Filosofointia!

Tää o pakko alottaa uudestaa...

Eli onkos maailma järjen vai aistien vai siitä väliltä tullut homaa ???
Voiko vasta todellisen ymmärryksen kautta sanoo että en elä luolassa vai sit onko koko maailma ainostaa aistien luoma kokonaisuus? Kumpaa me luotetaa ???

Minä olen ainoa olemassa oleva tietoisuus ja TE olette vain mielikuvitustani.
Niinkuin ympäröivä maailma.

aistien luoma kokonaisuus.

Quu aika Berkeley:n kuuloinen teoria? Mut mitäs sit me ollaa ? niitä sun ajatusten luomia heijastuksia...?

Ympäröivä maailma, ja maailmankuva on yhtä meidän tietoisuuden antaman kuvan kans.
Tietoisuus saa informaationsa aisteista ja aivojen työstämästä informaatiosta yhdeksi epämääräiseksi mössöksi.

Koska tietoisuuteen vaikuttavat aivojen prosessoimat aistihavainnot ja todellisuudenkuvat, olemme subjektiivisessa maailmassa, eli toisinsanoen, ympäröivä maailma ja todellisuus on se mitä me luulemme sen olevan.

Myös auktoriteetit vaikuttavat maailmankuvaan meille sosiaalisille olennoille, joita myös ihmisiksi kutsutaan.

On myös olemassa niin sanottu vapaa tahto ja taito kyseenalaistaa kaikki.

Ei siis ole väliä onko havaitsemamme todellisuus "harhaa", koska se on joka tapauksesa todellista meille.

Kuitenkin jossain määrin "todellisuuden" määrittelystä riippuen voimme sanoa todellakin, että voimme sanoa vain omasta todellisesta olevaisuudesta, koska emme voi olla muita kuin itsemme emmekä havaita todellisuutta muina kuin omana subjektiivisina havaintoina.(en olisi henkilökohtaisesti niinkään varma edellämainitusta *vink*).

Edellämainittuihin viitaten voidaan päätellä, että jos joku (vain itse, ei muut) tajuaa ja haivaitsee maailman "todellisen" (ei sillä väliä onko oikeassa vai väärässä) tilan, muodon, ja ympäristön, on oikeassa ja tarvittaessa voi muokata todellisuutta.
Tähän sarjaan kuuluvat aistiharhat, mielenterveydelliset ongelmat, hallusinogeenit, unet, houreet. Emme voi sanoa ovatko ne totta "perinteisessä" mielessä, koska ne ovat havaitsevalle persoonalle totta, vaikka ehkä kausaliteetti (eli syy- ja seuraus suhde) kärsiikin (onko sillä mitään merkitystä muutenkaan, muuten kuin subjektiivisesti), ja vaikka kaikki muut havaitsisivat todellisuuden eritavoin, ei voida sanoa kuka on oikeassa.
Ja JOS tämä "poikkeavan" yksilön todellisuus onkin enemmän oikeassa kuin muiden (riippuen siitä pystyykö hän myös vaikuttamaan muiden ihmisten havainnoimaan todellisuuteen) ei se siltikään tuota absoluuttista todellisuutta havainnoista.
Kaikki tämä johtuu siitä, että absoluuttisuutta ei ole, ei edes absoluuttisuuden määreessä, koska se tuhoaa absoluuttisuuden määrityksen hetkellä kun se määritellään.


Tuossa oli paljon tekstiä (eikä lähellekkään niin paljon kun olisi mielessä), toivottavasti siitä saa edes jotain selvää..

mitenkäs sitten nää uskontojen ihmiskäsitykset, jotka usein perustetaan myös kuolemanjälkeisen elämän selittämiseen. onko ihmisen sielu liikkuva, elämän kiertokulussa liikkuva, ruumiista ruumiisen menevä kunnes lopulta vapautuu, millä termillä sitä missäkin uskonnossa sitten kutsutaan, vai lähteekö ihminen vain paratiisiin/kauas paratiisista kuollessaan? jne

Heh, mä jo ehdin säikähtää että olinko mä nyt sitten vastannut niin tyhjentävästi että kellään ei ollut mitään sanottavaa, kun ei kerta keskustelua herännyt.

Uskontojen, ja miksei myös henkilöidenkin, ihmiskäsitykset esim. sielusta ja muista, on kyllä aika mielenkiintoinen asia pohtia. Huono puoli siinä on kyllä se, että todisteita ei ainakaan perinteisessä mielessä ole, ja niitä pseudo-todisteita mitä nyt väitetään olevan, ovat aika moniselitteisesti ymmärrettävissä eikä niistä voi mitään varmaa sanoa (eikö tämä koko meidän elämämme ole samanlainen? *hymy*)

Sitä mihin itse uskon (=tiedän), on vähän vaikeaa alkaa selittämään, ja vaikka onnistuisinki, niin sitä ei todellakaan jaksaisi lukea kukaan, koska sitä pitäisi kirjottaa monta tuntia ja se olisi liian pitkä ja vaikeaselkoinen..
Mutta jos nyt lyhyesti pistetään, että uskon "jonkinsorttiseen" sielunvaellukseen, johtuen omista henkilökohtaisista kokemuksista.

..achtung!! achtung!! oma mielipide..
>>
meidän maailma on tyhjyys.. siis se ulottovuus mitä me kutsutaan maailmaksi..
jokainen asuu omassa maailmassa, joka sijaitsee mielessä.. eli maailma on
meidän sisällä.. voidaan kuvitella mitä halutaan --> voidaan saada mitä halutaan..
kaikki on helppo..
>>
>> you've got to find your own state of mind.. >> stay high! >> *sydän*

kyseenalaistaminen tuo jollekin sisältöä elämään...mä oon aika huono perustelemaan asioita eli mä mielummin pidättäydyn tuosta kunniasta. kuuntelen kyllä mielellään teorioita

ihmiset ei o oikein filosofistisella tuulella vissiin näin lopputalvesta

Kaikki o nii kaamoksessa odottaa kesää ja miettii mikä se nyt onkaan tässä se idea oottaa edes... Onx täs jotai nii mahtavaa jota venataa???

kai sitä vois olla kaikkea mahtavaa tässäkin hetkessä eikä vaan kesässä*täh*

kaikesta voi löytää jotain. ihan hissukseen omassa itsessään.
tuntuu että kaiken täytyy olla extremeä. jotain hulvattoman ääretöntä että pysyisimme viriilissä säädyssämme*uros*onko tämä nykymaailma muuttanut ne pienet hetken ymmärrykset joista voimme itse nauttia, voimme itse sanoa -ahaa*igor*

Mitä ihmisen vapaaseen tahtoon tulee, ei sitä juurikaan ole. Koska jokainen meistä on kasvanut ihmisten keskelle ja ihminen tekee päätöksensä näiden entisten kokemustensa pohjalta.
*täh*

Ihmisen subjektiivisesta näkökulmasta maailma varmasti on pään sisällä, mutta toisaalta ihmisen identiteetti rakentuu ulkoisen maailman perusteella. Voi toki omaa identiteettiään rakentaa päänsä sisällä heijastelemalla, mutta voin kertoa että turhaa touhua on. Elikäs nyt kaikki silmät auki ja se kuuluisa oma minä löytyy toisten kasvoista, niin se vain on - tällaista ihmistä kutsutaan ulospäin suuntautuneeksi.

Nykypäivän mielihyväkulttuurimme (lue: huumausainekulttuuri) saa aikaan sen, etteivät ihmiset edes tiedä mitä rakkaus on; luulemme sen olevan rakkaudentunne oman itsemme sisällä ja kun sitä tunnetta ei ole niin ihmetellään etteikö tämä nyt ollutkaan sitä oikeaa rakkautta..? Otetaanpa esimerkiksi koulun ruotsintentti. Oletetaan että saat kurssista parhaan mahdollisen arvosanan: Riippuu siitä kuinka paljon itse arvostat saamaasi arvosanaa, tuletko onnelliseksi. Sanalla "elämys" tarkoitetaan kulttuurissamme mielihyväkokemusta. Kreikan kulttuurissa elämys on onnistumista ja mielihyväkokemus vain onnistumisen tulos. Eli jos ruåtsintentin jälkeen olo on "eipä tunnu oikein miltään", kreikkalainen sanoisi että "olet sä onnellinen, mutta et vain ole kykeneväinen nauttimaan siitä".
Jjos kääntyy tarkastelemaan omaa sisäistä tunnettaan, se katoaa. Koska tunne syntyy pään ulkopuolelta ja siinä vaiheessa huomio on muualla. Puh.


Silläviisiin... rökittäkää takaisin jos mieli tekee, toivottavasti joku nyt tajusi jotain tästä kyseisestä aiheesta. En minäkään näitä omasta päästäni keksi, olen vain nämä asiat oppinut ja todennut niiden pitävän paikkaansa.

(muokattu 20.2.2002 6:43:58)

(muokattu 20.2.2002 6:46:54)

Mut siis jos nyt aletaan miettii niin eri maiden väliset jutut ei oikein toimi. Ku siinä o kiinni pelkästä kulttuurista. Silloin siis se toimis jos rakkaus olis kulttuuri sidonnaista. Eix todellisten tunteiden pitäis toimii ilman ulkopuolista apua???

Kumman valitsisitte elämänkumppaniksenne: ihmisen jolla on asioista eri käsitykset ja jota en ehkä pysty ymmärtämään, vaiko ihmisen jolla on samat arvot ja jonka kanssa pääset syvempään kosketukseen, koska hän ymmärtää sinua? Luulenpa että suurin osa valitsee jälkimmäisen ja siinä vastaus kysymykseen. Ihmisten kultuurierot ulottuvat paljon syvemmälle kuin aluksi luulisi, esim. aistikokemukset ovat erilaisia ja käsitykset esim. musiikista.

hienoja sanoja ja lauseita, Viper.
kun vaa jaksaisin viel perehtyy niihin, niin et ymmärtäisinki niiden todellisen sisällön... yritetään..*justjoo*

Siis tota just meinasinkin osittain... Mut siis eikö hommien pitäis toimii tietämättä muusta maailmasta. siis hommat ei sais olla kiinni kulttuurista tai vastaavasta muokkaamisesta...
Ei sais olla minkää'n näköisiä satukirjoja jotka kertois iten pitää elää... ilman niitä kaikki vois päässää kelata miten asiat on...

viper: "Jjos kääntyy tarkastelemaan omaa sisäistä tunnettaan, se katoaa. Koska tunne syntyy pään ulkopuolelta ja siinä vaiheessa huomio on muualla. Puh. "

selitä tarkemmin, perustele.
tunne ei mielestäni synny ulkoapäin vaan omasta päästä, mutta tunteen laukaisee ulkopuolinen ärsyke

Tyly: "Ei sais olla minkää'n näköisiä satukirjoja jotka kertois iten pitää elää... ilman niitä kaikki vois päässää kelata miten asiat on..."

ajatus hyvä kymppi, ikäväkyllä se ei vaan toimi kun maailma on täynnä näitä minä-olen-totuus-äijiä jotka saarnaavat tyylliin minun-juttuni-on-ainoa-totuus-kaikki-muut-joutuu-helvettiin-ellei-usko-minuun (vrt. raamattu).
Tosin onhan se siitäkin kiinni päättääkö uskoa niihin satukirjoihin vai ei...

mutta nyt on pakko mennä nukkumaan ku huomenna pitää päästä ylös ennen klo 14.00 ;)

*täh**hääh**ding**nukkuu*

(muokattu 20.2.2002 22:54:38)

Mnj: "Selitä tarkemmin, perustele. Tunne ei mielestäni synny ulkoapäin vaan omasta päästä, mutta tunteen laukaisee ulkopuolinen ärsyke"

Juuri tuota tarkoitin: Aivot eivät välttämättä rekisteröi ärsykettä, jos huomio on kiinnittynyt tunnetilojen tutkiskeluun. Esimerkkejä löytyy varmasti arkielämän tilanteista, jossa nautintokokemus häiriintyy jostain ylimääräisestä (joskus yllättävästäkin) asiasta.

Asian voisi myös kuvailla että huomion keskittäminen epäolennaiseen (lue: itse tunteeseen) heikentää ärsykkeen vaikutusta/perillemenoa. Tunnereaktion syy ei ole päässä sisällä, vaan ulkopuolella?

Tyly: "Siis tota just meinasinkin osittain... Mut siis eikö hommien pitäis toimii tietämättä muusta maailmasta. siis hommat ei sais olla kiinni kulttuurista tai vastaavasta muokkaamisesta...Ei sais olla minkää'n näköisiä satukirjoja jotka kertois iten pitää elää... ilman niitä kaikki vois päässää kelata miten asiat on..."

Enpä oikein varmaksi osaa sanoa että sitä mitä kutsumme identiteetiksi olisi olemassa, jos synnyttyämme emme eläisi kulttuurissa. Muistan kerrotun että joskus joku kuningas (jonka nimeä en valitettavasti muista) tutki mikä on maailman alkuperäinen kieli: hän eristi vastasyntyneitä lapsia kasvamaan kontrolloidussa ympäristössä, lapsien hoitajat eivät saaneet puhua lapsille sanaakaan. Kuinkas kävikään? Lapset eivät alkaneet puhua latinaa, vaan kehittivät eläimellisen örähtelyn.

Uskonnon ja taiteen tarkoitus on identiteetin säilyttäminen eheänä (voi luoja mikä keskustelu tästäkin syntyy) ja tästä aiheesta voikin varmasti aloittaa kokonaan uuden threadin...
*häh*

Tiipi: "hienoja sanoja ja lauseita, Viper. kun vaa jaksaisin viel perehtyy niihin, niin et ymmärtäisinki niiden todellisen sisällön... yritetään.."

Hienot sanat ja lauseet eivät ole itsetarkoitus, mutta voin kyllä vakuuttaa että jos joku kiinnostuu niin yritän parhaani mukaan selittää, samassa sopassahan sitä kaikki ollaan. On niissä ripaus totuuttakin, mutta kunnon filosofi kyseenalaistaa kaiken! Ja siitähän tässä keskustelussa on kyse!