Liftaaminen

Tampereella ku oli nyt kesällä bileet, niin mä liftasin seuraavana päivänä takas stadiin.. Ihan hyvin meni. Sain aluksi kyydin Pirkanhoville ja sit siitä eteenpäin suoraan Helsinkiin. Aion luultavasti liftata vielä jatkossakin.. Tietenkin pitää kattoo kenen kyytiin menee!

jussina ei pahemmin julkisilla päässyt tammisaareen joten päätettiin mennä kirkkonummelle asti junalla ja siitä sitten liftattiin Ekenäsiin. Kaks jätkää seisoi tien varrella, eikä mennyt kuin about 10 minsaa niin saatiin kyyti. Hyvä tsägä, eikä ottanut edes tippiä! :)

juu, kyllä sitä tulee liftailtua.
halpa tapa matkustaa.. joskin välillä vähän rasittava*igor*
ja kyllähän se on ekologistakin... ettei vaikka itekseen autolla huristele.
*joo*ja on siinä oma hullu viehätyksensä kuiteskin*joo*

jos sitten kuitenkin liikkuu autolla, mielellään otan liftareita kyytiin...
niitä vaan ei kauheesti tuolla näy..
viimeksi kyytiin kiipesi sellanen tosi hassu elämäntapa-luonto-hihhuli-hippi!*hihu*
oli kyllä hauska matka sen juttuja kuunnellessa.

Itte ei oo ikinä tullu liftattua. Jotenkin ei kiinnosta hypätä kenenkään tuntemattoman kyytiin roadtripille. Tosin en epäile etteikö vois olla ihan kiinnostava tempaus sinällään.

Hmmm...kaipa tuota vois kyllä joskus ihan muuten vaan kokeillakin. Laitetaan ylös to-do-listalle...

Joskus teininä liftattiin kaverin kanssa kotia kohti bilereissulta. Kyytiin ottaneet pojat sitten suostuttelivat meidät lähtemään heidän mukanaan aivan eri suuntaan... Ja kun pienessä sievässä oltiin, ajatus kuulosti sillä hetkellä erittäin kiinostavalta ja jänskältä Todellisuus iski aamu kuuden aikaan ja päätimme heti perille saavuttuamme lähteä takasin. Pojat vaan eivät olleet enää niin avuliaita. Siispä taas liftaamaan... Paniikki iski kun näkyi kyltti ”Tampere 64”. Eli olimme aivan liian kaukana kotoa. Väsynyttä taaperrusta 3-tietä pitkin n. 2 tuntia, kunnes saimme kyydin. Eikä vieny ees kotiin saakka, vaan liftasimme vielä toiseen kyytiin. Kotona joskus 10 aikoihin ja äiti oli tyytyväinen

Jäi sen verta traumoja, etten sen jälkeen ole enää peukkua nostanut.
Kylläpä nuorena tuli tehtyä kaikkea hassua. Onneks ei käyny hassummin.

Kaverin kanssa on välillä tullut liftattua. Yleensä kesäisin festereille, tai muuten vaan telttailemaan
Mukavia ihmisiä on ollut, juttu luistaa ja määränpäähän on aina päästy suhteellisen helposti.
Ottaisin mieluusti kyytiin liftareita, mutta se taitaa olla katoava matkustusmuoto. Yksin en kyllä ole matkustanut, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Silloin kannattaa laittaa kaverille esim sen auton auton rek.nro jonka kyytiin hyppää, jos yhtään epäilyttää...

teininä tuli liftattua kaverin kaa ties minne päin Suomea ja takas Hesaan. kyyditsijöitä on ollu laidast laitaan, mut hengissä on selvitty. vaikka välillä on vähä mietityttäny...
viime aikoina on liftailut jääny vähemmälle. ens viikolla tosin täytyy varmaa mennä tien varteen, jos ei järjesty kyytiä Lahteen. toivottavasti pinkillä tukalla saa kyydin. teininä tuntu olevan välil vaikeeta, ku oli musta tukka ja mustat vaatteet...

Liftaan aika harvoin, yleensä silloin kun olisi päästävä vaan matkaan, pois sieltä, missä ikinä onkin ja joskus myös päästäkseni johonkin nimenomaiseen paikkaan. Viimeksi liftasin eräänä aamuna silloisesta kodistani Porvoosta kouluun Helsinkiin. Aamuruuhkassa oli kuin olikin joukko ystävällisiä ja kiireettömiä naisia, jotka ottivat kyytiin. Myöhemmin keväällä tämä samainen naisporukka tarjosi minulle aivan oma-aloitteisesti toisenkin kyydin , kun seisoin samalla pysäkillä bussia odottamassa, vaikkei sillä kertaa ollutkaan peukku pystyssä!

Itse pyrin ottamaan liftaajan kyytiin aina kun autossa on tilaa ja voi turvallisesti pysäyttää. Liftauksen vaarallisuuteen kommentoin vain että kaikki on suhteellista. Tiedänpä minäkin monta tyttöä, jotka ovat vannoutuneita liftauksen vastustajia, mutta lähtevät kyllä usein ja liiemmin epäröimättä tuntemattomien matkaan jatkoille ravintoloista. Sellainen vielä pisti silmään, että joku antoi ymmärtää maksaneensa liftistä. Miksi ihmeessä? Mielestäni liftaus on perinteisesti "ilmaista" ja liftarilta on sopivaa odottaa keskusteluseuraa ja kohteliaisuutta, pitäisinpä viimeksi mainittuja liftarin velvollisuuksinakin, mutta kyydistä maksaminen ei mielestäni liftauskulttuuriin kuulu.

aika heikoilla on jos pitäs käänni reisun jäkeen liftata persaukisena himaan 20 km päästä..
joskus säkällä on onnannut mutta sitten kuin sattuneen säkän johdosta tuhlaa taas kaikkiraha siinä uskossa et pääsee liftillä niin ei onnaa..

Kerran liftasin nuorempana kaverinkaa laskettelumäeltä mökille. Oli muuten n.1.5km kävely reissu. Ku sitten vihdoin pysähty sellanen aikas vanha pariskunta nii sanottiin vaa et mulla meni jalka paskaks ja ei oikeen pysty kävelee mökille. Kokeiltiin seuraavan päivän uudestaan ja sama auto ajo ohi, arvatkaa vaa ottiko kyytiin.

Olen liftannut, mutta toistaiseksi ei ole vielä kukaan kyytiin huolinut

Oon liftannut nuorempana = 15-18v. Nyt myöhemmin kun ajattelee, niin aika varomatonta ja arveluttavaa touhua välillä.

Osa kokemuksista on ihan hyviä; reissuja festareille Helsingistä Rantarockiin ja muille festareille. Yleensä aina sattui löytymään sinne meneviä autoja, joten yhdellä kyydillä pääsi, mutta on sitä tullut myös öitä vietettyä Hki-Tku moottoritiellä pariin otteeseen... Kerran kypsyttiin Salon kohdalla sen verran, että mentiin kotiin Helsinkiin aamujunalla, joka tuli Turusta. Lippurahaa ei tietenkään ollut, mutta lyöttäydyttiin porukkaan, joka oli tulossa satamasta Ruotsinlaivalta, ja ei siinä konnarit mitään lippuja kyselly...

Kerran kaverin kanssa nappuloina liftattiin Tukholmasta Hulfsfredin ( tai jotain sinnepäin) festareille, ja silloin 3 jotain vähän eksoottisemman näköistä miestä poimi meidät kyytiin. Kauhuissani katsellin 160km/h mittarilukemaa ja jossain vaiheessa he pysähty ja ajoi sivuum, kyselläkseen, että miten me ollaan ajateltu maksaa matka...? Silloin iski sellanen paniikki, ettei montaa vastaavaa ole elämänaikana tullut vastaan. Itkua siinä kai tuherrettiin ja päästiin pois. Siihen loppu meikäläisen liftaukset kuin seinään. Kokemus oli lievästi sanottuna painajaismainen!

Mien en liftaa, mutta otan kyllä kyytiin, jos joku kyytiä kaipaa. Toki löytyy näitäkin tapauksia, joissa on anettu hyvä kuva suomalaisesta huumorista ulkomaalaisia kohtaan. Olin kaverini kanssa ajelemassa kotia kohti alku illasta kun auton valokeilaan ilmestyi pieni keltainen mies peukalo pystyssä. Minähän tietenkin hidastin ja vedimme kaverin kanssa naaman kunnon virneeseen ja ajoimme ohi peukalot pystyssä. Tsemiä kyllä se siitä!
Liftareiden kuskaaminen on mukava tapa tutustua ihmisiin ja joskus siitä hyötyy itsekin mukvasti. Jos joutuu poikkeamaan reitiltä pitkältikin saattaa hyvinkin saada kiitoksen rahallisena tai...
pusu poskelle on melkein aina tullut palkinnoksi, joskaan miesten ei varmasti sitä kannata minun kohdalla kokeilla. Saatan meinaan antaa semmosen pusun takaisin, että taju lähtee...
Toisaalta en jaksa arvostaa joidenkin tyyliä ajella alkuun keskelle ei mitään ja vielä siitäkin syrjään ja sen jälkeen ruveta tinkaamaan maksua luonnossa, mutta valitettavasti niitäkin löytyy.

liftaan lähes aina, kun jonnekin pitää päästä. Jos on kiire, niin silloin valitsen junan tai dösän, mutta esim. tampereelta ouluun pääsee useimmin nopeammin liftillä kuin junalla.

Mä oon kerran liftannut mun äitin kanssa*nauru*

Ei oo tullu kyl liftattuu enkä kyl usko et koskaan tuleekaan ikinä ei tiiä millasen tyypin kyytiin sitä joutuu ja pääseekö ees perille....

Mä liftaan aina viikonloppusin (pe-la) yöllä ku oon ollu jossai juhlimas, tosin vaan sellasille autoille mil on sellanen keltanen valohommeli katol

Aika huono tuuri saa olla, jos Suomen väkiluvusta hyvin pieni osa on psykopaatteja ja sellanen sattuu ottamaan kyytiin... Itse aloitin liftaamisen 14-vuotiaana ja vielä tässä hengissä ollaan Kaikkea on sattunut, niin positiivista kuin myös negatiivistakin. Enimmäkseen kyytiin ottavat sellaiset ihmiset, jotka ovat itsekin joskus liftanneet (tietävät ainakin, millaista se on seistä tuolla tienposkessa) ja kuosaajat (jotka nyt yleensä ovat hieman avaramielisempiä sekä auttamishaluisia)

Tää on jotain sellasta mitä mun tekis mieli tehdä joskus, lähteä kiertämään Suomenmaata liftaamalla.
Onhan tuosta aina varoiteltu että ties mikä raiskajamurhaaja sut voi ottaa kyytiin ja löydyt jostain ojan pohjalta (jos löydyt) Onhan se toinenkin puoli, että kuka uskaltaa ottaa liftarin kyytiin... ties mikä raiskaajamurhaaja se liftaaja sitten on
Eiköhän tässä oo jo sen verran ikää, elämän kokemusta ja varovaisuutta karttunut että osais selvitä hengissä liftireissulta. Eräs kaverini liftasi pariviikkoa sitten Tampereelta Raumalle... torstaina klo 1:30 alkaen ja päätyi klo 5 aikoihin määränpäähänsä, joten uskon että liftaaminen ei ole sitä pelkkää peukun pystyssä pitämistä vaan sillä voi oikeasti päästäkkin jonnekkin.
No kyseessä oli nainen, ja olen sen verran sukupuolisidonnainen että uskon naisen saavan helpommin liftillä kyydin kuin miehen... olenkon väärässä? nje?

No ehkäpä pääsen tämän unelmani joskus toteuttamaan, yksin sitä välttämättä en haluaisi tehdä... mutta suuremman porukan kanssa siinä voisi olla myös omat ongelmansa. Pitää vaan löytää se oikea henkilö tekemään tämän elämysmatka kanssani

Sillon oon liftannu kun on ollu todellinen pakko. Esim. yks viikonloppu vaihtoehtona oli liftaus himaan tai seuraavan dösän venaaminen (n. 2h) Hakunilassa klo 4 yöllä. Kumpi sitten on riskialttiimpaa, mene ja tiedä.

Joskus kyl autoilijat ihan kyselee että tarviitko kyydin kun tällänen nuori tyttönen seisoskelee jossakin bussipysäkillä keskellä yötä yksikseen.. Mut kyytiin meen todella vaan sillon kun on ihan pakko.