapahtumiin.
.pi.
[/q]
Jep, suosittelen myös lukemaan Liveship tradersin eka koska Tawny Man spoilaa sinänsä aika montakin juttua LT:stä ja taas toisaalta monet TM:n pikkudetaljit saa enemmän syvyyttä jos on lukenu LT:n ensin 
Kolahtaa mikäli on tarpeeksi paksut kannet ja heittää oikein voimalla... 
[q]JustinSan:
Mutta mistä sä ton seuraavan kirjan nimen? Mä oon ainakin käsittänyt, että seuraava kirja on nimeltään "Shaman´s Crossing" joka on: Soldier Son - nimisen trilogian ensimmäinen osa
(http://robinhobb.cjb.net)
[/q]
Hmm jaa enpäs muuten nyt yhtäkkiä muista, mut joku kirjakauppasaitti tjsp se oli. Voihan olla, että toi Speck's Magic on ollut vain työnimi tjsp? Täytyypä tarkistella.
.pi.
Pikaisen vilkaisun perusteella jengi näyttää lukevan lähes ainoastaan englanninkielistä kirjallisuutta. Ymmärrän toki, että teoksen lukeminen sen alkukielellä sulkee pois suomentajan lapsuksista kärsimisen jne, enkä siksi sitä kummeksukaan. Suosittelen kuitenkin lämpimästi myös suomenkielistä kirjallisuutta, on meinaan Suomi-genre muuttunut ja jakautunut edukseen sitten Seitsemän veljeksen. Eilen juuri lopetin Reidar Palmgrenin Lentämisen alkeet.<3
Kyl kolahtaa, varsinkin parin kilon romaanit, jos kunnolla viskaa.
[q]typo:
---
Hmm jaa enpäs muuten nyt yhtäkkiä muista, mut joku kirjakauppasaitti tjsp se oli. Voihan olla, että toi Speck's Magic on ollut vain työnimi tjsp? Täytyypä tarkistella.
.pi.
[/q]
Joo, tuolla sivuilla oli siitäkin jotain, Amazon.com oli ainakin vähän vetäny oma settiänsä, alottanut ennakkomyynnin jo aikoja sitten ja perustanut tiedot jollekin ikivanhoille hahmotelmille, ilmeisesti kysymättä Hobbilta itseltään mitään
Tosin eipä tuokaan ole vielä mikää varmistunut titteli, työnimike tuo Soldie Son:kin vielä vissiin on.
Hoplaa. Tällä hetkellä kesken mm. Jesper Jerkert:in ja Sven Ove Hanssonin "Vetenskap eller villfarelse" (vapaa käännös "tiedettä vai taikauskoa"), joka on ensimmäisiä kurssikirjoja piiiitkään aikaan, jota lukee mielellään ihan vapaa-aikanakin. Kirja on kokoelma esseitä, joissa kriittisen tarkastelun kohteeksi joutuvat niin kreationismi, rotuoppi, vaihtoehtolääkinnän muutama osa-alue (akupunktio, homeopatia, iridologia, veriryhmädieetti ja hieronta), astrologia, parapsykologia kuin muutama muukin lähinnä mystiikkaan ja pseudotieteilyyn verrattavissa oleva aihepiiri. Esseet ovat pääasiallisesti hyvin korkeatasoisia huonompienkin ollessa hyviä ja lähdeviitteitä löytyy varsin mukavasti.
Kirja on osa kurssin "God och dålig vetenskap" ("Hyvää ja huonoa tiedettä") oppimateriaalia ja vastaavan kurssin tulisi in my not so humble opinion kuulua jokaisen korkeakoulututkinnon tutkintovaatimuksiin. On mielestäni hieman outoa, että usean vuoden korkeakoulututkinto ei pääasiallisesti tarjoa ihmisille mitään eväitä humpuukin erottamiseksi tieteestä. Yleisen lähdekriittisyydenkin kanssa on vähän niin ja näin, mikä näkyy esimerkiksi medioissa, mutta se onkin jo ihan oma aiheensa. Lukekaa, niin tiedätte enemmän. 
[q]JustinSan:
Joo, tuolla sivuilla oli siitäkin jotain, Amazon.com oli ainakin vähän vetäny oma settiänsä, alottanut ennakkomyynnin jo aikoja sitten ja perustanut tiedot jollekin ikivanhoille hahmotelmille, ilmeisesti kysymättä Hobbilta itseltään mitään *nauru*[/q]
Hmm, nyt kun tarkemmin mietin niin se oli muuten Kolmen sepän aukion Suomalainen kirjakauppa, missä infotiskiltä sanoivat, että Speck's Magic on luvattu julkaistavaksi tämän vuoden aikana. Tiedä sitten, mutta innolla odotan.
.pi.
[q]typo:
Käytännössä luen kirjaa aina töihinmennessä ja töistätullessa, kun metrossa + bussissa on yhteensä noin 45min aikaa. Menee työmatkat ihan hujauksessa ja saa sopivasti ajatukset irti työasioista.
[/q]
mä en oo oikeen koskaan pystyny keskittymään kirjan lukuun bussissa tms. toki noin pitkällä ja pidemmälläkin matkalla tulee luettua, mutta harvemminpa matkustelen millään liikennevälineellä noin pitkään. tuntuis tyhmältä lukea kymmenen minsan pätkissä.
eilen yhellä jannulla oli salilla kirja mukana. okei jos nyt polkee puol tuntia niin siinä voisi ehkä lukea muutakin kuin lehteä, mut tää tyyppi luki sitä kirjaa sarjojenkin välillä sen jonku minsan verran :O
äh, unohdin ottaa mutsilta&faijalta mukaan decameronen :(
[q]typo:
---
Verano:
---
eilen yhellä jannulla oli salilla kirja mukana. okei jos nyt polkee puol tuntia niin siinä voisi ehkä lukea muutakin kuin lehteä, mut tää tyyppi luki sitä kirjaa sarjojenkin välillä sen jonku minsan verran :O
---
Hehe, mä oon just tollanen; luen kirjaani aina steissillä rullaportaissakin, vaikkei semmoinen lyhyt pätkä kestä kuin 20 sekuntia. 
.pi.
[/q]
sulla taitaa olla sit loistava kyky sulkea muu maailma ulkopuolelle. tai no taitaa mullaki olla, lentäsin varmaan nenälleni niis rullaportais ku oikein uppoutuisin
Yleensä en malta lukea mitään. Kaipaan vapaa-ajallani niin paljon lähinnä liikkumista sun muuta toiminnallista, että harvoin maltan istua tai makoilla paikallani yöunia (ja datailua :D) lukuunottamatta.
Nyt olen kuitenkin lueskellut Daniel A. Hughesin kirjaa ''Tie traumasta tervehtymiseen'', koska se kuuluu työni mukana tulleeseen pitkään täydennyskoulutusjaksoon. Kirja on käännetty amerikkalaisesta versiosta suomeksi, joten sieltä löytyy aika paljon jenkkityylisiä fraaseja ja puheenvuoroja, jotka eivät oikein taivu suomen kieleen ja suomalaiseen suuhun. Pidän kuitenkin todella paljon kirjan ideasta: asioita tuodaan esille fiktiivisen henkilöhahmon ja tämän elämäntarinan kautta. Tällaisesta kirjasta jää minulle paljon mieleen, koska teoriaa yhdistetään ns. käytäntöön ja oikeaan elämään.
Me likes. (Vaikka onhan tuo suht rankkaa lukemista.)
[q]solena:
Da vince code oli kyllä kiva lukee. Taas yks sella nen kirja josta ei saa silmiä irti kun alkuun pääsee*nauru*
[/q]
Mä en kyl tykänny hirveesti. Vähän sellanen valmiikspureskeltu ja tylsä, vaikka sen tarjoamat näkemykset kristinuskoon oli ihan jänskiä.
Kindlellä menty nyt vuosi tai jotain, mutta viime viikolla tuli silti postissa ihan materialisoitunut versio David Wilcockin The Synchronicity Key kirjasta. Kindlessä menossa Vladimir Megren The Ringing Cedars of Russia:n toinen osa.
Nyt taisi löytyä todellinen helmi! Glen Duncan: Minä, Lucifer
A brilliantly written portrait of Lucifer encountering the world of the senses, telling his version of the Bible, and discovering what it's like to be human - in Clerkenwell. 'Now, Your million questions. All, in the end, resolvable into one: What's it like being me? What, for heaven's sake, is it like being me? In a nutshell (which, thanks to me, is the way you like it in these hurrying and fragmented times), it's hard.' Finally, the other side of the story. The Prince of Darkness has been given one last chance: he will be readmitted to the company of his fellow angels if he agrees to live out a human life. Highly sceptical (naturally), the Old Deal-maker negotiates a trial period - a summer holiday in a human body, with all the delights of the flesh. The body, though, turns out to be that of Declan Gunn, a depressed writer living in Clerkenwell, interrupted mid-suicide. Making the best of a bad situation, Luce himself takes to writing - to explain, to strip back the Biblical spin, to help us see the whole thing from his point of view. And to knock that Jesus off his perch. Beset by distractions, miscalculations and all the natural shocks that flesh is heir to, Lucifer slowly begins to learn what it's like to be us. Glen Duncan's brilliantly written new novel is an investigation of the world of the senses - the seductiveness of evil, and the affection which keeps us human.
Oon kohta lukenu kaikki Harlan Cobenin Myron Bolitar -sarjan kirjat. Ihan jees dekkariviihdetta, mut kaikkien lukeminen putkeen on ehka vahan vaara valinta...