Suuri koirakeskustelu

Otit ja menit sitten perustamaan tälläsen :D

Minäpä paneudun tähän huomenna kun on taas 8h aikaa töissä kirjoitella klubbariin

[q]Steven Hoaks, 3.10.2007 15:22:
Otit ja menit sitten perustamaan tälläsen :D

Minäpä paneudun tähän huomenna kun on taas 8h aikaa töissä kirjoitella klubbariin
[/q]

Joo, sen verra viimeviikkoin jutellu aikamone kans koirista et aattelin et ois paikallaan*hymy* tietty jos modet tai joku on erimeiltä ni sit ei :)

Hei Meteli-Mellu.... koirakuumetta perhaps? No ei se mitää... mäki haljuuun *sydän*

Meil on beagle, tai siis äidillä. Sen nimi on Pauli, se on 9 ja aika hölmö, mutta ah niin ihana.

Vaikka beaglet on metsästyskoiria, niin Pauli ei ole koskaan ollut metsällä ja on itseasiassa näyttelykoiriin erikoistuneesta kennelistä. Tosin ei se koskaan ole näyttelyissäkään ollut. Eipä sitä kyllä jänikset koskaan ole kovin kiinnostaneet, mieluummin se tuntuu ajavan siilejä ja on ainakin kerran saanut yhdeltä piikeistä (eikä kyllä oppinut siitä mitään). Pauli myös hysteerisesti (en voi korostaa tätä tarpeeksi) pelkää kissoja, johtunee entisten naapureiden Väinö-hirviöstä, joka piinasi Paulia aina kun sai siihen tilaisuuden.

Paulin suurinta herkkua on nakkikastike (jota se saa ehkä kerran vuodessa), tosin ihan sama mitä sen kuppiin laittaa, se syö sen joka tapauksessa n. 10 sekunnissa. Paulin lempiasentoja nukkua on maata sohvalla tassut ylöspäin niin, että pää roikkuu reunalta alas, tai maata lattialla ns. sammakkoasennossa. Paulin on myös tiedetty tippuneen äidin sängyn ja seinän väliin muutamina öinä...

Ainiin, jos Paulilta kysyttäisiin, niin Suomella ei olisi armeijaa lainkaan, sillä se ei varmaan mitään muuta voi sietää yhtä vähän kuin sotilaita. Ja Väinöä (RIP). Ja Onnia (rottweiler), tosin Onni muutti pois naapurista. Ja alakerran läskiä, pinkkiä seinääntörmännyttä kissaa (yäk).

Beaglet on superkivoja myös kotikoirina eikä meillä ainakaan ole ollut mitään ongelmia luontaisten metsästysviettien suhteen.

Mä oon miettiny tota metsästysvietti juttua aikasemminkin,meinaa tutuilla oli joku karhukoira tjsp.. se oli ihan vauhkona muista eläimistä AINA.Ja taas toisien tuttujen koira (joku pystykorva) ei korvaasa lotkauttanu.Labbiksetki vissii alkujaa lintukoiria tjsp??vai oonks ihan vääräsää..mut ei meilkää mitää onkelmia koskaa niiden kanssa ollu.

Muutenki miettiny vähän tota luokittelua..onks siihen jotai kultasta sääntöä vai onks se vaa nii et jotku rodut on tarkotettu tiettyy juttuu ja jalostettu siten? Ku voihan jotai rotuu X käyttää ajokoirana vaikkei rodultaa perjaattees ois ajokoira, ja hoitaa hommasa silti?

Leonberg vissii o "paimenkoira"- rotuja.En oo ihan varma..mut ei niit vissii kovinkaa siin enää käytetä Nii ja kysymys, onks tanskandoggi seura vaikko vahtikoira-rotu? Kellää tietoa?

Meidän perheessä oli kultainen noutaja Emmi, joka eli 15-vuotiaaks. Se tykkääs hirveesti uimisesta ja muutenkin mennä makoilemaan kaikkiin lätäköihin. Lempileikki tais olla "sukkaleikki", kun laitoin jonkun rikkinäisen sukan jalkaan ja lähin karkuun ja Emmi sit hulluna yritti saada sitä sukkaa pois mun jalasta :D

Emmi oli kyl tosi rauhallinen, ainakin pentuvaiheen jälkeen. Se osas olla pihalla ilman mitään narua ja joskus tosi harvoin lähti jonkun jäniksen tai kissan perään, mut tuli aina takaisin. Muutenkaan se ei purru eikä murissu ihmisille ja tajus heti jos joku pikkumuksu tuli silittää niin se oli vaan ihan rentona.

Yks parhaimpia muistoja oli kun Emmi oli äitin kanssa lenkillä ja sit se oli yhtäkkiä lähteny juoksee karkuun. No olin silloin kotona ja ihmettelin kun yhtäkkiä joku rämpytti ulko-oven kahvaa. Menin avaamaan ni Emmi oli siellä ja juoksi paniikissa sisälle. Vähän ajan päästä äiti tuli sisälle ja ihmeteltiin et mikä sille tuli. No meni puol tuntia niin Emmin takapuolesta alkoi kuulua surinaa, sinne oli perskarvoihin takertunut ampiainen joka oli pökränny vähäks aikaa ja virkos uudelleen. Se tais päästä heti irti mut kyl siit taas tuli pieni hepuli koiralle :D

edit: ainiin, sisko otti n. vuos sit koiran, mut se voi sit siit kertoa paremmin ;)

Mulla on ollut nyt tällänen villakoirakenneli tässä noin puolitoistavuotta. Oon kasvattanu kaikennäkösiä ja kokosia villakoiria pennusta täysikäseen asti. Ainut asia mikä mua ihmetyttää on että miten ne lisääntyy ja elää vaikka en oo niitä ikinä ruokkinut.

Oon huomannu kans että illat menee varsin lepposasti kun ottaa noi koirat tosta pöydälle ja juttelee niille vaikka hylkeistä tai maailmanpolitiikasta. Ne on tosi viriileitä, viileitä ja ihqui. *jiihaa**blush**hali**pihkassa**plur**hymy**hihu*

Ulkona mä käytän noita ainaku meen tupakalle, otan tosta muutaman koiran taskuun ja karistelen niitä vaivihkaa tonne rappukäytävään. Vastustan imureita koska ne on eläinrääkkäystä. En oo vielä rahoiks päässy tällä harrastuksella lyömään, mutta kyllä mä veikkaan että näistä vielä pennosia poikii.

[q]RiD, 3.10.2007 17:19:



[/q]

et alota tota "lahti pilaa topikin"- tänne *släp*

[q]Mellu-, 3.10.2007 17:20:
---
RiD, 3.10.2007 17:19:




---


et alota tota "lahti pilaa topikin"- tänne *släp*
[/q]

enpä.

[q]Mellu-, 3.10.2007 16:45:
Nii ja kysymys, onks tanskandoggi seura vaikko vahtikoira-rotu? Kellää tietoa?
[/q]

Tanskandoggi on puhtaasti sohvakoira. Kaverilla on tommonen uros, näin sen kun se oli 12 viikkoa ja oli jo sillon semmosen keskikokoisen kotikoiran kokoinen. On semmosesta venäläisestä, "vähän" isommasta linjasta ja aikuisena säkä tulee olemaan noin 120 cm. HeHe.

Kasvattaja oli sanonut kaverille, että mieluummin doggin antaa kerrostaloon, kuin omakotitaloon. Sillä kerrostaloissa asujat liikuttavat sitä koiraa useamman kerran päivässä, kun taas omakotitaloissa jäävät usein pihalle seisomaan. Koira on luonteeltaan nimittäin semmoinen, että se ei liiku, kuin silloin kun käsketään, toisin kuin esimerkiksi jotku terrierit jne. Doggi myös rakastaa kotona eniten sohvaa ja siinä se löhöää vaikka maailman tappiin asti.

Ja sitten omiin koirakokemuksiin. Meillä on perheessä ollut aina Kultasianoutajia. Koko nuoruuteni meillä oli narttuja, mutta rakkahin Sissi lähti koirien taivaaseen tuossa viitisen vuotta sitten. Ikää mammalla olikin jo kunnioitettavat 13 vuotta. Porukat sitten hetken taistelivat (äiti ei olis halunnu, mutta iska halus) uuden koiran suhteen ja niin niille tuli tuossa vajaa 4 vuotta takaperin kultainennoutajauros Poka.

Poka on aivan mainio tyyppi. Vähän mulla on ollut hankaluuksia asennoitua sellaisen nuoren uroksen toilailuun, kun on tottunut vanhoihin, viisaisiin ja viekkaisiin narttuihin, mutta kyllä Pokakin oppii. Se on myös niitä koiria, joita ei paljon mikään hetkauta. Se ei pelkää imuria, ei isoja koneita, traktoreita eli ei oikein mitään. Ikinä en myöskään ole nähnyt Poksulla huonoa päivää. Se on aina iloinen, hymyilee ja on ihan into piukassa.

Kummallinen on myös koiran mieli. Kyllä Poka esimerkiksi minut tuntee, vaikka käynkin porukoilla ehkä kerran kuussa. Se tietää, että mun kanssa se pääsee samaan sänkyyn nukkumaan, joten kun menen kotiin, niin se on iltaisin mun huoneen oventakana ja odottaa milloin mennään nukkumaan.

Itselläni on ÄLYTÖN koirakuume, mutta sen verran vielä on järkeä päässä, että en ole ottanut koiraa tänne Kallion sykkeeseen. Vähän kutkuttaa mielessä ajatus, että muuttaisi jonnekkin periferiaan (Vuosaareen tms), jossa luonto olisi vähän lähempänä ja voisi koiran ottaa. Omat elintavat ovat kuitenkin vielä niin epäsäännöllisiä, että ei meiläläisen koirana olo ihan koiranelämää olisi. Koirassa pitää olla kyllä kokoa niin, että sitä voi nuutata ilman pelkoa sen rikkoontumisesta. Itse pidän noista noutajista luonteeltaan, mutta semmoisena miniversiona voisi toimia joku spanieli. Terrieriä en suin surminkaan kuvittelisi omistavani, mutta toisaalta, jos joku terrieri varastaisi sydämeni, niin minkäs sille mahtaisi.

Millasia oireita tässä koirakuumeessa on?

Kasvaako liikavarpaita, peräpukamia?
Ihottumaa?


Auttaax tähän esm. mobilat, aspiriini tai lakka?

Hälp.

Nimim. Luulen että mulla on koirakuume.

[q]RiD, 3.10.2007 17:19:
Mulla on ollut nyt tällänen villakoirakenneli tässä noin puolitoistavuotta. Oon kasvattanu kaikennäkösiä ja kokosia villakoiria pennusta täysikäseen asti. Ainut asia mikä mua ihmetyttää on että miten ne lisääntyy ja elää vaikka en oo niitä ikinä ruokkinut.[/q]

Ne lisääntyy panemalla, ihan niinku muutki koirat!

Mun frendil oli vauvakuume, mut se selvis siit ihan vaan kastraatiolla.

HÄLP?!

Mulla ei nyt tähänhätään tähän koirakeskusteluun irtoa oikein muuta kuin että mullakin on tollanen pikkuinen elukka.
Parivuotias lyhytkarvainen narttuchihu <3
Väri "sininen"...

Eli übermiehekäs koira :D

Olen kyllä enemmän kissa- kuin koiraihminen. Ei koirissakaan toki mitään vikaa ole Mutta viime viikonloppuna löysin yöpymispaikastani aivan uskomattoman ihanan koiran! Aamulla kun avasi oven, heti koira kipitti pikkuriikkisillä tassuillaan mun luokse sänkyyn, koitti ensin pari kertaa räpiköidä ylös, mutta ei päässyt. Kun se loppuen lopulta pääsi ylös sänkyyn, se käpertyi mun kainaloon ja nuoli mua pikkuriikkisellä kielellään En tiedä minkä rotuinen koira oli kyseessä, mutta tosi pieni ja suloinen oli. Rusettikin päässä ja kaikkea

[q]Lyylikki, 3.10.2007 17:28:
Poka ei pelkää imuria.
[/q]

Meidän Paulia saa imuroida, se jopa tuntuu pitävän siitä :D Peseminen onkin sitten ihan toinen juttu, viimeks ku pesin sen se murjotti mulle koko illan ja meni parvekkeen kauimmaiseen kulmaan piiloon.

Me otettiin pari viikkoa sitten pitbull-vauva.
Oikein ihana tapaus on ollut *Sydän*

Koiran kyllä haluaisin ehdottomasti ja sellaisen joskus vielä hankin. Nyt kun asustelee yksin, ei oikein ole järkeä hommata koiraa - se joutuis olemaan liian paljon yksin. Jonkun sellaisen keskimittaisen koiran ottaisin, mitään pientä enkä liian suurta rotua halua.

[q]Annakins, 3.10.2007 20:40:
---
Lyylikki, 3.10.2007 17:28:
Poka ei pelkää imuria.

---


Meidän Paulia saa imuroida, se jopa tuntuu pitävän siitä :D Peseminen onkin sitten ihan toinen juttu, viimeks ku pesin sen se murjotti mulle koko illan ja meni parvekkeen kauimmaiseen kulmaan piiloon.
[/q]

Meijä labbikset oli kans sellasii et niit sai imuroida ja miun rondo tuli jopa aina kytikselle et jos vaikka häntä vähän imuroitas kans Mut nää meijä "isot ja pelottavat" -nartut.. otat imurin ees esille nni ne luikkii karkuun.Ja siitä tuli mieleen että sateella ei voi käydä ulkona kunnolla pissalla vaan ne käy meijä autokatoksessa pikapikaa pissillä JOSKUS ne kyl menee ihan tarhaanki kiltisti mut hyvin hyvin nopea on tämä pissa toimitus :DD Prkl hienohelmat

Siirrytään nyt sanomasta tänne kun kerta aiheesta löytyy jutunjuurta.

Suuri koirakeskustelu
kaikkea koirista,niiden hoidota,koulutuksesta,roduista,sairauksista,ongelmista,kokemuksista jne jne kaikkea siis maan ja taivaan väliltä ihmisen parhaasta ystävästä


Itse voisin alkuun kertoo omasta koira-kokemuksistani:

Meillä on ihan aina ollu koira/koiria kotona,sillon ku olin pieni meillä oli musta labradorinnoutaja nimeltää "Lordi".Kiltti kuin mikä,ei koskaan tarvinnut kaulapantaa,vahti kotia ja meitä lapsia ku haukka.Sen sauraksi otettiin suklaan ruskea labbis-pentu (Nutella nimeltään).Lordi kuitenkin alkoi olemaan aika vanha ja se sai sydänkohtauksen kuumana kesänä ja sen jälkeen päätettiin lopettaa sen kärsimykset.RIP Lordi, olit hieno koira.

Noh, nutellan koulutus meni vähän käteen kun se ei koskaa oppinut että pihasta ei saa lähetä mihinkään,jätit sen hetkeksikin yksin ni se paino menee siihen samaiseen pihaan kilsan päähän,useempaa otteeseen joku naapuri oli bongannu sen ja tuonu kotiin.Sen takii jouduttii rakentaa aidat koko talon ympärille mut tyylikkäästi se siltikin pääs karkaamaan jostai rakosesta jos esim ulko-ovi oli vahingos jääny auki.Tietty oli ihan kaamee paniikki aina ku se ei ollukkaa kotona...herra vielä vanhoina päivinään (13v.) karkaili narttujen luokse :D

Melkeenpä heti Lordin lopettamisen jälkeen Nutski karkasi sen ainoan kerran kauemmaksi,raukka lähti vissii ettii lordia Poliisit oli ottanu sen talteen AHTIALASTA (meiltä siis joku 18km) ja kaulapannan osotelaatan avulla sit soittivat meille ja kysyivät et onks meilt koira hukassa (oli pikkanen helpotus ku se löyty,oli ollu päivän kateissa)Broidi (kenen koira se perjaattees oli) oli ihan paniikissa et jos sille ois käyny jotai.

Tämän tampauksen jälkeen päätettiin otta toinen koira nutskin seuraksi (nutella tässä vaiheessa 4v). Etittiin jonku aikaa sopivaa,mut ei tuntunut millään löytyvän.Sitten isä erään työreissun jälkeen tuli kotiin ja kertoi jutelleensa yhen tutun lääkärin kanssa jonka tuttavaperha oli laittanu pennun opaskoirakouluun mutta se haukku oli vetäny mummot kumoon siel ja "potkittu" siis pois sielt ja oli lopettamisvaarassa koska omistaja perhe EI halunnut sitä enään itselleen.Iskä mietti ehkä yhen päivän ja sitte suunnattiinki jo Helsinkiin koiran haku reissulle :) En muista missä päi hkiä se perhe asu mutta sieltä se koiruus kuitenkin mukaan lähti.Ensivaikutelma oli aika suloinen. Koira oli tosi tosi energinen ja sen naama oli vähän hassu labradoriksi Ihan ku ois seinään törmänny :D Suuret suklaasilmät joiden ystävällisyyttä ei voi sanoin kuvailla,olin myyty *sydän* Niinpä Rondo lähti meidän matkaan,Vantaan kohdilla se alkoi ulisemaan ihan kauheesti..oltii sillee et WTF..iskä sit sano et oltii sen opaskoirakoulun kohilla just.. en noi elukat ihmeellisiä.

Rondo ja Nutski tuli heti tosi hyvin toimeen (vaikka molemmat olikin uroksia) ,ei minkää sortin ongelmia siinä suhteessa.Hassu juttu minkä muistan ko koirista on se et Nutella oli ihan hulluina palloihin.. ja Rondo ei ollu eläessää nähnykkää vissii palloa :D Katto vaa hölmistyneenä ku toine juoksee innoissa pallon perässä *tirsk*Aina ei voi tajuta nii.Näiden koirien kanssa vierähti ihanat vuodet,oli suruja oli iloja..ihan kotikoirina siis toimivat,ei mitää agilityjä tai näyttelyit.Harrastettii kaikkee mahollista niiden kanssa ja mikää ei oo ihanampaa ku mennä metsää koiran kanssa kireenä pakkas-aamuna *sydän* Molemmat pysy terveinä ihan vanhoiks asti.

6 vuotta sitten Hankittiin sitten kolmas koira,merkkiä Leonberg (narttu). Cavaleons Fidility nimeltään (tuttujen kesken Talibanella eli Nella) Hassu karvapallo mist en ite tykänny alkuunkaa enkä missää muodossa..en tiijä miks.Se oli alusta asti sellai löllykkä,laiska ku mikä :D Ja sen lempipaikka on edelleen meijä keittiön yks nurkka missä se hengaili aina pentuna.Nellalla on _vähän_ yliliikuvat lonkat ja se pystyy makaa ihan ihme akropaattisissa asennoissa,mm. sillee et se näyttää ihan sammakolta ylhäältäpäi.

Sitten muutama vuosi jälkeen päin meille tuli tää meijä patteriperse eli Cavaleons happy Valentine aka Häppäri ,samaa merkkiä ku Nella ja narttu kans*lmao* Eli tässä vaiheessa meillä on neiljä koiraa (Nutski n.12v,rondo n.10v ja nää kaks terroristia) Häppäri oli ihan toista maata kuin Nella,kokoajan jossai menossa ja häntä täyttä ympyrää pyörien.Oppi nopeesti tavoille ja niin päin pois, ei siis mitään ongelmia.

Muutaman vuoden jälkeen päin alkoi Nutski olemaan jo sokea ja kuuro,sen korvat tulehtu ja mäti jatkuvasti.Tytöt vuorotellen nuolivat vanhuksen korvia et sil ois parempi olla.Samoin sen tassut alko kuivumaan ja halkeilemaan..tieto oli ettei se enää kauaan jaksais ja kohta se vaa kärsii,eli lähtö alkoi lähenemään.Oli mun ammattikoulun tokavika talvi ja iskä soittaa mulle kouluun " Mellu kuule,homma on nyt nii et Rondol o takapää halvaantunut,joko vanhuuttaa tai sit se o jääny noide isompien koirien jalkoihin vahingossa,Mä atteelin et annetaan poikein mennä kerralla..ei oo järkee jatkaa enää koska ne kärsii molemmat kohta pelkästään.Ei niit kumpaakaa voi parantaa ja ne on jo vanhoja.Aattelin soittaa et haluuks lähtee mukaan eläinlääkärille?" Lamaannuin ihan täysin...mun rakas Rondoni oli tiensä päässä Se joka mua lohdutti ja joka mun sängyssä nukku salaa ja piti mulle seuraa niin paljon kun vaan halusin.Josnka kanssa oli koettu niin paljon yhdessä.Minusta ei kuitenkaan ollut eläinlääkärille lähtiäksi,koska meil oli kokeita enkä voinu olla niistä poissa.Kävin välitunnilla hyvästelemässä rakkaat pojat ja menin kokeeseen (mikä tietty meni ihan perseelleen).Kokeen jälkeen ajoin kotiin ja autoin iskää kaivaan pojille haudan meijän Lordin viereen takapihan puskien taakse.Käärittiin Pojat niiden omaan mattoon ja laskettiin ikuiseen uneen...Sytytin kynttilän vielä muistoksi ja hetken itkin siinä Menetin yhden parhaan ystävän sinä päivänä.RIP Nutski ja Rondo *sydän* En unohda teitä koskaan.

Elämä kuitenkin jatkuu,Nella ja Häppäri kasvavat ja kasvavat..Molemmat pienen uroksen kokosia ja aivan hellyyttäviä kotikarhuja*plur* Nellaa käytettii kerran näyttelyssäkin mut eihän siit mitää tullu ku neidille iski paniikki ku äippää ei näkyny missään.Häpää ei vois kuvitellakkaan vieväsä mihinkään..sehä räjähtäs innostuksesta.Meil oli pienii ongelmia koirien kynsien leikkamisen kanssa,kynsileikureit ei voinu käyttää..josati syst ne niit pelkäs ja pidä siin ny sitte 50-60kg koiraa paikallaan No kasvattaja neuvo et käyttäkää viilaa.. joo no siit show syntyki Tietty se kutittaa ku kynsii viilataan ja lopputulos oli ihan sama ku aina ennenki, kynnet oli edelleen pitkät ja koirasta näky vaa ahteri ku se juos hanee :D Ratkastii homma sit nii et viilattii se mikä pystyttii ja sit asfaltille vaa kävelee..kyl ne kynnet siit kuluu..ja ongelma oli ratkastu.

Nella meinattiin pennuttaa viime talvena mutta röntgenkuvien jälkeen selvis ettei se oo mahdollista :/ Sen yliliikkuvat lonkat estää synnyttämisen,koska ne voi lähtee paikoiltaan ja se ois tosi kivuliasta koiralle itelleen.Siispä se siitä ideasta Ois tullu ihan mahtavia pentuja kyl..Iskä ehdotti et pennutetaan Häppäri.. joo.. 60kg ADHD-koiria.. kuka haluu ??

Sitten mä otin itelleni kissan ku asuin poissa kotoa ja kissahan tietty tuli kans kylää ku mä tulin :D Koirien ilmeet oli aika hyvii ku ne sitä matkustuskoppaa katteli ja kuunteli et mikäs hitto siel murisee.Meni ehkä 2h niin Häppäri ja kissa menee ku majakka ja perävaunu.Nykyää nukkuvat kaikki yhdessä isossa karvakasassa kaks koiraa ja kissa niiden päällä


Että näin meillä :) Ite haaveilen taas omasta koirasta,ja IMO koiran pitää olla koiran kokonen eli luultavimmin haluisin Tanskandogin tai Leonbergin.Tosin ensimmäisestä ei oo mitää kokemuksia :/
Että milläsii ne o luonteeltaa,onko vaikee kouluttaa,sairastelevatko paljon jne.

Leonbergeistä sen verra et ne o aika terveitä koiria ku niit ei oo överijalostettu ja kasvattajat pennuttavat narttusa ulkomaalaisilla uroksilla (eli ei tuu sukurutsausta).