...runoutta...
En viitsi pasteta seuraavaa tänne, mutta ainakin itseäni lämmittää seuraava runo.
Allen Ginsberg - Howl
Luupannut ties kuinka monta tuntia runoilijan itse lausumana.
Kun ei itse osaa, niin lainataan muilta. Kaikille sinkuille joulutunnelmaa piristämään!
Threw you the obvious
and you flew with it on your back,
a name in your recollection,
thrown down among a million same.
Difficult not to feel a little bit disappointed
and passed over
when i've looked right through
to see you naked and oblivious
and you don't see me.
But i threw you the obvious
just to see if there's more
behind the eyes of a fallen angel,
the eyes of a tragedy.
Here i am expecting just a little bit too much from the wounded.
but i see through it all
and see you.
So i threw you the obvious
to see what occurs
behind the eyes of a fallen angel,
eyes of a tragedy.
Oh well. apparently nothing.
You don't see me.
You don't see me at all.
A Perfect Circle - 3 Libras
- ei nimittäin koske minua.
Edit: Tarkoitukseni ei ole myöskään implikoida, että päinvastainen koskisi. Näin ei nimittäin ole.
Töissä oli hiljasta ja kirjottelin absurdeja ajatuksen juoksuja.....
Juurikin näin
Oikein hyvää päivää
Olette niin kaunis tänään
Ihan mieli tässä kirkastuu
sinua ihastellessa
päivä kääntyy iloon päin.
Silti vain saan odottaa
polttaa ikuista odotuksen tuskaa
rukoillen etten sinua milloinkaan
mielestäni voisi kadottaa.
Pitkä on taival ihmisen
mutt' kun elonkorjuu koettaa
niin hetken se vain lakaisee
hiljaa kypsyneet
ajatuksen hedelmät
mädäntyneet.
Ei silloin ikuisuus paina
Tai korkoa kasvanut elämän laina.
Unohdankohan itseni?
Sielun kuvastin
meille niin näkymätön
ei vielä vastausta antaa voi.
Jälleen kerran
eilisen tavoin
Päivä kääntyy iloon päin
Kun huomaan rakastavani
Itseäni.
Silmänräpäyksessä ihminen sokeutuu syntymänsä hetkellä.
Silmänräpäyksessä annetaan ensimmäinen lahja.
Tunne siitä, että hengittää, että on elossa.
Että osaa aistia ja tietää olevansa turvassa.
Ei tiedä mistään muusta ja kohta ei enää halua.
Ensimmäinen oma ajatus. Tämä ei saa päättyä.
Aina tulen elämään. Mutta mitä enemmän tahtoo elää,
sitä nopeammin lakkaa olemasta.
Miljoonat, samanlaiset, samojen näkyjen vallassa, saattavat
loppuun sen, minkä ei olisi koskaan pitänyt syntyä.
Mutta kerran unessa näkyi toinen maailma.
:::
Enää 217 päivää kesään.
Suomi valmistautuu talveen, huomaamattaan. Hätäisimmät ovat jo
liukastelleet ja katkoneet koipiaan ja käsiään sateen kastelemilla
kaduilla.
Heidän ei tarvitse lähteä talvilomallaan Malesiaan.
Heidän joukostaan ei valita uutta Suomen Robinsonia. He
pääsevät extreme-matkalle leikkausjonoihin, tosi-tv tähdiksi yhdeksän
uutisiin, kun terveyskeskus marssii kesken päivystyksen ulos.
Niiskuntaa, niistämistä, yskintää, köhimistä ja joku heiluttaa
mielenosoituskylttiään ensi lumen sataessa.
Toisaalla potkivat autolijat renkaita, osa omia, osa naapurin,
osa humalassa poliisin. Perkele, kun nappasivat, pari kaljaa
vain join kun kerran tarjottiin.
Maijaan noustessaan hän kiroaa vielä sääennustajatkin.
Mikä musta jää? Miten niin yllättää? Ei siitä viime viikon
uutisissa mitään puhuttu.
Tulisi edes pouta.
jos elämäni olis mehutölkissä olisin juonut sen jo.
jos elämäni olisi pullossa olisin palauttanut sen jo.
jos elämäni olisi baarissa olisin tuhonnut sen jo.
jos elämäni olisi täällä olisin vienyt sen jo.
jos minulla tai sinnulla olisi joku josta välität kerro hänelle.
tai hän varmaa tietää siitä jo.
[q]Vedestä ja sirpaleista[/q]
Tiputa vesilasi maahan tarpeeksi kovalle pinnalle,
niin että se varmasti särkyy ja katso.
Jossain sirpaleita, muttei vettä. Jossain
vettä, muttei sirpaleita ja jossain
hukutaan.
Siellä missä sirpaleita, odotetaan.
Siellä missä vettä, ei turhaan.
Siellä missä hukutaan, hukutaan
ja aloitetaan alusta.
[q]Lumiukot ovat kadonneet[/q]
Lumiukot ovat kadonneet, sota tauonnut, kunnes taas sataa,
paleltaa.
Tätä vuodenaikaa ei ole. Likaista, märkää, pimeää.
Vastarannan valomeri ulottuu ikkunan karmista karmiin.
Välissä vettä, muttei jäätä.
Edessä puu, muttei lehtiä, heiluu sentään tuulessa.
Se on ainoa, mikä täsmää.
"Minä etsin hetkiä,
jotka koskettavat minua niin syvältä,
että haluaisin pysäyttää ajan.
Hetkiä,
jotka vapauttavat minut
ajatusteni vankilasta.
Hetkiä,
jotka tempaavat minut
mukaansa sellaisella voimalla,
että saatan unohtaa itseni
ja tunnen sisälläni elämän sykkeen.
Hetkiä,
joina jokainen ruumiini solu
tuntee elävänsä.
Hetkiä,
jolloin kaikki kysymykset
lakkaavat ja minä vain olen.
Elämän koskettamana ja onnellinen."
-Ulrich Schopper-
Pitäkää huolta toisistanne
Kuinka rauhallisesti otankaan vastaan uutiset
Hirveät uutiset
Kaiken kaatavat uutiset
Sielua repivät uutiset
Kyynelten valuessa poskillani kasvot huomaamattomasti jäykistyvät
Kuinka rauhallisesti kohtaankaan onnettomuudet
Särkyvät esineet
Haavat ja mustelmat
Tuhoutuneet tiedostot
Ihmettelen miksi minua satutetaan ja yritän ymmärtää
Kuinka rauhallisesti luotankaan maailmaan
Kohtalon kauneuteen
Luonnon voimaan
Arkkitehdin suunnitelmaan
Katson maiseman kauneutta ja uskon ikuisuuteen
Kuinka rauhattomasti toimin hetkessä
Kärsimättömästi en jaksa odottaa
Tartun ensimmäiseen
Kiirehdin eteenpäin
Suunnitelmista piittamaatta toistan virheitäni
Kuinka rauhattomasti rakastan
En tiedä mitä haluan
Ristiriitaisia tarpeita
Pelastavaa enkeliä odottaen
Epätoivoisena hapuilen ja tartun mistä kiinni saan
Kuinka rauhallisesti olen rauhaton
Etsin rauhaa rauhattomuuteen
Rauhassa kaipaan rauhattomuutta
Rauhatonta rauhallisuutta
Taistelua elämästä lepohetkineen minä rakastan
Ajatuksia..
Nauramalla riskeeraat, että sinut leimataan hölmöksi.
Itkemällä riskeeraat, että sinut leimataan tunteelliseksi.
Rakastamalla riskeeraat, että et saa vastarakkautta.
Elämällä riskeeraat, että kuolet.
Toivomalla riskeeraat, että joudut epätoivoon.
Vähänkään yrittämällä riskeeraat, että epäonnistut.
Mutta riskejä meidän on otettava,
sillä suurin vaara elämässä piilee siinä,
että ei ota mitään riskejä.
Se joka ei riskeeraa mitään,
ei tee mitään, hänellä ei ole mitään,
eikä hän itse ole mitään.
Jokaisen sisällä asuu pieni epävarmuus,
Jokaisen sisällä asuu pieni viha,
Jokaisen sisällä asuu pieni pettymys,
Mutta jokaisen sisällä asuu myös pieni suuri rakkaus.
Se asuu kaikkein korkeimmalla ja portaat sinne vievät kaikkien muiden kerrosten kautta
"Katso kaupungilla ympärillesi,
mitä näet,joko unohdit omat huolesi.
Avaa silmäsi maailman surulle
anna mahdollisuus sieluille kadotetuille
valhein riistetyille.
Pintaa syvemmälle, totuutta pidemmälle
Näe myös hahmot harmaat
jotka levottomina öisin vaeltaa
kun kadut on elämästä paljaat.
Haluat mustaa ja valkoista
elämää huoletonta ja vaurasta
riisu naamiosi, paljasta tunteesi
näe ihmisten suru ja tuska
suodata värit ja hyväksy maailma musta.
Kukaan ei tunne ketään
elämäsi merkitse ei mitään.
Maailma tarttunut on noidan kehään
itketään,pelätään eikä uskalleta elämältä toivoa mitään.
Älä tuomitse ketään yksinäisyyteen
yksinäisten sielut vaeltavat tyhjyyteen.
Vaikka et voisikaan auttaa ketään
voit aina oppia ymmärtämään.
Pintaa syvemmälle, totuutta pidemmälle.
Näe myös lapset pienet
puhtaat sydämet, silmät surulliset
aikuisten leikeistä kärsineet.
Nipsut huiviin
suihin kuiviin
vähän lisää hatsia
ei pelota poliisin ratsia
kun saa piristä tatsia
ja saatana sanoo gracias!
Missä menee raja
ennenkuin se murtaa maan
sun jalkojesi alta
Et huomaa kun se ilmestyy
suoraan silmiin
tuijottaa
Se henkii mustaa valoa
vain silmissä hehkuu valkea
loputtomiin liekehtii
sielujen toivoa kadehtii
Katkerana odottaa
silmänsä sulkevaa
ennen unta saapuvaa
luomien takaa ilmestyy
katse vailla tarkoitusta
täynnä pelkkää pahaa.
Ajatus harhailee.
Silmät ei näe mitään.
Niin tyhjältä tuntuu tarkoitus.
Hiljaisena kuuluu äänet totuuden.
Kauneus odottaa vain näkjää,
vääryydet solmujen aukaisijaa.
Ei se voi olla niin vaikeaa,
ei vaikeaa elää ja nähdä.
Lämmin ajatus kirkastaa mielen,
puhdistaa sielun,
tuo huulille rakkauden kielen.
Aina on jokin tarkoitus.
Oon yksin ja mun on paha olla.
Aattelen sua ja mieleeni palaa muistoja..
muistoja siitä miten ihanaa meillä oli..
kunpa se aika voisi palata takaisin
pystytkö antaan mulle anteeksi?
Mulla on sua ikävä ja nyt tiedän,
että olet mulle kaikkein tärkein
Ei kai vielä ole liian myöhäistä..?
Onhan meillä vielä toivoa..?
Netistä joskus poimittu..
Biologin rakkausruno
Olet lintu, olet kala,
olet suklaanamipala.
Olet siili, olet possu,
olet oma aamutossu.
Olet hämähäkki söpö,
olet ihmeellinen pöpö,
olet koiras, olet kukko,
olet oma rakas ukko.
When you're feeling low and woozy
Put a fresh mag in your Uzi!
Assume the proper shooting stance
and make the suckers jump and dance.
-ballistista runoutta rapakon takaa...
"Uudestaan ja uudestaan
nousen jaloilleni seisomaan
uusin silmin alan maailmaa katsomaan.
Opettelen uudestaan elämään, luottamaan
uuden tilaisuuden elämän ihmeille antamaan.
Pinnistän ajatuksen positiivisen
alta kauan kestäneen katkeruuden.
Koitan nähdä aamun kauneuden
kurkistaa nurkan taakse löytääkseni totuuden.
En anna ihmisten kylmyyden enään itseäni satuttaa
mielen kieron omaani pahoittaa
itsekkyyden askeltani hidastaa
tunteettomuuden iloani lannistaa
tässä maailmassa paha palkkansa saa..
Mutta anteeksiantoani on turha anella
vastaan ilkeisiin tekoihinne olan kohautuksella.
Ette ole ystävyyteni arvoisia enään
ette ole edes tajunneet kuinka julmasti menitte tekemään
luottamukseni pettämään, saitte sydämeni itkemään.
Onneksi tekonne vain vahvisti minua
kuinka ajattelen teistä nyt?
ette sitä tietää halua..
Nyt jatkan elämääni muualla
vain todelliset ystävät pysyivät minun rinnalla.
Olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin
ilman teitä, voin henkisesti paremmin."
-CandyRaver`05-
Pitää sitten itsekin avata sanainen arkkuni.
Seuraavat on jotain pari vuotta vanhoja kirjoituksia mitä olen kirjoitellut todella väsyneenä.
The Dream.
-
I wish my tears would make a difference.
I would make an ocean of sorrow.
My tears won't create an ocean.
They fill my heart with pain.
Cold, empty pain.
I can hear you singing. It makes me cry even more.
Please don't.
Why did I see you?
Why did I fall in love with you?
Why can't I be released from this craving?
Why are you real only in my dreams?
You're not real.
You don't exist.
Can you hear me?
..don't go away..
----
Bitter..
-
I can almost feel you.
I can almost feel how happy you are.
I can almost feel the thrill and exhilaration.
I can even sense the enthusiasm of your feelings, the subject of them.
I can feel how your mind flows, the content of that fluid stream.
I can feel the admiration radiating from you.
I can feel why you think of him.
I can feel what you feel.
Then
I can almost
love him myself.
It almost makes me forget the disappointment.
It almost helps me to regain myself.
It almost makes me forget myself.
But
it doesn't make my feelings go away.
it doesn't help to ease my pain.
it doesn't make me
love you
any less.
Tämän mä kirjoitin jo jonkin aikaa sitten..
--------------------------------------------------
Elämää aina pohtia voi,
katsoa syvyyksiin,
miettiä mitä aika mukanaan toi.
En sateen jälkeen aarretta löytänyt,
vaan välillä itkien
sydämen palasia yhteen köyttänyt.
Aina matkalla parempaan huomiseen,
etsitään keinoja unelmien luomiseen.
Liian usein sitä murtuu ja toivonsa kadottaa,
mut mä uskon,
joku tuolla jossain minua odottaa.
--------------------------------------------------
Uskokaa unelmiinne! *sydän*
Sä olit mulle kuin purukumi
susta meni maku ja mä kyllästyin siihen ainaiseen jauhamiseen.