...runoutta...

Elämän virta liian lujaa mua pyörittää,
ympärillä vain kiirettä ja hyörinää.
Tahtoisin kyllä mäkin löytää sen,
sieluun rauhan ikuisen.
Lasikengät jalassa tanssisin,
itseni uneen iltaisin.
Mutta ehdi en tarttua mihinkään,
kaikki sotkeutuu, en osaa mitenkään.
Elämä kiitää ohi nopeasti
lapsi tuntee itsensä ikuiseksi.
Istun nyt yksin keskellä elämän virtaa,
etsin elämään takaisin edes jotain siltaa,
Ei mua auta säälivät katseet lasten,vanhusten.
Tahtoisin vain löytää sieluun rauhan ikuisen.


(kirjoitettu aika pikapikaa,kun löysin täältä tämöttisen topicin)

Monen säteen kurkottelema,
Valolla hellitty,
Sanoilla häikäisty,
Kaikista lempeistä kosketuksista hohtavana
Olen auringon syleilyssä.
Mutta en tahdokaan.

Tahdon olla
Se, jonka kaikkein kirkkain säde polttaa
sisältä asti.
Se, jonka sielun tuo voimakkain sokaisee
yönkin pimeydessä.
Tahdon
Kärventyä,
Kuumentua,
Palaa jokaisessa solussani,
Sulaa sen yhden hyväilyistä
tunnottomaksi.

....

-Amethyst-

yliopisto-opiskelijan painajainen

luet kämpillä tentiin, loput rahat tippuivat venttiin.
Mietit miksi helvetissä taas kävi näin. Kovakantinen
kirja odottaa lukijaansa, sinä vain ajatusta siirtelet,
toivot että tuijottamasi peilikuva avaisi sen puolestasi.
Samainen kuva vain syyttävästi takaisin tuijottaa, käy
kuten aina, hukut sanoihisi joita riittää. Samalla keittiössä
kattilassa porisee Hannu ja Kerttu. Toinen huutaa noidalle,
lisää edes suolaa haavoihin. Siinä kun sitten mietit mistä bongin
voit vääntää, naapuri volat kaakkoon kääntää ja kohta kahvaa
kääntää. Postiluukusta huutaa, turha yrittää luistaa, mä tuun teille bamlaa..

Tyhjiä silmiä katselen,
ohikulkijoiden aseita.
Eivät he edes huomaa,
että tyttö rukka,
kaipaa ystävää.

Käteni heitä kohden
kurkottuu mudasta maan,
pelaavat peliä paholaisen,
demonien ja pirujen,
ystävää leikkien.

Kun nyt tarvii taas,
yksinäinen lohduttajaa,
katsovat he alta
kulmien ja sanovat
että liian kiire on.

Maailma on julma,
ystävät julmempia.
Lähdenkö siis
vihollisen leiriin,
haavojani nuolemaan?

Toinen maailma

Älkää luulko tietävänne minusta mitään,
sillä ette tiedä.
Olen nähnyt toisen maailman, erilaisen,
mutta teille se on paha.
Itse tahdon sinne takaisin, tahdon nähdä uutta.
Sieltä saan voimaa jatkaa matkaa,
te luulette minun kuolevan.
Jos ette siellä ole käyneet,
älkää kertoko mitä siellä on,
sillä löydän sieltä muuta kuin te,
pääni sisällä ei ole sitä mitä teillä on.
en etsi muista virheitä,
etsin sitä, mikä on hyvää ja mikä auttaa.
Siellä rakastan vihollistani, siellä rakastan sinua, siellä rakastan Jumalaa.
Tahtoisin teidänkin rakastavan, mutta se olisi teille liikaa, murskautuisitte siihen rakkauden määrään minkä sieltä löytää.
Sillä aika tai paikka ei merkitse enää mitään, vain se mitä on ollut, se mitä on ja mitä on oleva merkitsee.
Rakastaa.


tosiaan lisää runoja ja lyriikkaa löytyy http://www.rakkausrunot.com ja runoilija nimeltä kAiStA

Peililasi heijastus
Tuulen puhaltama tuulahdus
Sekunti rasahdus
Kaiken lopun kumahdus
Kerrostalo pudotus
Yhdeksän hengen vuodatus
Sydän leimahdus
Synninpäästön tunnustus
Liekki lumous
Harmaan päivän kimallus
Veri vuodatus
Rakkauden palon kumous
Vuori romahdus
Painovoiman luovutus
Sydän pysähdys
Kaiken hyvän räjähdys

Pilleri läpikuultavassa purkissa, lihakset käden lämpenee
Kiitäen liitää aika, kierteet aukeaa
Jauhoinen nappi pöydällä lepää, ei se siinä häiritse ketää
Hana tiputtaa jo valmiiksi, lasi tärisevin käsin
cocktailtikku hampaissa, heittää murskatun napin sekaan
Kaataa nesteen joukkoon, hämmentää
Miettii vielä kahdesti, hulauttaa juoman alas
Ehkä elämä näyttää toisen puolen, sen vielä synkemmän
Mutta nukahdan hiljalleen uneen, sieltä en tahdo herätä
Herään
Otan toisen cocktailin, nukahdan toiseen painajaiseen
Haluan herätä, mutten pysty….

Ei satu, ei
hymyilen

tunnen
ei satu
katselen ulkona vellovaa ihmismassaa

sataa
en kastu
kävelen hitaasti muiden joukossa

kävelen
en liiku
näen kaunista valoa

näen
en valoa
tunnen nousevani ilmaan

olen rakastunut

*sydän*

Vähän vähemmän *sydän*

Yhteisiä unelmia,
retkiä sinne, missä aurinko laskee ja missä sateenkaari päättyy
toivon yhä, vaikka en sua enää saakkaan
Olenhan silti auringon lapsi ja tuulen tytär
Saan unelmista voimaa jaksaa huomiseen
Näen kyynelistä kostuneet silmäs surullisina tähtien luona
Ei koskaan enää lämmintä kättäs vyötärölläni
Ei koskaan lämpimiä suudelmia talvipakkasella
Ei enää lupauksia rikottaviksi
Ei enää uusia muistoja
Ei enää mitään...

Saanut ei lapsi rakkautta,
iloa, ymmärystä.
Kiveen hakattu totuus
haihtuu mykkiin sadepisaroihin.
Tilalle tulee valheet ja erheet,
kovat katseet ja iskut vasten kasvoja.
Lapsen sydän kompastuu
elämäntien kuoppaan.
Metsä nauraa ja lapsen sielu itkee.
Kukka kuihtuu.

tämmönen löytyi kännyn uumenista..............

Kun silmäni katsoo sinuun, oudot aallot virtaa minuun
Mä tässä yksin oon, tuijotan sua kuin aurinkoon
Itseni kanssa taistelen, ajatuksiani maistelen
Haluaisin jakaa tän illan, luoda välillemme pienen sillan
Se rajallamme olisi, sen yli jos tulisi
Tunteiden palo tää, hetki pian unholaan jää

Huulipunaa kahvikupissa, puolikkaita tuoppeja
Runoilijan särkynyt sydän, kivi vierii pöydällä
Lasien takaa katselee, neonvalojen tunnelma
Savuinen kerros vaeltaa, nuori vessassa oksentaa
Jokeria ei tunneta, armo harvoille suodaan
Esiliina vaientaa tunnelman, raataja sammuttaa janon
Virta aalloin keinuttaa, joukkoon erehtynyttä matkaajaa
Lasi liian hauras, piikki rikkoo jään
Mascaraa ja lilaa, yksinäisyydellään illan pilaa
Ääni aalloin valloittaa, mielen varoittamatta tainnuttaa
Basso kuin tykin laukaus, yhden toiveen hautaus

[q]Unity(f):
Saanut ei lapsi rakkautta,
iloa, ymmärystä.
Kiveen hakattu totuus
haihtuu mykkiin sadepisaroihin.
Tilalle tulee valheet ja erheet,
kovat katseet ja iskut vasten kasvoja.
Lapsen sydän kompastuu
elämäntien kuoppaan.
Metsä nauraa ja lapsen sielu itkee.
Kukka kuihtuu.
[/q]

Kaunista, niin kaunista......*plur*

Langatonta puhetta, tarinan valetta
Vahattu pinta, rakkauden hinta
Arvoja mitataan, elämämme kitataan
Minuutti hetkestä, minimaalisesta retkestä
Retkiä yksitoista, rakkausko suuremmoista
Vahvin syö, heikompi lyö
Imago suuri, kivinen muuri
Sarastus koittaa, vihollinen voittaa
Soittaa pirtaa, laskien virtaa
Putsatut toimet, liitetyt loimet

*pupu*Metsänelämää*pupu*
Nallekarhua onnistaa, maasta sekin ponnistaa
Pakkasen liukas puu, hetkessä murentuu
Palkaksi kävyn saa, joka kuusta koristaa
Pieni kurre rukka, vaanii juurella susi hukka
Lumessa vaeltaa, hankea koskettaa
Tuuli pakkasella vaikeroi, lämpö turkissa kapinoi
Suojaa etsii kannon alta, täytyy etsiä sivummalta
Tuuli jäljet peittää, hohtimet nurkkaan heittää

Eilinen suruni
muuttui kivuksi,
se mursi sydämmeni
ja tukehdutti elämäni,
se hiipi taakseni
ja puukotti selkääni.
Nyt eilinen suruni
on tän päivän kipuni.

[q]Cassu:
---
Unity(f):
Saanut ei lapsi rakkautta,
iloa, ymmärystä.
Kiveen hakattu totuus
haihtuu mykkiin sadepisaroihin.
Tilalle tulee valheet ja erheet,
kovat katseet ja iskut vasten kasvoja.
Lapsen sydän kompastuu
elämäntien kuoppaan.
Metsä nauraa ja lapsen sielu itkee.
Kukka kuihtuu.

---


Kaunista, niin kaunista......*plur*
[/q]

kiitos kiitos.. säkin olet kirjoitellu kyllä kans hienosti

Suosittelen lämpimästi monille tämän threadin kirjoittajille ihan oikeiden runojen lukemista, näiden tekstien perusteella moni ei ole koskaan lukenut runoja muualta kuin SinäMinästä.

hidas iltapäivä kuluu
katson
läpi pilven auringon valoa, tuntuu, olen sokea.
liian kuuma
kaikki näyttää likaiselta, kuin haalea tiskivesi tämä päivä
ja viikko
kuukausi

illalla mä haluan olla prinsessa.

universumin yläpäässä nukkuu,pienen pieni koira.
Isäntää jahtaa kissa ja kylpyä pelkäävä pentu kissaa,
paratiisin tiellä asuu perhe,3+setä jolle työ on erhe.
tässä linnassa on rikkaus ja köyhyys yhdessä,
mutta toisella,sydän ompi jäässä.onnetar suosii yhtä ja hylkii toista,silti onnelisempaa en ole nähnyt moista.hiirellä ystävä on,hassu,hullu ja erikoinen,lisäksi mahdoton.


häh??


runoilkaamme....*joo*

[muokattu 29.10.2002 15:18]