Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys klubikulttuurissa

Olen kirjoittamassa (tieteelistä) artikkelia tekno-bile-rave-klubi-kuvion yhteisöllisyydestä ja yksilöllisyydestä.

Olisi hyvä saada aiheesta tuoreita näkemyksiä. Koetteko bileissä vahvaa yhteenkuuluvaisuudentunnetta? Jatkuuko tunne bileitä pidemälle, onko bilekulttuuri jollain tasolla yhteisö? Millä tavalla yksilöllisyyden arvostaminen sopii tähän yhteisöllisyyteen?

Jos joku on ollut mukana pidemmän aikaa, olisi kiva myös saada mielipiteitä siitä, miten yhteisöllisyys/yksilöllisyys-ulottuvuus on muuttunut vuosien varrella.

Seuraan keskustelua täältä ja pidemmät muistelut voi lähettää mulle meilitse: pauliina_seppala@hotmail.com

P.S. Sori jos tulen omalta osaltani leimanneeksi teknoa huumekulttuuriksi - se on tahatonta ja vaikea välttää kun oma tutkimuskohde nyt alunperin oli se huume+tekno-yhdistelmä. Tosin olen tehnyt lehtijuttujuja muistakin huumeidenkäyttöpiireistä, ja toisaalta juuri monet teknohuumeilijat ovat tehneet paljon hyvää tulemalla lehtijuttuihin ja monipuolistamalla kuvaa huumeita käyttävistä ihmisistä. Itse osoittaisin syyttävää sormea huumehysteeristä ilmapiiriä kohtaan, jonka johdosta sanaa huume ei voi mainita puukottamatta samalla jonkun selkää. Sori nyt kuitenkin.

Pieni korjaus tuohon P.S.:än: en tietenkään tarkoittanut, että "anteeksi, että tulen tulevaisuudessa leimaamaan teknokulttuuria"... vaan että "anteeksti jos olen aikaisemmin jonkun mielestä niin tehnyt - en ole tehnyt sitä tahallisesti" .

Sanat ovat vaikeita.

ei mulla oikeestaan muuta kun että, jos otan PLUR:in esiin tavalla tai toisella, niin muista et se sit kans on PLUR (Peace Love Unity Respect), eikä PLUU niinkuin joku joskus aikaisemmin kirjoitti.

Mitä vikaa pluussa? :)

nimim. kuittia on saatu runsain mitoin

Koen yhteisöllisyyttä siinä määrin että tämä yhteisö on itselleni sen verran rakas etten suostu enää kertomaan siitä mitään mihinkään lehteen, koska käytännöllisesti katsoen poikkeuksetta lehdet vääristelevät asioita bilekulttuurin suhteen myyvempään suuntaan ja näyttävät skenen ikävässä valossa meistä paskaakaan välittämättä kunhan vain omat tarkoitusperät täyttyvät.

Mun puolestani tällaisia voi siis painua "pyyteettä" kyselemään joistain muualta elleivät lähtökohtaiset asetelmat ja lopputulos parane. Melkein tekisi mieli stikata toi keskisormi"hymiö" tähän loppuun vielä painottamaan v*tutuksen määrää.

Et "PLUU" vaan juu.

[muokattu 2.2.2003 13:35]

hieman otsikkoa muokattu ettei sekotu hämmennyksen lähes vastaavaan aiheeseen

Jone:[q]Koen yhteisöllisyyttä siinä määrin että tämä yhteisö on itselleni sen verran rakas etten suostu enää kertomaan siitä mitään mihinkään lehteen, koska käytännöllisesti katsoen poikkeuksetta lehdet vääristelevät asioita bilekulttuurin suhteen myyvempään suuntaan ja näyttävät skenen ikävässä valossa meistä paskaakaan välittämättä kunhan vain omat tarkoitusperät täyttyvät.

Mun puolestani tällaisia voi siis painua "pyyteettä" kyselemään joistain muualta elleivät lähtökohtaiset asetelmat ja lopputulos parane. Melkein tekisi mieli stikata toi keskisormi"hymiö" tähän loppuun vielä painottamaan v*tutuksen määrää.

Et "PLUU" vaan juu.[/q]

tiedä sitten parantaako moinen asenne sitä mainetta? kun nyt saattaisi olla jälleen mahdollisuus edes yrittää kirkastaa 'meidän' kulttuurin leimaantunutta imagoa. tuntuu melkein että oltaisiin yhtä ennakkoluuloisia kirjoittajia kohtaan kun lukijat tätä kulttuuria kohtaan.

Hei nyt ei ole kyse mediasta vaan akateemisesta tutkimuksesta. Artikkeli ei siis tule lehteen, vaan johonkin tieteelliseen julkaisuun, joka tuskin saa isoa huomiota julkisuudessa. Eikä se juuri käsittele huumeita. Joten nyt ei taida olla tilaisuus vaikuttaa imagoasioihin suuntaan jos toiseen... kunhan vaan ajatuksia omaa duuniani varten pyytelen lupaamatta mitään takaisin...

Itselläni on yhteisöllisyys jäänyt sivuosaan mitä vanhemmaksi sitä on tullut. Yhä tärkeämmäksi on tullut musiikki ja ystävät. Nuorempana oli siistiä tuntea "kuuluvansa" johonkin uuteen ja mystiseen juttuun, mutta muutaman kerran itse kemuja järjestäneenä ja kaikenlaista nähneenä on todellinen maailma saanut silmäni auki, enkä enää koe tätä musiikkiin keskittynytää kulttuuria kovinkaan yhteisöllisenä.

Yksilöllisyys on minulle tärkeämpää kuin yhteisöllisyys. Koen rave/klubikulttuurin avoimemmaksi ja hyväksyvämmäksi kuin keskivertopubikulttuurin. Tosin tämä on vahvistunut myös itsetunnon kohentuessa ja kun olen vanhemmiten alkanut luottamaan itseeni, makuuni ja valintoihini yhä enemmän. Uskon tästä kulttuurista löytyvän keskimäärin enemmän yksilöllisiä ja rohkeita ihmisäi jotka ovat "omia itsejänsä" tilanteessa kuin tilanteessa. Laumasieluisuus ei ainakaan ennen kuulunut tähän kulttuuriin.

Tätä kulttuuria voi ja kannattaa tarkastella erityisesti hieman vanhempien ja kokeneempien kävijöiden kautta ja sitten verrata tuloksia "uuden sukupolven" mietteisiin. Näkemyserot yhteisöllisyydetä/yksilöllisyydestä ovat varmasti suuret johtuen erilaisista mukaan tulemisen aikakausista (lama/nousukausi).

Jos sinulla herää kysymyksiä niin laita sähköpostia, vastaan mielelläni :)

kuilu:[q]Pauliina:Hei nyt ei ole kyse mediasta vaan akateemisesta tutkimuksesta.
Wauzi wau. Voe ihmettä nii. Jopas nyt jotakin.

Kuka/mikä/ketkä/mitkä rahoittavat kyseisen tutkimuksen?

Ja kiitos otsikon stilisoinnista.

- kukahymiövastaa -

[muokattu 3.2.2003 14:49][/q]

Noh, kirjoittelen tässä tieteellisen artikkelin silloin, toisen tällöin, käytännönläheisemmän tutkimustyöpaikkani ohella. Eli varsinaisesti kukaan ei rahoita noita omia artikkeleitani, mutta Stakesin tutkimustyöpaikka antaa mahdollisuuden laajempaan perehtymiseen, lukemiseen yms.

kuilu:[q]
Sanoit ensin ettei kyse ole mediasta, kuitenkin nyt puhut artikkeleista. Mutta mainitsit ensin akateemisen tutkimuksen. Jokin instanssihan ne aina rahoittaa. Ja sinulla on tutkimustyöpaikka jossain meneillään olevassa tutkimuksessa, johon tietoa täällä haet. Näin olen käsittänyt.

Kuka/mikä on sinun "akateemisen tutkimuksesi" rahoittaja, ja/tai edes minkä oppilaitoksen/korkeakoulun ja minkä osaston nimiin kyseinen tutkimus tulee? Kuka on valvova professorisi?

- qhymiöa -

[muokattu 3.2.2003 16:28][/q]

Nohnoh, eiköhän tässä nyt ole hieman negtiivinen sävy...

Akateeminen artikkeli ja sen julkaiseva lehtihän ovat kyllä osa mediaa, mutta niitä lukevat tulkitsevat artikkelin sisältöä jonkun tieteenalan kannalta. Eli esim. tässä tapauksessa kiinnostuneita ollaan (kai/esim.) bileiden sosiologisista tai sosiaalipsykologisista ilmiöistä. Ehdoton edellytys akateemisella artikkelilla on aina objektiivisuus ja tieteellisyys, muuten se ei pääse yhteenkään julkaisuun. Ja näitä lehtiä kyllä valvotaan tarkasti - juttuja voidaan hioa yhdessä toimituksen kanssa jopa yli vuoden ennen mahdollista julkaisua. Eli akateemiseen lehteen päätyvä juttu on kyllä mahdollisimman objektiivisesti ja tieteellisesti kirjoitettu, joskin kirjoittajan mielipide saattaa vaikuttaa esitettyihin sävyihin. Joka tapauksessa tilanne on ihan erilainen kuin Iltalehden Koneisto-lööpeissä. Ja kieltäytymällä yhteistyöstä ei ainakaan paranneta omaa mainetta.

Eli eiköhän tässä ole klubittajilla ennen kaikkea tilaisuus kirkastaa kasvojaan tarjoamalla apuaan ulkopuoliselle tutkijalle, jonka motiivit eivät ole Seiskan sanelemia... Yksilöihin ja yhteisöihin keskittyvä tutkimus varmasti olisi parasta mahdollista oikeata ja todistettua tietoa siitä mitä klubittaminen on. Ja tutkimusaiheena tuo yksilöllisyys/yhteisöllisyys on tieteellisesti mielenkiintoinen, sen lisäksi että tutkimus todennäköisesti esittelisi klubittajat kerrankin kiihkotta sellaisina kuin me oikeasti olemme.

Niin ja rahoituksesta vielä - usein akateemisia artikkeleja kirjoitetaan juuri varsinaisen tutkimustyön sivussa jossain paikassa jossa taustatyön voi tehdä työnantajan muissa projekteissa. Eli lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

- tai niin minä ainakin teen

Noniin. Yritänpä nyt sitten selveäntää oman duunini.

a) alunperin tein siis gradun nimellä "laittomat päihteet ja ravekulttuuri - yhteisöllisyyttä, etiikkaa ja identiteettiä. kansainvälistä taustaa ja suomalainen tapaustutkimus." Aloitin sen v. 1998 ja se valmistui v. 2000.

Silloin toimittajat haastattelivat ja muotoilivat tietenkin jutun fokuksen miten halusivat. Alussa en tajunnut koko huumehysteriasta mitään, joten en osannut varoa sanomisiani, myöhemmin tulin kyyniseksi enkä enää halunnut haastateltavaksi ollenkaan.

Tein yhden jutun itse, otsikolla Ekstaasi ja City-lehteen. Se tehtiin City-lehden ehdoilla, eli se ei saanut missään nimessä ihannoida ekstaasinkäyttöä. Suostuin, koska juuri silloin olin totaalisen kypsä tiettyihin huume/bilepiirien yksisilmäisiin hypetyksiin aiheesta. Ennen kaikkea jutut siitä, että se jolle tulee nipsujen, LSD:n yms. kanssa ongelmia on vain luuseri ja hänellä on heikko psyyke, ärsyttivät. Myöhemmin olen kyllä miettinyt, että jutun olisi voinut jättää tekemättäkin. Ei se silti mitään paskaakaan ollut.

b) haluan tutkijaksi, joten tein tutkimussuunnitelman ihan toisesta aiheesta (sukupuoliset suhteet netissä ja netin avulla) ja hain apurahaa, jota en vielä ole saanut. Mutta sain huumetutkijan duunipaikan Stakesin Ehkäisevän päihdetyön osastolta, duuninani on luoda Kaksisuuntainen valistus -systeemi huumeita käyttävien ja ehkäisevän päihdetyön ja hoitotyöntekijöiden välille, ensiksi Helsingissä.

c) koska tässä nyt on sitten ajauduttu tutkimaan jälleen huumeita, olen miettinyt että kai tästä voi sitten samantien koota väikkärin. Siksi teen duunin ohessa teoreettisempia artikkeleita. Ne ovat ihan omaa projektia, jota ei rahoita kukaan - mutta totta kai yritän koko ajan saada apurahaa. Tavallaan kuitenkin Stakes vähän rahoittaa, kun voin täällä työpaikalla tutkia vähän laajemminkin kulttuuria, enkä vain huumeita.

d) Olen myös toimittaja. Olen kirjoittanut huumeaiheesta jutut ainakin Imageen ja Trendiin. Molempien tarkoitus on ollut laajentaa kuvaa huumeita käyttävästä ihmisestä, Imagen jutussa ongelmakäyttäjäkuvaa ja Trendin viihdekäyttäjäkuvaa. Trendin jutussa tuli esille teknoklubit, mutta omasta mielestäni kumpikaan jutuista ei ole osallistunut huumehysterian lietsomiseen vaan yrittänyt pikemminkin kritisoida sitä. Väitän, että en todellakaan ole tekemisilläni lisännyt huumehysteriaa vaan yrittänyt jatkuvasti vetää toiseen suuntaan. Tosin jos paskamedia haluaa väärinkäyttää esim. mun julkaistua gradua, sille en voi yhtään mitään.

e) Tieteellinen artikkeli julkaistaan usein esim. jossain kirjassa. Luetaanko se nyt sitten mediaan, ehkä, mutta hyvin toiseen mediaan kuin siihen, missä sitä hysteriaa luodaan. Tieteelliset julkaisut ovat olleet jo vuosia täynnä hyviä objektiivisia juttuja huumeista, nuorisokulttuurista yms. eikä media ole ollut niistä pätkääkään kiinnostunut. Moni kirjoittaa artikkeleitaan myös kansainvälisiin julkaisuihin, niitä lukevat sitten tutkijat keskenään, eivät juuri muut.

f) Tutkijat eivät voi päättää mitä mediassa kirjoitetaan, on jokaisen oma asia yrittääkö vaikuttaa asiaan. Esim. Mikko Salasuolle on annettu tilaisuus ja hän on tehnyt hyvää työtä. Minä taas olen jo graduaikana ollut puhumassa erilaisilla virkamiesfoorumeilla ja osaltani vaikuttanut päätöksentekoprosessiin kulissien takana. Valtiosektorilla tutkimus kyllä vaikuttaa asioihin paljonkin ja siellähän yhteiskunnalisista toimenpiteistä sovitaan.

Mä en millään haluaisi alkaa riitelemään, jos tää keskustelu menee sellaiseksi, en enää aio vastata.

Mutta hyvä että puhutaan.

kuilu:[q]WhiteFox

Kiva kuulla sinun mielipiteesi asiasta, mutta tuo kysymys oli kuitenkin Pauliinalle osoitettu.[/q]
Ymmärrän tuon toki, mutta yleisellä keskustelupalstalla koen, että kaikilla on oikeus puuttua keskusteluun. Jos halusit viestittää vain Pauliinalle, sitä varten alkuperäisessä postissa oli mailiosoite. Itse halusin tuoda keskusteluun - niin Pauliinan kuin muidenkin tietoisuuteen - että tälläkin suunnalla pyörii ihmisiä joilla on esim. yhteisöllisyyttä kohtaan aitoa kiinnostusta, ja että jotkut meistä tukevat tällaista tutkimusta, eivätkä pelkää kaikkien kirjoitusten olevan pahasta.

Jos koit nohnohin alentuvaksi osoitteluksi, olen pahoillani. Tarkoitus oli rauhoittaa kuumaksi tulkitsemaani ilmapiiriä, ei osoitella tai olla alentuva.

[q]Mistä tiedät? Emmehän voi edes tietää onko kysymys tarkoittamastasi ylevästä tehtävästä ennen kuin Pauliina vastaa?[/q]
Vastaushan on tällä hetkellä kaikkien luettavissa ja siitä jokaisella on oikeus tehdä päätelmänsä. Myös minä arvioin tilanteen nyt ja tulevaisuudessa, ennen kuin osallistun keskusteluun tai myötävaikutan tutkimukseen. Mielestäni ei ole kuitenkaan syytä suhtautua avoimen negatiivisesti niin kauan kuin varsinaista tietoa (vastausta) ei ole.

Itse reagoin jo ennen tuon vastauksen ilmestymistä toisaalta vastapainoksi edeltävien kirjoitusten kriittiselle sävylle, toisaalta tukeakseni tutkimuksen tekemistä rohkaisemalla keskustelemaan.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kysymyksesi oli hyvä ja paikallaan. On tietysti hyvä tietää mihin osallistuu ja kenen ohjaamana. Sävyä ehkä olisin hieman muuttanut...

[q]Syyttää ilmapiiriä? Kenen luoma se ilmapiiri on? Median. Ja vaikenevien tieteen miesten ja naisten.[/q]

Ja tässähän nimenomaan ollut tarkoituksena yhdellä tieteen naisella avata suunsa asian suhteen. Minusta silloin juuri on syytä toimia yhteistyössä, jotta ilmoille pääsevä ääni on ainakin objektiivinen, jos ei jopa positiivinen meitä kohtaan. Ja siihen siis kirjoituksellani pyrin.

Toisaalta, Pauliinan sanoin, en millään haluaisi alkaa riitelemään. Toivottavasti tämä vastaukseni selvittää asian osaltani ja keskustelu voi nyt palata aiheeseen, johon se oli alunperin kohdistettu.



[muokattu 3.2.2003 22:13]

kuilu:[q]Pauliina:Noniin. Yritänpä nyt sitten selveäntää oman duunini.
Tämä nyt selvä. Btw, ootko, Pauliina, ite kokeillut mitään laittomia päihteitä?

Onnea väikkärii.

- tämähymiötästä -

[muokattu 4.2.2003 08:15][/q]

Kiitos!

En kerro!

Pauliina:[q]

En kerro![/q]


B U S T E D

clubculture:[q]Pauliina:

En kerro!


B U S T E D *nauru*[/q]

aivan. samoin jos et suostu huumetestiin olet automaattisesti nisti.

Bilekulttuurin yhteisöllisyys...
Kun bileissä käyminen oli uusi, jännä juttu johon alkoi juuri päästä "sisälle" ja olla yksi muista(tai mikä parempaa, _meistä), oli yhteenkuuluvaisuuden tunne varmasti suurimmillaan. Uskoakseni samankaltainen ilmiö on havaittavissa lähes minkä tahansa alepubkulttuurista poikkeavan aatteellisen tms alaryhmän piiristä.

Kun aikaa kului ja uusi juttu muuttui itselle tavalliseksi omaksi jutuksi, korostunut yhteisöllisyys hiipui ja muuttui ehkä ennemminkin juuri siksi toiseksi; yksilöllisyyteen pyrkimiseksi. tietää mahdollisesti paremmin mitä hakee ja mistä sitä löytää. Toisaalta tämän myötä muotoutuu kaveripiirikin; siis taas törmätään yhteisöllisyyteen...tosin pienemmässä mittakaavassa.

Bileympyröissä (kuten muuallakin) porukoiden tiivistymistä edistävät samantyyppiset tottumukset mm. musiikin, ajanviettopaikkojen, nautintoaineiden ja jossain määrin pukeutumisenkin suhteen.
"Meidän" scenessämme*vink* jotkut niistä -joillain releet+lävärit jne, useammilla esim just nautintoaineet- poikkeavat valtavirran vastaavista siinä määrin, että seura valikoituu helpoiten ja todennäköisimmin pääosin juuri sieltä.
Sekä bileisiin että muuhun ajanviettoon.

---hm..kai tää nyt riittämiin sivusi aihetta.

...ja btw käsittääkseni kysymys Pauliinan itsensä huumeidenkäytöstä ei juurikaan liity asiaan. hän varmaan ottaa asiaan kantaa esim tuolla käytätkö huumeita -gallupissa jos siihen tuntee tarvetta...*hmph*

Niin, miksei kiinnostaisi... minuakin kiinnostaa. Siitä tuskin valitettavasti tässä yhteydessä saadaan selvitystä; tutkimuksen laatijan asemalle kun aiheuttaisi väistämättä hallaa kallistuminen suuntaan tai toiseen.
Uteliaisuutemme saa vääntelehtiä tuskissaan tyydyttymättömyyttään.

Pauliina:[q]Olen kirjoittamassa (tieteelistä) artikkelia tekno-bile-rave-klubi-kuvion yhteisöllisyydestä ja yksilöllisyydestä.

[/q]


Sweet baby Jesus.