Miksi ihminen haluaa päihtyä?

Back to päihdekeskustelu O

No en ymmärrä.. musta o huomattavasti kivempi herätä aamulla siihen ku o hyvä fiilis ja ei oo kissa käyny paskoo suuhun ja jopa muistaa kaiken edellisestä illasta!

mä oon dokannu elämäni aikana jonku 5-6x ja mulle tulee sellanen ahdistus et haluunki pääni selväks äkkiä ja oon tosi herkkä laattaamaan.. eli viina ei sovi mulle nii millää... plus se o pahaa

[q]mku, 27.11.2006 11:47:
Joo, jotkut ihmiset on sitä mieltä että kalsarikännäys on jotenkin säälittävää ja merkki alkoholismista tai jotain. Joskus miettii että miksi edes lähdetään ulos kun etkot ja jatkot on yleensä ne parhaat jutut
[/q]
Joono etkoilla ja jatkoilla ollaan jo ihmisten ilmoilla sosiaalisessa tilanteessa =)

Itse ainakin monesti huomaan humalan ihan selkeimmin kun ihan himassa yksin lipittelen ja katselen vaikka telkkaria tai tutkailen sitä pään ja ruumiin sisäistä olotilaa ja aistikokemuksien muutoksia.
Ulkoilma, tilan ahtaus, valon määrä ja mitä kuulee vaikuttaa aika rankasti siihen kokemukseen. Ainiin ja kuin turvoksis masu on =P

[q]$, 19.10.2006 05:44:
Koska kolmivuorotyö syö miestä
[/q]

Koska [o]kolmivuoro[/o]työ syö miestä.
+ päihtyminen on yleensä ihan hauskaa.

Mä oon kyl sitä mieltä, et monet ihmiset juoksee pakoon todellisuutta päihtymällä. Voi olla, et tän reaktion aiheuttaa joku traumaattinen, vaikeasti käsiteltävä kokemus menneisyydessä. Pitäs vaan oppii käsitteleen asiat, ni vois oppii elään onnellisena.

En mä koe, että välttämättä haluaa päihtyä.

Itse ainakin pidän ihan tissuttelusta ja pienestä sievästä, mutta varsinainen päihtyminen ei ole mulle mikään must.

Mielummin mä otan itte sen lasin viskiä himas ku lähden ottaa sen lasin ulos yleisellä tasolla. Ihan hinnan takia ja koska oon laiska lähtee ulos. Mutta toisaalta onhan siinä ulkona istumises aivan eri fiilis ku olla kotona möllöttää. Ei aina tosin parempi ollenkkaan.

Rahalla nyt ei oo mun kännien kanssa tekemistä, Kaikkeen kuluu rahaa joten turha sitä on itkee viinan hintaa. Viina on kaiken lisäks suht halpaa jos vertaa esim tcg: peleihin joita harrastan. :)

koska joskus vaan mopo karkaa käsistä...

ja oikeastaan joskus on jopa kiva olla kännissä varsinkaan kun sitä ei tosiaankaan tule tehtyä kovin monesti kuukaudessa...

koska se on useimmiten aika kivaa :D

yhdyn edelliseen: koska se on hauskaa! eikä vielä tässä iässä ole ainakaan mitään pitkäaikaisvaikutuksiakaan kärsittävänä

[q]Kolera, 27.11.2006 11:45:
Kuinkas moni ihminen täällä ei ikinä vedä kalsarikännejä tai ei ymmärrä yhtään kyseistä toimintaa? Tossa tuli just taas yhen kaverin kanssa keskusteltua et miks ees vedät kalsareita. Hän ei vaan pysty ymmärtämään että juodaan viina ellei olla lähtemässä baariin tai muuten vaan härvää ihmisten ilmoille.[/q]


Tämä onkin varsin mielenkiintoinen kysymys. Aloin miettiä asiaa omalta kohdaltani, ja on varmaan niin, että en ole koskaan vetänyt kalsarikännejä. Olen kyllä yrittänyt, mutta ei se kalja vaan maistu, jos yksin istuu himassa.

Esimerkiksi levyjä on mukava soitella yksinkin pienessä nousussa, mutta ei juominen oo koskaan yksin soitellessa kännin asteelle ehtinyt. Ei vaan maistu. Mutta ootas vaan, kun tulee pari kaveria kanssa vaihtamaan levyä lautaselle, ni johan alkaa bisseäkin kulumaan ihan eri malliin :)

kadottaakseen estonsa
rikkoa rajansa
kokeakseen uutta
matkustaakseen kauas
..

Jopas, juurikin kokonaista kaksi-kolme päivää sitten lämpimässä suihkussa tätä mietiskelin. Mieleeni tuli semmoinen tekijä kuin minäkuvan, todellisen minän ja ympäristön muodostamien odotusten ristiriita ja tämän ristiriidan minimointi/eliminointi.
Tämä selittäisi ainakin sen miksi kukakin mieltyy eri päihteisiin.

Ihminen tekee duunia –> ihminen haluaa päihtyä.

Näin se ainakin mun kohdalla menee. Lomilla ja vapailla ei tarvi dokata, kun on muutenkin kivaa.

[q]katrihana, 4.1.2007 02:58:
Jopas, juurikin kokonaista kaksi-kolme päivää sitten lämpimässä suihkussa tätä mietiskelin. Mieleeni tuli semmoinen tekijä kuin minäkuvan, todellisen minän ja ympäristön muodostamien odotusten ristiriita ja tämän ristiriidan minimointi/eliminointi.
Tämä selittäisi ainakin sen miksi kukakin mieltyy eri päihteisiin.[/q]

Hmm. Eli jos mä nyt vaikka vetäisin muutaman lainin piriä, pari shottia lakkaa, pullon viinaa ja jokusen ekstaasipillerin, ja lähtisin tuonne kaupungille perseilemään kamalassa kuosissa, niin se olisi enemmän se todellinen minä, ja ympäristökin diggailisi siitä enemmän kuin selväpäisestä Juhgusta? :P

Täällä (Suomessa): Siks et jaksas tätä jokapäivästä ankeutta
muualla inhimmillisissä olosuhteissa: Siks et sais kaikest kivast maksimit irti



-M

[q]Juhgu, 4.1.2007 08:22:
---
katrihana, 4.1.2007 02:58:
Jopas, juurikin kokonaista kaksi-kolme päivää sitten lämpimässä suihkussa tätä mietiskelin. Mieleeni tuli semmoinen tekijä kuin minäkuvan, todellisen minän ja ympäristön muodostamien odotusten ristiriita ja tämän ristiriidan minimointi/eliminointi.
Tämä selittäisi ainakin sen miksi kukakin mieltyy eri päihteisiin.
---


Hmm. Eli jos mä nyt vaikka vetäisin muutaman lainin piriä, pari shottia lakkaa, pullon viinaa ja jokusen ekstaasipillerin, ja lähtisin tuonne kaupungille perseilemään kamalassa kuosissa, niin se olisi enemmän se todellinen minä, ja ympäristökin diggailisi siitä enemmän kuin selväpäisestä Juhgusta? :P
[/q]

Pöh*justjoo*

Tarkoitin sitä että ainakin joidenkin päihteiden avulla ihmisessä voivat korostua puolet jotka hän muuten peittää tai joiden hän toivoisi olevan vahvempia. Jännä juttu että ymmärsit tuon holtittomana sekakäyttönä ja perseilynä!

[q]katrihana, Jännä juttu että ymmärsit tuon holtittomana sekakäyttönä ja perseilynä!
[/q]

samaa mäki ihmettelin :D

Suomi on talvisin niin vitun tylsä maa, että toi juhgun resepti on lähes tarpeellinen ^^

[q]katrihana, 4.1.2007 11:06:
---
Juhgu, 4.1.2007 08:22:
---
katrihana, 4.1.2007 02:58:
Jopas, juurikin kokonaista kaksi-kolme päivää sitten lämpimässä suihkussa tätä mietiskelin. Mieleeni tuli semmoinen tekijä kuin minäkuvan, todellisen minän ja ympäristön muodostamien odotusten ristiriita ja tämän ristiriidan minimointi/eliminointi.
Tämä selittäisi ainakin sen miksi kukakin mieltyy eri päihteisiin.
---


Hmm. Eli jos mä nyt vaikka vetäisin muutaman lainin piriä, pari shottia lakkaa, pullon viinaa ja jokusen ekstaasipillerin, ja lähtisin tuonne kaupungille perseilemään kamalassa kuosissa, niin se olisi enemmän se todellinen minä, ja ympäristökin diggailisi siitä enemmän kuin selväpäisestä Juhgusta? :P

---


Pöh*justjoo*

Tarkoitin sitä että ainakin joidenkin päihteiden avulla ihmisessä voivat korostua puolet jotka hän muuten peittää tai joiden hän toivoisi olevan vahvempia. Jännä juttu että ymmärsit tuon holtittomana sekakäyttönä ja perseilynä!
[/q]

Ehkä se vaan tietää just mitä meinaat ja koittaa korostaa sitä ristiriitaa, koska pelkää. Mistä sitä tietää ? :) Mut sull on ihan kivoja ajatuksia noin niinku muuten, keep it up, both of yous! (:

[q]Koera, 27.11.2006 11:45:
Kuinkas moni ihminen täällä ei ikinä vedä kalsarikännejä tai ei ymmärrä yhtään kyseistä toimintaa? Tossa tuli just taas yhen kaverin kanssa keskusteltua et miks ees vedät kalsareita. Hän ei vaan pysty ymmärtämään että juodaan viina ellei olla lähtemässä baariin tai muuten vaan härvää ihmisten ilmoille. Ihan kiinnostais vaan et onko tämä kyseinen ajattelumalli kuin suosittua. Kun nyt tunnen 2 tällaista yksilöä.
[/q]

Kolmas ilmoittautuu! Olen vuosien myötä tajunnut ettei alkoholi ole "mun" päihde. Aloin juoda 19-vuotiaana kun pojat opetti mut tavoille, mutta en tähän päivään mennessä ole kyennyt saamaan humalatilasta mitään mainittavaa hyvää oloa irti. Koskaan en ole juonut niin että muisti menisi, mutta sellainen tila tuskin on omiaan tuomaan esille alkoholin mahdollisia positiivisia vaikutuksia. Yleensä juodessani muutun heti (tai viim. 2 h sisällä juomisen aloittamisesta) vain väsyneeksi, sulkeutuneeksi, pahoinvoivaksi ja saan päänsärkyä.

Mulle alkoholin käyttö on lähinnä sosiaalisen hyväksynnän hakemista ja joukkoon sopeutumisen helpottamista. Usein on kuitenkin oman illan kannalta parempi juoda yksi tai pari ja välttyä kysymyksiltä ja pysyä edes sen verran samalla aaltopituudella hyvinkin humalaisten kavereiden kanssa, etteivät jutut kuulosta aivan idiooteilta. Jossain vaiheessa koitin juoda enemmän, josko dokaamisen ihanuus mulle avautuisi, mutta kun lähes viiden vuoden harjoittelu ei saanut aikaan mitään ahaa-elämyksiä, päätin luovuttaa.

Nykyisin juomiseni on muuttunut taas vähäisemmäksi. Ei tulisi mieleenkään juoda yksin vain juomisen ilosta. Hassua on mielestäni se, että suvussani kulkee alkoholismi sosiaalisena tai geneettisenä perintönä, mutta silti en koe viehtymystä viinaan. Olen miettinyt, johtuuko se siitä, että suhtautumiseni alkoholiin ja humalatilaan on lapsuuden kokemuksistani johtuen pohjimmiltaan hyvin kielteinen ja jopa pelokas. Yleensä en anna sen häiritä itseäni, mutta välillä en voi olla miettimättä, menetänkö jotain kokemisen arvoista kun katson muita, joilla näyttää olevan humalassa niin hauskaa.

Vasta viime syksynä eräs ihana ystäväni sai minut tajuamaan jotain, mikä lopetti moisen lapsellisen murehtimisen. Pohdin miten epäreilua on olla suorastaan yliempaattinen ihminen ja kärsiä läheistensä pahoinvoinnista paljon enemmän kuin on kohtuullista. Ystäväni käänsi asian toisinpäin: empaattisena ja intuitiiivisena ihmisenä minun on helppo imeä myös positiivista energiaa ympäristöstäni ja antautua sen vietäväksi sekä olla ns. oma itseni. Hetken mietittyäni totesin hänen olevan oikeassa: bileissä en tarvitse päihteitä rentoutumiseen, sillä niiden rentoutuneessa ja lämpimässä ilmapiirissä olen automaattisesti itsekin samanlainen. Musiikin, onnellisten hymyjem ja yhteisöllisen tunteen aistiminen ovat se, mitä tarvitsen.

Edit: Voi olla että jokin toinen substanssi sopis mulle paremmin, mutta ne on laittomia ne. Ja toisekseen, mietin jo joskus teininä että tuskin on olemassa mitään, millä maailma muuttuisi vielä kauniimmaksi kuin mitä se elämässäni parhaimmillaan on ollut ja jos on, en ehkä halua tietää siitä.

[q]terraluna, 1.4.2008 21:12:
---
Koera, 27.11.2006 11:45:
Kuinkas moni ihminen täällä ei ikinä vedä kalsarikännejä tai ei ymmärrä yhtään kyseistä toimintaa? Tossa tuli just taas yhen kaverin kanssa keskusteltua et miks ees vedät kalsareita. Hän ei vaan pysty ymmärtämään että juodaan viina ellei olla lähtemässä baariin tai muuten vaan härvää ihmisten ilmoille. Ihan kiinnostais vaan et onko tämä kyseinen ajattelumalli kuin suosittua. Kun nyt tunnen 2 tällaista yksilöä.

---


Kolmas ilmoittautuu! Olen vuosien myötä tajunnut ettei alkoholi ole "mun" päihde. Aloin juoda 19-vuotiaana kun pojat opetti mut tavoille, mutta en tähän päivään mennessä ole kyennyt saamaan humalatilasta mitään mainittavaa hyvää oloa irti. Koskaan en ole juonut niin että muisti menisi, mutta sellainen tila tuskin on omiaan tuomaan esille alkoholin mahdollisia positiivisia vaikutuksia. Yleensä juodessani muutun heti (tai viim. 2 h sisällä juomisen aloittamisesta) vain väsyneeksi, sulkeutuneeksi, pahoinvoivaksi ja saan päänsärkyä.

Mulle alkoholin käyttö on lähinnä sosiaalisen hyväksynnän hakemista ja joukkoon sopeutumisen helpottamista. Usein on kuitenkin oman illan kannalta parempi juoda yksi tai pari ja välttyä kysymyksiltä ja pysyä edes sen verran samalla aaltopituudella hyvinkin humalaisten kavereiden kanssa, etteivät jutut kuulosta aivan idiooteilta. Jossain vaiheessa koitin juoda enemmän, josko dokaamisen ihanuus mulle avautuisi, mutta kun lähes viiden vuoden harjoittelu ei saanut aikaan mitään ahaa-elämyksiä, päätin luovuttaa.

Nykyisin juomiseni on muuttunut taas vähäisemmäksi. Ei tulisi mieleenkään juoda yksin vain juomisen ilosta. Hassua on mielestäni se, että suvussani kulkee alkoholismi sosiaalisena tai geneettisenä perintönä, mutta silti en koe viehtymystä viinaan. Olen miettinyt, johtuuko se siitä, että suhtautumiseni alkoholiin ja humalatilaan on lapsuuden kokemuksistani johtuen pohjimmiltaan hyvin kielteinen ja jopa pelokas. Yleensä en anna sen häiritä itseäni, mutta välillä en voi olla miettimättä, menetänkö jotain kokemisen arvoista kun katson muita, joilla näyttää olevan humalassa niin hauskaa.

Vasta viime syksynä eräs ihana ystäväni sai minut tajuamaan jotain, mikä lopetti moisen lapsellisen murehtimisen. Pohdin miten epäreilua on olla suorastaan yliempaattinen ihminen ja kärsiä läheistensä pahoinvoinnista paljon enemmän kuin on kohtuullista. Ystäväni käänsi asian toisinpäin: empaattisena ja intuitiiivisena ihmisenä minun on helppo imeä myös positiivista energiaa ympäristöstäni ja antautua sen vietäväksi sekä olla ns. oma itseni. Hetken mietittyäni totesin hänen olevan oikeassa: bileissä en tarvitse päihteitä rentoutumiseen, sillä niiden rentoutuneessa ja lämpimässä ilmapiirissä olen automaattisesti itsekin samanlainen. Musiikin, onnellisten hymyjem ja yhteisöllisen tunteen aistiminen ovat se, mitä tarvitsen.
[/q]
Neljäs vois ilmoittautua myös, vaikka quoteet lähes 1,5 vuotta vanhaa juttua :) Tosin itse en juo lähes ollenkaan, poissuljettuna randomit saunabisset ja oikeasti-yhdet siiderit.

O