Ystävyydestä...

pienempänä oli kyl aina yks tai kaks sellasta 'parasta' kaveria jonka kans hengaili aina ympäriinsä jokapäiväkokoajan.
Mut nyt ei kyl pystyis nimeämään yhtään sellasta ihmistä joka olis jotenkin erityisesti muiden kavereiden edellä millään tavalla.
ainahan sitä tulee hengailtua kausiluontoisesti jonku kanssa enemmän ja sit taas joskus vähemän mut ei kyl sellasta ihku-parasta-ystävää taida olla.

Mulla on kaks ihka oikeeta ystävää. Yks semmonen ihana poika, jonka oon polvenkorkusesta asti tuntenu *sydän* Se on varmaankin ainoo joka ymmärtää mun jokaisen oikun ihan täydellisesti, ja ainoo joka saa mut hyvälle tuulelle, mutta myös itkemään.. Rakastan sitä *sydän*

Sit mulla on mun Laura. *sydän* Tutustuttiin yläasteen ekana päivänä. Muistan sen vieläkin kristallinkirkkaasti. Ollaan siis tunnettu Lauran kanssa viis vuotta, kuudes on meneillään. Enkä osais kuvitella elämää ilman Lauraa. Me ollaan ku paita ja perse, oltu ihan hetkitovin. Paras tyttö ikinä *sydän*

Njaa, sit mulla on kourallinen - tai pikemminki jätesäkillinen - hyviä kavereita, ja sitäkin enempi tuttuja. Ihania kaikki

Pohdittiin rakkauden olemusta yhden ystävän kanssa männäpäivänä, ja tavallaan silloin käsitin lopultakin mikä on tosiystävän merkki. Sitä on vähän vaikea selittää; tavallaan se on siinä että tosiystävä tietää kuka on sen naamion tai peilin takana ja pitää siitä ihmisestä riippumatta siitä mitä hän tekee tai sanoo, riippumatta siitä onko hänestä mitään hyötyä tai iloa. Kuulostaa tutulta, samalta mitä monesta paikasta on kuullut lentävinä lausahduksina, mutta sillä hetkellä ekaa kertaa todellakin tajusin mistä on kyse. *sydän*

Ystävät on.

Todellinen ystävyys ei ikinä katoa tai vanhene... Parhaita esimerkkejä ovat ne hetket kun näet vanhan ystävän pitkästä aikaa, on voinut kulua jopa kuukausia siitä kun on viimeksi nähty, ja huomaa, että mikään ei ole muuttunut. Kuin edellinen tapaaminen olisi ollut eilen.

Ystävyydellä ei ole parasta ennen päivämäärää.*plur**sydän*

[q]£e££u:
Ystävyydellä ei ole parasta ennen päivämäärää.*plur**sydän*
[/q]

Aamen. Meikä asui ulkomailla about kolme vuotta, ja kun palasin takaisin, samat rakkaat ystävät oli täällä odottamassa ja juttu luisti heti samaan tahtiin kuin en olis koskaan ollutkaan poissa.

Miun paras ystävä on eräs tytskä!!!

Tavattiin mun entisen parhaimman ystävän kautta, jonka tyttöystävä hän oli!
Kun ne eros aloin hengata kummankin kanssa kunnes huomasin että pidän tästä tytöstä enemmän kun "exästä!"

Ollaan tunnettu ala-asteen neljänneltä asti ja ollaan kummatkin nyt parin kympin vaiheilla! (Mie 21, hän 20)

Ystävyys ilmenee luottamuksena toiseen!
Se kertoo huolensa mulle ja mä sille!
Se on auttanu mua niiiin monesti kun on ollu vaikeeta!

Ollaan myös tapeltu välillä kun ei aina voi olla samaa mieltä!
Välillä (okei, aika usein) auotaan päätä toisillemme ihan vitsillä! Meillä on ihan oma huumori!
Mutta, sitten välillä vakavoidutaan ja aletaan puhua asioista ihan kunnolla!

Se on kyllä taattua että hauskaa meillä on kun yhdessä ollaan!
Se on mahtava tyttö ja mä rakastan sitä! *sydän*

Nonnih...

Isona välimerkkinä voi käyttää huutomerkin sijasta myös pistettä.

Mul on paljon kavereita.Ongelma vaan on just se,ku niit ei jaksa katella....Se touhu on välil niin kaksnaamasta ja lapsellista.Onneks on pari YSTÄÄVÄÄ,joitten kanssa voi olla ihan oma ittensä,Ei aina tarvi miettii mitä suustaan päästää,ku ne kyl tajuu...Ja jos ei tajuu,ni rohkenee kysyy.Ja siihen voi luottaa ettei asiat mee eteeppäin.Mä voisin stoorata näistä jutuista vaikka kuinka,mut ketään ei taida kiinnostaa. *nauru*Mut Tenelle ISO kiitos,jooka on yks niist harvoista helmistä mun tutuissani. *hali**sydän**aplodit*

Bash.org:sta revittyä:

"<Korras> friendship among women: one doesn't come home one night, and tells her bf that she spent the night with a female friend of hers. bf calls 10 of her friends, and none know a thing.
<Korras> friendship amongst men: same thing happens. man says he spent the night at a friends place. gf calls 10 of his friends. 8 confirm he has been there, and the two others say he's still there."

Tämän takia on myös kivaa olla poika.

[q]Epailija:
Bash.org:sta revittyä:

"<Korras> friendship among women: one doesn't come home one night, and tells her bf that she spent the night with a female friend of hers. bf calls 10 of her friends, and none know a thing.
<Korras> friendship amongst men: same thing happens. man says he spent the night at a friends place. gf calls 10 of his friends. 8 confirm he has been there, and the two others say he's still there."

Tämän takia on myös kivaa olla poika.
[/q]

Just näin...*joo**nauru*

Mulla on kavereita paljon, ystäviä kohtuullisen paljon ja todella hyviä ystäviä muutama. Ja noiden kolmen luokittelun välillä on suuren suuri ero. Vaikka aina sanotaan, että ystäviä ei voi olla liikaa, mutta minä en allekirjoittaisi tota. Kun on muutama oikein hyvä niin huomaa ettei aika ihan oikeasti riittäisi jos niitä todella hyviä olisi 100. Kaverit ja muuten vaan ystävät on sitten asia erikseen -niitä nähdään kun on aikaa ja välillä saattaa venähtääkin se näkeminen. Mutta niiden parhaimpien ja läheisiempien kanssa näkee ainakin joka viikko ja jos ei ehdi näkee niin ainakin jokapv on jotenkin yhtydessä. Kavereiden kanssa käy bilettämässä sillontällöin, kun taas niille vähän tärkeimmille voi kertoa lähes mitä tahansa elämästään. Ne on mukana niin myötä -kuin vastamäessäkin. Puolitutuille/kavereille kaikkea ei kerrota, todellakaan.

Mutta nuo todella hyvät ystävät tunnistaa myös siitä, että se ystävyys kestää vuosia ja vaikka ei oikeesti ehtisi elämäntilanteiden takia näkemäänkän usein niin se ystävyys silti kestää. Mun yks parhaimmista ystävistä on asunut mun lähellä viimeksi ala-asteella ja nykyään Keski-Suomessa. Seuraava etappi hänellä on Espanja joten välimatka kasvaa jälleen.. mutta vuosia ollaan hyviä ystäviä oltu enkä usko että tuokaan tuhansien kilometrien väli mitään tuhoaa. Onhan puhelimet, sähköpostit, meset ja netti kokonaisuudessaan. Jaa lomiakin on suhteellisen useinet pystyy näkee kyllä. Näin kun sitä aikuisemmaks tulee niin huomaa, ettei se ystävyys ja kestävyys tarkoita sitä et näkee _usein_. Se ystävyys nimenomaan mitataan sillä että kestääkö jos ei jokapv olla näkemässä ja käsikädessä kauppaankin kulkemassa.

Hmm.. miehiä on aikapaljon ystävinä. En voi rajata että jompaa kumpaa sukupuolta olis enemmän ystävänä vaan kyllä se aika tasasesti on niin että on niin miespuolisia kun naispuolisiakinl. Ja noista läheisimmistäkin löytyy molempia. Tämäkin asia mikä muuttuu aikuisuuden kynnyksellä; monilla naisilla alkaa olee niitä miespuolisia ystäviä todella paljon, kun vielä nuorempana ne oikeat YSTÄVÄT olivatkin tyttöjä..

Mutta yhtäkään ystävää en pois vaihtaisi enkä pois antais *sydän*

Emme voi elää vain itsellemme. Tuhat säiettä yhdistää meidät muihin ihmisiin, ja näitä säikeitä pitkin, myötätunnon lankoina, tekomme kulkevat syinä ja palaavat seurauksina.

-Herman Melville (1819-1891)-

Ihan todellisia ystäviä taitaa löytyä kourallinen, tuttavia sitten kiljoona.

Parhaista parhain on kaveri, jonka opin tuntee ekalla luokalla joskus seittemän vanhana. :P
Joskus koulussa oli neljän hengen ryhmät, siinä sitten irvistelin pojalle joka tuli keskisuomesta ja koulupäivän jälkeen se kysyi että haluunko nähdä sen batman-auton.

Toinen tärkeä kaveri on niin helvetin energinen tapaus jonka opin tuntemaan paremmin yhden bändin kautta, jossa kummatkin soiteltiin.

Se on kyllä kumma, että miten niin erilaiset persoonat voivat olla keskenään niin hyvissä väleissä jos ei muuta, siinä ainaskin oppii miettimään asioita toisellakin tavalla

Nykyään ei kyllä enään niin hirveästi nähdä, mutta yleensä kun nähdään niin silloin on aina hyvä päivä tiedossa

Muutama oikeen hyvä ystävä löytyy. Ystävien kanssa voi jakaa kaikki ilot ja surut sitten on mukavaa vaan olla yhdessä

Tjaah, tosi hyviä ystäviä oli. Nykyään jonkin verran tuttuja ja puoltuttuja. Hieman kurjaa sinänsä että jos haluaisin avautua asioista niin ei eipä ole oikein ketään kelle voisin purkaa niitä. :-|

[q]mange, 4.7.2005 21:12:
Hieman kurjaa sinänsä että jos haluaisin avautua asioista niin ei eipä ole oikein ketään kelle voisin purkaa niitä. :-|
[/q]

Mulla on kyllä pari ystävää jolle voisin avautua asioistani, mutta eipä juuri tee mieli tehdä sitä kun mulle vaan nauretaan yms.

[q]Windy, 27.1.2005 21:59:
Todellinen ystävyys ei ikinä katoa tai vanhene... Parhaita esimerkkejä ovat ne hetket kun näet vanhan ystävän pitkästä aikaa, on voinut kulua jopa kuukausia siitä kun on viimeksi nähty, ja huomaa, että mikään ei ole muuttunut. Kuin edellinen tapaaminen olisi ollut eilen.

Ystävyydellä ei ole parasta ennen päivämäärää.*plur**sydän*
[/q]

Juuri näin Mä olen aika huono pitämään yhteyttä ystäviin mut tosi ystävän tunnistaa siitä, et kun tavataan pitkän ajan kuluttua, juttu jatkuu niin kuin ei oltais ikinä oltukaan erossa *sydän*

Mull on ehkä kaks parasta ystävää, toisee tutustuin kesällä enne ekaa luokkaa ja siit asti ollaa 'leikitty' yhessä, riitoja ollu, mut kaikest ollaa ylipäästy, onneks *sydän* . Sit on toinen, joka on mulle maailman tärkein ihminen, tuntenu ala-asteelta sen kaa ei olla mistää riidelty, mut mielipide eroja löytyy monestaki aiheesta .

Lukios luulin et olis ollu montamonta todellista kaveria, mut vain muutama, siis todellla harva, on jäänny lukion jälkee... ikävä kyllä. Pilemaalmasta oon saannu iha kamalasti uusia tuttuja ja kavereita, niist yks poika on ylimuiden, voin kertoo sille ihan kaiken ja se jaksaa kuunnella ja itekki miellää kuuntelen sen höpinöit .

Ku muutin pois pk-seudult, menetin monta kaverii siinä, et niit ei enää jaksanu kiinnostaa ottaa yhteyttä, ja mä kyllästyin olee se joka pitää huolen suhteista. Ja se etten tutustunu aluks oikeestaa kenenkää täällä oli tosi raskasta. Nyt on onneks tutustunu muutamaa mahtavaa ihmisee, joist voi tulla vaiks mitä ajan mittaa . Vaiks kaveripiiri on kutistunu tosi pieneks on mukana enää vaa ne, jotka oikeesti arvostaa ystävyyttä ja tietää ettei ne petä luottamusta *sydän*

Paljon kavereita, ja yksi oikea ysti joka raahautuu mukana kyllä kaikki ylä-ja alamäet*plur*
Tykkään olla paljon yksin ja tiettyä hiljentymistä omalle itselleen täytyy toteuttaa. Kummasti ne "parhaat" ystävät katoaa ajan myötä... osa kasvaa eri suuntiin. Surullisinta on se kun tapaa vanhan tutun piiitkästä aikaa,ja MITÄÄN puhuttavaa ei löydy.*justjoo* Oon huomannut myös sen,että osa porukkaa odottaa mun muuttuvan ajan myötä aikuiseksi,ja alkavan käyttäytyä sen mukaisesti. Ei kun bleiseriä päälle ja sitä rataa. Mutta onneksi on vielä ihmisiä,jotka rakastavat mua sellaisena kun olen*sydän*
Lähipiiristä ei löydy kuin muutama ihminen jolla olisi sama musiikkimaku... Joten bileseuraa ei tosiaankaan tahdo löytyä. että näin.

0% luottoa muihin ihmisiin, kun on tullut niiiin paljon paskaa niskaan. *släp**kivatsulle**grr*