...runoutta...
Kasvonsa voi pelastaa
vain paljastamalla kasvonsa
Vasta pelastettuamme
toistemme sisältä
lapsen heikoilta jäiltä,
yönohuilta,
tiedämme ehdottoman varmasti
että meidät on
toistemme käsiin uskottu
- Tommy Tabermann
*sydän*
Ensin taustatietoja runoon. Täytyy olettaa, että on poika joka on hieman ylipainoinen ja tästä syystä häntä nimitetään Pullaksi. Pulla myös tykkää leipoa korvapuusteja eli sellaista pullaa joka ensin rullataan ja sitten leikellään palasiksi. Elikkä nämä sisäistäneenä voidaan kertoa seuraava runo:
"Pulla rullaa pullarullaa,
pullarullaa pulla rullaa."
Seuraavaksi sitten voitte laittaa minut ehdolle Nobelin kirjallisuudenpalkinnon saajaksi. Myös Finlandia käy aivan mainiosti.
[q]Vampyrella, 20.5.2007 23:01:
Kasvonsa voi pelastaa
vain paljastamalla kasvonsa
Vasta pelastettuamme
toistemme sisältä
lapsen heikoilta jäiltä,
yönohuilta,
tiedämme ehdottoman varmasti
että meidät on
toistemme käsiin uskottu
- Tommy Tabermann
*sydän*
[/q]
Lintu lentää,
juusto tippuu lattialle,
vain kaksi kynttilää,
tuulessa lepattelee,
ja jalkapallo lentää.
- Tommi Taaberman
[q]alek száhala, 27.5.2007 21:38:
Lintu lentää,
juusto tippuu lattialle,
vain kaksi kynttilää,
tuulessa lepattelee,
ja jalkapallo lentää.
- Tommi Taaberman
[/q]
Ja niin jouti jo
Nahkapapu nurkkaan sikiöasentoon
Jotta emäntä voisi ilorinnoin
Kaadella päälle maitia
Ja niin loppui suikkarit
Ja kaikki ilo elämästä
- Myllysuu Muhevainen
edit: OLI VIRIHE!!!1
Anna hänelle varpu
ja pyydä etsimään kaivon paikka
paljaalta kalliolta,
kuivalta kankaalta
Katsele häntä kun hän kulkee
varpu käsissään, varovasti
kuin ritisevää jäätä pitkin
Katso kuinka hän kulkee,
kulkeeko kuin kerjuulla
vai kuin se,
joka syntyi maa ja taivas
kämmenellään
Katso onko hän rakas vai vieras,
katso värähtääkö varpu
kohti suonta
Anna hänelle varpu
ja pyydä etsimään kaivon paikka
Siitä sinä tiedät
onko hän vieras
vai se joka sinulle on
vierelle annettu
- Tommy Tabermann
Aleksi, ennenku taas haukut miten paska runo, ni osotappas et sullon aivotoimintaa ja tulkitseppas toi pätkä! Mä jo pakotin yhen äijjäpuolisen frendin tulkitseen sen, se on ihan mahollista! Teen testiä et oks kaikki ukot yhtä pihalla! 
Eikä sit mitää juusto tippuu lattialle -shittiä! 
Jälleen ajankohtainen runo mun elämänvaiheeseen:
Olla onnellinen tänään,
nyt,
nauttia tästä hetkestä,
näistä ystävistä,
itsestään...
Ymmärtää,
että se voi olla ohi
seuraavan silmänräpäyksen jälkeen -
silti luottaa,
että saa jatkaa...
Kurkottaa tähtiin,
joskus tipahtaa -
silti ilman pelkoa,
elää,
nauraa,
itkeä,
rakastaa...
" ... Suuri haave on ollut unelma puhtaasta rakkaudesta,
rakkaudesta,
joka synnyttää uutta elämää.
Joka huomenna lähtee
maailman ihanimman naisen
kanssa lentämään
tulevaisuutta kohti, puhdasta,
onnellista, säteilevää
tulevaisuutta kohti,
jossa ei enää ole yksinäisyyttä,
ei elämän katkeruutta."
(Mika Waltari: Suuri Illusioni 1928)
Aiii, miten ihana tämä *sydän*
En ollut aikoihin kirjoittanut
sinusta runoa.
En vai ollut saanut sitä
kaikkea itsestäni luettavaksi
edes itselleni.
Ehkä olen jo turtunut siihen
tuskaan,
jota moukaroit sanoillasi
jo kadonneeseen.
Ehkä olen liian täynnä.
Tuntuu että pitäisi,
jotakin.
Nyt heti.
En vain ole siihen valmis.
Vieläkään.
Väänsin äsken ihan itse:
Varomaton pikku-Kalle
eilen laski mäkeä,
Pulkka liukui rekan alle
sotku veti väkeä.
Tässä muutamasta kivasta runosta miksaamani smashup:
Väinö Kirstinä pohtii valtion olemusta:
eunukin vastakohta on munakas.
Hän myös tietää, mitä ötökkä sanoo.
Leinosen otsalla perhosen varjo.
Eeva Kilpi on liitetty tähän lajiin: olevaisiin.
Entä minä?
Mä oon mikä oon:
ötökkä uniikkieunukkipuolueesta
suopursun tuoksu hiuksissa
kuin uhanalainen eläin
Suurten ihmisten varjossa nuppu.
(originaalit Kirstinä, Leinonen, Kilpi)
Jos osaisin kirjoittaa
kirjoittaisin sinusta.
Kuinka sinussa on kaikki
autuus ja tuska
rakkaus ja viha
ja minussa vain tuulessa
hiipuvaa hämmennystä.
Kuinka tämän pitkän tien päässä
en enää näekään sinua,
vain varjosi ja ikäväsi.
Mutta en osaa siitä kertoa,
olen sanojani niellyt niin kauan
etten enää saa mitään ulos.
Paperi on siis tyhjä.
ja minä aloitan alusta.
[q]Snaggo, 11.3.2007 22:27:
Tää on joku vanha klassikko:
"My name is Jori, I live in Pori
In the middle of a tori, in a roskakori"
[/q]
Ja suomeksi:
Nimeni on Jori
osoite Porin tori
kolmas roskakori.
Vuosien turhuus
piina ja nolluus
poiki vihdoin jotain omaa
ja tän nimi on muuten
"kaipaan lomaa"
antoi enemmän
mitä luulla saattoi
otti enemmän
kuin nippu numeroja kantoi
silti hymyjä vieläkin antelee
vaikka yksin ilta elokuun
haalenee...
Kevät tuli
Lumi suli
viemäristä ulos tuli
BATMAN!
Pusikossa kahisee
Brushwag siellä kuhisee
Vihreän balllightning
Brushwag tuo
Manakuu kauhea
Pelaajan pahin
Manaflood kauhia
Jo kyrpä otassa on
Tuijottaa minua
uneen
ikkunan takaa pällistelee
vasemmalta hiipien
paljon pikkukavereita ympärillään.
Kalpealla naamallaan eloton ilme
tahtoen tehdä
minusta
yhden niistä jotka eivät
tänä yönä nuku.
edit: Voi kun tuosta otsikosta voisi ottaa vähän noita naurettavia pisteitä pois. *ei hymiöitä lieventämään sanomaa*
sain niin kovat murska-arvostelut privana, että parempi lienee ottaa nämä kiljunkäryiset helmet pois. runoilu on vakava asia >:|
Aleksi, tämä on omistettu sinulle (vaikka tän pitäs kyllä pikemminkin olla omistettu mulle :P):
Lakkaa heti kysymästä
miten me tästä selviämme,
umpikujasta,
vaihda parhaat yllesi,
käydään taisteluun
arkipäivän fasismia vastaan
Parhaiten sinua pukee
minun silkkinen ihoni,
meidän yhteinen taisteluasumme
Minä en tarvitse kokkia, siivoojaa,
orjaa:
minä kaipaan
iltäpäivän ikävään
taistelutoveria, rakastajaa
- Tommy Tabermann
[q]Marianne, 23.8.2007 15:05:
Jos osaisin kirjoittaa
kirjoittaisin sinusta.
Kuinka sinussa on kaikki
autuus ja tuska
rakkaus ja viha
ja minussa vain tuulessa
hiipuvaa hämmennystä.
Kuinka tämän pitkän tien päässä
en enää näekään sinua,
vain varjosi ja ikäväsi.
Mutta en osaa siitä kertoa,
olen sanojani niellyt niin kauan
etten enää saa mitään ulos.
Paperi on siis tyhjä.
ja minä aloitan alusta.
[/q]
Tää osu niin pahasti yhteen tilanteeseen omassa elämässä et melkeen kyynel vierähti, mut onneks oon tosimies ja osaan hukuttaa murheeni viinaan, eikä tiistai oo ollenkaan hassumpi päivä ryypätä!
Pieni laulu lapsista
Lapsia me olemme loppuun asti
Kynttilät käsissä
me kuljemme pimeitä teitä
ja pimeys ympäröi meitä
Hämmennys silmissä
me kuljemme totuuden teitä
ja totuus pakenee meitä
Yksin kuljemme
kaukana kaikista teistä
eikä kukaan ohjaa meitä
Lapsia me olemme loppuun asti
Odotamme ihmettä, petymme
itkemme ja unohdamme
Kutsumme yhtä yksinäistä
hiutaletta talven lumeksi
Lapsia me olemme loppuun asti,
kuljemme kynttilät käsissä,
hämmennys silmissä,
näkemättä tietä liekiltä
- Tommy Tabermann -
Sade maahan ropisee,
se päivän hetket tarjoilee,
muistot hetket harhailee,
mielen pienen eteiseen,
se hiljaa oveen koputtelee,
ja avaustasi odottelee,
pieneen hetkeen hiljaiseen,
sade ääneen parkaisee,
taivaan kyyneleet putoilee,
oven pienen aukaisee,
kiitos että tulit sillee,
sai hieman rauhaa mieleen pieneen,
helpompi on nyt alkaa piereen.