Lupauksen pitäminen: Korvaamatonta(?)

No siis jos joku on tosiaan luvannu jotain suurta ja ihmeellistä... ja sitten pettää sen lupauksen, niin kyllä sit sen jälkeen on vähän vaikee enää luottaa kyseiseen henkilöön. Ja muutenkin, jos joku valehtelee sellaisesta asiasta, mikä on todella tärkeä toisille, niin ei sekään nyt mitään hirveän luotettavaa kuvaa anna toisesta...

No en tiedä menikö vähän ohi jutusta mut kuitenkin...

Mun mielestä aika itsestään selvä juttu, jos kyse on jostain tosi tosi isosta asiasta, silloin kyl menee luottamus kyseiseen henkilöön, joka rikkoo lupauksensa.
Sellasia pikkujuttujahan tapahtuu koko ajan eikä niistä nyt sen kummemmin kannata hernettä nenään ottaa.
Toisaalta, jos joku koko ajan vaan dissaa tehtyjä lupauksia, vaikka kuinka pieniä, niin kyllä siihen henkilöön menee pikkuhiljaa luotto.

Henk. koht. ite pidän kyllä lupaukset tai ainakin yritän ellei siitä henki mene. Enemmän toi o periaatteesta kiinni ja ehkä Japanilaisena ajattelen asioita hieman eri tavalla, kuin Suomalaiset.

Varsinkin vanhemmiten vahvan ja hyvän kaverisuhteen perusta on lupausten pitäminen (ja moni muukin asia tietysti).

Kokemuksesta tietdän, että mulle ainakin se on tärkeää (jos nyt ei aina ihan korvaamatonta!). Sattuu tosi paljon, jos joku rakas lupaa jotakin ja kerta toisensa jälkeen pettää lupauksensa!

tähän voin sanoo et oon näissä jutuissa aika huono.
en hallitse lupausten pitämistä ja just tossa mietin yks päivä et vois ruveta pikkuhiljaa pitämään noita mitä lupailee.

siis tottakai lupaus pitää pitää, ellei eteen tule mitään _todella_ väistämätöntä, minkä takia ei sitten voikkaan.
En muista millon viimeks olisin sopinut jotain tosi tärkeetä. Mut mielestäni pidän kyl aika usein lupaukseni

Mä pidän aina mun "isot" lupaukset.
Jos esim. mun kaveri ei pidä lupaustaan niin mun suhtautuminen siihen muuttuu yleensä aika välinpitämättömäks... Se muuttuu automaattisesti kaverista tutuksi.

Suurten ja tärkeiden lupausten pitäminen on mun mielestä todella tärkeää. Tietysti kaikki joutuu välillä perumaan jotain pikkujuttuja, eikä se nyt maailmaa kaada, mutta jos joku totaalisesti pettää luottamuksen niin vähän vaikea se on anteeksi antaa..

Lupauksen pitäminen on tärkeetä. Lupauksen rikkominen tarkoittaa että luottamus kärsii. Mä oon huomannu että mä alan välttelemään ihmistä joka on pettäny mun luottamuksen...
*purr**purr**purr*

Alempaa ihmistä saa hakemalla ettiä joka pettää esim. aviolupauksen, itse pystyn sanomaan sen että kun sen lupauksen jollekulle annan niin en sitä petä.

Lupauksen pitäminen on korvaamatonta. Mun kohdalle sattuu jatkuvasti lupauksen pettämisiä, ja ne ei tunnu yhtään kivoilta, varsinki jos kyseessä on joku tärkee ihminen kenen kanssa on sopinu jotain.. Täällä just sen takia istun koneella ku lupaukset on petetty ja muuta tekemistä ei tähän hätään löytyny..*uuh* Miettikäähän ihmiset ennenku petätte lupauksenne...*purr*

[muokattu 12.12.2002 20:57]

Syder:[q]Alempaa ihmistä saa hakemalla ettiä joka pettää esim. aviolupauksen[/q]
Valitettavan monet sitä vaan tekee. Mä en kyllä ymmärrä. Jos on luvannut rakastaa jotain elämänsä loppuun saakka, niin jos ei enää rakastakaan ja jos haluaa olla jonkun toisen kanssa, niin minkä helvetin takia ei sitten voi ottaa eroa ja miksi pitää pettää??? Muutenkin mun moraali suhtautuu tohon pettämiseen aikalaisen tiukasti. En kyllä tiedä sitten miten suhtautuisin, jos omalle kohdalle sattuisi moinen juttu, että kumppanini olisi pettänyt minua...mutta tällä hetkellä voin kyllä ainakin sanoa, että minä en todellakaan pettäisi ihmistä, josta välitän. En tavalla, enkä etenkään sillä toisella...

Ja lupauksen pitämisenhän nyt pitäisi kai olla melkein itsestään selvää. Vaikkei kaikille kyllä tunnu todellakaan olevan.

Lievässä nousuhumalassa juttu luistaa...

[edit] viidessadas viesti jo...huimaa... [/edit]

[muokattu 12.12.2002 22:20]

Avernian:[q]We shall see...[/q]
Epäilevä Tuomas vai Reino Realisti?

Niinhän se on, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma (mitä lie tarkoittakaan tuokaan sanonta), mutta mä ainakin pyrin olemaan ansaitsemani luottamuksen arvoinen. Ajat muuttuvat, ehkä myös ihmiset.

Sovituista asisioista pidetään kiinni.
MUTTA asioista pitää myös pystyä keskustelemaan.

[muokattu 13.12.2002 11:26]

itsestään selvä asia mutta asioita täytyy pystyä arvioimaan tilanteen mukaan. joskus vaan ei pysty pitämään sanaansa, mutta siihen olisi aina pyrittävä. Isommissa asioissa olen itse ehdottoman luotettava, mutta pienemmissä asioissa kuka tahansa voi lipsahtaa...hupsis*voiei*

Tietysti on asioita joita pitää punnita jos lupauksen tms. on rikkonut...
Mutta yleisesti se on mulle melko korvaamatonta ( Nimenomaan suuremmat ja oikeasti tosissaan tehdyt lupaukset) Ja pyrin itse aina pitämään sen minkä lupaan,tai sitten olla lupaamatta.!Näin on!

...Niinpä. Ihmiset on täydellisen epätäydellisiä, kai. Ehkäpä se joka rikkoo lupauksen ei aavista, että asia oli tärkeä? Harva kuitenkaan haluaa loukata. Ihmiset vaan on toisinaan niin ajattelemattomia.

ON hyvä pitää lupauksista kiinni.....menee aika iso herne nenää jos joku ei pidä kiinni lupauksistaan ja siitä tulee ittellekki paska olo jos ei pidä kiinni lupauksista mä olen muutaman kerran mokannu niin et on sopinu päällekkäin jotain ja sit joutunu soittaa toiselle ja sanoo et nyt ei käykkää et nähää vaikka on niin sopinu!!!

Itselleni ehkä pahin on ollut se, kun kaveri on ensin puhunut olevansa mun kaveri (mun mielestä kun se on lupaus, jos sanotaan tyyliin, että ollaan samallaisia kavereita kuin ennenkin) ja sitten myöhemmin pyörtänyt sanansa ja väittänyt ettei koskaan oltukaan kavereita *täh*

Näin tossa MasterCardin mainoksen, ja mieleen heräs kysymys, että kuinka monelle lupauksen pitäminen on korvaamatonta?

Nyt en tarkoita mitään pikku lupauksia, joiden rikkominen tuskin kaataa kenenkään maailmaa, vaan lupauksia kaveruudesta, ystävyydestä, uskollisuudesta jne.

Minkälainen on ihminen, joka pettää lupauksensa ja samaan hengenvetoon valehtelee ettei koskaan mitään ole luvannutkaan?