Minkä leffan katsoit viimeksi ?
NIGHTMARE (The Full Uncut & Unrated Version) - Painajainen
a.k.a. Nightmares in a Damaged Brain
a.k.a. Blood Splash
a.k.a. Schizo
(1981)
*tähti**tähti**tähti*
Tämä onnistui ohittamaan allekirjoittaneen takavuosina kuin ihmeen kaupalla useampaankin otteeseen, joten nyt paljon odotetun 30-vuotisjuhlavarsion innoittamana, on vahinko vihdoin korjattu. 100 000 kappaleen rajoitettu dvd-painos on täysin ylihinnoiteltu, mutta arvotavaraa jo parin seuraavan vuoden sisällä. Code Red -tuplajulkaisu on paras mitä leffasta on koskaan levitetty! Puuta koputellen julistan olleeni fiksu viimeiseen saakka, ja välttäneeni kaikki sudenkuopat youtube trailereita myöden ja katsoneeni elokuvan startista stoppiin vasta kiekon käteen saatuani. Itsekuri kannatti, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä, vaikkei tähtien myöntämisen osilta tällä haavaa aivan edes neljään yllettykään. Painajaisesta on vuosien saatossa liikkunut sellainen liuta leikattuja versioita, että se piti pitkään hallussa eräänlaista "torsokingi -titteliä", ja näiden versioiden vertailu edustikin hc-fanien keskuudessa aikoinaan ajanvietteen tähtihetkiä... aah, 'the good old times'. Video Nasty -leiman saarivaltiossa saatua leffasta lyheni noin kymmenen minuuttia, joskin promootio puolsi leikkamattomuuden puolesta, ja leffakansa koki suussaan muutakin kuin colan makua. Ennen videolakia Suomessa julkaistu versio painiikin sitten täysin omassa sarjassaan joten ei siitä surusta suurempia tällä kertaa. Siitäkin huolimatta, ettei tätä tulla ihan heti Anttiloissa näkemään (koskaan?) saa jokainen kaivaa taustatietonsa tästä parhaaksi kokemallaan tavalla. Tästä löytyy pieni info. Jos kuitenkin valikoit elokuvaelämyksesi kaikkein kriittisimpien kitinöiden tahi esim. imdb-pisteytyksen perusteella, suosittelen pitäytymään oman mukavuusalueesi sisäpuolella.
PAPILLON - Pirunsaaren vanki
(1973)
*tähti**tähti**tähti**tähti**tähti*
Erittäin lyhyesti sillä tästä syntyisi sivukaupalla kehuttavaa kaikkine yksityiskohtineen...
Steve McQueenin ja Dustin Hoffmanin ikimuistoisimmat roolit Franklin J. Schaffnerin visuaalisesti kuvan kauniissa vankidraamassa on kokemus, joka pakottaa katsojan kuuntelemaan sisintään, ja tarkastelemaan tapahtumia totutun tutun ja turvallisen kolmannen osapuolen ulkopuolelta. Elokuvan päällimmäiseksi teemaksi nousee havahduttaa yleisönsä luutuneista käsityksistä rangaistusvankien oikeudesta kärsiä tuomionsa ihmisinä eikä eläiminä, ja kysyä kovaan ääneen: MIKÄ ON TARPEEKSI!? Päähenkilöiden kokema suoranainen sadismi tuodaan iholle ilman näytettävään liitettävää ylimitoitettua fyysistä väkivaltaa tahi tyhjää vuoropuhelua. Kaikki on toteutettu filmillä samalla säntillisyydellä, ja orjallisella orientaatiolla riuduttaviin rutiineihin kuin minkä ikeessä aikalaisvangit elivät ja kuolivat yhteiskunnan hylkääminä. Elokuvan "hiljaisuus", joka ei jää pelkäksi kuvaukseksi eristyksestä, jossa McQueen tekee veret seisauttavimman tulkintansa, on läsnä leffan jokaisessa freimissa, ja pienen pienessä onnenkantamoisessa. Elokuva, joka ei kuole koskaan vaan kypsyy sukupolvesta seuraavaan yhtä arvokkaasti kuin miten matkansa tuli aloittaneeksi.
the fountain. kova, vaikkakin hugh jackmanin olis voinut vaihtaa johonkin toiseen. sehän on wolverine! spirituaalista pohdintaa, metafyysistä kuvamateriaalia - i like it.
NIGHTMARE (The Full Uncut & Unrated Version) - Painajainen
a.k.a. Nightmares in a Damaged Brain
a.k.a. Blood Splash
a.k.a. Schizo
(1981)
Katotko sä muuta kuin jotain ihan uberhämärää kamaa?
---
NIGHTMARE (The Full Uncut & Unrated Version) - Painajainen
a.k.a. Nightmares in a Damaged Brain
a.k.a. Blood Splash
a.k.a. Schizo
(1981)
---
Katotko sä muuta kuin jotain ihan uberhämärää kamaa?
Luetko sä yllä mainitun "uberhämäräksi"? :D
---
---
NIGHTMARE (The Full Uncut & Unrated Version) - Painajainen
a.k.a. Nightmares in a Damaged Brain
a.k.a. Blood Splash
a.k.a. Schizo
(1981)
---
Katotko sä muuta kuin jotain ihan uberhämärää kamaa?
---
Luetko sä yllä mainitun "uberhämäräksi"? :D
Ainakin se kuulostaa siltä! =D
---
---
NIGHTMARE (The Full Uncut & Unrated Version) - Painajainen
a.k.a. Nightmares in a Damaged Brain
a.k.a. Blood Splash
a.k.a. Schizo
(1981)
---
Katotko sä muuta kuin jotain ihan uberhämärää kamaa?
---
Luetko sä yllä mainitun "uberhämäräksi"? :D
Joskus aikoinaan kun Ichi The Killer julkaistiin ja kaveri se hommas ja halus ihan ehdottomasti näyttää sen niin sen jälkeen olen kyllä ollut sitä mieltä etten oikeen hämmästy enää mistään. Mutta väärässä kyllä olin siinnäkin.
---
---
cut
---
Katotko sä muuta kuin jotain ihan uberhämärää kamaa?
---
Luetko sä yllä mainitun "uberhämäräksi"? :D
---
Ainakin se kuulostaa siltä! =D
Ethän anna sen kuitenkaan hämätä? ;)
---
---
Ethän anna sen kuitenkaan hämätä? ;)
Ei, ei, ei en ollenkaan....tulin vaan siihen tulokseen aasian miehet on hiukan päästä vialla...ei Battle Royale ja Odotionkaan ole ihan täyspäisiä mutta mitäs sen väliä. =D
Mutta mikä on vieläkin hyvä leffa on Takeshi Kitanon Brother.
---
---
---
cut
---
Mutta mikä on vieläkin hyvä leffa on Takeshi Kitanon Brother.
Kitano on paikoin yliarvostettu jos minulta kysytään, mutta kyllä esim. Violent Cop ja Sonatine sekä Hana-Bi paikkansa pitävät, puhuttaessa miehen parhaimpien tuotantojen kärkikastista. Sokea Samurai on myös mielenkiintoinen, ja samalla erillainen, vaikka muistuttaakin erehdyttävästi Philip Noysen ohjaamaa Sokea raivo -elokuvaa, jota Rutger Hauer tähditti Terrance O'Quinn vierellä vuonna '89.
[q]Cloudberry, 13.10.2007 21:39:
---
Anata, 7.10.2007 17:35:
Kultaisen kukan kirous.
---
x2
..eli pääosassa on Tang-dynastian aikainen keisaripari perheineen ja sitte kilpaa valehdellaan, myrkytetään ja lätkytetään miekkoja. Li Gong on jopa kauniimpi kuin Geishan muistelmissa ja Chow Yun Fatilla on parta. 
Komeata katsottavaa, mutta surullinen loppu. Jäi jotenki outo fiilis loppuillaksi.. mutta kai tätä uskaltaa silti suositella.
[/q]
Kyl tätä voi suositella. Leffa oli hienosti tehty. Visuaalisesti hyvin vaikuttava; kultaa oli liikaakin. Taistelukohtauksissa oli teemoja, joita en ole ennen nähnyt kiinalaisissa leffoissa.
Tekis mieli repii silmät irti äskösen Catwomanin jälkeen.
SCRE4M
(2011)
*tähti*
Teennäinen ja älytön jatko-osa yli 15-vuotta sitten alkuun saatetulle klisekliimaksille, on kaikessa vieraannuttavuudessaan patologisen kylmä, ja yleisilmeeltään katsojassa suoranaista pahoinvointia synnyttävä, joka kielii osaltaan myös jenkkituotannon surullisesta nykytilasta genren rapistuneella rajalla. Vapaasti liikkuva laajakangaskuvaus toimii, ja kuvallinen rytmitys on toki energistä, joskin hiotun hallittua, liiankin kanssa. Sääli vain, että sisältö ei lunasta muotoa. Ohjaaja on täysin eksyksissä lukuisten eksentristien sivuhenkilöiden seassa, ja toiminnalliset kauhukohtaukset, joita on yllättävän aneemisesti tullakseen huomioiduksi jatko-osassa odotettuna oheistuotteena, ovat väsynyttä vanhan toistoa, jonka seassa nuiva ja näennäisesti näivettynyt musta huumori ei toimi sitä ainuttakaan kertaa. Kaikesta välittyy "kaveriporukalla toteutetun sisäpiirin projektin maku", joka jättää yleisön ulkopuolelleen. Elokuvaa katsoessa todella hävetti niin ohjaajan, tuottajien kuin taasen pääosanesittäjienkin tähden, ei niinkään se kuinka alas on vajottu kuin se paatunut ponnettomuus, jolla tämän kaltainen paska on ylimalkaan puskista pihalle puskettu. Säväyttävät yllätykset sekä varsinkin päähenkilöiden (jotka ovat kuin katsojan piinaamiseksi luotuja) puolesta jännittäminen on karsittu lähes olemattomiin, eikä vähiten juuri siksi, ettei näin kerta kaikkisen vajaaälyisiin ja ärsyttäviin perseilijöihin kykene kukaan itseään kunnioittava yksilö samaistumaan. Tylsästä ennalta-arvattavuuden suosta ei pysty pelastamaan edes seksiä tihkuva Hayden Panettiere. Näin saamaton Craven on ollut viimeksi '85, kun The Hills Have Eyes Part II sai tikettinsä lunstaneet buuaamaan tauotta.
Hurt Locker
"But you realize that every time you suit up, everytime we go out, it's life or death, you roll the dice. And you deal with it. You recognize that, don't you?"
Hurjan raskas leffa katsoa. Olisi helppo vaan sanoa että 'taas yksi sotaleffa', mutta joku tästä teki todentuntuisemman. Ehkä se oli se vähän heiluva kamera josta tuli dokumenttifiilis; ehkä se oli ne näyttelysuoritukset jotka tekivät kaikista hahmoista todellisia; ehkä se oli se idolisoimaton, kumartelematon näkökulma sotaan. Sotaan, josta kukaan ei selviä täysjärkisenä.
Oli tämä kai oman tyylilajinsa paras mitä olen ikinä nähnyt, mutta sen verran raskasta katsottavaa että en tiedä haluaisinko suositella tätä kenellekään.
En anna tällä kertaa tähtiä.
YoubiToubi on lyhytanimaatioiden ystävälle melkoinen aarreaitta, ja katselin tuossa nostalgianälkääni ryväksen laatuanimaatioita, jotka olen katsonut moneen kertaan ennenkin. Tässäpä kattaus laadukkaimmista järjesteltynä keveimmästä vakavimpaan:
Adam Elliot: HARVIE KRUMPET
Sylvain Chomet: LA VIEILLE DAME ET LES PIGEONS
Kunio Kato: LA MAISON EN PETITS CUBES
Nicolas Brault: HUNGU
Tämä viimeinen on symboliikaltaan ja teemoiltaan jo niin raskas ettei sitä ehkä kannata katsoa ennen Waikiki-pippaloihin lähtemistä, mutta ensimmäisestä puolestaan saattaa irrota räväkätkin naurut, jos musta ja "kipee" huumori iskee.
Oscar-palkintojen kelpoisuudesta elokuvan laadun mittarina voi olla montaa mieltä, mutta animaatiolyhäreiden kohdalla ei minun laiskahkon seurantani mukaan yleensä jää paljon sijaa rutkutukselle. Noista yllä mainitsemistani Harvie ja Maison ovat Oscar-voittajia. Nekin loppusuoralle selvinneet teokset, jotka eivät palkintoa saa ovat järjestään tasokkaita.
BRAIN DAMAGE
(1988)
*tähti**tähti**tähti*
Frank Hennenlotterin kulttileffa on metafora ohjaajan omalle läpikäydylle heroiiniaddiktiolle. Kenenkään muun päästä ei tällaista edes voisi odottaa syntyvän, joskin ennakkoasetelmat ei sellaisenaan sido tuotantoa turmioon. Pienestä budjetistaan huolimatta, on ohjaajan onnistunut luoda visuaalisesti mielenkiintoinen yleisilme minimalistisilla, mutta mieleenpainuvilla kikoilla, jotka synnyttävät tyylikkäitä maisemia mielen romahtamisen vastapainoksi. Sen enempää elokuvaan tällä kertaa paneutumatta, todettakoot sen profiloituvan Hennenlotterin parhaaksi tuotannoksi, vaikka alkupään Basket Case ja sitä seuranneet kaksi jatko-osaa ovatkin eittämättä ne joista mies parhaiten muistetaan. Katso jos käsiisi saat...
Tarkempaa kuvausta
TRAILERI
Soundtrack: End Theme *sydän*
Total Recall 1990
http://www.imdb.com/title/tt0100802/
tämänkin olin jo unohtanut mutta tää on ihan loistavaa "ruokailujuttua" safkaa naamaan ja aivot narikkaan! =)
Molemmat pääosanesittäjät niin Ashton Kutcher nuorena märkäkorva Jake Fisherinä kuin tätä tinkimättömällä ammattitaidolla piinaava kouluttaja/meripelastajalegenda Benn Randallia hyisesti, joskin hienostuneen jämerästi tulkitseva Kevin Costner suoriutuvat kumpainenkin kunniakkaasti tahoillaan, vaikka viimeksi mainitun vahva henkilödraama sekä sivussa mureneva rakkaustarina sävyttääkin roolihahmoon samaistumista huomattavasti syvemmällä tasolla kuin paikoin kaikessa kokemattomuudessa yli-itsevarmaa innokkuutta uhkuvan nuoren miehen maailmankatsomus, joka kuitenkin on samalla kuin peilikuva Randallista miesten keskinäisen vastakkainasettelun vakiossa.
Kiitos jälleen lukemisen arvoisesta arviosta, mutta jospa hieman lyhyempiä virkkeitä next time?
---
cut
---
Kiitos jälleen lukemisen arvoisesta arviosta, mutta jospa hieman lyhyempiä virkkeitä next time?
Otan kantaa katsottuun kuten tähänkin saakka: hetken inspiksestä, kaikkine pikkuvirheineen. Kielitieteilijät ym. oikeinkirjoituspuristit pettyvät jatkossakin. :))
Alice in Wonderland (2010)
Odotukset oli melko korkealla, mut eipä kyl säväyttänyt kummemmin tää leffa. Jännittänyt ei missään kohtaa ja juoni olikin aikas perus. 3D-efektit oli hienoja monessakin kohtaa ja satumainen ympäristö kiva katsella.
Frequently Asked Questions about Time Travel (2009)
Ihan ok budjettiluokan brittikomediaks. Joitain hyviä läppiä oli, joskaan ei mitään nauruhermoja hivelevää.